| Aihe: Paras Black Sabbath-albumi? | |
|---|
 shovi
27.07.2005 20:00:58 (muokattu 27.07.2005 20:07:18) | |
|
Rupesin tässä miettimään että mikäköhän se paras juuri minulle mahtaa olla, ja täytyy kyllä myöntää että vaikka Ozzy onki Se BS-solisti, niin eniten kolahtaa Heaven and Hell. Löytyykö täältä ketää samoin ajattelevaa, mikä on teille Se Black Sabbath-albumi?
E: ja jotta tästä ei tulisi ihan listausta niin kuka on se paras Black Sabbath-laulaja ja miksi?
"Hoho." -Samuel Hovi |
 Deino
27.07.2005 20:04:40 (muokattu 27.07.2005 20:10:25) | |
|
Eiköhän se ole Vol 4. Ei täytebiisejä ja... No se nyt vain on kokonaisuutena paras.
Metalli on musiikkia. Muu on pehmopuhetta. |
|
Eka on paras, se teki heti selväksi mistä bändissä on kyse. Ihan kuin Zeppelinin eka. Sabbath Bloody Sabbath on tietenkin kaikkein jylhin kokonaisuus, mutta ei kuitenkaan yhtä monipuolinen kuin tuo eka. Heaven and hellissä on kova meininki ja jonkinlaista lukkarinrakkautta tunnen Born againiakin kohtaan, koska Trashed on niin hieno biisi. |
|
Taitaapa tulla listaustopikki tästä, vaikuttaisi siltä.
Kauko Säädin yhtyeineen esittää kappaleen Remote Control |
|
No vittu perustelkaa edes muutamalla sanalla, jos niin hurjaan suoritukseen pystytte. |
|
Mob Rules on paras minusta. Kunnon heviriffejä eikä mitään blueshomoiluja. |
 sarkjan
27.07.2005 20:14:54 (muokattu 27.07.2005 20:20:40) | |
|
Sabbath Bloody Sabbath kokonaisuutena kait paras. Hyvät soundit ja kappaleet samassa paketissa.
Ja kyllä Heaven and Hell/Mob Rules saa arvostusta myös minulta. Mielestäni viimeisimmät todella hyvät Sabbath-albumit. Näissä oli jo sitä "uudempien aikojen" tuulahdusta mukana. Junnauksen sijaan kunnon menoa päällä. Ja tietysti itse RJD kruunasi paketin.
Minne kaikki plekut kadonneet - Where have all the plectrums gone |
|
Ensiksi vokalisti:
Ozzy on tietysti aito ja alkuperäinen, mutta en pysty millään muotoa väheksymään Ronnie James Dion loistavuutta. Mielestäni RJD on myös John Oswaldia monipuolisempi ja taitavampi tulkitsija.
Kylläpähän se on se Paranoid niistä muutamasta täytebiisistä huolimatta. Sisältää rockmaailman ihastuttavimman/vihatuimman encorebiisin (jota vaaditaan lähes jokaisella keikalla, vaikka lauteilla oleva bändi olisi mikä tahansa) ja peräti 4 muuta keikkavakiota. Electric Funeralin riffi on edelleen yksi maailman raskaimmista riffeistä, ja Iron Manin vastaava on Blackmoren tuotoksetkin ylittävä mestariteos. Levynkannetkin ovat kaikessa typeryydessäänkin jotain loistavaa.
THV-klubi #3
>-)))> #3
MegaMan Club #005 - Top Man |
 Wk
27.07.2005 20:55:28 | |
|
Paras vokalisti on mielestäni se alkuperäinen, eli Ozzy. Ozzylla on varsin karismaattinen ääni, joka huojuu mielestäni jotenkin omituisesti siinä paskan ja loistavan välillä :) Ehkä juuri se arvaamattomuus on Ozzyn valtti noilla ekoilla Sabbath-levyillä. Sekin tosiasia, että Ozzy laulaa enemmän tunteella kuin taidolla, estää mielestäni ensimmäisiä albumeita muodustumasta helposti sulatettavaksi perusmatskuksi. Taito tappaa fiiliksen, sitä kai yritän sanoa Ozzyn kohalla :D
Suosikkialbumi on se ensimmäinen kuulemani, Paranoid. Hienoja biisejä ja onnistuneesti rakennettu kokonaisuus, lukuunottamatta Rat Saladia, joka on selkeä täytebiisi.
WK |
|
Sabotaaki.
Parhaat biisit, kovin meininki.
Näen sen silmistäsi,
nyt jokin on hullusti
Kuiskaat korvaan hiljaa kysyen:
Jaatko kanssani salaisuuden?
IMIK #25 | Kelpaisiko pastilli? | Bella Italia #2 | Anti-J-Boy #2 |
|
Master of Reality/Vol.4/Sabbath Bloody Sabbath fiiliksen mukaan.
So you did but did nothing. Sama meni mänät. |
 ozz3
27.07.2005 21:06:44 | |
|
Debyytti, pelkkää täydellisyyttä alusta loppuun.
Be just and fear not| MegaMan Club #009 - Shadow Man |THV-klubi #6 |
KTR
27.07.2005 21:07:10 | |
|
Master of Reality ehkä nousee suosikiksi, vaikka kaikki ensimmäiset Ozzyn kanssa tehdyt levyt ovat loistavia. Master of Realitylla Sabbath on mielestäni ehkä synkimmillään ja rankimmillaan. Se on se koko levyn tunnelma mikä vetoaa. Osa viehätystä piilee siinä, että niihin aikoihin ei tuota "HEVI METAL"-kulttuuria tainnut ollakaan. Ne nahka-asusteet, niitit ja moottoripyörät taisivat tulla vasta Judas Priestin myötä. Sabbathin tyypit näyttivät joiltain pahoilta hippinoidilta, eivätkä Heavy Metal-sotureilta. Ozzyn ääni on jokaisella varhaisella Sabbath-levyllä hitusen erilainen, eniten se on mieleeni juuri Master of Realitylla. |
|
Mob Rules on paras minusta. Kunnon heviriffejä eikä mitään blueshomoiluja.
Just tuon "blueshomoilun" takia se eka niin hyvä onkin. Onkohan tää juippi kirjoittanut koskaan mitään järkevää m-nettiin?
Sori. |
|
Just tuon "blueshomoilun" takia se eka niin hyvä onkin. Onkohan tää juippi kirjoittanut koskaan mitään järkevää m-nettiin?
Sori.
En luultavasti. Itelleni ei vaan oikein vanhat Sabbathit uppoo ton takia. |
|
Unohdin muuten Master of realityn. Se on kyllä niin kova, että menee aika lähelle tuota ekaa levyä. Pelkästään Children of the grave riittäisi tekemään levystä täysipainoisen kokonaisuuden. |
 Arry
27.07.2005 21:57:13 | |
|
Oma suosikki on se kaikkein progein, taiteellisin ja kunnianhimoisin, Sabbath Bloody Sabbath! Nimikkobiisi on yksi kovimpia ikinä, eikä huonoja biisejä olekaan tuolla levyllä. Master Of Reality rokkaa myös, vaikka vähän epätasaisempi levy onkin.
Heaven And Hell on myös loistava, mutta jotenkin minulla vain on vaikeuksia mieltää sitä SEN Black Sabbathin levyksi. Hyvä hevilevy Dion vokalisoimana, mutta Sapattisuusaste on pienempi.
You have to be happy with what you have to be happy with. |
 DirtyFingers
27.07.2005 22:20:10 (muokattu 27.07.2005 22:20:56) | |
|
Heaven & Hell
Siinä onpi levy täynnä hyviä piisejä. Die Young, Heaven & Hell, Neon Knights...
E:Enpä ole muita levyjä kuunnellut...pitäisi pikkuhiljaa
"Don't talk to the eyes of a stranger" |
|
Master Of Reality - tylyin ja tunnelmallisin. Itselle ''se'' Sabbath-soundi.
Hello Kettle, my name is Pot. |
Aegis
27.07.2005 22:37:39 (muokattu 27.07.2005 22:38:09) | |
|
Sabotaaki.
Parhaat biisit, kovin meininki.
!!!!
Ilmoittelen kun kuulen seuraavan kerran samanlaisen mielipiteen kyseisestä levystä. Sitä odotellessa...
Master of realityn tummuus ja raskaus viehättää tällä hetkellä eniten. Soundimaailma ja biisit todella sumuisia ja tunnelma on juuri sopivan happoinen.
Toisaalta pidän kyllä kaikkia viittä ensimmäistä BS levytystä kaikkien aikojen parhaina metallilevyinä, joten suosikki vaihtelee vähän mielialan mukaan. Sabbath bloody sabbathin melodisuus miellyttää monesti, samoin Paranoidin metallisuus. Ensimmäisen levyn brutaali blues toimii myös, mutta Vol. 4 on muutamista helmistään huolimatta ehkä pikkaisen liian hajanainen kokonaisuus ja itselleni ehkä se heikoin noista viidestä. Toisaalta heikkous on aika suhteellista, koska moni bändi ei ikinä yllä tuollaiseenkaan suoritukseen.
Paljon voisin vielä hehkuttaa mutta jätän väliin. Luulen että täällä on monia jotka tekevät homman puolestani.
Als ik een vis was dan zouden auto's ramen hebben en zelfs rendieren zouden neuken in een aquarium. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
