Muusikoiden.net
16.12.2017
JAM Pedals | Boutique pedaalit Kreikasta 

Puhaltimet »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Tinapillit, nokkahuilut ja muut pikkupuhaltimet
1 2 3
SlotHead
29.12.2008 17:50:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pari lisävinkkiä: Olen kokeillut monia pillejä tuolta Chiffandfipplen saitissa listattuja joita paikallisista kaupoista löytyy ja netistä halvalla saa. Itse ku noita soittelee niin ihan jees pillejä ovat, useimmat. Yks hyvä kalliimpien listalta joka ei ollut kallis joka on aktiivikäytössä on Tony Dixonin Traditional Whistle D ja yksi kalliimpi jonka ostin oli Sweetheart (spesiaalipuu, oikeastaan vaneria vissiin). Vire ei ihan mätsännyt hintaa mutta valmistaja korjasi sen. Eli jos ostaapi kalliimman soittimen niin kyllä valmistaja sitten vastuuta kantaa, yleensä näin. Valmistaja sano korjaavansa virettä seuraaviin sarjoihin.
 
Matalasta pillistä - olen itse tehnyt matalan D- ja C-pillin alumiinistä Guidon ohjeiden mukaan kun valmiit maksavat satasen ja yli: http://guido.gonzato.googlepages.com/whistle.html Mä maksoin osista muutaman euron ja yks pilli valmistu yhdessä miestyöpäivässä. Enkä ole edes käsityöalan ammattilainen vaan nyplään näppäimistöä työkseni. Ja hetken kun on soittanut matalaa C-pillin niin matala D tuntuu pieneltä niin että siitä vaan :-) tosin noita pillisuunnitelmia on monenlaisia ja ne käy käsiin/sormille eri tavalla kukin. Guidon pilli on helppo pienemmillekin käsille kun sen matalan C:n annoin lahjaks kaverille jolla on pienemmät kädet ku mulla ja hyvin toimii. Joo, tietysti tarvitaan jotain työkaluja, se on totta.
 
Pari lisäkommenttia pariin halpis D-irkkupilliin, nää kun on yleisiä Suomessa:
 
Waltonin Guinness alumiini D, musta: putki on itse asiassa ainakin mun pillissä liian lyhyt niin että matalin ääni (D) on liian korkea. Tästä selviää kun pidentää pitkea josei muulla niin teipillä tai paperihylsyllä tilapäisesti muutaman millin.
 
Clarken puutulppainen, C ja D, ilmakanava on nykyään niin iso että se repii keuhkot pihalle, pistä kanavaan 0,9-0,8 mm paksu levy sisään, niin leveä ku mahtuu, ja paina ääniaukon päästä se kanava litteäksi. Pientä hienosäätöö voipi tehdä. Mä oon suoristanut jostain Clarkesta sen labiuminkin - tulppa pois, pihdit sisään ja reuna suoraksi, tulppa takaisin. Tässäkin pientä hienosäätöö koska labiumin reuna saa olla sopivalla korkeudella kun ilmakanavan läpi katsoo. Korviaan voi käyttää apuna kanssa.
 
Armando Bugari
29.12.2008 21:28:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pari lisävinkkiä: Olen kokeillut monia pillejä tuolta Chiffandfipplen saitissa listattuja joita paikallisista kaupoista löytyy ja netistä halvalla saa. Itse ku noita soittelee niin ihan jees pillejä ovat, useimmat. Yks hyvä kalliimpien listalta joka ei ollut kallis joka on aktiivikäytössä on Tony Dixonin Traditional Whistle D ja yksi kalliimpi jonka ostin oli Sweetheart (spesiaalipuu, oikeastaan vaneria vissiin). Vire ei ihan mätsännyt hintaa mutta valmistaja korjasi sen. Eli jos ostaapi kalliimman soittimen niin kyllä valmistaja sitten vastuuta kantaa, yleensä näin. Valmistaja sano korjaavansa virettä seuraaviin sarjoihin.
 
