| Aihe: Tenhi ja uusi kiekko | |
|---|
|
Perskule sentään, nyt tämä topikki ylös ja sassiin!
Viime vuonna törmäsin Antimatteriin ja ihastuin, nyt sitten kuulin Tenhiä ja pakkohan se oli tilata kaikki levyt mitä kaupasta vaan löysin. Aivan käsittämättömän upeeta musiikkia.
Täällä oli pohdittu sitä että miksi se tenhi uppoaa hevihemmoihin niin ainakin mun kohdallani on kyse siitä ettei tenhi tietyiltä osin kauheasti eroa siitä mistä olen aiemminkin pitänyt, esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka My Dying Bride jolla on erittäinkin riisuttuja kappaleita olemassa, sisältäen vielä vahvasti painavan ilman alan. Ja nimen omaan tämä musiikin raskaus sekä eteerisyys ovat niitä elementtejä jotka vetoavat minuun erittäin tehokkaasti. Erikoista tällaisessa musiikissä on se että vaikka se on TODELLA raskasta ja myös melko kolkkoa niin jotenkin koen siinä sellaista rauhaa ja hyvää oloa jota en ole ikinä kyennyt mitenkään muuten kokemaan. Olenkohan siis tunnevammainen... :D
On se vaan niin jännää kun aikanaan, ei niin kauan sitten, en pitänyt pitkistä kappaleista, ne tuntuivat ikäänkuin maratoonilta josta en koskaan päässyt maaliin asti. Viimeisten vuosien aikana olen kuitenkin saanut tarpeekseni siitä kuinka musiikki tungetaan "radioformaattiin", ikäänkuin kaikki olisi sitä samaa listakamaa/tuubaa ja näinollen olen alkanut etsiä taas uudenlaista musiikkia. En tarkoita että kaikki listoilla oleva musiikki olisi rektaalista, mutta valitettavan moni hienokin kappale "formatoidaan" ja mun korvissa tulos on se, että sen aitous kokee pahan devalvaation. Käsitellään siis musaa niinkun bisnesmiehet sen tekis, vaikkahan sitten itse musiikin kustannuksella.
Nyt olen tullut matkallani siihen pisteeseen jossa kappaleet saa soida loppuun asti eikä minulla ole mikään kiire mihinkään, minä vain kuuntelen ja nautin jokaisesta nuotista jonka kuulen. Kuuntelijana mun pointtini on tunnelma ja kokemus, ei siis niinkään sanat ja/tai sanoma vaan kuinka ne sanat tuodaan julki, musiikkia musiikin vuoksi siis tai jotenkin näin. Näin täällä tänään. | |
Tenhin musiikki rakentuu pääpainossa suomalaiselle kansanmusiikille tyypillisille slaavilaisille sävelmille..
Ainut vaan, että ne suomalaisen kansanperinnemusiikkikulttuurin suorat slaavivaikutteet ovat huomattavastikin myöhäisempää, eritotenkin uudemman kansanlaulun perua ja niitä esiintyy enemmänkin tuolla Venäjän Karjalan kielisukulaistemme musiikkikulttuurissa, ei niinkään Suomen puolella.
Suomalaisen musiikin yhteydessä muuten monessa yhteydessä useinkin yltiöpäisen liikakorostettuun asemaan nostettu "slaavilainen melankolia" on itseasiassa kansallisromantismin aikana tekemällä tehtyä näennäiskansanperinnettä; haluttiin erottua ruotsalaisten hilpeistä ja iloisista lauluista --> mustalaisromansseja ja slaavilaisia melodioita yhdistelemällä luotiin "suomalainen" mollipolli, joka on ollut todellinen karhunpalvelus suomalaiselle OIKEALLE musiikkikulttuurille: ennenhän elämässä oli iloja ja suruja tasaisesti, se kaikki on ilmennyt vanhoista kansanlauluista ja arkkiveisuista. Tämän tapahtuman seurauksena moni harhaanjohtavastikin mieltää "slaavilaisen melankolian" suomalaisperäiseksi, mitä se ei pohjimmiltaan kumminkaan ole, vaikka spontaaneita vaikutteita suuntaan jos toiseenkin on kautta aikojen toki ollutkin.
