| Aihe: Amorphis | |
|---|
|
Torniojaws: Alkupään biisit vähän peruskauraa, mutta vitosbiisistä eteenpäin on kyllä aika meininki loppuun asti! Aikasta kova rieska näin ens'alkuun.
Samoilla linjoilla. Bonusbiiseistä Come the Springkin maistuu.
50-luvun Telecasterin arvo ei ole soitettavuudessa tai äänen värissä vaan siinä, kuinka hyvältä se näyttää ripustettuna seinälle alkuperäisen Andy Warholin ja vähintään 30-vuotiailla mallasviskeillä täytetyn kokotammisen baarikaapin väliin. |
|
Enemmän tämä tuntuu tarjoavan kuin Circle ja Tree of ages on varmasti kovinta paskaa mitä tämä pumppu on Joutsenen aikana tehnyt. |
 Rg505bk
14.09.2015 18:22:56 (muokattu 14.09.2015 18:23:26) | |
|
Muutaman viikon jälkeen oikein positiivinen fiilis. Jopa Sacrifice, joka sinkkuna tuntui tylsältä, menee ihan mukavasti levyn muiden biisien seassa. Oikestaan ainoa joka mulle vähän tökii on Come the Spring. Menee vähän samaan kastiin Sky is Minen kanssa, ei vaan oikein tuo powerimpi osasto putoa. |
|
Täällä ei vielä mitään juttua Amo-kirjasta? Tosi hyvältä vaikuttaa, ei juuri turhaa jaarittelua ja kaikki jäsenet äänessä. Alkupään levyt kuulostaa mahtavilta pitkästä aikaa kuunnellessa, paitsi Karelian ei oikein vieläkään lähde muutamaa biisiä lukuunottamatta. Privilege-ep pitäisi ottaa haltuun, vaatii ehkä muhjumpaa saundia tuo alkupään kama.. Jännä myös kuunnella näiden itelleni uusien nippelitietojen valossa. Onkohan tuota Talesin alkuperäistä biisijärjestystä julkaistu missään? Kirjan mukaan täysin erilainen kuin Relapsen masinoima järjestys ja BWD-ep:n biisitkin mukana. |
|
jigsore: Täällä ei vielä mitään juttua Amo-kirjasta? Tosi hyvältä vaikuttaa, ei juuri turhaa jaarittelua ja kaikki jäsenet äänessä. Alkupään levyt kuulostaa mahtavilta pitkästä aikaa kuunnellessa, paitsi Karelian ei oikein vieläkään lähde muutamaa biisiä lukuunottamatta. Privilege-ep pitäisi ottaa haltuun, vaatii ehkä muhjumpaa saundia tuo alkupään kama.. Jännä myös kuunnella näiden itelleni uusien nippelitietojen valossa. Onkohan tuota Talesin alkuperäistä biisijärjestystä julkaistu missään? Kirjan mukaan täysin erilainen kuin Relapsen masinoima järjestys ja BWD-ep:n biisitkin mukana.
Olipa mainio kirja, suosittelen. Varsinkin alkuvuosien juttua oli kattavasti. Joutsen-eraa oli ihan riittävästi noin neljännes kirjasta, sen verran että alkoi kiinnostaa kuunnella Silent Watersiakin myöhempää tavaraa.
Olisi ollut mielenkiintoista kuulla ennen Joutsenta suunniteltu instrumentaalilevy, mikä oli bändin mukaan varteenotettava vaihtoehto. Sunlightin alkuaikojen sähkörummuista olin ennenkin kuullut, mutta blästien virvelinaputus erikseen rumpupädiin kuulosti aika hauskalta :D |
|
jigsore: Joutsen-eraa oli ihan riittävästi noin neljännes kirjasta, sen verran että alkoi kiinnostaa kuunnella Silent Watersiakin myöhempää tavaraa.
Iskikö tuolloin perinteinen "ei kehity soundi niin ei jaksa" -syndrooma? :P |
 jigsore
02.10.2015 09:44:46 (muokattu 02.10.2015 09:46:23) | |
|
Blizk: Iskikö tuolloin perinteinen "ei kehity soundi niin ei jaksa" -syndrooma? :P
Joo, alkoi olla turhan turvallista koko perheen musaa :p Uutta oon kuullut tuon Death of a Kingin musavideon verran ja alkoi pitkästä aikaa kiinnostamaan: https://m.youtube.com/watch?v=Kc-gEds3eTM |
|
jigsore: Joo, alkoi olla turhan turvallista koko perheen musaa :p
Onkohan tuo se syy, että minäkin olen innostunut nyt bändistä? ;-)
Olen siis keski-ikäinen bluesukko. Viimeiset vuosikymmenet olen kuunnellut ja soitellut miltei ainoastaan bluesia ja vanhaa rokkia. Metallihommat ovat jääneet tuonne 80-luvun alkupuolelle teinivuosien vanhaleneihin, ironmaideneihin ja whitesnakeihin. Nykymetallia olen jotakuinkin inhonnut. Tai ainakin vieroksunut.
Muutama päivä sitten autoradiosta kuulin House of Sleepin. Oli niin tarttuva riffi, että en tapojeni mukaan vaihtanut kiireesti asemaa. Jotenkin jäi koukuttamaan ja vaivaamaan mieltä. Nimi Amorphis oli nimenä tuttu. Ei juuri muuta. Kotona kävin Spotifyn kimppuun. Huomasin, että pitkäikäinen bändi on näköjään kyseessä. Ja uusi levykin juuri julkaistu. Aloitin siis uusimmasta. Eli Under The Red Cloud soimaan. Ja voi Herrajumala että kolahti!!
Nyt kolme päivää kyseistä levyä kuunnellut. Aluksi örinälaulu vähän oudoksutti. Mutta oli se jollain tavalla kiehtovaa. Upeita melodioita. Aivan järkyttävän kovaa soitantaa. Ja mahtavat progevivahteetkin mukana. Olen aivan koukussa. Uniinkin on Amorphis yöllä hiipinyt. Vaimokin on vähän ihmetellyt, että mitä saatanallista kirkonpolttoörinämetallia kuuluu musahuoneestani, eli rauhan tyyssijasta, jossa olemme tunnelmoineet aiemmin claptonia, sinatraa ja cohenia.
Mutta joo - mikä levy kannattais ottaa seuraavaksi haltuun? Onko näillä jotain tuotannon kulmakiviä tms?
All That Makes Me Happy Is The Blues. |
|
Joutsenen aikaisista ehkäpä Eclipsse ja Skyforger, vanhemmasta tuotannosta Tales from the Thousand Lakes ja Elegy. Itse pidän myös bändin rokimasta vaiheesta, eli Tuonela, Am Universum sekä Far From the Sun. Jälkimmäistä aina tunnutaan väheksyttävän, muttei se mikään huono levy ole - mulle ainakin toimii. Oma suosikki Amorphiksen tuotannosta on Tuonela, mutta aikalailla toimii kyllä koko materiaali ko. bändiltä. |
|
Tsugu Way: Mutta joo - mikä levy kannattais ottaa seuraavaksi haltuun? Onko näillä jotain tuotannon kulmakiviä tms?
Jos tuo House Of Sleep biisinä toimii sinulle, niin kannattaa toki katsastaa koko levy Eclipse.
Tuonela levynä on ollut varmastikin jonkun sortin kulmakivi, meininki muuttui tällä levyllä aika radikaalisti vanhaan matskuun verrattuna ja Tuonelalla kuulee kaikennäköistä progevaikutetta enemmänkin saksofoneineen ja sitareineen.
Pikku välianekdoottina todettakoon että Tuonela -levyllä vieraileva fonisti Sakari Kukko soitti myös Kingston Wallin levyillä - ja Amorphis + Kingston Wall taisivatkin aikanaan treenata molemmat Lepakon tiloissa. Holopainen on varmasti saanut vettä kuuluisaan efektimyllyynsä juurikin Pete Wallin vaikutuksesta.