Matalasta pillistä - olen itse tehnyt matalan D- ja C-pillin alumiinistä Guidon ohjeiden mukaan kun valmiit maksavat satasen ja yli: http://guido.gonzato.googlepages.com/whistle.html Mä maksoin osista muutaman euron ja yks pilli valmistu yhdessä miestyöpäivässä. Enkä ole edes käsityöalan ammattilainen vaan nyplään näppäimistöä työkseni. Ja hetken kun on soittanut matalaa C-pillin niin matala D tuntuu pieneltä niin että siitä vaan :-) tosin noita pillisuunnitelmia on monenlaisia ja ne käy käsiin/sormille eri tavalla kukin. Guidon pilli on helppo pienemmillekin käsille kun sen matalan C:n annoin lahjaks kaverille jolla on pienemmät kädet ku mulla ja hyvin toimii. Joo, tietysti tarvitaan jotain työkaluja, se on totta.
 
Pari lisäkommenttia pariin halpis D-irkkupilliin, nää kun on yleisiä Suomessa:
 
Waltonin Guinness alumiini D, musta: putki on itse asiassa ainakin mun pillissä liian lyhyt niin että matalin ääni (D) on liian korkea. Tästä selviää kun pidentää pitkea josei muulla niin teipillä tai paperihylsyllä tilapäisesti muutaman millin.
 
Clarken puutulppainen, C ja D, ilmakanava on nykyään niin iso että se repii keuhkot pihalle, pistä kanavaan 0,9-0,8 mm paksu levy sisään, niin leveä ku mahtuu, ja paina ääniaukon päästä se kanava litteäksi. Pientä hienosäätöö voipi tehdä. Mä oon suoristanut jostain Clarkesta sen labiuminkin - tulppa pois, pihdit sisään ja reuna suoraksi, tulppa takaisin. Tässäkin pientä hienosäätöö koska labiumin reuna saa olla sopivalla korkeudella kun ilmakanavan läpi katsoo. Korviaan voi käyttää apuna kanssa.

 
Plussaa, kiitos hyvästä tekstistä- . Jatketaan keskustelua tinapilleistä, vaikkei niiden puhkutteluja täältä liianakkan löydä?
 
SlotHead
30.12.2008 11:20:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tässä sitten nokkahuilukysymys kun olen ostamassa itselleni puista sopraanoa ja olen haarukoinut vaihtoehdot näihin mutta en ole vielä ehtinyt kokeilla:
 
Mollenhauer Denner 5120 (Ruusupuu)
Mollenhauer Denner 5124 (Grenadilla)
Moeck Rottenburgh 4205 (Ruusupuu)
 
kenties Moeck, Mollenhauer tms Puksipuu, se kun oli aikansa käytetyin puulaji, täytyy kokeilla. Kokemuksia Mollenhauereista?
 
Se tulisi enemmän soolosoittimeksi. Myykö kukaan Suomessa näitä: Dolmetsch tai Aura (Coolsma), en nääs oo löytänyt paikallista putiikkia?
 
Nää on 200-300 euroa. Jos joku on ostamassa instrumenttia niinku tänkin keskusteluaiheen alussa kysyttiin, niin kannattaa kysyä joo mutta täytyy koesoittaa ja jos hyvältä kuulostaa niin se on siinä. Kerran ostin tehdasvalmisteisen akustisen kitaran myyjältä joka teki itse kalliita kitaroita. Hän sanoin ettei sillä ole mitään väliä miltä se instrumentti näyttää jos se toimii ja soi soittajansa käsissä. Ei ole unohtunut se opetus. Ja se tekijä teki kaunista työtä. Joten jos on ostamassa nokkahuilua joka maksaa 60 euroa niin kauppaan vaan kokeilemaan Googlen jälkeen. Kaikki tässä mainitut valmistajat on hyviä tekemään nokkahuiluja, sellaiseen käsitykseen oon antanut itseni päästä ja valinta perustuu sit tarpeeseen, budjettiin, koesoittoon jne.
 
Nokkahuiluissa pehmeämmät puut sopii paremmin yhteissoittoon ja kovemmat sooloiluun vissiin mutta soittaja ottaa sen mikä sopii ja mistä tykkää. Valmistajien sivuilla kerrotaan kohtuullisen hyvin puista.
 
