Muusikoiden.net
09.12.2016
 

Puhaltimet »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: c-vireinen saksofoni
1
badcompany
30.10.2006 12:38:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

onko kokemusta kyseisestä saksosta.vissiin aika harvinainen kapistus ja hintava.sillä olis aika helppo soittaa bändissä kun on sama vire kun rokkisoittimilla?.
 
isojussi
30.10.2006 18:43:07
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mitä sillä soittimen vireellä on väliä varsinkaan rokkibändissä? Meinaatko oikeesti muutenkaan saada jostain hankituksi C-vireisen tenskan?
 
Ilman mersua Suomi olisi polkupyörien ja uiton varassa
badcompany
30.10.2006 20:13:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mitä sillä soittimen vireellä on väliä varsinkaan rokkibändissä? Meinaatko oikeesti muutenkaan saada jostain hankituksi C-vireisen tenskan?
 
no se ei kuulu sulle:).
 
Klezberg
30.10.2006 21:20:05
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mitä sillä soittimen vireellä on väliä varsinkaan rokkibändissä? Meinaatko oikeesti muutenkaan saada jostain hankituksi C-vireisen tenskan?
 
Helsingin Soitin-laineen ikkunassa oli joskus viime vuonna yksi C-melody foni. C-melodyista ei ole luetun perusteella vaan jäänyt kovin hyvä käsitys. C-vireinen foni ei kai luonnostaan soi yhtä hyvin ja sitten vielä nuo c-vireiset eivät olisi niin viimeisen päälle tehtyjäkään. Ainakaan valinnan varaa ei ole paljon.
 
Tosiaan tuo yhden kokosävelaskeleen transponointi ei sinänsä ole mikään este. Vireellä on silti se merkitys että sävellajin sormitukset voivat mennä hankaliksi. Altto on tuossa hankalampi, rokkia eestä pitää soittaa cis-duurissa ja aasta fis-duurissa. Tuo voi olla yksi syy miksi tenori on rokissa suositumpi.
 
En siis lähtisi tuommoista hankkimaan, kyllä tenorilla pitäisi pärjätä.
 
Ukoncete prosím výstup a nástup, dvere se zavírají
isojussi
31.10.2006 06:00:59
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

... C-vireinen foni ei kai luonnostaan soi yhtä hyvin ja sitten vielä nuo c-vireiset eivät olisi niin viimeisen päälle tehtyjäkään. Ainakaan valinnan varaa ei ole paljon....
 
Saxsin Aatuhan teki aikanaan Eb- ja Bb- vireiset versiot kevyeen ja F- ja C-vireiset klassiseen musaan. Klassisen musan "saundi-ihanne" on vaan varsinkin foneissa niin toisenlainen, kuin kevyessä, että ei net oikein kai varsinkaan rokkiin jo rakenteensakin vuoksi sovellu.
 
Tosiaan tuo yhden kokosävelaskeleen transponointi ei sinänsä ole mikään este. Vireellä on silti se merkitys että sävellajin sormitukset voivat mennä hankaliksi. Altto on tuossa hankalampi, rokkia eestä pitää soittaa cis-duurissa ja aasta fis-duurissa. Tuo voi olla yksi syy miksi tenori on rokissa suositumpi.
 
En siis lähtisi tuommoista hankkimaan, kyllä tenorilla pitäisi pärjätä.

 
Näinhän se on. Se on puhaltajien osattava, kun kitaristeilta ja basisteilta ei taitu.
 
Ilman mersua Suomi olisi polkupyörien ja uiton varassa
KR
28.08.2009 08:34:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

C-melodyn suurin ongelma on se että kun kerran sellaista kokeilee niin sen jälkeen ei halua enää mitään muuta. Kun soitin alttoa bluesbändissä vasemman käden pikkusormi oli koko ajan krampissa. 1950-luvulla kitaristit pudottivat usein viritystä puoli sävelaskelta. Se saattoi johtua puhaltajien toiveesta.
 
C-melody taipuu mihin tahansa musiikkiin. Vireysongelmat johtuvat yleensä pelkästään huonoista säädöistä. Saundi muodostuu pääasiassa suukappaleesta mutta myös tyynyillä on aika suuri vaikutus. Olen kokeillut monia eri suukappaleita. 1920-luvun suukappaleilla saundi on perinteisen ohuehko ja mm. selloimitaatioita on aika helppo soittaa. Alton suukappaleilla c-melody kuulostaa taas tuhdilta altolta. B-tenorin suukappale sopii hyvin rokkiin. Nykyisillä c-melodyn suukappaleilla, etenkin Morganin ja Aquilasaxin valmistamilla, saa voimakkaan ja helposti muotoiltavan saundin joilla voi soittaa hyvin monella tavalla. Aquilasaxin c-melodylehdet ovat myös hyviä. Tietysti soittajalla on suuri osuus myös. Eri soittajilla on oma persoonallisen saundinsa vaikka soitin olisi sama.
 
