| Aihe: Kuunteletko muuta kuin metallia? | |
|---|
|
bedlam: Jokseenkin kummallinen ajatus että jos kuuntelee monipuolista musiikkia tarkoittaa se sitä että tykkää "radioshitistä"? Kukaan monipuolisesti musiikkia kuuntelevista kavereistani ei tietääkseni kuuntele musiikkia radiosta. Itse olen viimeksi kuunnellut omasta tahdosta radiomusiikkia ysärin alussa Metalliliitosta.
Sitäpaitsi olisi varmaan kohtuullisen vaikea löytää radiokanava josta kuulisi vaikkapa oman makuhaitarini kaikkia makuja (esim. Pekka Pohjolaa, Deicideä ja Nik kershawia). Sitävastoin jos kuuntelee vain yhtä genreä, niin kanavia lie olemassa.
Kershawista tuli mieleen että tytär kuului taas sen Spotifyn vuosirapsan mukaan aktiivisimpaan 0,01% mitä tulee Kershawin Nikin kuuntelijoihin. On muuten järjettömän nerokasta musiikkia. |  Ztla
07.12.2020 10:19:27 (muokattu 07.12.2020 10:24:29) | |
|
Jester44: Meinasin vaan että jos siihen musiikkiin ei keskity kovin paljoa niin melkein kaikki radioshitti uppoaa.
bedlam: Jokseenkin kummallinen ajatus että jos kuuntelee monipuolista musiikkia tarkoittaa se sitä että tykkää "radioshitistä"?
Vielä kummallisempi ajatus on, että radiossa soiva (pop)musa olisi yksioikoisesti jotenkin huonoa tai alempiarvoista. Itse muistan useamman isohkon popbiisin viime vuosilta jotka olivat mielestäni vallan mainiota.
"Ok, see now I press the sound enhancement pedal, like this. See how amazing it sounds now?" -Herman Li |  Kefiiri
29.12.2020 23:28:36 (muokattu 29.12.2020 23:28:55) | |
|
Kuuntelen, pääasiassa muuta. Onko Sleep metallia?
En ole musiikin asiantuntija. | |
bedlam: Sitäpaitsi olisi varmaan kohtuullisen vaikea löytää radiokanava josta kuulisi vaikkapa oman makuhaitarini kaikkia makuja (esim. Pekka Pohjolaa, Deicideä ja Nik kershawia). Sitävastoin jos kuuntelee vain yhtä genreä, niin kanavia lie olemassa.
Kun tietäis edes semmosen kanavan, joka ylipäätään soittaa Pekka Pohjolaa, sekin ois jo kova juttu. Eikä siis jokin kerran vuodessa tuleva teemaohjelma joltain YLE:n kanavalta, jossa soitetaan yksi Pekan biisi ja Wiguilta toinen. |  marke-
30.12.2020 09:48:39 (muokattu 30.12.2020 09:50:00) | |
|
Ztla: Vielä kummallisempi ajatus on, että radiossa soiva (pop)musa olisi yksioikoisesti jotenkin huonoa tai alempiarvoista. Itse muistan useamman isohkon popbiisin viime vuosilta jotka olivat mielestäni vallan mainiota.
No onhan se. Poppia on toki monenlaista, mutta eikö se ole jo lähes popin määritelmä, että musiikki on helposti "pureskeltavaa" ja täynnä ennalta arvattavia koukkuja. Vähän niinkun burgeri. Burgerit on hyviä, ja poppikin, mutta kyllä niissä tietää mitä tilaa ja pitkäaikaiseen kulutukseen harvemmin noista on, ellei tee burgeria kunnon raaka-aineista ja mielellään omassa grillissä.
Lähti analogia käsistä, mutta en käsitä miten vuosikymmeniä musiikkia harrastaneet saisivat popista hetken huumaa enempää irti. Ei popissa ole kärjistäen mitään sisältöä, ajateltavaa, musiikillisesti mielenkiintoista jne.
Sama käy hevissä toki ihan jatkuvasti. Vaikea ymmärtää, miten joku jaksaa kuunnella niinkin ennalta-arvattavaa bändiä kuin Nightwish levystä toiseen. Ei ole multa pois, ja antaa mennä jos tykkää, mutta mitään "heviä" siinä ei ole, että tarjotaan ihmisille sitä, mitä ne osaa jo odottaa.