Tenhen suhteen en ole oikein koskaan lämmennyt, sillä minua ei muutenkaan tuo neofolk-osasto ole koskaan oikein kolahtanut. Se on tuntunut minusta jopa hieman yliarvostetultakin. Itselle se edustaa pitkälti melko yllätyksetöntäkin fiilistelyosastoa, jossa siellä täällä esiintyy vain joitain kansanmusiikinkaltaisuuksia.
Sen sijaan tässä ketjussa mainittu Nest on ihan omaa luokkaansa. Se ei edes yritä olla mitenkään perinteenomaista, vaan näyttää pikemminkin mitä kaikkea eri fiiliksiä kanteleella pystyy tekemään kokeellisuuden ja ennakkoluulottomuuden siivittämänä. Nestissä myös luonto on huomattavastikin lähempänä ja soittajansa A. Tolosen (joka sattuu kavereitani olemaan) ja kolmannen kanneltajakaverimme Kuuraparran kanssa olemme kehitelleet Nestille oivan määritelmän: naturewave, joka mielestäni kuvaa aika hyvin, mistä on kyse. Nestin uudelta levyltä olen kuullut pari näytesamplea ja hyvältä kuulostaa: sitä odotellessa.
http://www.hirwenkota.tk |  saastara
27.01.2007 03:04:06 (muokattu 27.01.2007 12:26:23) | |
|
Suomalaisen musiikin yhteydessä muuten monessa yhteydessä useinkin yltiöpäisen liikakorostettuun asemaan nostettu "slaavilainen melankolia".. .. ..
Jeps.. Tätähän se on.
Tenhen suhteen en ole oikein koskaan lämmennyt, sillä minua ei muutenkaan tuo neofolk-osasto ole koskaan oikein kolahtanut. Se on tuntunut minusta jopa hieman yliarvostetultakin. Itselle se edustaa pitkälti melko yllätyksetöntäkin fiilistelyosastoa, jossa siellä täällä esiintyy vain joitain kansanmusiikinkaltaisuuksia.
Sen sijaan tässä ketjussa mainittu Nest on ihan omaa luokkaansa. Se ei edes yritä olla mitenkään perinteenomaista, vaan näyttää pikemminkin mitä kaikkea eri fiiliksiä kanteleella pystyy tekemään kokeellisuuden ja ennakkoluulottomuuden siivittämänä.
Jeps.. Ihan hyviä pointteja sinänsä. Sinänsä kuitenkin Tenhin sivuttaminen neofolk-hapatuksena ja Nestin nostaminen muiden yläpuolelle on hivenen ristiriitainen väite. Samanmoisia yllätyksettömiä fiilistelyjä minä löydän Nestinkin materiaalista kuin myös Tenhin. Eri asia sitten on kummasta enemmän diggaa.. Itselle uppoavat molemmat sangen oivasti.
Nestissä myös luonto on huomattavastikin lähempänä
Näkökulmakysymyksiä.. Nesthän on erittäin paljon kone-, ja ambient-vetoisempaa kuin esim Tenhi joten se, missä se luonto lähellä on, on täysin mielipideasia.
Nestin uudelta levyltä olen kuullut pari näytesamplea ja hyvältä kuulostaa: sitä odotellessa.
Uutta Nestiä onkin jo jonkin aika varrottu.. Innolla odotan.
Lisää middleä ja vähemmän volumea. | |
Jeps.. Ihan hyviä pointteja sinänsä. Sinänsä kuitenkin Tenhin sivuttaminen neofolk-hapatuksena ja Nestin nostaminen muiden yläpuolelle on hivenen ristiriitainen väite. Samanmoisia yllätyksettömiä fiilistelyjä minä löydän Nestinkin materiaalista kuin myös Tenhin.
No nythän olikin kyse lähinnä siitä, että Tenhen ollessa kyseessä se on itselleni sitä yllätyksetöntä neofolkia lähinnä siksi, että se pelaa juurikin niillä tutuilla ja turvallisilla siihen aihepiiriin sopivilla aineksilla: akustista kitaraa, vähän viulua ja pianoa sinne sekaan + hivenen mystiikkaa ja vähän kansanperinteisyydenkaltaisuuksia siellä sun täällä. Vastaavaa ilmaisua mahtuu sata tusinaan, joten siksi ei toimi.