Armando Bugari
30.12.2008 17:54:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tässä sitten nokkahuilukysymys kun olen ostamassa itselleni puista sopraanoa ja olen haarukoinut vaihtoehdot näihin mutta en ole vielä ehtinyt kokeilla:
 
Hajamietteitä:
Ensiksikin tuosta koesoittamisesta: Vähän vaikeaa päästä koesoittamaan kovapuisia nokkahuiluja, koska ilmeisesti mikään suomalainen liike pidä niitä varastotavarana. Sitten kovapuista huilua pitää lämmitellä varsin pitkään, että se alkaa soida pitsissä ja intonaatio on kunnossa. Kovapuiset kaipaavat jatkuvaa huoltoa so. öljyämistä ja säilytystä mielellään tasaisessa kosteudessa; suomalainen kerrostalo ei ole kalliille puurakenteiselle soittimelle paras mahdollinen koti.
 
Itselläni on kokemusta (sopraano) Dolmetschista ja Moeckista - kummatkin ruusupuuta tai vastaavaa eksoottista kovapuuta. Molemmat olen ostanut käytettyinä varsinaisesti koesoittamatta niitä, mutta luottaen edellisen omistajan arvioon, koska edeltäjäni on ollut ammattimuusikko.
 
Hiukkasen halvemmat puiset nokkahuilut tehdään usein vaahterasta, joka on varsin pehmeä puu ja edullisempi raaka-aineena, jolloin tekninen valmistuskin helpottuu. Yleensä nämät puut "tehdaskäsitellään", joten se on huoltovapaata ja sen öljyäminen ei ole edes suositeltavaa.
 
Kovapuisten nokkahuilujen ääni on usein voimakkaampi, kun taas vaahterapillejä mainostetaan pehmeästä klangista.
- Mm. tästä syystä pehmeäpuiset soveltuvat paremmin yhtyesoittoon (yleensähän nokkahuiluyhtyeissä kaikki soittavat saman valmistajan saman tuotantolinjan instrumenteilla. Monet tunnetutkin yhtyeet käyttävät keikoilla Yamahan muovisia, koska silloin lähdetään aina samalta tasolta - muovihan ei tarvitse esilämmitystä ja klangi on sama).
 
Omista huiluistani suosikki on Moeckin Rottenburgh -altto 1960- luvun lopulta. Olen sen kolmas omistaja. Kaksi edellistä olivat ko. instrumentin ammattilaisia. Se soi aivan yhtä hyvin kuin uutena. Öljyän se sisäkalut (ei tietenkään "blockia") 4-5 kertaa vuodessa manteliöljyllä ja säilytän sitä sen omassa kotelossa, jossa on ilmanvaihtoaukot päädyissä. Hyvä säilytyspaikka puisille huiluille on myös vaikkapa seetripuinen "humidori", jossa kosteutta ylläpidetään esim. Töölön sikarikaupasta saatavilla pienillä napeilla.
 
Ko. instrumenttini on tyypillinen soolosoitin, joka vaatii päästäkseen oikeuksiinsa paljon ilmaa ja hyvän akustiikan. Omassa vaatimattomassa käytössänihän se on tyypillinen "helmiä sioille" tuote, mutta jollain tavalla motivoi, kun tietää, että tällä voi soittaa todella hyvin ja on jo soitettu.
 
Käsittääkseni Soitin Laine ja muut ammattiliikket tilaavat mainitsemiasi laatumerkkejä, kunhan annat oikeat speksit - toisaalta nykyään on helppo tilata suoraan netin kautta.
- Toinen vaihtoehto on lähestyä Sibiksen porukkaa nettisivujen kautta tai heidän ilmoitustaululla. Monasti voi saada edullisen ja laadukkaan oppilassoittimen, kun siirtyvät raskaampaan sarjaan
 
dyydfromhell
30.12.2009 14:53:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hieman vanha ketju, mutta kysytään silti. Ostin tänään tinapillin ihan mielenkiinnosta soitinta kohtaan. Braveheartin tunnari lähti heti opetteluun, mutta huomasin, että kappaleessa tarvitaan oktaavin äänialaa ja pillissä on vain 6 reikää. Miten oktaavin korkein ääni tehdään tinapillillä?
 