Tää nyt on tällaista paskanjauhantaa, eli ei kannata ottaa turhan tosissaan, mutta kyllä omalla kohdalla metallissa/hevissä on aina ollut parhaimmillaan kyse siitä, että haastetaan niitä hyväksi havaittuja kaavoja ja saadaan aikaan jotain uutta ja mielenkiintoista. Tältä osin metalli onkin 99% aika surullista kuunneltavaa, mutta toisaalta parhaimmillaan onnistuu tuossa aivan helvetin hyvin.. ehkä paremmin kuin mikään muu genre ml. jazz. Ei se aina kuulosta "kivalta" tai miellyttävältä, mutta silti omalla kohdalla parhaat musikaaliset kokemukset syntyy juuri siitä, kun löytää sen idean metelin keskeltä, sen sijaan, että se tarjoiltaisi tutuilla sointukuluilla, melodioilla ja helposti kuunneltavilla saundeilla valmiiksi lautasella. | |
Heroin: Vaikea ymmärtää, miten joku jaksaa kuunnella niinkin ennalta-arvattavaa bändiä kuin Nightwish levystä toiseen. Ei ole multa pois, ja antaa mennä jos tykkää, mutta mitään "heviä" siinä ei ole, että tarjotaan ihmisille sitä, mitä ne osaa jo odottaa.
Onhan se sentään yllättävämpää, kuin Slayerin "musiikki" vuodesta toiseen.
"Silpomisia, saatanismia, fundamentalismia, moninaista kanibalismia, mielisaiden heiteelle jättöä. Sekoavaa höyrypäistä kapitalismin mätänevää loppua." | |
Mun mielestä musiikkia voi kuunnella niin monella tapaa. Tutkia koukeroita, samalla tavalla kun toiset osaa katsoa maalattuja tauluja, että mistä kaikesta mikäkin juontuu. Tai sit voi vaan hypätä siihen tunteeseen, minkä se musa antaa. Voi olla analyyttista tai fiilistelyä, ei tohon mitään oikeeta kaavaa musta oo. Mulle ei noil genreil niin väliä oo, kuhan viisari värähtää jollain tapaa. | marke-
30.12.2020 10:13:17 (muokattu 30.12.2020 10:14:15) | |
|
carnation: Onhan se sentään yllättävämpää, kuin Slayerin "musiikki" vuodesta toiseen.
Haha, siinä on toinen samanlainen kieltämättä :D Slayerin sooloissa ei tiedä bändi kyl itsekään mitä tapahtuu.
battery: Mun mielestä musiikkia voi kuunnella niin monella tapaa. Tutkia koukeroita, samalla tavalla kun toiset osaa katsoa maalattuja tauluja, että mistä kaikesta mikäkin juontuu. Tai sit voi vaan hypätä siihen tunteeseen, minkä se musa antaa. Voi olla analyyttista tai fiilistelyä, ei tohon mitään oikeeta kaavaa musta oo. Mulle ei noil genreil niin väliä oo, kuhan viisari värähtää jollain tapaa.
Juum kylä näin o. | |
Tietenkin kuuntelen.. jazzia, progea, kevyempää rockia jne. kaikennäköinen musiikki on parhaimmillaan hyvää. Itseasiassa tuntuu että mitä enemmän tulee ikää sitä enemmän menee maku menee jazzin puolelle pois metallista.
Moderneista popeista aika harvoin kuulee mitään oikeasti hyvää ja mielenkiintoista mutta on siellä välillä jotain joka erottuu massasta.. toisaalta vaikka joku ABBA on musiikillisesti pätevää tavaraa, Benny Anderssonilla on kunnioitettava melodiantaju ja hienosti rakennettuja harmonioita niissä kappaleissa vaikka lyriikoista en ole koskaan niissä tykännyt. | |
Heroin: No onhan se. Poppia on toki monenlaista, mutta eikö se ole jo lähes popin määritelmä, että musiikki on helposti "pureskeltavaa" ja täynnä ennalta arvattavia koukkuja. Vähän niinkun burgeri. Burgerit on hyviä, ja poppikin, mutta kyllä niissä tietää mitä tilaa ja pitkäaikaiseen kulutukseen harvemmin noista on, ellei tee burgeria kunnon raaka-aineista ja mielellään omassa grillissä.
Lähti analogia käsistä, mutta en käsitä miten vuosikymmeniä musiikkia harrastaneet saisivat popista hetken huumaa enempää irti. Ei popissa ole kärjistäen mitään sisältöä, ajateltavaa, musiikillisesti mielenkiintoista jne.
No tässä haiskataa taas melkoinen kärjistäminen ja mutkien suoriksi oikominen :D voin kyllä omasta puolestani allekirjoittaa sikäli, ettei äkkiseltään tule mieleen varsinaisia pop-ikivihreitä varmaan viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Toisaalta musiikki on niin yksilöllinen asia ja termitkin niin laveita, ettei mitään voi noin kärjistäen laskea pois karaistuneempienkaan muusikoiden levylautaselta. Yhtä hyvin voi digata sata lasissa, vaikka metalli, progre, jazz, vaihtoehtomusiikki ym. olisikin se pääasiallinen juttu. Monen tuttavan kohdalla näin onkin, vaikka suurin osa suhtautuukin tapetilla oleviin/olleisiin artisteihin jotenkin positiivisen valikoivasti.
Muistuu mieleen yksi Gojiran rumpalin muutaman vuoden takainen haastattelu, jossa listasi lempimusiikkiaan. Ikivihreisiinsä mahtui muistaakseni levyjä Beatlesista Morbid Angeliin. Hiljattain kuunnelleissa levyissään oli kyllä jokunen aika yllättäväkin juttu, jos niitä peilaa suoraan Gojiran jytäävään yleissaundiin - nimesi muistaakseni Rihannan silloisen uusimman salaiseksi paheekseen, jota oli pyöritellyt vähän turhankin paljon. Miksi ei, toisaalta?
Itse kuuntelen paljon musiikkia, joka oli aikansa listapoppia, kun mennään ajassa jonkun verran taaksepäin. Löydän sieltä paljon nerokkaita jippoja, hyviä koukkuja, timantinkovaa tuotantoa ja yksinkertaisesti hyvää biisikynäilyä. Enkä kyllä ole mikään kuluttaja itsekään, mutta kun miellyttää niin miellyttää.
Tää nyt on tällaista paskanjauhantaa, eli ei kannata ottaa turhan tosissaan
Noted!
mutta kyllä omalla kohdalla metallissa/hevissä on aina ollut parhaimmillaan kyse siitä, että haastetaan niitä hyväksi havaittuja kaavoja ja saadaan aikaan jotain uutta ja mielenkiintoista. Tältä osin metalli onkin 99% aika surullista kuunneltavaa, mutta toisaalta parhaimmillaan onnistuu tuossa aivan helvetin hyvin.. ehkä paremmin kuin mikään muu genre ml. jazz. Ei se aina kuulosta "kivalta" tai miellyttävältä, mutta silti omalla kohdalla parhaat musikaaliset kokemukset syntyy juuri siitä, kun löytää sen idean metelin keskeltä, sen sijaan, että se tarjoiltaisi tutuilla sointukuluilla, melodioilla ja helposti kuunneltavilla saundeilla valmiiksi lautasella.
Lisäisin kuitenkin, että vaikka kuuntelen todella paljon metallia (viimekin aikoina pyörinyt enimmäkseen Havukruunun uusin, nerokas levy, kiitokset vinkistä m.net), en nostaisi sitä miksikään haasteellisen musiikin benchmarkiksi. Olen kokeillut luukuttaa Björkin ja Mr. Bunglen vaikeaselkoisinta tuotantoa death- ja blackmetallia kuunteleville, ja pianko ne juoksevat huoneesta ulos korvat luimussa. Vastapainoksi voisin todeta, että metallimusiikin minusta mielenkiintoisin, haastavin ja mielenkiintoisin osasto ei myöskään häviä muille musiikkigenreille. Kaikki jälleen osoituksia siitä, että jotkut vain näkevät maailman jonkun kummallisen kaukoputken läpi :D
Vettä! | |
Brian May jr.: No tässä haiskataa taas melkoinen kärjistäminen ja mutkien suoriksi oikominen :D voin kyllä omasta puolestani allekirjoittaa sikäli, ettei äkkiseltään tule mieleen varsinaisia pop-ikivihreitä varmaan viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Toisaalta musiikki on niin yksilöllinen asia ja termitkin niin laveita, ettei mitään voi noin kärjistäen laskea pois karaistuneempienkaan muusikoiden levylautaselta. Yhtä hyvin voi digata sata lasissa, vaikka metalli, progre, jazz, vaihtoehtomusiikki ym. olisikin se pääasiallinen juttu. Monen tuttavan kohdalla näin onkin, vaikka suurin osa suhtautuukin tapetilla oleviin/olleisiin artisteihin jotenkin positiivisen valikoivasti.
