| Aihe: Dimmu Borgir | |
|---|
|
tender.insanity: Nyt on levy kuunneltu Spotifysta. Kaipaa kyllä lisää kuuntelua..
Edelleen pitää paikkansa se vanha totuus, että kun bändi tekee biisin, joka kantaa samaa nimeä kuin itse bändi, niin biisi on auttamattoman paska. Poislukien Helloween (vaikka biisin nimi onkin Halloween).
Paitsi Sargeistin "Sargeist".
"Juici meni ravintolaan ja tilas tarjoilijalta: "Jekku ruuan kans!" "Taidatkin olla sellainen anagrammijätkä", kommentoi tarjoilija." -Jabe |
|
Tämä kiekkohan oli ylivoimaisesti parempi kuin susipaska In Sorte Diaboli. Synahommat on kyllä tällä kiekolla jääneet jalkoihin, mutta mielestäni enemmän jousi- ja kuorosovituksien alle kuin kitaroiden jyräämäksi. Tempoa ja sen vaihtelua on reilusti koko levyn mitalta, vaikka keskivaiheilla laahataankin välillä puuduttavan keskitempoisesti.
Kuoro- ja orkesterisovituksissa ei olla joka kerralla menty sieltä mistä aita on matalin, vaan mukaan on ämpätty selkeästi kekseliäämpiäkin juttuja (vrt. leikkisä Renewal). Muutoinkin bändi on tuntunut luovan nahkaansa uudelleen ja on sävellyksellisesti ehkä kokeilevimmillaan sitten Spiritual Black Dimensionsin. Tämä näkyy myös negatiivisessa mielessä hivenen epäjohdonmukaisena pirstaleisuutena kappaleiden sisällä. Vaihtelua tuntuu piisaavan paitsi tempoissa, myös kappalerakenteissa, tonaliteetissä sekä laulupuolella (useita vierailevia laulajia), mutta levyn mitta on onneksi tajuttu pitää kurissa iskevyyden ja sulateltavuuden optimoimiseksi. Kiekon kohokohtiin lukisin biisit "Xibir", "Gateways", "A Jewel Traced through Coal" ja "Renewal".
Kaiken kaikkiaan uusin Dimmu Borgir on selkeästi paremmalla maulla tehty teos kuin DCA:n jälkeiset julkaisut. Vaikka tietyntyyppinen linjattomuus on astunut kaavamaisuuden tielle, on mielestäni Abrahadabralla bändi pirteämpi kuin liki vuosikymmeneen. Niin, ja bändin nimibiisi on kyllä shaissea. :D |
 Burn
25.09.2010 10:38:34 | |
|
Ei oikein ekan kuuntelukerran jälkeen pysty sanomaan juuta eikä jaata. Tuntu olevan yksi iso pötkö musaa, johon on sinne tänne ympätty paikotellen todella makeitakin juttuja. Mutta paremmalta tämä kuulostaa kuin In Sorte Diaboli.
"Kristinuskon vastaisuuden lisäksi Benton on kiinnostunut moottoripyöristä." |
|
Hieman hajanaiselta omastakin mielestä tuo on. Siistejä leffasoundtrackmaisia juttuja on ripoteltu lähes joka biisiin. Temmoltansa varmasti Dimmun hitain levy. Välillä mennään lähes poppitunnelmissa levyn keskivaiheilla, kunnes homma kiihtyy jälleen. Kakkosbiisissä on ihan mieleenpainuvaa epä-Dimmumaista kikkailua n. puolen välin jälkeen. Gatewaysin perus-Dimmumaiset sirkkeliriffit toimivat kuten aina.
Lopettaa etenemisen, kun luulee että jää... |
|
Eilen kuuntelin ekan kerran Spotifystä, sillä olin levyä kohtaa hieman epäluuloinen. Kuullosti sen verran hyvältä, että ostoon menee. Yksittäisistä biiseistä pitää mainita Dimmu Borgir ja Born Treacherous, joka kuullosti nyt osana levyä paljon paremmalta. |
 Hokkane
25.09.2010 19:53:02 (muokattu 25.09.2010 19:55:34) | |
|
Tulipa katsottua/kuunneltua tuo Gateways-biisi/viteo ja täytyy sanoa, että lähinnä huvitti. Yhden biisin perusteella tuomitsisin levyn paskaksi, vaikka ei pitäisi jyrkästi tuomitakaan. Tasaista alamäkeä ollut bändillä jo hetken aikaa, ainakin noin musiikillisesti ja etenkin tyylillisesti. |
|
666 viesti! |
|
Tässä nyt pari kertaa kuunnelleena (ei-fanina), että ihan mukavaa meininkiä koko levyn mitalta. Aiemmista levyistä yksikään ei ole kokonaisuutena iskenyt, vaan vain muutamat hajabiisit sieltä täältä. Nyt on sitten ensimmäinen räiskäle, joka toimii koko mitaltaan. Se kai on sitten merkki, että vanhat fanit eivät tykkää tästä levystä :P |
|
Torniojaws: Tässä nyt pari kertaa kuunnelleena (ei-fanina), että ihan mukavaa meininkiä koko levyn mitalta. Aiemmista levyistä yksikään ei ole kokonaisuutena iskenyt, vaan vain muutamat hajabiisit sieltä täältä. Nyt on sitten ensimmäinen räiskäle, joka toimii koko mitaltaan. Se kai on sitten merkki, että vanhat fanit eivät tykkää tästä levystä :P
Njääh... :D
Mä oon diggaillut Borgirin menoista jo pitempään. Spiritual black dimensionin jälkeen mulle ei ole mikään Borgirin levy kunnolla kolahtanut. Tämä uus levy menee kyllä kolmen parhaan borgirin joukkoon... Kaikki Dimmut hyllystä löytyy, vähiten sytyttää tuo Death cult armageddon... on siinäkin hetkensä.
En ole kyllä pitkään aikaan ollut mistään levystä näin innoissani. Ehkä sen takia, kun odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Enkä nyt tarkoita kun sitä kun Simen ja Mustanaamio potkittiin, että jotenkin Dimmujen kappaleet olisivat siitä jotenkin kärsineet. Omasta mielestä parempi ainakin että Simen sai lähteä, koska varmasti saa isompaa roolia omissa jutuissaan tai missä nyt ikinä onkaan. Kuitenkin on meitsin lempi laulajia ja ei oikein mun mielestä Dimmussa ikinä saanut tai ottanut sitä roolia mitä olisin toivonut.
Räyh! |
|
Dimmu Borgirin "Abrahadabra" Imperiumin arviossa
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=11069 |
|
Dimmua on tullut kyllä faniteltua, mutta täytynee jättää seuraavalla keikalla hyvästit tälle katraalle.
Tämän levyn ois voinut jättää tekemättä. Riffit todella köyhiä ja vocaalit odotetun heikkoja. Ehkäpä vieläkin heikompia kuin aikasemmin, edes se pieni viha on kadonnut jonkun saatanan nopeutetun Braveheart jousi-teeman alle.
Tässäkin keskustelussa tullut adjektiivi " ihan mukavaa" "ihan yes" antaa kuvan siitä miten yhdentekevä levy. Sorte Diaboli kyllä jo näytti tän suunnan, etten kyllä ole yllättynyt.
Vitunvittu. |
|
Kuulostaapa aika yhdentekevälle, mutta laulaako Garm tuossa Endings and Continuationsissa? |
|
m/: Kuulostaapa aika yhdentekevälle, mutta laulaako Garm tuossa Endings and Continuationsissa?
Näin tekee. Muut cleanit vetävä Snowy Shaw kuulostaa kyllä ainakin mun korvaan melkoisen rasittavalta.
"Today's music isn't appreciated properly until 20 years later. Although 95% of it has been forgotten in such time." - D. Townsend || "Kaikki rumpalit on ihan hirveitä hinaajia." - Moderaattori |
|
patsas: Dimmua on tullut kyllä faniteltua, mutta täytynee jättää seuraavalla keikalla hyvästit tälle katraalle.
Tämän levyn ois voinut jättää tekemättä. Riffit todella köyhiä ja vocaalit odotetun heikkoja. Ehkäpä vieläkin heikompia kuin aikasemmin, edes se pieni viha on kadonnut jonkun saatanan nopeutetun Braveheart jousi-teeman alle.
Tässäkin keskustelussa tullut adjektiivi " ihan mukavaa" "ihan yes" antaa kuvan siitä miten yhdentekevä levy. Sorte Diaboli kyllä jo näytti tän suunnan, etten kyllä ole yllättynyt.
Vitunvittu.
Tämän levyn ois voinu jättää tekemättä? Häh? Samaan lauseeseen törmää monesti. Vitun tyhmästi sanottu. |
Burn
30.09.2010 08:51:16 | |
|
Akiman: Dimmu Borgirin "Abrahadabra" Imperiumin arviossa
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=11069
Hyvin kiteytät arvostelussasi omat tämänhetkiset fiilikset levystä. Nimenomaan harmitonta kuultavaa, monessa kohtaa tulee mieleen raskaamman käden Nightwish yltiöpäisine orkesteri- ja kuorosovituksineen.
"Kristinuskon vastaisuuden lisäksi Benton on kiinnostunut moottoripyöristä." |
|
Taidan olla ainoa täällä, jonka mielestä In Sorte Diaboli on hyvä kiekko.
Death Cult Armageddonista en sitten tykännyt yhtään, muut Dimmut löytyy vielä hyllystä. Eniten tulee kuunneltua Enthrone Darknes Triumphantia ja Spiritual Black Dimensionsia. In Sorte Diaboli pyörii suht ahkerasti myös.
Abrahadabra potkii kivasti.
Keikkaa odotellessa syvennyn pimeyteen. |
|
Deranged: Taidan olla ainoa täällä, jonka mielestä In Sorte Diaboli on hyvä kiekko.
Et. Mä tykkään tuosta levystä ja myöskin Death Cult Armageddon on mun mielestä aivan paska ja paskat soundit. |
|
Deranged: Taidan olla ainoa täällä, jonka mielestä In Sorte Diaboli on hyvä kiekko.
Death Cult Armageddonista en sitten tykännyt yhtään, muut Dimmut löytyy vielä hyllystä. Eniten tulee kuunneltua Enthrone Darknes Triumphantia ja Spiritual Black Dimensionsia. In Sorte Diaboli pyörii suht ahkerasti myös.
Abrahadabra potkii kivasti.
Keikkaa odotellessa syvennyn pimeyteen.
Et kylläkään ole yksin. Muutenkin lähes kaikki samat mielipiteet muista Dimmun lätyistä :D |
 Jorte Kariko
30.09.2010 13:48:59 (muokattu 30.09.2010 13:51:47) | |
|
Mulle ei myöskään ole ikinä kolahtanut tuo Death Cult Armageddon, tosin on silläkin hetkensä. In Sorte Diaboli on hyvä, mutta kyllä tää uus on mun mielestä, jopa yks Borgirin parhaita levyjä. Ihmettelen sitä, kun kaikki tai suurin osa purnaa sitä, että kun ei ole riffejä? mitä helvettiä...? tarviiko niiden suoltaa riffejä samaan tyyliin kuin tyylin Death tai ym. riffi hirmu bändit...? diggaan kyllä Deathista vaikka en omistakkaan yhtään niiden albumia. Ihan kuin porukka odottelisi jotain über riffi levyä.. kun ei niitä Dimmuilta ole juurikaan ikinä "liikaa" tullut, kun kuitenkin pääasia on aina painottunut tuonne kosketin/orkesteri sovituksiin. Miksi tätä levyä pitäisi arvioitaessa verrata johonkin riffi tonne riffi tähän riffi sinne levyksi.... Ensimmäinen Dimmujen levy josta muutamien kuuntelu kertojen jälkeenkin voi löytää jotain uutta esim. jos kuuntelee kuulokkeet päässä.
Noh, jokaisella on mielipiteensä. Omassani pysyn ja edelleenkin monien kuuntelu kertojen jälkeen tämän loisto lätty. Oma poikani joka on vuoden ja 10 kuukautta niin tykkään kans tästä kuin hullu puurosta, toinen mikä pentuun uppoaa on Amon Amarth ja Iced Earth
Jotkut ovat puhuneet yhtäläisyyksiä Nightwishiin... niin mä olen myös ajatellut myös kun kuulin Death Cult Armageddonia, mutta tällä levyllä se yhtäläisyys on suurempaa, mikä ei todellakaan haittaa...
Räyh! |
|
Täytyy sanoa, että on hieno juttu, että tällä levyllä on todella harvassa tuota perinteistä Dimmu-riffeilyä, eli sinfonisista kohdista pysähdytään yhtäkkiä johonkin "kickass"-riffeilyyn mitä säestää nopea blast beat ja Shagrath saattaa huutaa: Hyöh! Tämä albumi on uutta, niin kuin on vanhaakin.
"Juice on legenda! Parhaat kappaleet minusta: Viidestoista yö, katu täyttyy askelista"
Jepjep |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