Murgo
30.12.2009 18:08:36 (muokattu 30.12.2009 18:12:38)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

dyydfromhell: Hieman vanha ketju, mutta kysytään silti. Ostin tänään tinapillin ihan mielenkiinnosta soitinta kohtaan. Braveheartin tunnari lähti heti opetteluun, mutta huomasin, että kappaleessa tarvitaan oktaavin äänialaa ja pillissä on vain 6 reikää. Miten oktaavin korkein ääni tehdään tinapillillä?
 
Toinen oktaavi saadaan puhaltamalla kovempaa (tai "nopeampaa ilmaa", vaikea selittää). Itsekin luulin pitkään (peruskoulun kokemusten perusteella) että esim. nokkahuilun ääniala on se n. yksi oktaavi ennen kuin ostin Irlannista tinapillin (Feadog D) jonka ohjeissa kerrotaan tämä kikka.
 
Joskus tehnyt mieli hankkia esim. tenorinokkahuilu mutta lapsuuden kauhukokemukset sadistisen musiikinopettajan rääkättävänä jarruttavat. :) Toisaalta tuokin kärsimys on osoittautunut sikäli hyödylliseksi että nokkahuilun perusteet ovat auttaneet saksofonin kanssa.
 
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa!
Armando Bugari
30.12.2009 18:11:09 (muokattu 30.12.2009 18:11:40)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

dyydfromhell: Hieman vanha ketju, mutta kysytään silti. Ostin tänään tinapillin ihan mielenkiinnosta soitinta kohtaan. Braveheartin tunnari lähti heti opetteluun, mutta huomasin, että kappaleessa tarvitaan oktaavin äänialaa ja pillissä on vain 6 reikää. Miten oktaavin korkein ääni tehdään tinapillillä?
 
http://www.moceltic.org/docs/whistle_chart.html
 
dyydfromhell
30.12.2009 19:37:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Armando Bugari: http://www.moceltic.org/docs/whistle_chart.html
 
Tarkoittaako tuo + juuri sitä, että puhalletaan kovempaa?
 
Varie
30.12.2009 20:34:23 (muokattu 30.12.2009 20:36:41)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

dyydfromhell: Tarkoittaako tuo + juuri sitä, että puhalletaan kovempaa?
 
Kyllä, ja esimerkiksi nokkahuilussa ja monissa muissa pilleissa toimii myös samalla tavalla.
 
kumde
31.01.2010 18:58:14 (muokattu 31.01.2010 19:09:07)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä ainakin nokkahuilulla tulkitsisin sen plussan tai ruksin tarkoittavan ensinnä sitä, että soittimen kello (siis "bell", onko se kello suomeksi? joka tapauksessa se "putken päässä oleva reikä") tukitaan. Nokkahuilun tapauksessa yleensä polvella, tinapillejä en ole soittanut mutta eikös niiden kanssa jää jopa ylimääräinen sormi ko. tarkoitukseen.
 
Edit. Joka tapauksessa se, mikä ratkaisee on aina oma korva. Eli ei kun kokeilemaan molempia vaihtoehtoja.
 
dyydfromhell
31.01.2010 22:14:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kumde: Kyllä ainakin nokkahuilulla tulkitsisin sen plussan tai ruksin tarkoittavan ensinnä sitä, että soittimen kello (siis "bell", onko se kello suomeksi? joka tapauksessa se "putken päässä oleva reikä") tukitaan. Nokkahuilun tapauksessa yleensä polvella, tinapillejä en ole soittanut mutta eikös niiden kanssa jää jopa ylimääräinen sormi ko. tarkoitukseen.
 
Edit. Joka tapauksessa se, mikä ratkaisee on aina oma korva. Eli ei kun kokeilemaan molempia vaihtoehtoja.