Muistuu mieleen yksi Gojiran rumpalin muutaman vuoden takainen haastattelu, jossa listasi lempimusiikkiaan. Ikivihreisiinsä mahtui muistaakseni levyjä Beatlesista Morbid Angeliin. Hiljattain kuunnelleissa levyissään oli kyllä jokunen aika yllättäväkin juttu, jos niitä peilaa suoraan Gojiran jytäävään yleissaundiin - nimesi muistaakseni Rihannan silloisen uusimman salaiseksi paheekseen, jota oli pyöritellyt vähän turhankin paljon. Miksi ei, toisaalta?
Itse kuuntelen paljon musiikkia, joka oli aikansa listapoppia, kun mennään ajassa jonkun verran taaksepäin. Löydän sieltä paljon nerokkaita jippoja, hyviä koukkuja, timantinkovaa tuotantoa ja yksinkertaisesti hyvää biisikynäilyä. Enkä kyllä ole mikään kuluttaja itsekään, mutta kun miellyttää niin miellyttää.
Noted!
Lisäisin kuitenkin, että vaikka kuuntelen todella paljon metallia (viimekin aikoina pyörinyt enimmäkseen Havukruunun uusin, nerokas levy, kiitokset vinkistä m.net), en nostaisi sitä miksikään haasteellisen musiikin benchmarkiksi. Olen kokeillut luukuttaa Björkin ja Mr. Bunglen vaikeaselkoisinta tuotantoa death- ja blackmetallia kuunteleville, ja pianko ne juoksevat huoneesta ulos korvat luimussa. Vastapainoksi voisin todeta, että metallimusiikin minusta mielenkiintoisin, haastavin ja mielenkiintoisin osasto ei myöskään häviä muille musiikkigenreille. Kaikki jälleen osoituksia siitä, että jotkut vain näkevät maailman jonkun kummallisen kaukoputken läpi :D
Lady Gaga - Pokerface, helvetti mikä korvamato. Soi päässä vielä yli kymmenen vuoden jälkeenkin. Laitoin juuri Madonnan Confessions On A Dance Floor -levyn soimaan ihan läpällä. Varmaan 95% omasta musiikin kuuntelusta keskittyy raskaampaan osastoon. Vastaavia paheita löytyy, mm. Michael Jackson, Modern Talking jne.
Jos ei muista vaikka tällaisella listalla olevista biiseistä suurinta osaa edes jollain tapaa, niin en tiedä missä pimennossa on ollut. Ehkä tullut vain vanhaksi ja keskittynyt pelkästään siihen mitä oli oman nuoruuden musiikki.
https://www.cleveland.com/entertain … the_50_best_pop_songs_since_20.html
Toissapäivänä kuuntelin klassista, pääasiassa barokin ja klassismin aikakaudelta olevia sävellyksiä. Vivaldi on itselle aivan ehdoton suosikki.
Itselle myös raskaammasta musiikista pakona toimii usein synthwave, ambient/folk tai vaikka jonkun pelin, elokuvan tai sarjan soundtrack.
Olen jostain syystä kehittynyt aika valikoivaksi lähes kaiken musiikin suhteen. Sinänsä mikään oudompiakaan vaikutteita sisältävä ei aiheuta korvat luimussa -reaktiota, päinvastoin.
To the stars!!! | |
ÄrGee: Lady Gaga - Pokerface, helvetti mikä korvamato. Soi päässä vielä yli kymmenen vuoden jälkeenkin. Laitoin juuri Madonnan Confessions On A Dance Floor -levyn soimaan ihan läpällä. Varmaan 95% omasta musiikin kuuntelusta keskittyy raskaampaan osastoon. Vastaavia paheita löytyy, mm. Michael Jackson, Modern Talking jne.
