| Aihe: Harjoitusohjelma aloittelevalle fonistille? | 1 |
|---|
|
Heps!
Eli millaiselta näyttäisi teidän pitkään soittaneiden mielestä ihanteellinen päivittäinen harjoitusohjelma saksofonin soittoon? Olen aloittanut pari kuukautta sitten ja mielellään käyttäisin soittoajan tehokkaasti jotta edistyisi hommassa.. mihin asioihin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota alkuvaiheessa? miten perusasiat kohdalleen?
aikaa käytän soittoon päivittäin 2-3 tuntia.
Jo vain, sano rengit päissään | |
Kuten lähes jokainen ohje - niin myös tämäkin - alkaa sanoilla ”kaikki ovat yksilöllisiä, joten se paras tapa on hyvin henkilökohtaista”. Kuten varmaan tiedätkin hyvän treenauksen tärkeimmät elementit pätevät myös saksofonin soitossa, eli täytyy olla pitkäjänteinen ja keskittyä kunnolla.
Mainitsemasi harjoitusmäärä kuulostaa kohtuullisen paljolta aloittelevalle puhaltajalle. Epäilen, että huulesi ja naamalihaksesi ovat aika kipeessä kunnossa?
Kiinnitä huomiota ansatsiin: mieti kielesi ja kurkkusi asentoa, miten syvällä suukappale on suussasi, kuinka paljon puristat huuliasi ei vain ylhäältä ja alhaalta vaan myös sivuilta! Klasarifonistit suosivat tiukkaa ansatsia, mutta kevyenpuolen löysyys on inhimillisempi ja antaa äänelle paljon enemmän vapautta, joten suosittelen sitä. Kiinnitä huomiota hengitykseen: minne hengität, ylös keuhkoihin vai alemmas? kuinka paljon otat ilmaa ja puhallatko kaikki ulos ennen kuin otat lisää? Netistä löytyy varmasti paljon selkeämmin selostettuja ohjeita kuvien kanssa...
Päivittäin harjoitusohjelman itse yleensä aloitan miettimällä mitä aion treenata. Normaalisti kokoan soittimen suhkot elolliseen kuntoon ja soitan pitkiä ääniä kiinnittämällä jatkuvasti huomiota soundiin. Pitkät äänet luovat pohjaa muhkealle soundille ja kehittävät hengitystekniikkaa. Äänenavauksen jälkeen yleensä aloitan sorminäppäryysharjoitukset sisältäen skaalat. Ns. tylsimpien juttujen jälkeen alkaa mukava osuus: biisien treenaus ja improvisointi.. luen erilaisia nuotteja bebopista klassiseen ja yritän miettiä mikä järkeä niissä on. Melodian suhde harmoniaan ym. häslinkiä. Loppu meneekin sitten jammatessa kovaa tai sitten vittuuntuessa omaan epäluovuuteen :D. Tärkeintä fonin soiton opettelussa kuitenkin on kuunnella PALJON fonisteja ja matkia.. paljon menestystä seksivonistin alkavalle uralle! | |
Meikä ei tuota matkimis-hommaa ihan allekirjoita. Tiedän että sitä opettaa ihan kaikki että pitäis kuunnella muita ja matkia niitten juttuja, mutta loppujen lopuksi mitä jos kukaan ei ikinä matkisi ketään vaan alottaisi ihan pohjalta, opiskellen kaikki skaalat sun muut perinpohjin kaaliin ja sitä kautta omien tunteiden yms improvisaatioon vaikuttavien ei-musiikillisten tekijöiden kautta lähtisi hakemaan ns. omaa persoonaa soitossa.
Ei tässä mitään järkeä ole mutta tämmöinen mielipide mulla jostain syystä on. Kuitenkin jos lähtisi esim apinoimaan suosikkilaulajaansa ni siitäkään ei tulis ku paskaa, samankaltaisesti kun suuret on sanoneet että "Saksofonilla ei soiteta, sen läpi lauletaan!" tms. en nyt muista whatever. Ni onx järkee häh?
T.
PS. ennen kuin lähetätte oman analyysinne asiasta, miettikääpä hetki koko hommaa
THE SHIP IS SINKING, THE SHIP IS SINKING, THE SHIP IS SINKING | |
Mietihän miten sinä olet oppinut vaikkapa puhumaan? Matkimalla. Opit uusia sanoja, lauserakenteita, äänensävyjä ja merkityksiä. Sama pätee musiikkiin, oman musiikillisen minän kehittymiseen tarvitaan paljon erilaisia vaikutteita monesta suunnasta.
Ajatuksena se tuntuu hienolta, että ihminen voisi saavuttaa musiikillisesti jotain pelkistä omista tunteistaan mitään vaikutteita ottamatta, mutta käytännössä se on lähes mahdotonta. Omaa identiteettiään ei missään tapauksessa saa menettää, eli liika matkiminen voi olla joskus pahasta. Tosin ei ikinä pysty olemaan vaikka kahta Birdiä, koska jokainen on yksilöllinen. Sen takia en ymmärrä mitä pahaa matkimisessa on? Aito muusikko antaa itsestään osan, joten tuskin on pelkoa että oma persoona katoaa. Toisten kuuntelu laajentaa myös omaa musiikkia, esim. improvisointiin saa uusia ideoita eikä aina jauha niitä omia iänikuisia likkejään.
Ja mielestäni erityisestä alottelijoille on tärkeää kuunnella muita, jotta tietää mitä hakea ja tavoitella. | |
Mietihän miten sinä olet oppinut vaikkapa puhumaan? Matkimalla. Opit uusia sanoja, lauserakenteita, äänensävyjä ja merkityksiä. Sama pätee musiikkiin, oman musiikillisen minän kehittymiseen tarvitaan paljon erilaisia vaikutteita monesta suunnasta.
Ajatuksena se tuntuu hienolta, että ihminen voisi saavuttaa musiikillisesti jotain pelkistä omista tunteistaan mitään vaikutteita ottamatta, mutta käytännössä se on lähes mahdotonta. Omaa identiteettiään ei missään tapauksessa saa menettää, eli liika matkiminen voi olla joskus pahasta. Tosin ei ikinä pysty olemaan vaikka kahta Birdiä, koska jokainen on yksilöllinen. Sen takia en ymmärrä mitä pahaa matkimisessa on? Aito muusikko antaa itsestään osan, joten tuskin on pelkoa että oma persoona katoaa. Toisten kuuntelu laajentaa myös omaa musiikkia, esim. improvisointiin saa uusia ideoita eikä aina jauha niitä omia iänikuisia likkejään.
Ja mielestäni erityisestä alottelijoille on tärkeää kuunnella muita, jotta tietää mitä hakea ja tavoitella.
Tässä on kyllä ihan sitä jotain. näinhän se on. pohja pitää aina ottaa traditioista, ja sitten vasta alkaa tulla esille se oma tapa muunnella traditiota. Aika harva on tehnyt täysin oman linjan. Parker sen joskus teki, mutta sekin sortui toistamaan vaan omia likkejään. tosin hyvin varioiden kylläkin. moni lähtee siitä Autumn leavesista ja Blue bossasta. se jos mikä on trad. musiikkia.
Elämä maistuu, kun noudattaa kahta sääntöä:
1. Älä ota paineita pienistä asioista
2. Kaikki asiat ovat pieniä asioita | |
Meikä ei tuota matkimis-hommaa ihan allekirjoita. Tiedän että sitä opettaa ihan kaikki että pitäis kuunnella muita ja matkia niitten juttuja, mutta loppujen lopuksi mitä jos kukaan ei ikinä matkisi ketään vaan alottaisi ihan pohjalta, opiskellen kaikki skaalat sun muut perinpohjin kaaliin ja sitä kautta omien tunteiden yms improvisaatioon vaikuttavien ei-musiikillisten tekijöiden kautta lähtisi hakemaan ns. omaa persoonaa soitossa.
Kun soitat yksin omia biisejä, niin tuo saattaa toimiakkin, mutta kun kuitenkin jossain välissä pitää soittaa stankkuja, niin siihen vaikuttaa aika paljon bändin luoma mood, ja mahd. esittäjän tarkoittama mood, ja sitten vasta se oma ilmaisu. kaikki ovat yhtä tärkeitä.
Elämä maistuu, kun noudattaa kahta sääntöä:
1. Älä ota paineita pienistä asioista
2. Kaikki asiat ovat pieniä asioita | |
Mainitsemasi harjoitusmäärä kuulostaa kohtuullisen paljolta aloittelevalle puhaltajalle. Epäilen, että huulesi ja naamalihaksesi ovat aika kipeessä kunnossa?
Pari ekaa viikkoa tuli kyllä soitettua selvästi liikaa kun naama oli soiton jälkeen ihan jumissa. Nyt oon koettanu soittaa vähän vähemmän kerralla, mutta kun ei meinaa malttaa lopettaa :-)
Tällä hetkellä on kovin työ koettaa saada kunnon lämmintä soundia, mutta se on ilmeisesti ikuisuusprojekti. Ylimpien normaalin äänialan äänten saaminen vireeseen on ongelmallista, mutta näyttää pikkuhiljaa paranevan. Lehden vaihto 1,5:sta 2:seen paransi kummasti äänten sointia.
Harjoitusmenetelmät on varmasti jossain määrin yksilöllisiä, mutta kuitenkin mukava tietää miten muut hommansa tekee.
Jo vain, sano rengit päissään | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
