| Aihe: Ajatus fonistiperheestä - mitenkä aloittaa? | 1 |
|---|
|
Moi,
Täältä varmaan saisi jonkinlaista näkemystä ja kokemusta toistaiseksi ihan ajatustasolla olevaan foniasiaan. :)
Olen aikoinaan - siis penskana - puhallellut klarinettiä kotipaikkakunnan kansalaisopistossa. Eli soittotunteja ja C-orkesteritreenejä. Oikeastaan foni kiinnosti jo tuolloin, mutta instrumenttivalinta kohdistui klarinettiin syystä, jota ei voi muistaa enää.
Aika ajoin fonin soiton aloitus on käynyt mielessä. Kun "ukotuin", olen miehellekin aika ajoin sanonut että jomman kumman pitäis opetella foni. :D Miehelläni on pidempi ja huomattavasti monipuolisempi musiikillinen tausta kuin mulla. Tosin ei puhaltimista.
Äsken mulle iski leikillinen ajatus fonistiperheestä. Joten: Minkälaisilla torvilla meidän kannattaisi aloittaa? Oman puhallinkokemukseni kerroinkin jo, mies nyt oppii vaikka unissaan ja sitten olisi vielä 11-vuotias poika? Entäs opetus tai soittimen opiskelu? Soitanto olisi omaks iloks (ja naapureiden kiusaks) varmaankin lähinnä kevyttä/popahtavaa/jazzahtavaa.
Kaikenlaiset ideat, ajatukset ja näkemykset otetaan vastaan. Ajatuksessanihan lähdin liikkeelle siis siitä oletuksesta, että myös nuo mun miehet innostuvat asiasta. :) |  Hekku56
21.01.2015 17:25:06 (muokattu 21.01.2015 17:27:35) | |
|
Alttofoni on näppärä ja hieno melodiasoitin, sillä kai yleensä aloitetaan. Aika kevyt kanniskella. Bändeissä joutuu soittamaan joskus aika vaikeitakin juttuja, voi myös lukea, että saa soittaa... alttoja näyttää täälläkin liikkuvan aika usein.
Itse olen entinen huilisti ja nyt reilu 100 kg, partainen ukko joten kaipasin jotain järeämpää soitinta ja hankin tenorin, johon olen tyytyväinen ja vielä 5-6 vuoden soittelun jälkeen innostunut. Alttoa kokeilin mutta ei ollut oikein minun juttuni. Tosin hankin käytetyn sopraanon, joka on osittain vitsi mutta joskus ihan kiva soittaa. Huilusta ei oikein enää saa ääntä kun fonin puhallustekniikka sotkee.
Klarinettipohjalta ja/tai ilman pohjaa altto on varmaan helpoin tapa liittyä foniperheeseen, sitten voi kokeilla muita jos innostusta on. Muut fonit, baritoni ja sopraano ovat omasta mielestäni hankalia aloitussoittimia. C-vireistäkin "tenoria" olen kokeillut mutta se mitä kokeilin oli huono enkä innostunut. Olisi tietysti helpompi soittaa c-vireisten soittimien kanssa mutta ei tuo viritys loppujen lopuksi ole mikään suuri ongelma.
Luin uudestaan alkutekstin. Olette siis hankkimassa useampaa soitinta, silloin 1-2 alttoa ja 1 tenori olisi oma ehdotukseni. Sillä kokoonpanolla soittelee jo vaikka mitä | |
Moni puhuu siitä että alttoa on helpompi aloittaa, mutta se vaatii enemmän ansatsilta. Mitä pienemmät lehdet ja suukappale sitä vähemmän liikkumavaraa ne sallii (pienetkin virheet on helposti havaittavia). Tenori antaa enemmän anteeksi virheitä ihan vaan suuremman koon takia (lehdet ja suukappale).
Lapsilla tietysti soittimen koko on yksi tärkeistä seikoista. Moni ei edes ylety tenoriin, saati pystyisi pitää sitä kaulassa. | |
totta tuokin, ansatsi vaativampi.
Tulee saksankielestä an setzen, asettaa, laittaa, pitää tai sinnepäin eli miten tiukkaan, missä asennossa huulia, hampaita pidetään, kuinka tiukkaan puristetaan. Aika pitkälle henkilökohtainen juttu | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