Itse ainakin pidän kovasti tuosta Tuonelasta, seuraava levy Am Universum on myös vallan kelpo rieska. Silent Waters toimii samoin itselleni - nämä nyt siis omia suosikkeja näistä uudemmista Amorphis-tuotoksista jos unohdetaan nuo alkuaikojen raskaammat levyt. Spotifystahan nuo aika hyvin löytyykin joten ei kai siinä muuta kuin testailemaan mikä sitten sinun makuusi parhaiten soveltuu...!
Pitääkin muuten mennä katsastamaan poikien livekunto ensi lauantaina, viime kerrasta onkin jo "hiukan" aikaa vierähtänyt... ;)
I don't care to belong to a club that accepts people like me as members. -Groucho Marx- |
|
Tsugu Way: Onkohan tuo se syy, että minäkin olen innostunut nyt bändistä? ;-)
Muutama päivä sitten autoradiosta kuulin House of Sleepin. Oli niin tarttuva riffi, että en tapojeni mukaan vaihtanut kiireesti asemaa. Jotenkin jäi koukuttamaan ja vaivaamaan mieltä.
House of Sleep sattuu kuulumaan niihin biiseihin jotka tämä keski-ikäinen osaa joteskuten vetää, ei ole vaikea ja tuli jo soitettua pikku keikallakin, tosin nyt menisi varmaan pykälää paremmin. Amorphis on hieno bändi, pitkä ura jo ja monta mainiota levyä, joskin itselläkin vielä pari levyä tutustumatta. Mutta mikäs sen parempi, kun on vielä "uutta" materiaalia tiedossa.
Itselleni ovat kolahtaneet nyt tämä uusin ja aiemmin etenkin Silent Waters ja Skyforger. Ja myös Far From The Sun, joka tosiaan on jotenkin väheksytty levy ja jonka tekoprosessiakin kuvataan Amorphis-kirjassa vaikeaksi. Tuo levy oli kuitenkin itselleni koko Amorphiksen kuuntelun alku ja todella tärkeä kiekko. |
|
Thanks vinkeistä! Sainkin tuossa äsken kyläillessä vävypojalta mukaan Oulun Teatrian live-DVD:n. Kotimatkalla myös hänen suosituksistaan aloin autossa spotifyltä Skyforgeriin tutustua. Kauppareissulla Anttilasta tarttui mukaan edullisesti cd:nä tuo uusin levy.
Pitää laatia nyt näiden neuvojen perusteella "tuotannon haltuunottojärjestys", ettei tule kuunteluähkyä tai tule tapettua innostusta erehtymällä tässä vaiheessa johonkin huonoon levyyn.
All That Makes Me Happy Is The Blues. |
|
Tsugu Way: Kauppareissulla Anttilasta tarttui mukaan edullisesti cd:nä tuo uusin levy.
Onko se muka nyt jo alessa? |
|
reaper666: Onko se muka nyt jo alessa?
Se oli 14,95e, ja mulla oli plussaseteleitä ;-)
All That Makes Me Happy Is The Blues. |
|
Mä oon aina vähän vieroksunut tuota debyyttialbumia jostakin syystä. Nyt eilen töissä kaipasin jotakin musiikkia taustalle, ja laitoin tuon albumin soimaan, ja onhan tuollakin muutama hyvä biisi, mutta mun korvaan tuo on hieman liian raa-an kuuloinen. Oikeastaan biiseistä tuo The Sign from the North Side on omaan korvaan levyn paras biisi, siinä missä tuo levy muuten on melkoisen suoraviivaista kuolonörinää, tulee tuossa biisissä jokseenkin hienosti ja arasti pintaan se melodisuus, joka myöhemmin muodostui bändin ehkä tunnusomaisimmaksi ominaissoundiksi.
Heti perään kuuntelin Talesin, ja vaikka tuon joskus vuosikymmen sitten lukioaikoina bändin löydettäni kuuntelin likimain puhki, potkii tuo levy edelleen aivan käsittämättömän kovaa. Etenkin Black Winter Day ja In The Beginning, sekä yli kaikkien muiden, The Castaway onnistuvat edelleen melkein räjäyttämään tajunnan. The Castawayn soolo, himmailukohta sekä biisin loppu ovat kyllä ehkä parasta jota tämä bändi on koskaan nauhalle saanut. Vaikka bändillä on todella monta kivikovaa albumia ja valtavan hyviä kappaleita, tämä on itselle se yksi yli muiden.
20.8. 22:54:21 NEVÖ FOGET |
|
Tuomoo: . Vaikka bändillä on todella monta kivikovaa albumia ja valtavan hyviä kappaleita, tämä on se yksi yli muiden.
Tämähän on vain totuus. |
|
reaper666: Tämähän on vain totuus.
Eipä liioitella, vaikka tuo levy kiistaton klassikko onkin ;) |
|
Tsugu Way: Pitää laatia nyt näiden neuvojen perusteella "tuotannon haltuunottojärjestys", ettei tule kuunteluähkyä tai tule tapettua innostusta erehtymällä tässä vaiheessa johonkin huonoon levyyn.
Ei tällä bändillä oikein varsinaisia huonoja levyjä edes ole, keskenään erilaisia kylläkin. Mainitsemiesi levyjen perusteella olet tähän mennessä tutustunut nykyisen laulajan Tomi Joutsenen aikaiseen tuotantoon. Hän liittyi bändiin kymmenisen vuotta sitten ja eka levytys oli Eclipse. Kannattaa varmaan näin alkuun tutustua siihen ja sitä uudempiin levyihin. Tämä edustaa tässä vaiheessa noin puolta bändin koko tuotannosta.
Yllä on jo suositeltu materiaalia myös Joutsenta edeltävältä ajalta. Edellinen laulaja Pasi Koskinen oli mukana Elegystä alkaen. Siltä väliltä löytyy kyllä hyviä levyjä, itse diggailen varsinkin Elegystä ja Tuonelasta. Koskisen puhtaasta laulusta voi tykätä tai olla tykkäämättä, itse kyllä pidän Joutsenta huomattavasti Koskista parempana laulajana.
Ja vielä taakse päin mennessä, Tales from the Thousand Lakes on ilman muuta bändin klassikkolevy. Se on kuitenkin tuotannollisesti aika kaukana nykypäivästä, minkä vuoksi tuoreelle kuuntelijalle saattaa ehkä olla vaikeaa päästä levyyn sisään. Biisimateriaali on kuitenkin loistokasta ja oli varsinkin levyn julkaisun aikaan todella edelläkävijäkamaa.
Debyytti Karelian Isthmus on death metal -levy ja underground-klassikko. Kelpo levy sekin on, mutta ei vielä anna kovin suuria viitteitä siitä mihin suuntaan bändi on sittemmin kehittynyt. |
 kärsä
09.10.2015 00:04:52 (muokattu 09.10.2015 00:07:28) | |
|
Hanok:
Debyytti Karelian Isthmus on death metal -levy ja underground-klassikko. Kelpo levy sekin on, mutta ei vielä anna kovin suuria viitteitä siitä mihin suuntaan bändi on sittemmin kehittynyt.
Karelian Isthmusin biisistä Vulgar Necrolatry on uusi versio Magic and Mayhem - Tales from the Early Years -levyllä...kyllä toimii. Jos noin haluaa paremmilla soundeilla joku kuunnella. Spotifysta löytyy. Ja Exile of the Sons of Uisliu myös samalta levyltä. Huomasin vaan itse, että olipas kiva kuulla nämä uusintaversiot - eivät olleet ollenkaan huonoja. :)
Garsed&Helmerich: Quid Pro Quo - kitaristin ABC
www.mekastamo.fi |
|
Sieltähän niitä Talesin biisejäkin löytyy Joutsen-versioina. Itselle alkuperäinen on se oikea kuitenkin, siihen kasvoi kiinni teininä. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