Ainakin vanhat tunnetut merkit ovat viimeisen päälle tehtyjä. Connit ja Buescherit olivat 1920-luvulla samanlaisia ammattitason soittimia kuin k.o. firmojen muutkin fonit. Ns. oppilas- tai intermediatemalleja ei tehty näillä nimillä. Ainoa ero oli pintakäsittelyssä. Vuonna 1929 halvin, pinnoittamaton peruskaiverrettu sarjatuotantomalli maksoi uutena 105 dollaria, kallein 255 dollaria. Customit joihin asiakas halusi kaiverruttaa esim. tyttöystävänsä kokovartalokuvan (usein säästösyistä ilman vaatteita) tietenkin enemmän. C-melody oli kalliimpi kuin vastaava altto. Vertailun vuoksi: halvin uusi A-Ford maksoi vuonna 1929 750 dollaria. Kullattu soitin maksoi siis kolmasosan uuden henkilöauton hinnasta. Lujatekoisia, hyvin soivia vehkeitä ja lisäksi hyvän näköisiä. Hopeaa, kultaa ja kaivertajien työtunteja on käytetty säästelemättä. Jos tyynyt kaipaavat vaihtoa niin modernia saundia tavoittelevan kannattaa vaihtaa c-melodyyn isoilla resonaattoreilla varustetut tyynyt. Musicmedic myy tyyliin sopivia valkoisia tyynyjä joihin voi valita soittimen pinnoitteen mukaan hopeoidut tai kullatut resonaattorit. Connin ja Buescherin ero on vähän samanlainen kuin Volvon ja Mersun ero. On siis Conn-miehiä ja Buescher-miehiä. Toisten mielestä Amazon oli viimeinen auto joka maailmassa valmistettiin, toisten mielestä se oli 123.
 
Siitä ettei saksofoni soittimena unohtunut lyhytikäiseksi erikoisuudeksi on kiittäminen c-melodysaksofonisti Rudy Wiedoeftia joka 1900-luvun alussa popularisoi soittimen.
Jos kerran Frank (Frankie, Tram) Trumbauer (Lester Youngin esikuva) ja Jack Pettis (Bud Freemanin esikuva) tekivät uransa c-melodysaksofonilla niin ei se ihan kelvoton soitin voi olla. Benny Carter ja Coleman Hawkins aloittivat uransa c-melodylla. Suomessa virallinen historiankirjoitus alkaa vasta bebopista joten jos nämä ovat entuudestaan tuntemattomia herroja niin kannattaa tsekata nimet ja näytteet redhotjazz.com ja youtube-saiteilta. Kun c-melodya sanotaan huonosti tehdyksi kotisoittimeksi se on sama kuin sanoisi että kitara on vain pelkkä leikkisoitin koska lapset pelaavat Guitar Heroa.
 
Miksi c-melody oli välillä unohduksissa? Vuoden 1929 pörssiromahdus oli aika selvä syy siihen että aika harvalla oli varaa sijoittaa nykyeuroissa mitattuna 3000-10000 euroa soittimeen. Bändien työt vähenivät. Myös radion tulo ja yleistyminen passivoi ihmisiä. Se oli alkusoittoa nykytilanteelle: netissähän se musiikki on ja tulee sieltä kotiin asti, mitä tässä bändeillä tekee? Lisäksi sovittajat olivat tehneet suurimman osan sovitukseista eb- ja b-vireisille soittimille. Tänä päivänäkin sovittajat hermostuvat c-melodysta. On vaara joutua töihin. On mukavampi kaivaa esille ne vanhat sovitukset ja nostaa jalat pöydälle. Ehkä on myös vaikeaa alkaa ajattelemaan yksinkertaisesti, ilman (muuta kuin oktaavi)transponointia. C-sopraano on vanhalle sovittajalle vielä suurempi järkytys, sitä kun ei tarvitse transponoida edes oktaavissa.
 
1960-luvulla Beaugnier teki parikymmentä Leblanc Vito-c-melodya jotka menivät huonosti kaupaksi. Soitin oli erittäin korkealaatuinen, esteenä oli ehkä hinta. Beaugnier teki liian hyviä soittimia joita vain harvalla oli vara ostaa.
Rockpuolella soitin on ollut satunnaisessa käytössä. Ernie Watts soitti 1920-luvun Conn c-melodysaksofonia Frank Zappan Grand Wazoo-levyllä kappaleessa Cletus Awreetus-Awrightus vuonna 1972.
 
Tällä hetkellä on menossa c-melodyrevival. Vanhoja soittimia saa edelleen ja Aquilasax valmistaa uusia c-tenoreita. Syksyllä 2009 on tulossa myös uusi c-sopraano. Suomessa on joskus ollut myytävänä uusia kiinalaisia c-melodyja jossain tamperelaisessa liikkeessä mutta ne ovat olleet sitä Kiinan kolmoslaatua eli uudetkin soittimet on joutunut ensin korjaamaan soittokuntoon.
 
Scott Robinson soittaa vuoden 1918 mallin Conn c-melodya:
 
http://www.cduniverse.com/search/xx … +Saxophone:+Melody+From+The+Sky.htm
 
Funkkia vuoden 1917 King c-melodylla: http://www.youtube.com/watch?v=wzNXx88y0-Y
 
En taida näiden jälkeen iletä laittaa linkkiä omiin näytteisiin...mutta sen jälkeen kun hankin c-melodyn niin altto ja b-tenori ovat saaneet levätä jotakuinkin rauhassa koteloissaan. Keikalle lähtee aina Conn New Wonder II vm.1925 ja Aquilasaxin suukappale Aquilasaxin 2.5 lehdellä.
 
Murgo
28.08.2009 14:43:08 (muokattu 28.08.2009 14:46:28)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo, ei siinä C-melodyssa kai soittimena ole sinänsä mitään vikaa, jäipähän vain ilmeisesti muista syistä pois tuotannosta. Amerikassa taisi olla aikoinaan hyvinkin yleinen ja ilmeisesti niitä siellä saa edelleen kohtuuhintaan kun niitä eivät halua kuin harvat niien päälle ymmärtävät.
 
Olen sellaisen jopa livenä nähnyt, kaverilla jolta ostin barskani oli sellainen, Conn muistaakseni, vai olikohan parikin, joten kyllä niitä on Suomeenkin eksynyt.
 
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa!
Olli-Pekka
28.08.2009 16:25:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

KR, asiaa ja totuuden sanoja. Mukavaa nähdä aina välillä asiantuntemusta. Todellakin, Rudy Wiedoeft oli äänilevyjen myyntilukujen perusteella Yhdysvaltain suosituin artisti 1910-20 -lukujen taitteessa ja häneen henkilöityi vaudeville-ajan "saxophone craze". Ensimmäinen saksofoni Suomessa oli muuten Laivaston soittokuntaan v. 1919 hankittu C-melody. Saksofoninsoiton maailmanmestaruuden joulukuussa 1928 voittanut Josef Kaartinen soitti myös varsinkin uransa alkupuolella useimmiten juuri tällaista soitinta. Kyseisen yksilön näin v. 2005.
 
Armando Bugari
28.08.2009 19:53:12 (muokattu 28.08.2009 20:01:39)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olli-Pekka: KR, asiaa ja totuuden sanoja. Mukavaa nähdä aina välillä asiantuntemusta. Todellakin, Rudy Wiedoeft oli äänilevyjen myyntilukujen perusteella Yhdysvaltain suosituin artisti 1910-20 -lukujen taitteessa ja häneen henkilöityi vaudeville-ajan "saxophone craze". Ensimmäinen saksofoni Suomessa oli muuten Laivaston soittokuntaan v. 1919 hankittu C-melody. Saksofoninsoiton maailmanmestaruuden joulukuussa 1928 voittanut Josef Kaartinen soitti myös varsinkin uransa alkupuolella useimmiten juuri tällaista soitinta. Kyseisen yksilön näin v. 2005.
 
Ja nimimerkki "KR" plussaa tietorikkaudesta!
Joittenkin tietojen mukaan Kaartinen voitti maailmanmestaruutensa 1929. Tuossa jotain historiikkia hänestä http://www.suomensaksofoniseura.fi/JoosefKaartinen.htm
Tietojen mukaan MM - skaban loppukilpailusoitto (Kaartinen ja 2 jenkkiä) Australiassa oli soittaa Kimalaisen lento mahd. nopeasti virheittä - tuon siis Kaartinen voitti.
 
- Kaartinen kirjoitti sodan aikana matkakirjan "Kimalaisen lento". Kaartisen tarinat eri puolilta maailmaa olivat kuulemma niin "luovia", että kustantaja veti kirjan pois myynnistä. Kirjan olen nuorena lukenut - upeaa tarinaa suuren suomalaisen saksofonistin päätähuimaavista uskomattomista seikkailuista maailman metropooleissa ja persläveissä. Siinä ei Simo Penttiläkään olisi pärjännyt.
 
Olli-Pekka
28.08.2009 22:10:46
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jep, siellä on jotain tietoa asiasta, olen itse kirjoittanut vuosia sitten tuon Kaartis-tekstin, mutta tohtorintutkintoni myötä olen syventynyt enemmän asiaan ja tonkinut maailman ääret mm. Kaartisesta. Kimalaisen lento ei ollut skabassa vaan Rudy Wiedoeftin "Sax-o-phun" ja Rimski-Korsakovin "Hindulaulu". Onnittelusähke W.H. Paling & co ltd:n johtajalta on päivätty jouluaattona 1928.
 
Armando Bugari
29.08.2009 12:44:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olli-Pekka: Jep, siellä on jotain tietoa asiasta, olen itse kirjoittanut vuosia sitten tuon Kaartis-tekstin, mutta tohtorintutkintoni myötä olen syventynyt enemmän asiaan ja tonkinut maailman ääret mm. Kaartisesta. Kimalaisen lento ei ollut skabassa vaan Rudy Wiedoeftin "Sax-o-phun" ja Rimski-Korsakovin "Hindulaulu". Onnittelusähke W.H. Paling & co ltd:n johtajalta on päivätty jouluaattona 1928.
 
Yrjö Gunaropulos oli musiikinopettajani Porvoon Yhteislyseossa 60-luvun alussa ja otin häneltä myös yksityitunteja. Hän kertoi Kaartisesta uskomattomia juttuja; en tiedä olivatko tosia vai puhaltajalegendaa - samoja tarinoita olen myöhemmin kuullut yhdistettyinä esim. Scobbaan ja Smolariin.
 
"Guna" oli varsinainen multi-instrumentalisti. Saxien lisäksi hän hallitsi suvereenisti viulun, pianon, kontrabasson ja nuoren pojan mielestä myös vaskipuhaltimet.
 
javirta
29.08.2009 21:43:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

isojussi: Mitä sillä soittimen vireellä on väliä varsinkaan rokkibändissä? Meinaatko oikeesti muutenkaan saada jostain hankituksi C-vireisen tenskan?
 
Jos rockbändissä on fonin lisäksi vain kitarat ja basso, niin ei kun virittämään langat eri kireyteen tai capo töihin. Normivirityksellä laittaa 3.väliin niin pitäisi esim. Am -> Cm. Menikös näin?
 
Kuitenkin C-vireisen soittimen saatavuudesta oli kyse, tässä olisi jotain:
 
http://www.tampereenmusiikki.fi/tuote.php?num=82378
 
C-saksofoni (C-vireinen), kultalakattu, ei transponointiongelmia. ns. sirkusfoni
Listahinta 725eur.
 
Nämä Pearl River soittimethan ovat kiinalaista valmistetta.
 
Kitaristin itsetunto kokee kilauksen capon käytöstä, ja trumpetistin soittaessa ristisävellajeja valmiiksi C-vireisellä trumpetilla tulee mieleen samaa.
 
Voi tätä maailman kummallista menoa.
 
Armando Bugari
29.08.2009 22:21:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

javirta: ns. sirkusfoni
 
Tuohan olisi mielenkiintoinen termi rönsyilevälle keskutelulle saksofoneista?
 
Parru73
27.12.2010 09:38:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moro,
 
Nyt on jostain kumman syystä alkanut poltella ostaa C-melody. Yksi vanha Selmer (Paris) olisi tarjolla, joka tosin vaatii jonkun verran huoltoa.
Toinen vaihtoehto olisi Aquilasax:in tuotokset joista haluaisin kuulla teiltä lisää jos niitä vain joillain sattuu olemaan ? Hinta on ilmeisesti alle 1000 (ilman veroja) ja laatukin (Kiina) on ilmeisesti kohtuullista. Steve ainakin jaksaa kyllä mainostaa omiaan..
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti