| Aihe: Vuoden 2014 parhaat julkaisut | |
|---|
|
Vuoden paras on:
Benighted: Carnivore Sublime |  Burn
18.12.2014 14:34:49 (muokattu 22.12.2014 10:29:55) | |
|
Scar Symmetry: The Singularity, Phase I: Neohumanity
Varmaankin se kovin levy tälle vuodelle. Tappava kokonaisuus loistavilla biiseillä, riffeillä ja tunnelmilla laidasta laitaan. Kauneinta kuultavaa hetkeen ja ylivoimaisesti bändin paras levy.
Behemoth: The Satanist
Harvinaisen hyvä "paluulevy" bändiltä, jonka keulakuva selätti leukemian ikäänkuin vittuillakseen halveksumilleen tahoille. Yksi harvoista Behemoth-levyistä, jolla kokonaisuus kantaa loppuun asti. Biiseissä mukavaa vaihtelua, kun bändi kuulostaa paikoin tuoreelta ja paikoin vanhalta. Nergalin laulu on ehkä rujoin koskaan ja teema/sanat tukevat ulosantia upeasti.
Decapitated: Blood Mantra
Puolalaiset yllättää joka levyllä. Carnival Is Foreveristä pidän edelleen kovasti ja Blood Mantra on hyvä jatkumo ko. levylle. Vogg on helposti yksi euroopan kovimmista riffinikkareista. Esim. nimikkoraitaa voi pitää jopa tarttuvaksi. Puola ja Ruotsi tuntuvat vievän muita maita näissä kisoissa sata-nolla. Ainakin mun mielestä.
The Haunted: Exit Wounds
Tavallaan paluulevy tämäkin, kun valtaosa bändistä läksi omille teilleen. Onneksi Jensen ja J. Björler saivat koottua rivinsä ja lopputulos oli mainio, ellei peräti loistava. Ola Englundin toimintaa on tullut seurailtua jo useamman vuoden, joten ei tullut yllärinä että mies saa vähitellen enemmän ja enemmän täysin ansaittua tunnustusta. Levy on ehkä hitusen liian pitkä, mutta kova siitä huolimatta.
Aborted: The Necrotic Manifesto
Vähän ehkä tasapaksuilta tuntuneet Aborted-levyt saivat seurakseen melkoisen jyrän. Pääjehu Sven de Caluwén ulosanti ei ole sieltä kovimmasta päästä, mutta helvetin tiukka biisimateriaali kompensoi mukavasti. Tullut kuunneltua etenkin juostessa, jolloin toimii parhaiten Abortedin kaltainen turpaanveto.
Kunniamaininnat:
At the Gates: At War With Reality
Mastodon: Once More 'Round the Sun
EDIT Abortedin lisäsin. |  varpio
19.12.2014 21:18:39 (muokattu 19.12.2014 23:07:20) | |
|
Minusta se Opium Warlordsin levy oli hyvä. En tainnut kuunnella muita.
Eikun muistin vielä että Battleaxen Heavy Metal Sanctuary. Siinä oli vanhaa kunnon oikeaa hevimusiikkia. | |
Karpart1:
Gamma Ray : Empire of the Undead
Kauheesti ei ole tullut bändiä kuunneltua mutta toi levy on kyllä vitummoinen. | |
Miekän top 5 albumit tältä vuodelta, Huom. ei järjestyksessä.
1. Slipknot - .5: The Gray Chapter
En ole kuunnellu Slipknottia siten AHIG (All Hope Is Gone) levyn jälkeen. Kun kuulin että bändiltä tulee uusi albumi, odotin sitä todella. Kuultuani kipaleet The Negative One ja The Devil In I, sain kunnon löylytyksen. Saatuani levyn käsiini ja pääsin kuuntelemaan sitä, siinä vasta kunnon turpaan veto alkoi. The Gray Chapter on tämän vuoden yksi kovimpia metallialbumeja ja hieno kunnianosoitus edesmenneelle bändin basistille Paul Graylle. Rest In Peace.
2. Sabaton - Heroes
Ruotsin sotapoikien toukokuussa julkaistu albumi näytti miten power metallia todella soitetaan, vaikka levy olikin perus Sabatonia. Tälläkertaa puheenaiheena olivat sotasankarit, laulettiin Audie Murphystä, Charlie Brownista ja etenkin meidän omasta Häyhystä tietenkin. Albumi on hyvä ja mahtuu varmaan kaikkien power metallin ystävien levyhyllyyn.
3. Judas Priest - Redeemer of Souls
Tätä albumia odotin todella kovasti, ollakseni kova JP fani levy pitä saada hyllyyni heti. RoS (Redeemer of Souls) oli mielenkiintoinen kuuntelukokemus vaikka levy sinänsä oli perinteistä JP:tä. Mutta olihan se jotain, vaikka Halford ja kummpanit ovat vanhentuneet, ei heidän taitonsa ole kadonneet. Ja vaikka K.K Downing lähtö on kyllä suuri isku faneille, niin ei se haittaa. Kyllähän Richie Faulkner osaa riffittää kunnolla myöskin. Albumi ei saata olla kaikkein metallifanien mieleen, mutta kun kuuntelee pari kolme kertaa niin huomaa että levy on mainio.
4. AC/DC - Rock or Bust
Kuin Judas Priest osoitti, ikä ei ole esteenä. Sama pätee näiden aussijätkein kanssa.
Ja teidän että jotkut ajattelevat että AC/DC on loppuunkulunut, se saattaa olla totta. Aussipappojen uusin levy Rock or Bust tarjoaa tyylipuhdasta hard rokkia joka lähtöön. Myös se pitää mainita että terveyssyistä poisjäännyt Malcom Youngnin tilalle oltiin saatu tämän veljenpoika Stevie Young.
5. Arion - Last Of Us
Suomesta pukkaa aina silloin tällöin uusia bändejä, jotkut tulevat tutuiksi netin kautta, toiset taas television kautta, kuten Arion joka tuli tutuksi UMK - kilpailun kautta. Livenä sain nähdä yhtyeen vasta Tuska - festarilla. Sibelius Akatemiasta alunperin lähtöisin oleva bändi tarjoaa ensimmäisellä albumillaan melodista power metallia alusta loppuun. Aluksi saattaa tuntua kuin kuuntelisit Stratovariusta, mutta myöhemmin huomaat että kuulet Nightwishin ja Sonata Arctican vaikutuksen selvästi. Myös muistutukseksi että bändin muusikot ovat nuoria joten isot purin sarvet näille herroille kun ovat tehneet upean albumin.
Eipä muuta.
Heavy Metal Will Never Die. | |
Allen/Lande - The Great Divide
Kun kuulin Tolkin työstävän tätä levyhän piti saada heti. Taattua Tolkkia eli tarttuvia melodioita ja tuttuja riffejä (osa ehkä liiankin tuttuja).
Axel Rudi Pell - Into The Storm
Niinkuin jokainen uusi ARP piti tämäkin saada hyllyyn heti ilmestyttyään. Pienoisen pettymyksen jälkeen levy kuitenkin kolahti kun sille vain antoi kuuntelukertoja. Tuttua ARPia ja uusi rumpali Bobby Rondinelli tuonut lisää eloa bändiin.
Valitettavasti tuota Judas Priestin uusinta ei ole tullut tsekattua vieläkään kehuista huolimatta. Jos sen olisin hankkinut olisi taatusti listallani. Loppujen lopuksi vuosi 2014 ei oikein ollut mikään antoisa vuosi koville levyille mielestäni. Toivottavasti 2015 on parempi.
Yrittäminen on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista! | |
Tajusin taas kuinka vähän kuuntelen nykyään musiikkia, varsinkin uutta musiikkia. Mahoton määrä mielenkiintoisia julkaisuja, mutta omaan levyhyllyyn ei ole montaa päätynyt. Kyllähän noita kerkeää jälkijunassakin hankkia, mutta lista kasvaa joka vuosi... täytyy ryhdistäytyä!
Ketjuun vastatakseni, tänä vuonna julkaistuista levyistä soittimessa on eniten pyörinyt Destragen Are you kidding me? No. sekä Betraying the Martyrsin Phantom. Molemmat kiekot turboahdettua modernia raskasmetallia, joissa Destragella on hieman lupsakampi ja humoristisempi ote kun taas Martyrsillä enemmän otsa kurtussa, mutta silti pilke silmäkulmassa (koveroivat muunmuassa Disneyn Let it Go-biisin). Olkoot nämä vuoden kaksi kovinta, Destragen viedessä pidemän korren. Muita maininnan arvoisia Devinin Casualties of Cool sekä More than a Thousandin Vol 5. Parin biisin kuuntelun perusteella Mastodonin ja erityisesti Ghost Brigaden tuoreimmat yltäisivät todella korkealle listassani, Brigade ehkä jopa kärkeen... mutta kun en kokonaisuuksia kerinnyt kuunnella.