Itse nostan Nestin sen vuoksi huomattavasti ainakin Tenheä korkeammalle, koska Nest eroaa tästä omaperäisyydellään olematta sitä tuttua ja turvallista fiilistelyhöttöä. Ja kyllä minusta fiilis on Nestissä ihan toista luokkaa kuin Tenhessä, ei ehkä niinkään näkyvämmällä, mutta huomattavastikin pintaa syvemmällä.
Näkökulmakysymyksiä.. Nesthän on erittäin paljon kone-, ja ambient-vetoisempaa kuin esim Tenhi joten se, missä se luonto lähellä on, on täysin mielipideasia.
No nyt ei ollutkaan kyse siitä, kumpa on ambientimpaa ja kumpa akustisempaa, vaan ihan oikeasti siitä, kumpa herättää niitä tiettyjä fiiliksiä sieltä syvältä esille. Itselleni Nestissä se tekijä on juurikin kansallissoittimemme kantele, jota on käytetty hieman tavallista poikkeavammalla tavalla. Se toimii itselleni huomattavastikin "metsäisempänä" kuin mikään täysin tavallinen akustinen kitara tahi piano koskaan. Synat näen Nestissä pikemminkin taustakamana, joka kumminkin omalla hienolla tavallaan tukee kannelsointuja.
http://www.hirwenkota.tk | |
Topikki ylös....
Kuinkas moni on jo saanut käsiinsä tenhin viimeisimmän tuotoksen, kokoelman "Folk Aesthetic"?
Itselläni kyseinen teos on ja suosittelen kyllä lämpimästi kaikille. Hienoja versioita tenhin kappaleista ja lisäksi uusiakin kappaleita mukana. Itseäni sykähdytti uusista kappaleista eritoten "sydänvalkea" | |
Topikki ylös....
Kuinkas moni on jo saanut käsiinsä tenhin viimeisimmän tuotoksen, kokoelman "Folk Aesthetic"?
Itselläni kyseinen teos on ja suosittelen kyllä lämpimästi kaikille. Hienoja versioita tenhin kappaleista ja lisäksi uusiakin kappaleita mukana. Itseäni sykähdytti uusista kappaleista eritoten "sydänvalkea"
Meinasin tänne jo kerran aikaisemmin asiasta kirjoitella, mutta en sitten jaksanutkaan postata. Maanantaina kävin hakemassa oman boksini Swamp Musicista. Kyllä on maukaat kolme tuntia musiikkia siinä lootassa. Nuo demot multa löytyikin mp3-muodossa jo ennestään, mutta mukavahan nekin on aitona omistaa.
Yksittäisistä biiseistä parhaiten toimii Kausienranta, Sydänvalkea, Sarahdus ja Laule.
Hieman valitettavaa löytyy boksin pikkasen epäselvästä fontista. Fonttihan on ihan hieno, mutta se on hieman pehmeä ja sen takia vaikea luettava. Myös sen kakkoslevyn biisijärjestys on vähän vinksallaan. Mutta mitäpä noista, musiikki on ainakin täyttä Tenhiä. |  marke-
12.08.2007 07:52:28 (muokattu 12.08.2007 07:55:11) | |
|
No nythän olikin kyse lähinnä siitä, että Tenhen ollessa kyseessä se on itselleni sitä yllätyksetöntä neofolkia lähinnä siksi, että se pelaa juurikin niillä tutuilla ja turvallisilla siihen aihepiiriin sopivilla aineksilla: akustista kitaraa, vähän viulua ja pianoa sinne sekaan + hivenen mystiikkaa ja vähän kansanperinteisyydenkaltaisuuksia siellä sun täällä.
Ymmärrän pointtisi "slaavilaisesta melankoliasta" täysin, mutta mielestäni tenhin kohdalla ei ole kyse mistään kansanmusiikin väärintulkkauksesta. Eihän tenhi ole ikinä edes varsinaisesti kuulunut kansanmusiikin piiriin millään tavalla. Ehkä et pidä tenhistä, koska se ei edusta niitä asioita, joita sen haluaisit edustavan? Minun mielestä tenhi on oikein hienoa ja tunnelmallista musiikkia, ja en halua pilata sitä kouluttamalla itseäni asian suhteen.
Eräässä tenhin haastattelussa (inferno) taisi peräti olla Tyko joka totesi osapuilleen että "En jaksa seurata kansanmusiikkipiirejä, sillä niissä tunnutaan enemmänkin toistavan perinteitä sen sijaan, että niitä kehitettäisiin." Tämä on varmasti aivan totta ainakin näin ulkopuolisin silmin. Asiaa on ehkä todella vaikea hahmottaa ns.sisältäpäin, koska tietämys ja ymmärrys on niin iso. Samalla tavoin esim. Black Metal vaikuttaa ulkopuolisista varmasti hyvinkin kaavamaiselta.
Minusta kaikki suomalainen kansanmusiikki kuullostaa samalta. Toivottavasti ei ollut liian paha kommentti, mutta se tuntuu olevan sellaista musiikkia myös jonka nyannssit ja hienoudet löytyy vasta tutkiskelun jälkeen. Ja sehän ei ole minusta mikään itseisarvo - se on sen musiikin vaatimus.
Väre iski todella lujaa ensikuulemalta - tavallaan neitseellisiin korviin se saundi oli vaan jotain uskomatonta; se oli progemiehelle jotain todella raikasta ja uutta. Tämä vaikutti aivan varmasti levyn hyvyyteen enemmän kuin itse musiikilliset ansiot, mutta kuten monesti olen todennut: ei se hyvä musiikki aina ole siitä sävelien järjestyksestä kiinni. Ehkä tenhi - väre ei ole paras versio ko. aiheesta, mutta paras minkä minä tiedän :)
Ei tenhi mitään uutta ja ihmeellistä luonut toki. Pari hyvää ja tunnelmallista akustista levyä vain.
Vastaavaa ilmaisua mahtuu sata tusinaan, joten siksi ei toimi.
Samanlaista ilmaisua mahtuu sata tusinaan ehkä metallipuolelta. Jos tarkoitit myös neofolk puolta, haluaisin esimerkkejä ihan mielenkiinnosta. Muutenkin sitäpaitsi tuntuu, että tenhi:ä kuunnellaan nimenomaan metallipuolella. Se tarjoaa jotain samaa kuin vaikkapa moni surumielinen metalli, mutta vain eri soittimin ilmaistuna. Ei ole ollenkaan epätavallinen levyhylly varmastikaan täynnä raakaa Black Metallia ja sitten tenhin levyt siellä välissä.
ps. Saa korjata. En tunne kansanmusiikkia tarpeeksi, jotta voisin itseni paremmin perustella. Aina se tieto silti kuitenkin jollain tapaa rajattua on kun mielipiteitä muodostaa.. oli asiaan vähäinen tai suuri tuntemus.
EDIT: huh, tulipa quotettua vanhaa postia.. no menkööt
Rakkaus |  oo-p
02.10.2007 19:59:00 | |
|
Kuuntelin Tenhiä Myspacessa ja ihastuin. Kun sitten pisti tuo Folk Aestethics -tripla silmään x:ssä niin pakkohan se oli ostaa..
Ja yksi asia kyllä mättää: biisit on liian pitkiä. Tykkään sanoista ja musiikista, mutta kymmenen minuutin biisejä on hankala kuunnella keskittyen kokoajan..
Mahtavaa meininkiä muuten.
Mikä bändin albumeista muuten kannattaisi ostaa ensin? Mikä niistä on paras?
Terve, ja kiitos kaloista!
..Delay, missä viivyt?! | |
Heti kärkeen todettakoon, että tulee viestini suurimuotoisempi quottaus nyt "hieman" myöhässä. Näitä asioita puitiin silloin aikaisemmin huomattavasti intensiivisemmin kuin nyt, joten olisi ollut ehkä ajallaan käsitellä niitä niiden ollessa ajankohtaisia.
En mielelläni kommentoi omista kirjoituksistani vasta useamman kuukauden jälkeen esitettyjä pointteja, mutta vastaan nyt tämän kerran, kerta esitit pari ihan hyvää kysymystä.
Eihän tenhi ole ikinä edes varsinaisesti kuulunut kansanmusiikin piiriin millään tavalla.
No eipä niin juuri kuulukaan - ja tämä olikin se koko pointtini. Edellisten postausteni aikoihin vain sattui hieman vituttamaan, kun sitä silloin vähän joka paikassa joku oli siihen kategoriaan tyrkyttämässä. Mutta ei kait siinä, suotakoon jokaiselle vapaus tulkita juttuja kuten parhaimmaksi lystää. :)
Eräässä tenhin haastattelussa (inferno) taisi peräti olla Tyko joka totesi osapuilleen että "En jaksa seurata kansanmusiikkipiirejä, sillä niissä tunnutaan enemmänkin toistavan perinteitä sen sijaan, että niitä kehitettäisiin."
Vaikken Tenhestä musiikillisesti pidäkään, olen itse ehdottomasti Tykon kanssa siinä samaa mieltä, että kansanmusiikkia nimenomaan tulee kehittää eteenkin päin, eikä vain nojautua siihen iänikuiseen tuohivirsukulttuuriin. Pointtini olikin silloin vuosi sitten se, että ensin pitää tuntea koko homman säännöt, ennen kuin niitä aletaan rikkomaan. Vasta silloin hommaan tulee syvyyttä. Muuten nämä fuusiojutut tuntuvat aina enemmän tahi vähemmän keinotekoisilta tahi päälleliimatuilta. Samahan pätee kaikkeen muuhuunkin taiteeseen, jos johonkin tyyliin kehitetään jotakin uutta: ensin pitää tietää, mistä homma koostuu, sitten vasta hommaa voi kehittää eteenpäin, sillä silloin vastahan sitä itsekin oppii huomaamaan, mitä kaikkea kivaa sinne mukaan voisi vielä sopia. Aika itsestäänselvää, minusta.
Esitetään tähän vielä omakohtainen esimerkki. Teen itse kansanmusiikkiin perustuvaa musiikkia, mutta se on nimenomaan hyvin kaukana tästä perinteisestä tuohivirsukamasta. Vanhaan kantelemusiikkiin ja runonlauluun olen sotkenut mukaan tuvalaista kurkkulaulua, afrikkalaisia ja tiibettiläisiä soittimia, bluesia, rockia ja metallia. Mutta tätäkään en olisi tuosta noin vain voinut tehdä: siksipä ensin tutustuinkin perinjuurin suomalaisen kansanmusiikin monenjuureviin olevuuksiin. Kun olin tarpeeksi syvällä siinä musiikissa - jopa siinä määrin, että se alkoi tulla korvista ulos - oli oikea aika iskeä mukaan muunkinlaisia musiikkielementtejä. Tämä sukeltaminen kulttuuriin syvälle oli tarpeen, sillä muuten tuloksena olisi saattanut tulla se helpoin tie: Kalevalan kankahillan laulamista ja jynkytijynkytikitaraa sinne taustalle, mikä olisi minusta ollut hyvin hengetöntä ja persoonatonta. Ja koska kansanmusiikin lisäksi kuuntelen myös muuta etno- ja maailmanmusiikkia, bluesia, metallia ja mitä vain itselle toimivaa musiikkia, sitä osaa helposti nähdä joka genrestä ne jutut, mitkä hienoimmiten sopivat yhteen.
Huh, menipäs hyvin kauaksi Tenhestä, mutta tulipahan mainittua asioista taas näin yleisellä tasolla.. :D
Minusta kaikki suomalainen kansanmusiikki kuullostaa samalta. Toivottavasti ei ollut liian paha kommentti, mutta se tuntuu olevan sellaista musiikkia myös jonka nyannssit ja hienoudet löytyy vasta tutkiskelun jälkeen. Ja sehän ei ole minusta mikään itseisarvo - se on sen musiikin vaatimus.
Kannattaa tutustua ja kuunnella laajalti kansanmusiikkia, niin siitä oppii löytämään hienoja juttuja. Saat minulta hyviä suosituksia aloitukseksi, jos kiinnostaa. ;)
Samanlaista ilmaisua mahtuu sata tusinaan ehkä metallipuolelta. Jos tarkoitit myös neofolk puolta, haluaisin esimerkkejä ihan mielenkiinnosta.
No en nyt tähän hätään enää itkemälläkään muista, mitkä orkesterit juuri olivat silloin vuosi sitten olleet lähimpinä vertailukohtina kommenttini suhteen - mitä taustaa vasten juurikin kysymykseesi olisi silloin tullut parempi vastaus kuin mitä näin pitkän ajan jälkeen kykenen tarjoamaan. Todettakoon nyt vain, että silloin tuntui melkein jokainen orkesteri olevan tätä Tenhi-konseptia (josta selitinkin jo aikaisemmin), eikä siis täten juuri minua kiinnostanut. Ei kait sen enempää.
http://hirwenkota.havusiipi.fi | |
News in three chapters
Saivo
The new songs for the coming album Saivo are evolving nicely. We however stand now in a rather unorthodox situation as we never have had so much new material waiting to be recorded.
Here are some working titles for the songs.
-noiad
-rinta maan
-kuolleet lehdet
-vapaus saimaa
-kuunteluyöt
-uloin
-horrospuhuja
-pojan kiiski
-kuvavuori
-lintusalo
-laulu kuolevalla
-luut
-pohjan
-maa ja veri
-paluu joelle
-polku rantaan
-risukko
-pienet purot
Tuollaista bändin kotisivuilla. Ilkka näköjään bändistä lähtenyt. Enemmän infoa tottakai löytyy bändin kotisivuilta, kun tämä muutenkin megapitkä postaus oli.
The leaven which animated my existence is gone: the charm which cheered
me in the gloom of night, and aroused me from my morning slumbers, is
forever fled. |  Futurebre
03.03.2008 06:58:07 (muokattu 03.03.2008 06:58:25) | |
|
Meikä on fani! Erityisesti Maaäet-kiekko ollu kovassa kuuntelussa viimeset pari kuukautta... Uutta matskua odotellessa.
WWW.DEADSHAPEFIGURE.FI | |
Uutta Tenhiä kyllä odotan jo vesi kielellä ja korvat mutkalla. Mutta oli mulla olevinaan asiaakin, elikkäs suositelkaapas jotain kivaa musiikkia kuunneltavaksi kun otetaan huomioon että viime aikoina alla mainitut artistit ovat iskeneet eniten ja haluaisin löytää lisää tämän tyyppistä musiikkia....
Agalloch (kaikki levyt)
Anathema (Judgement)
Antimatter (Planetary Confinement sekä Leaving Eden)
Arcana (Inner pale sun)
Kauan (Lumikuuro)
Tenhi (kaikki mutta erityisesti levy "kauan")
Ja lopuksi pieni bonus kysymys; Millainen tuo Anatheman levy "Alternative 4" on verrattuna Judgementiin? Tiedän kappaleen "Lost Control" ja se on kyllä käsittämättömän upea veto. | |
Tänne tuli liput hommattua bändikamujen kanssa:
Night of Folk Aesthetic
We are really happy to announce thrilling news for all who have waited for our live performance here in Finland. We will play our first show in Helsinki at club Gloria 11.10.2008. Moreover we are extremely proud to bring DORNENREICH and SIEBEN first time to Finland to play with us at Night of Folk Aesthetic. We are also looking for fourth band as opening act so there is more to it still. TENHI and DORNENREICH will play special acoustic based shows so this is something surely not to be missed. More detailed news to follow.
Tickets now available
Tickets for Night of Folk Aesthetic show are now available from http://www.tiketti.fi/event/2920
They ship tickets also to abroad.
Night of Folk Aesthetic
Tenhi / Dornenreich / Sieben
Sat 11.10.2008, 20 - 02
Gloria / Helsinki / Finland
Price 15 €
Don't ask me about Grim Fandango. | |
Uutta Tenhiä kyllä odotan jo vesi kielellä ja korvat mutkalla. Mutta oli mulla olevinaan asiaakin, elikkäs suositelkaapas jotain kivaa musiikkia kuunneltavaksi kun otetaan huomioon että viime aikoina alla mainitut artistit ovat iskeneet eniten ja haluaisin löytää lisää tämän tyyppistä musiikkia....
Agalloch (kaikki levyt)
Anathema (Judgement)
Antimatter (Planetary Confinement sekä Leaving Eden)
Arcana (Inner pale sun)
Kauan (Lumikuuro)
Tenhi (kaikki mutta erityisesti levy "kauan")
Ja lopuksi pieni bonus kysymys; Millainen tuo Anatheman levy "Alternative 4" on verrattuna Judgementiin? Tiedän kappaleen "Lost Control" ja se on kyllä käsittämättömän upea veto.
Tossahan jo melkonen litania hyviä bändejä onkin. Prophecyn bändit muutenkin Tenhin lisäksi ovat kauttaaltaan tosi tunnelmallista ja hyvää settiä.
Mitä Anatheman Alternative neloseen tulee, niin suoraviivaisempaa kamaa on kuin Judgementilla. Jotenkin voisi vähän sanoa just prototyypiksi isosta J:stä. Tosin varmaan levyyn oot jo tutustunut, kun tuosta viestistäsi on melkosesti aikaa.