Jos ei muista vaikka tällaisella listalla olevista biiseistä suurinta osaa edes jollain tapaa, niin en tiedä missä pimennossa on ollut. Ehkä tullut vain vanhaksi ja keskittynyt pelkästään siihen mitä oli oman nuoruuden musiikki.
https://www.cleveland.com/entertain … the_50_best_pop_songs_since_20.html
Muistan nuo lähes kaikki, ei siinä mitään! En ole vieläkään erityisen vanha, monien tuon listan kappaleiden julkaisun aikaan olin teini-ikäinen. Mutta kuten totesin, en pidä noista suurinta osaa mitenkään mielettömän hyvinä (muutamat aiheelliset muistutukset toki sain), vaikka en kiistäkään niiden ansioita taidokkaasti tuotettuna poppina. Puhuin siis puhtaasti omasta puolestani, nämä ovat näitä mielipiteitä. Juuri jotain Michael Jackson ja Prince -osastoa sitten tulee luukutettua niidenkin edestä, ja en nyt laskisi kahden suoranaisen pop-neron tekeleitä miksikään suuriksi paheiksi :)
Muu aiemman postaukseni sisältö lähinnä havainnollistavaa ja perspektiiviin asettelua, ei suinkaan yleistävää tai henkilökohtaisuuksiin menevää.
Vettä! |  Funkånaut
31.12.2020 20:34:11 (muokattu 31.12.2020 20:34:25) | |
|
Brian May jr.: Muistan nuo lähes kaikki, ei siinä mitään! En ole vieläkään erityisen vanha, monien tuon listan kappaleiden julkaisun aikaan olin teini-ikäinen. Mutta kuten totesin, en pidä noista suurinta osaa mitenkään mielettömän hyvinä (muutamat aiheelliset muistutukset toki sain), vaikka en kiistäkään niiden ansioita taidokkaasti tuotettuna poppina. Puhuin siis puhtaasti omasta puolestani, nämä ovat näitä mielipiteitä. Juuri jotain Michael Jackson ja Prince -osastoa sitten tulee luukutettua niidenkin edestä, ja en nyt laskisi kahden suoranaisen pop-neron tekeleitä miksikään suuriksi paheiksi :)
Mikähän heviskenen sovituksellinen oivallus sovituksessa vetäisi vertoa basson jättämiselle When Doves Crysta?
"Lauserakenteesi on syvältä ja heppisi pieni." | |
Funkånaut: Mikähän heviskenen sovituksellinen oivallus sovituksessa vetäisi vertoa basson jättämiselle When Doves Crysta?
Basson jättäminen ...And Justice for Allista.
"Silpomisia, saatanismia, fundamentalismia, moninaista kanibalismia, mielisaiden heiteelle jättöä. Sekoavaa höyrypäistä kapitalismin mätänevää loppua." | |
Kuuntelen muuta kuin metallia. Yksinomaan.
Stidi alla. | Ztla
02.01.2021 00:03:55 (muokattu 02.01.2021 10:26:47) | |
|
Heroin: No onhan se. Poppia on toki monenlaista, mutta eikö se ole jo lähes popin määritelmä, että musiikki on helposti "pureskeltavaa" ja täynnä ennalta arvattavia koukkuja. -- Ei popissa ole kärjistäen mitään sisältöä, ajateltavaa, musiikillisesti mielenkiintoista jne.
Tässä paistaa aika vahvana läpi sun henkilökohtainen tapasi kuunnella ja kuluttaa musiikkia :D
Teet ja implikoit monta aika rohkeaa väitettä ikään kuin ne olisivat jotenkin yleismaailmallisia totuuksia:
-musiikissa ennalta-arvattavuus ja "helppous" ovat huonoja piirteitä.
Tähän törmää aika usein, itsekin joskus olin tätä mieltä. Tosiasiahan on että nuo ovat vain piirteitä, eivät positiivisia tai negatiivisia. Riippuu kuuntelijasta ja varsinkin muusta kontekstista. Ennalta arvattavuus ja helppous vs yllättävyys ja monimutkaisuus ei muutenkaan ole mikään on/off -nappi vaan niitä voi sekoittaa monessa suhteessa ja riippuu kuuntelijasta mikä on liian derivatiivista.
-popmusiikissa ei ole A) sisältöä
Tähän ei oikein voi sanoa muuta kuin että selkeästi olet määritellyt sanan "sisältö" tarkoittamaan juttuja joista sinä tykkäät :D.
-B) ajateltavaa
Joku tässä ketjussa sanoi hyvin, että joskus haluaa keskittyä koukeroiden tutkimiseen. Mun mielestä hyvässä popbiisissä (joiden en toki väitä olevan mikään ylitsevuotava luonnonvara) pointtina on nimenomaan keskittyä siihen toteutukseen ja pieniin ideoihin. Tajuttoman kova groove, samaistuttava ja tunteita herättävä tulkinta taikka ihan vaan todella hyvä melodia/riffi voi nostaa biisin ihan toiselle tasolle ilman että siinä olisi mitään erityisen yllättävää.