 
Nyt olen saanut toisesta oktaavista 4 säveltä, en ole täällä kerrostalossa kovempaa edes yrittänyt äänenvoimakkuuden takia, mutta kyllä se alkaa taittua. Puolsävelaskeleet vielä sairaan vaikeita... :S
 
Ventulus
19.01.2011 22:43:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nostattelenpa tätä ketjua hiukkasen.
 
Siispä, huiluista ylipäätään kiinnostuneena kyselisin - miten matala onkaan tenorinokkahuilun ääni oikeastaan käytännössä? Ja mikä onkaan kyseisen instrumentin koko pituus? Vaikeuksia soittaa pienellä ihmisellä tjsp? Mitenkä muuten, onko Yamahan muovinen puujäljitelmä-tenori sopiva alkuun kokeilulle, vaikka jokatapauksessa päärynäpuun lämmintä ja pehmeää ääntä itse prefeeraan. Vai turhaa rahanhaaskausta välttääkseni suoraan puinen? Viisaammat voisivat sanoa.
 
"Always forgive your enemies - nothing annoys them so much." -Oscar Wilde
R85
10.02.2011 00:01:22 (muokattu 10.02.2011 00:13:06)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ventulus: Nostattelenpa tätä ketjua hiukkasen.
 
Siispä, huiluista ylipäätään kiinnostuneena kyselisin - miten matala onkaan tenorinokkahuilun ääni oikeastaan käytännössä? Ja mikä onkaan kyseisen instrumentin koko pituus? Vaikeuksia soittaa pienellä ihmisellä tjsp? Mitenkä muuten, onko Yamahan muovinen puujäljitelmä-tenori sopiva alkuun kokeilulle, vaikka jokatapauksessa päärynäpuun lämmintä ja pehmeää ääntä itse prefeeraan. Vai turhaa rahanhaaskausta välttääkseni suoraan puinen? Viisaammat voisivat sanoa.

 
No, Oisko se pituus n. 50-60 cm? Sen soiva äänen korkeus on c1-D3 (+ joitaki random säveliä) - eli lähtee "keski-ceestä". Vaikeuksia? paha sanoa.. onhan niissä jonkin verran senttejä niiden reikien välillä. Kannattaa ihan itse soittajan kokeilla jossakin, että miten sormet yltää.
 
yamahan YRT-304B on joo iha ok.
 
(**seuraava on vain oma mielipiteeni:**)
 
Rahanhaaskausta välttääksesi älä osta sitä päärynäpuista, vaan opettele soittamaan sillä muovisella ja sitten käy kokeilemassa eri puulaatuja niin osaat sanoa mitä jaksat pisimpään kuunnella.
 
Paremmasta puulaadusta (esim puksipuu, boxwood) tehdyn soittimen ääni myös kehittyy kun sitä on soittanut pidemmän aikaa.
 
Päärynäpuu& muut halvemmat puulaadut tuottavat tosiaan hyvinkin "pehmeän, huokoisen" soundin joka ei kuulu myöskään kauas. Eikä sellainen mielestäni ole ihan täysin ominainen hyvälle nokkahuilulle. Shakuhachi (youtube/google) sopii sellaiseen tarkoitukseen.. Itselläni nuo puulaadut tuntuvat myös hieman "muoviselta" kädessä.
 
Siis jos tykkäät pehmeästä soundista, kokeile mm. puksipuu, hieman kiinteämpi, mutta pehmeä, lämmin.. oliivipuu ja grenadilla hieman vahvemmat/kiinteämmät ääneltään mutta lämpöä löytyy äänestä.
 
(**mielipide loppuu**)
 
Muovisen (yamaha 300-sarja) hyvät puolet:
 
voi pestä vaikka monta kertaa päivässä, hanan alle vaan.. jos jotai ihmeellistä sisällä ni tiskiainetta mukaan.
 
ei tarvii öljytä/ niin välittää jos se kerran maahan tippuu niin mitään käy. Myöskin kestää lämpötilan vaihteluja ilman mitää ongelmia.
 
helpon tuntuinen alotussoitin.. siis jotenkin kieli/puhallus saa aika helposti toimimaan yhteen.
 