Don't ask me about Grim Fandango. | |
On taas tullut aika kuunnella Tenhiä, sopii mainiosti jo muutenkin depressiiviseen joulunaikaan. Eipä tule äkkiä mieleen muuta yhtä tehokkaasti tunteisiin vetoavaa ja koskettavaa bändiä. Marja Mattlarin viimevuotinen Polku-levy, jossa Tenhi taustabändinä, toimii myös. Oikeastaan vieläkin hartaampaa tunnelmaa.
seikkailumielellä ja leikkimielellä | |
Uusi Saivo-albumi kuultavissa Spotifyssä! Lupaavan kuuloista settiä :) |  mega
02.12.2011 19:24:52 (muokattu 02.12.2011 19:25:53) | |
|
Spotify-vammasille levy kuunneltavissa myös täällä: http://www.inferno.fi/inferno-tarjoaa-kuuntele-uusi-tenhi-albumi-6348/
Esimulkaisu tänään Inferno #10 haastatteluun: http://www.inferno.fi/92-tenhi-%E2%80%93-ainoa-lajiaan-6335/
"I'm not as young as I used to be, but I'll still be thrashing at a hundred and three (you'll see!)" - Razor "Taste the Floor" | oo-p
02.12.2011 20:57:56 | |
|
inkognito: Uusi Saivo-albumi kuultavissa Spotifyssä! Lupaavan kuuloista settiä :)
kerran kuuntelin läpi, tuttu tenhimaailmahan sieltä löytyy ja komeat maisemat, mutta vielä ei voi tarkemmin sanoa.. vaatii perehtymistä.
Mutta tuota aiemmin mainittua Marja Mattlarin Polkua kyllä suosittelen kaikille, sen kautta taisin tenhiin tutustuakin ensikerran. Mahtava julkaisu.
Terve, ja kiitos kaloista!
..Delay, missä viivyt?! | |
hognabbt: Diggailen kans Tenhin tuotantoa, pakko hommata toi uus lätty...Mitäs muita Tenhin tyylisiä bändejä löytyykään markkinoilta, ja mitä genretä bändi edustaa, jotain folkia vai miksi tuota kutsutaan?
Pohjannaulaa ei ole tainnut kukaan mainita? En tunne yhtyettä hirveän hyvin, mutta ne muutamat tutuksi tulleet biisit on kyllä iskeneet. Esimerkiksi:
http://www.youtube.com/watch?v=TaLWP8yBe1w
Tosin Tenhiin verrattuna taitaa kuitenki olla vähän kevyempää, ainakin osa kappaleista.
Ai niin. Tenhi on aivan mahtava. Ei muuta lisättävää. | |
pakko puuttua tähän topicciin hieman, vaikkei Tenhi mulle mitenkään älyttömän tuttu bändi olekaan. Pari biisiä oon kuullut ja tykännyt.
tuossa aiemmin tuli esille tämä iänikuinen dogmi "säännöt pitää tuntea, ennenkuin niitä voi rikkoa"
tietty, jos haluaa tehdä omaa juttuaan jonkun tyylisuunnan vakiintuneiden konventioiden lähtökohdista, ja korkeintaan hieman uudistaa tyylisuuntaa...
...mut jos ei alunalkaenkaan koe kuuluvansa koko genreen, niin silloinhan mitään sääntöjä ei ole. jos tässä genressä x on joku vakiintunut tapa tehdä asioita, ja mulle tulisi fiilis, ett Hei! tuotahan voisi soveltaa tähän juttuun joka on enemmänkin genrestä y, johon en myöskään kokisi kuuluvani - niin silloinhan voin aivan huoletta rikkoa kummankin tyylisuuntauksen vakiintuneita sääntöjä mielin määrin.
ja jos itse olisin lopputulokseen tyytyväinen, mitä väliä sillä on mitä muut, varsinkaan näiden muokkaamieni tyylisuuntien tr00-fanit sanois :D
elektronisen musiikin puolellahan melko hulvattomiakin genre-hybridejä ja musiikkityylien montaaseja on harrastettu - eivätkä ne kaikki ole suinkaan mitään dadaa
kun joku alkaa puhua säännöistä, tekee mieli rikkoa ne ihan vain periaatteesta :D
http://ganesha-firstnewraysoftherisingsun.blogspot.com/ | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