-C) musiikillisesti mielenkiintoista
Täysin subjektiivista, minkä varmaan tiedostatkin.
-"mitään "heviä" siinä ei ole, että tarjotaan ihmisille sitä, mitä ne osaa jo odottaa"
Tässä taas tehdään jotain henkilökohtaisia kannanottoja siitä mikä metallimusiikin ydin on. Kaikki merkittävästi uudet genret on alkanut rajojen rikkomisella ja kokeilulla. Tämä ei tarkoita että jos joku haluaa olla puskematta niitä rajoja yhä etäämmälle ja tehdä vaan "samanlaista musaa kuin bändit X Y ja Z", syyllistyy tämä henkilö genren syvimmän olemuksen pettämiseen tjsp.
-----------------------------------
Itselläni on spotifyn wrappedissa ollut pari vuotta ainakin ykkösgenrenä joku metallin alalaji mutta esimerkiksi 2020 mun kuunnelluin biisi oli Porter Robinsonin "Get Your Wish". 2019 se oli Charlie Puthin "BOY". Siihen miksi satuin noista biiseistä tykkäämään voin vastata omalla ruokavertauksellani:
Mä kävelen michelin tähden raflaan ja tilaan mun lemppariruokaa. Yllätynkö siitä mitä saan? En. Nautinko siitä? Suuresti. Voiko siinä silti olla selkeästi kokin oma kädenjälki - kukaan toinen kokki ei laittaisi kyseistä annosta juuri tällä tavalla? Toki.
Biisin ei mun mielestä tarvitse yllättää ollakseen todella kova. Monimutkaisuus ja rajojen rikkominen on toki työkaluja joilla voi biisin nostaa esiin massasta muttei mun mielestä suinkaan ainoita. Vaikkapa se että toteuttaa jonkin biisin arkkityypin helvetin hyvin/paremmin kuin muut riittää mainiosti. Loppujen lopuksi hyvin pienillä silauksilla siitä biisistä saa omanäköisen ilman että siitä tulisi yllätyksellinen.
Rajoja rikkovassa musassa on myös usein se ongelma että parin vuoden päästä joku toinen bändi tekee sen sun löytämän uuden soundin paljon paremmin kuin sä ja viidenkymmenen vuoden päästä kun sun musassa ei ole mitään uutuudenviehätystä, porukka kuuntelee vaan niitä hyviä biisejä eikä niitä jotka sen uuden tyylin avasi muille.
Heroin: en käsitä miten vuosikymmeniä musiikkia harrastaneet saisivat popista hetken huumaa enempää irti.
Tämäkin tuntuu jotenkin keinotekoiselta mittarilta. Mitä vikaa on hetken huumassa? Voin popittaa kevätuhrin tuhat kertaa ja kokea sen syvän tunteiden kirjon jonka kyseinen teos mussa herättää, mutta yksikään niistä tunteista ei ole sama jonka saan Porter Robinson/Madeon -duon "Shelter" -kipaleesta. Ja sama toisinpäin. Molemmat teokset ovat omasta mielestäni huipputasoa genreissään. Musiikkia pitää arvioida, ja varsinkin kuunnella, pienemmässä viitekehyksessä kuin "kaikki musiikki" jotta siinä olisi mitään järkeä.
"Ok, see now I press the sound enhancement pedal, like this. See how amazing it sounds now?" -Herman Li | |
Joskus se ilahduttaa kun yksinkertaisesta on tehty kaunista, tai metallin kontekstissa kappalerakenne ja muut elementit ovat popahtavia. Esimerkkinä vaikka Amaranthe, Beast In Black, Battle Beast ja mitä näitä nyt on, siis melodinen metalli ylipäätään.
To the stars!!! | |
Kefiiri: Onko Sleep metallia?
Ei. Se on Sleep.
Kiimassa kontrapunktiseen satsiin. |  Eos
02.01.2021 17:25:43 | |
|
Henri Henri Olavi: Ei. Se on Sleep.
Minä oisin sanonu suvaitsevana, että on se. Heviä.
Langan aiheeseen autistinen vastaus; kaikki menee varauksin. Tuosta aiemmin linkatusta listauksesta löysin itse kolme hyvää kappaletta. | |
Ztla: Tässä paistaa aika vahvana läpi sun henkilökohtainen tapasi kuunnella ja kuluttaa musiikkia :D
Kenen tapa siitä sitten kuuluisi läpi paistaa? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