Niin, voit myös soittaa vaikka 20h/päivä eikä se mene miksikään. Mulla aina kakkossoittimena kun puinen on saanut tarpeeksi kosteutta (eikä sitä enää uskalla soittaa enempää sinä päivänä)
 
Huonot puolet:
 
ääni.
 
menee tukkoon nopeasti. (puinen kestää paremmin sitä puhallusilman kosteutta. vrt. muovinen tukossa 1-5min. puinen kestää vaikka ~30min ettei tarvii puhaltaa/imeä kuivaks)
 
--------
 
Ja tosiaan jos hankit puisen ni uutta soitinta pitää "soittaa sisään" sen reilu viikko. Eli aloittaa esim 5-10min / päivä, että se puu tottuu kosteuteen. Sitten voikin soitella jo sen 1-2h (maksimi puisella, sitten se on jo aika märkä eikä enää soittokunnossa). Riippuen puulaadusta ja sen käsittelystä puista joutunee? myös öljyämään muutaman kerran vuodessa. Ei ole kyllä vaikeaa vaikka tuntuisi ajatuksena siltä.
 
Johku90
03.03.2011 22:25:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nokkahuiluista taas..
 
Mitenkäs, kun minulla tuo puinen alttohuilu on alkanut "särisemään" sillä lailla ihan hiukkasen, mutta kuitenkin häiritsevästi? En ole sitä paljon huoltanut, mutta olen kuitenkin yrittänyt puhdistaa suuttimen reikää yms.
 
Merkiltään nokkahuilu on ilmeisesti zamir, eli taitaa olla joitain israelilaisia huiluja. Mielestäni tuo särinä on tullut vasta ihan hiljattain. Voiko asiaa korjata jotenkin?
 
Hekku56
08.02.2012 09:01:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

vanha mutta mielenkiintoinen ketju, jatketaan.
Nokkahuilujen sormituksista saksalainen on helpompi mutta varsinkin F soi vähän epäpuhtaasti. Englantilainen sormitus, joka siis poikkeaa juuri tuossa F äänessä on varsinkin alemmassa oktaavissa nopeissa juoksutuksissa aika vaikea mutta ääni soi kirkkaammin ja on 'vireessä'. Jossain aikaisemmin olin lukevinani, että nokkahuolun kromaattisuus saadan aikaan sulkemalla vain puoli reikää toimii mutta puolisävelille on oikeat otteetkin. Netist'ä tai koulun musiikkikirjoista löytyy kuvat. Nokkahuilun ylempi oktaavi saadaan joko puhaltamalla lujempaa 'yli' tai raottamalla vasemman käden peukalon aukkoa hieman, jolloin on mahdollista soittaa ylä-ääniä myös hiljaa.
 
Tenorinokkahuilussa on hieno ääni mutta aika hiljainen ja karkaa helposti vinkumiseksi. Sopraanossa on taas läpitunkeva ääni, joka ärsyttää muita ja joskus itseäkin. Omasta mielestäni mukavin on altto, joka on näiden välissä. Ongelmana on se, että sormitukset ovat eri tai siis matalin ääni kaikkien aukkojen ollessa kiinni, onkin F. Luulin aikoinaan, että menee kaikki sekaisin mutta aika nopeasti siihen tottui ja pystyi silti soittamaan sorpaanoa, tenoria, poikkihuilua ja saxofonia ihan hyvin tai oikeastaan paremmin. On helppo ottaakin muissa soittimissa alttonokkahuilun sormitukset käyttöön, jolloin suurempia miettimättä pystyi soittamaan samoista nuoteista kahdessa eri sävellajissa. Pitkään luulinkin, että alttosaxofonin ja tenorisaxofonin suhde olisi ollut samanlainen mutta fonistit eivät tienneet tällaisesta vaihtoehdosta mitään.
 
Joku kysyi nokkahuilun särinästä. Omassa puisessa altossani särinän aiheutti pieni halkeama liitoskohdassa. Varovainen levitys ja tippa pikaliimaa korjasi vian.
 