Too weird to live, too rare to die |  VeeKoo
27.12.2014 12:16:45 (muokattu 27.12.2014 12:17:01) | |
|
5. Arion - Last Of Us
huomaat että kuulet Nightwishin vaikutuksen selvästi.
Laitoin testiksi soimaan tätä Arionia.
Biisinä ihan sattumalta Shadows, ei tosiaan kovin kauaa täytynyt kuunnella löytääkseen jotain yhteyttä... (Nightwish- Cadence Of Her Last Breath/ tämän intro)
"Naisiahan saa räpläillä koska tahansa, mutta kaunista rumpua harvemmin. " | |
VeeKoo: Laitoin testiksi soimaan tätä Arionia.
Biisinä ihan sattumalta Shadows, ei tosiaan kovin kauaa täytynyt kuunnella löytääkseen jotain yhteyttä... (Nightwish- Cadence Of Her Last Breath/ tämän intro)
Kieltämättä paljon yhtäläisyyksiä, mutta entä sitten. Kappale on introa lukuun ottamatta ihan erilainen ja Nightwishin kappaletta jopa parempi kappale. Kannattaa kuunnella vielä muita kappaleita, jos ei vielä Arion sytyttänyt... esimerkiksi Burn your ship ja Last of us kannattaisi kuunnella.
Soittakaa Paranoid! | |
Espmarshall: Kieltämättä paljon yhtäläisyyksiä, mutta entä sitten. Kappale on introa lukuun ottamatta ihan erilainen ja Nightwishin kappaletta jopa parempi kappale. Kannattaa kuunnella vielä muita kappaleita, jos ei vielä Arion sytyttänyt... esimerkiksi Burn your ship ja Last of us kannattaisi kuunnella.
Onhan sillä levyllä muitakin hyviä kipaleite kuten; I Am The Stom, Lost ja Seven.
Levy on muutenkin hyvä, mutta liian Stratovarius henkin.
Heavy Metal Will Never Die. | Espmarshall
30.12.2014 00:00:27 (muokattu 30.12.2014 00:01:30) | |
|
Metall1n JuudaS: Onhan sillä levyllä muitakin hyviä kipaleite kuten; I Am The Stom, Lost ja Seven.
Levy on muutenkin hyvä, mutta liian Stratovarius henkin.
On levyllä toki monia muitakin hyviä kappaleita, mutta mainitsin vain mielestäni parhaat. Ja luulen, että se Stratovariusmaisuus, johtuu Stratovariuksen nykyisestä kitaristista Matias Kupiaisesta, joka oli auttamassa Arionin poikia/miehiä levyn teossa. Tietääkseni Matias on Arionin rumpalin Topiaksen veli? En ole varma, mutta muistelen jostain lukeneeni sen.
What is best is ESP ;) | |
Henri Henri Olavi: Tän vuoden parhaat hevi-julkaisut ovat (rummun pärinää):
- Opium Warlords - Taste My Sword Of Understanding
S.A.H.:n näkemykset kaikilla kolmella Opiumin levyillä ovat olleet huikeita. Tämä viimeisin on melkeinpä poppia kahteen edelliseen verrattuna, mutta itseoikeutetusti siitä huolimatta ja siksi, tämän vuoden kovin heviplatta.
- Electric Wizard - Time To Die
Suht munattoman edellisen levyn jälkeen tämä veti totaalisen lung-lock:in päälle. Ihan vitun timantti.
- Swans - To Be Kind
Kohta 70-kymppisellä ei paukut lopu koskaan (niinkuin ei vanhoissa kunnon länkkäreissäkään), eikä ruuti ole kosteaa.
Tyhmä mennä vielä näin jälkikäteen lisäilemään, mutta tyhmä kun olin, en muistanut laittaa listalle Atomikylän ekaa tekelettä "Erkale". Oranssin Pazuzun ja Dark Buddha Risingin muutama jätkä järjesti sellaisen turpasaunan, että parhaimpien listalle meni.
Edes tätä yhtä ei ole olemassa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