Hekku56
11.02.2012 12:22:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Niitä nokkahuilujen tuplareikiä käytetään puolisävelasteissa ja joissan nopeissa trilleissä. Eiköhän sormitukset löydy netistä tai kirjastosta. Jos ja kun löytyy erilaisia sormituksia, kannttaa luottaa omaan korvaan ja hakea omalle soittimelle sopivat otteet. Nokkahuilut ovat kivoja soittimia mutta vaikeita. Poikkihuiluun verrattuna pljon vaikeampi. Eihän niitä huilun vipuja ja vehkeitä ole keksitty vaikeuttamaan vaan helpottamaan eli nokkahuilu on vaikeampi kun mennään alkeita pitemmälle. Kummankin soittaminen on kivaa. Nokkahuiluista altto on oma suosikkini, ääniala sopiva ja ääni silti riittävän voimakas. Tenori on makee peli mutta ääni heikko, sopraano usein liian kimeä, sopraninoon, vai mikä sen ihan pienen nimi nyt onkaan, ei tahdo sormet mahtua. Muuten ääni on niin korkea, että se on jo huvittavaa
 
ZeusMalt
18.02.2012 18:23:36 (muokattu 20.02.2012 09:50:06)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

offtopic: onko kellään kokeilunhaluisella pillimestarilla jääny muovista xaphoonia käyttämättömäksi. Olen kiinnostunut huokeaan hintaan ostamaan...
 
E: pikaviestiä tulemaan.
 
Uskoo ken tahtoo.
karuus
07.08.2012 15:51:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Miten tinapillillä saa soitettua ylemmän oktaavin puhtaasti? Tuntuu että pelkkä puhallusvoiman lisäys ei riitä, sillä tuloksena on vain hajonneet tärykalvot.
 
Klezberg
07.08.2012 15:54:13 (muokattu 07.08.2012 19:53:27)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

karuus: Miten tinapillillä saa soitettua ylemmän oktaavin puhtaasti? Tuntuu että pelkkä puhallusvoiman lisäys ei riitä, sillä tuloksena on vain hajonneet tärykalvot.
 
EIkös huiluissa yleensäkin ylipuhaltaminen vaadi enemmänkin semmoisen kapeamman kuin kovemman puhallusvirran. Tietysti samalla kun puhallus kapenee, niin sen nopeus kasvaa vaikkei puhaltaisikaan kovempaa.
 
Tinapillisti en ole alkuunkaan. Kokeilin vähän. Itse tunnun vaihtavan rekisteriä enemmänkin muuttamalla ansatsia kuin puhaltamalla kovempaa. Siis suun, poskien yms. asento jotenkin muuttuu. Veikkaisin että sillä juuri ilmavirta kohdentuu paremmin. Huilun asennollakin näkyy voivan vaikuttaa tuohon. Se taas vaikuttaa miten ilmavirta osuu siihen pillin kielekkeeseen.
 
Mitä tarkoitat ylemmällä oktaavilla, toista vai kolmatta? Mulle kun riittää kaksi.
 
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta
Armando Bugari
07.08.2012 20:03:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Klezberg: EIkös huiluissa yleensäkin ylipuhaltaminen vaadi enemmänkin semmoisen kapeamman kuin kovemman puhallusvirran. Tietysti samalla kun puhallus kapenee, niin sen nopeus kasvaa vaikkei puhaltaisikaan kovempaa.
 
Tinapillisti en ole alkuunkaan. Kokeilin vähän. Itse tunnun vaihtavan rekisteriä enemmänkin muuttamalla ansatsia kuin puhaltamalla kovempaa. Siis suun, poskien yms. asento jotenkin muuttuu. Veikkaisin että sillä juuri ilmavirta kohdentuu paremmin. Huilun asennollakin näkyy voivan vaikuttaa tuohon. Se taas vaikuttaa miten ilmavirta osuu siihen pillin kielekkeeseen.
 
Mitä tarkoitat ylemmällä oktaavilla, toista vai kolmatta? Mulle kun riittää kaksi.

 
Juuri noin. Eihän tiniksellä mennä kolmannelle oktaaville muuta kuin pelleilymielessä. Toinen oktaavi tulee ansatsin muutoksella...
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti