Muusikoiden.net
05.12.2016
OGRE | Klikkaa tästä lisätietoa ja jälleenmyyjät 

Keskustelua raskaammasta musiikista »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Shrapnel-kitaristit
1
silhouette
27.11.2013 14:36:35 (muokattu 27.11.2013 23:14:29)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Koitin etsiä keskustelua jonka aiheena on Shrapnel-levyfirman 80 - ja 90-luvun kovat kitaristit, mutta en löytänyt, joten voin kai avata aiheelle uuden ketjun.
 
Itse olen kuunnellut kyseisiä kitaristeja jo yli 20-vuotta ja suurin osa - ainakin parhaat - levyt löytyy myös hyllystä. Ehkä suurimman vaikutuksen on tehnyt Greg Howe, joka mun mielestä on vähintäänkin yhtä kova soittaja kuin Guthrie. Miehen levyjä jaksaa vaan kuunnella uudelleen vuodesta toiseen ja mitä enemmä hänen musiikistaan oppii, sitä paremmalta se vain kuulostaa ja sitä mukavempi hänen musiikkiaan on yrittää soittaa ja opiskella lisää ja lisää.
 
Muita tuntemattomampia Shrapnel-nimiä on esim. Vinnie Moore, Richie Kotzen, Tony MacAlpine, Darren Housholder, Joey Tafolla ja Michael Lee Firkins, muutaman mainitakseni. Ja, noista voin kyllä suositella melkein jokaista kitaristeille jotka tykkäävät erittäin teknisestä, mutta kuitenkin hyvänkuuloisesta soitosta/musiikista.
 
Mitäs ajatuksia muille tulee mieleen näistä kitarasankareista? Mikä on sinun suosikki Shrapnel-kitaristi? =)
 
Aina voi yrittää.
MusikMan
27.11.2013 16:24:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itselleni kolahti nuorena miehenä eniten Vinnie Moore. Vinniellä oli mielestäni melodiat ja struktuurit hallussa - ei pelkkää nopeaa paahtamista tiluttelun vuoksi. Fanittamista tietysti kasvattivat Vinnien 2 Hot Licks VHS:ää, jotka tuli aikoinaan heti ilmestyttyään tilattu jollain Guitar Playeristä leikatulla tilauslapulla (oi tuota 80-lukua).
 
Oudoin mieheen liittyvä kokemus on edelleenkin se, mistä joskus vuosia sitten VM threadissäkin kirjoitin. Kesällä '89 (?) oli Tammisaaressa joku kitarafestivaali, ja tuohon liittyen VM veti ekstrana jollain paikallisella ulkoilmatanssilavalla iltapäiväkeikan. Paikalla yleisöä vain kourallinen. Osattiin mekin kaverin kanssa ajaa Stadista paikalle, kun Hesarissa oli paria päivää aiemmin bongattu n. viiden sentin korkuinen ilmoitus tuosta irtokeikasta. Mahtavaa soitantaa oli, vaikkakin todella erikoinen ajankohta, tunnelma ja paikka.
 
Michael Lee Firkins on kanssa todella kova. Erityisesti miehen tapa käyttää floikkaa pedal steel tyylisiin efekteihin on maukasta kuultavaa. C&W, blues, bluegrass yms. vaikutteet ja soittotekniikat sekoittuvat Firkinsillä sulavasti moderniin tekniseen kitarointiin.
 
"People are more violently opposed to fur than leather because it's safer to harass rich women than bikers."
silhouette
27.11.2013 16:36:14 (muokattu 27.11.2013 16:38:59)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MusikMan: Michael Lee Firkins on kanssa todella kova. Erityisesti miehen tapa käyttää floikkaa pedal steel tyylisiin efekteihin on maukasta kuultavaa. C&W, blues, bluegrass yms. vaikutteet ja soittotekniikat sekoittuvat Firkinsillä sulavasti moderniin tekniseen kitarointiin.
 
Firkins on kyllä kova. Ja oikeastaan häneltä voisi suositella mitä tahansa levyä, paitsi ehkä hänen uusintaan nimeltä "Yep". Se ilmeistyi hiljattani ja oli ainakin minulle levynä pienoinen pettymys. Ja, tosiaan: Firkinsiä mulla on tullut myös tabitettua UltimateGuitariin muiden opeteltavaksi ja iloksi.
 
Aina voi yrittää.
silhouette
27.11.2013 18:01:26 (muokattu 27.11.2013 18:08:52)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tässäpä Greg Howe-videoita niille joille hän on tuntematon:
 
https://www.youtube.com/watch?v=yX9FEjjsPLE
 
https://www.youtube.com/watch?v=edVbz_uXJd0&list=RDyX9FEjjsPLE
 
Aina voi yrittää.
jastanjo
27.11.2013 18:38:27
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tony MacAlpine oli oma suosikki. Tears of Saharaa harjoiteltiin c-kasettia edestakaisin kelaillen :). Kuulostaa edelleen hyvältä vaikkakin ne taustat aika koomisia paikoin onkin. MacAlpinen melodiat osuivat ja osuvat edelleen itselleni juuri kohdalleen.
 
silhouette
27.11.2013 18:48:05 (muokattu 27.11.2013 18:51:07)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jastanjo: Tony MacAlpine oli oma suosikki. Tears of Saharaa harjoiteltiin c-kasettia edestakaisin kelaillen :). Kuulostaa edelleen hyvältä vaikkakin ne taustat aika koomisia paikoin onkin. MacAlpinen melodiat osuivat ja osuvat edelleen itselleni juuri kohdalleen.
 
Mulle Tonyn musiikki ei oikein ole koskaan kolahtanut, vaikka ei se sitä katso, että se huonoa olisi.Freedom To Fly on siis silti aika kova levy ja joskus siltä levyltä on tullut opeteltua Tonyn biisejä. Ja, mitä taas tulee Tonyn laulu puoleleen, niin Master Of Paradise on kanssa aika hyvä tekele.
 
Aina voi yrittää.
jastanjo
27.11.2013 22:53:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ehkä tuo on enemmän aikakausikysymys, mitkä levyt kolahtaa parhaiten. Itselleni nuo pari ensimmäistä levyä, Edge of insanity ja Maximum security, osuivat juuri tuohon innoikkaimpaan soiton opettelun aikaan tenivuosina. ;)
 
silhouette
27.11.2013 23:11:56 (muokattu 27.11.2013 23:20:04)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jastanjo: Ehkä tuo on enemmän aikakausikysymys, mitkä levyt kolahtaa parhaiten. Itselleni nuo pari ensimmäistä levyä, Edge of insanity ja Maximum security, osuivat juuri tuohon innoikkaimpaan soiton opettelun aikaan tenivuosina. ;)
 
Kyllä mä luulen, että siinä on kysymys vain siitä, että mulle MacAlpinen musiikki ei kuulosta (huom. useimmiten) hyvältä, toisin kuin esim. saman aikakauden soittajat Greg Howe tai Jason Becker tai Marty Friedman. Ja, en tosiaan sano edellistä millään pahalla, kaikki Shrapnel-kitaristit ei vaan kuulosta hyvälle vaikka siellä noita Howen ja Beckerin-tapaisia helmiä onkin joukossa =)
 
Lisäys: Sen verran täytyy vielä sanoa, että Beckerin ja Friedmanin Cacophony-levyt on kyllä täyttä kuraa ja vaikka molemmista soittajista tykkäänkin kovin, niin niitä levyjä en kyllä suosittele kenellekään.
 
Aina voi yrittää.
jastanjo
28.11.2013 10:17:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lähinnä tarkoitinkin itseäni tuolla aikakausikommentilla. Osui nuo levyt juuri oikeaan kohtaan.
 
Samaa mieltä Cacophony:sta. Uskomattomia kitaristeja mutta ei uponnut musa yhtään. Toisin oli Beckerin omat jutut, jotka taas toimi.
 
arppah8
28.11.2013 11:22:42
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MusikMan: Itselleni kolahti nuorena miehenä eniten Vinnie Moore. Vinniellä oli mielestäni melodiat ja struktuurit hallussa - ei pelkkää nopeaa paahtamista tiluttelun vuoksi.
 
Sama homma. Etenkin Time odyssey oli aivan helvetin kova eikä Mind's eye kauas jää. Meikälle kyllä kolahti Cacophonykin, etenkin kakkoslevy Go off! Speed metal symphony ei sitten niinkään.
 
Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30.
silhouette
28.11.2013 12:06:50 (muokattu 28.11.2013 12:33:44)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

arppah8: Sama homma. Etenkin Time odyssey oli aivan helvetin kova eikä Mind's eye kauas jää. Meikälle kyllä kolahti Cacophonykin, etenkin kakkoslevy Go off! Speed metal symphony ei sitten niinkään.
 
Mulle Vinnien Maze-levy on miehen kovin ja paras saavutus, suosittelen sitä todella paljon jos vähänkin on kiinnostusta. Sillä levyllä Vinnie todistaa myös säveltäjänä neroutensa, eikä pelkästään kovana soittajana. Siitä levystä olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia. =)
 
Aina voi yrittää.
MusikMan
29.11.2013 13:19:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

silhouette: Mulle Vinnien Maze-levy on miehen kovin ja paras saavutus, suosittelen sitä todella paljon jos vähänkin on kiinnostusta.
 
Todella hyvää settiä Mazella, ja ajoittain hyvin monipuolista ja erilaista Vinmania tarjolla (esim. Never Been To Barcelona). Isoimmat levyt on kuitenkin aina ne, joiden kautta jokin artisti on ekaksi "kolahtanut", ja siksi Mind's Eye & Time Odyssey on mulle ne isoimmat jutut. Hieman sama juttu Tony MacA:n kanssa: kaksi ekaa kolahti, mutta sen jälkeen homma rupesi ainakin minusta toistamaan itseään.
 
Tämä "Shrapnel genre/niche" on sen verran kapea, jotta artistin pitäisi pystyä uusiutumaan tasaisesti pitääkseen mielenkiinnon nousevalla käyrällä. Esim. Paul Gilbert on mielestäni esimerkki tästä "repertuaarin ja asenteen laajentamisesta", joka onkin sitten realisoitunut melko menestyksekkäänä urana ja tasaisena julkaisuna.
 
"People are more violently opposed to fur than leather because it's safer to harass rich women than bikers."
silhouette
29.11.2013 13:30:25 (muokattu 29.11.2013 13:48:37)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MusikMan: Todella hyvää settiä Mazella, ja ajoittain hyvin monipuolista ja erilaista Vinmania tarjolla (esim. Never Been To Barcelona).
 
Ihan mielenkiinnosta: tutustuitko Maze-levyyn juuri äskettäin vai onko se vanha tuttu sulle jo aikaisemmin? =)
 
Ja Vinmanin "Meltdown" sekä "Out Of Nowhere" levyt on kanssa erittäin tutustumisen arvoisia. Kummallakin levyllä Vinnie tuo esiin aivan uusia näköaloja, muuten aina niin loppuunkulutetun ja tylsän pentatoonisen skaalan käyttöön. Defying Gravity sekä To The Core-levyt ovatkin sitten pienoisia pettymyksiä Vinnien mittapuulla, vaikkakaan ei missään nimessä huonoja levyjä. Ja, tuolta Defying Gravityltä olen tehnyt myös tabulatuurit UltimateGuitariin, eli tsekkaa ihmessä ne jo kiinnostaa. Biisin nimi on "Emotion Overload". =)
 
Aina voi yrittää.
Shredator
29.11.2013 15:37:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

silhouette:
 
Lisäys: Sen verran täytyy vielä sanoa, että Beckerin ja Friedmanin Cacophony-levyt on kyllä täyttä kuraa ja vaikka molemmista soittajista tykkäänkin kovin, niin niitä levyjä en kyllä suosittele kenellekään.

 
Mitä mitä, nämähän on justiisa parhaita tilutuslättyjä :D
 
Harmittavan aliarvostetuiksi on osa Shrapnel-kepittäjistä jääneet. Howen soittoa ei voi kun jumaloida.
 
Musiikissa tärkeintä on se, että nuotteja soitetaan paljon ja nopeasti.
silhouette
29.11.2013 16:19:39 (muokattu 29.11.2013 17:06:28)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Shredator: Harmittavan aliarvostetuiksi on osa Shrapnel-kepittäjistä jääneet. Howen soittoa ei voi kun jumaloida.
 
Mun tiedon mukaan kuitenkin osa Shrapnel-tiluttajista on saanut myös - ainakin hieman - menestystä: Marty Friedman Megadethissä, Jason Becker David Lee Rothin bändissä, Greg Howe Michael Jackson bändissä, Richie Kotzen Poisonissa ja Mr. Bigissä, Tony MacAlpine Steve Vain bändissä sekä Vinnie Moore UFO:ssa. Muitakin varmaan on, mutta nämä tulee nyt vaan mieleen.
 
Aina voi yrittää.
MusikMan
29.11.2013 18:36:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

silhouette: Mun tiedon mukaan kuitenkin osa Shrapnel-tiluttajista on saanut myös - ainakin hieman - menestystä: Marty Friedman Megadethissä, Jason Becker David Lee Rothin bändissä, Greg Howe Michael Jackson bändissä, Richie Kotzen Poisonissa ja Mr. Bigissä, Tony MacAlpine Steve Vain bändissä sekä Vinnie Moore UFO:ssa. Muitakin varmaan on, mutta nämä tulee nyt vaan mieleen.
 
Hienon listan kasasit, ja kyllähän äkkiseltään tuolta pohjalta voisi todeta menestystä tulleen. Mutta käytännössähän kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän ns. "hired gun" roolissa, ja siksi osa noista pesteistä on ollut tosi lyhyitäkin.
 
Kysäisit aiemmin tuosta Maze levystä. Taisi mennä niin, että on itse asiassa mun 1. VM CD ja hankittu heti ilmestyttyään jonkun jenkkikitaralehden lyhyen artikkelin innoittamana. Helppo ostos, kun oli muistaakseni vielä Shrapnel-julkaisu ("tilutustakuu"), ja onhan tuo jo avausraidasta (The Maze) lähtien ihan huttua itseään. Aiemmat VM:t tuli ostettua kasarilla vielä vinyyleinä.
 
"People are more violently opposed to fur than leather because it's safer to harass rich women than bikers."
silhouette
29.11.2013 19:19:02 (muokattu 29.11.2013 19:22:57)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MusikMan: Kysäisit aiemmin tuosta Maze levystä. Taisi mennä niin, että on itse asiassa mun 1. VM CD ja hankittu heti ilmestyttyään jonkun jenkkikitaralehden lyhyen artikkelin innoittamana. Helppo ostos, kun oli muistaakseni vielä Shrapnel-julkaisu ("tilutustakuu"), ja onhan tuo jo avausraidasta (The Maze) lähtien ihan huttua itseään. Aiemmat VM:t tuli ostettua kasarilla vielä vinyyleinä.
 
Minäkin hommasin tuon Vinnien ensimmäisen CD:ni kitaralehdessä olleen mainoksen takia, taisi vielä olla kaverin luona selattu Total Guitar-lehti jossa hänellä oli CD:kin mukana. Ja, varmaan enää turhaa sanoa, mutta ihastuin heti ja hommasin loputkin Vinniet enkä ole ollut pettynyt: kiinnostus Vinnien musiikkia kohtaa kasvaa vaan mitä enemmän itse oppii musiikkia/kitaraa soittamaan. Mielenkiintoista kuinka samanlaisista pienistä ja suurista "sattumista" ja tapahtumista ihmisten elämät koostuu =)
 
Aina voi yrittää.
Booligan
30.11.2013 21:26:13
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oma lempi Shrapnel-artistini on täysin ylivoimaisesti Racer X. Siitä ei vaan mennä yli eikä ympäri. Vinnie Moore on omaan korvaan geneerinen neoklassinen tiluttaja, jolta puuttuu kuitenkin Yngwien överiys ja tarttumapinta.
 
Richie Kotzenin Return of the mother heads family reunion on albumi, jonka ottaisin mukaani autiolle saarelle. En kyllästy koskaan. Kotzenista välittyy muutenkin se, että mies on parhaimmillaan ollessaan oman bändinsä johtaja. Poison-pestikin jäi lyhyeksi koska ei sopeutunut joukkoon ja Mr. Bigissä oli kuitenkin aina Gilbertin saavutusten varjossa.
 
Mike Varney ansaitsisi kyllä paikan Rockin HOFssa, antanut ensipotkun monelle hienolle artistille ja kitaristiesikuvalle.
 

Lisäys: Sen verran täytyy vielä sanoa, että Beckerin ja Friedmanin Cacophony-levyt on kyllä täyttä kuraa ja vaikka molemmista soittajista tykkäänkin kovin, niin niitä levyjä en kyllä suosittele kenellekään.

 
Onhan siellä hyviä hetkiä kappaleittain: Concerto on eräänlainen ultimaalinen tilutuseepos, Speed Metal Symphony myös. The Ninjakin on vielä ihan ok biisi. Tietty kolme hyvää biisiä kahdella levyllä ei ole vielä kovin paljoa..Friedmanin suoritukset Megadethissä ja soolona (Scenes, Introduction, Loudspeaker) ovatkin sitten jo loistavia teoksia.
 
lyriikat=ajanhukkaa kitarasoolojen välissä
silhouette
30.11.2013 22:09:05 (muokattu 30.11.2013 22:26:55)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Booligan: Oma lempi Shrapnel-artistini on täysin ylivoimaisesti Racer X. Siitä ei vaan mennä yli eikä ympäri.
 
Olen samaa mieltä, Racer X:llä on kyllä hyviä juttuja. Biisi Scarfied on siltä parhaasta päästä ja Gilbertin tiluttelu Frenzykin kivaa kuuneltavaa. Gilbert on kyllä pikkajien yli-Jumala ja muutenkin teknisesti uskomaton. Musiikillisesti myös.
 
Booligan:Richie Kotzenin Return of the mother heads family reunion on albumi, jonka ottaisin mukaani autiolle saarelle. En kyllästy koskaan. Kotzenista välittyy muutenkin se, että mies on parhaimmillaan ollessaan oman bändinsä johtaja.
 
Taas samaa mieltä, MHFR:iin ei voi kyllästyä jos kerran on tykännyt siitä, Love Divine sekä Cover Me on levyn parhaasta päästä. Levyllä on lisäksi erittäin tyylitajuisia sooloja.
 
Booligan: Onhan siellä hyviä hetkiä kappaleittain: Concerto on eräänlainen ultimaalinen tilutuseepos, Speed Metal Symphony myös. The Ninjakin on vielä ihan ok biisi.
 
Täytyypä laittaa nuo biisit uudelleen kuunteluun, jos vaikka olen ollut väärässä Cacophony-levyjen suhteen. =)
 
LISÄYS: Joo, kyllä mun täytyy myöntää, että ainakin osittain olen ollut väärässä: Speed Metal Symphony kuulostaa ihan hyvälle, ja Concertokin oli ihan jees teos. Ninja on ehkä näistä kolmesta paras. Mikä taas tarkoittaa sitä, että täytyy kai nämäkin levyt hommata jossain vaiheessa hyllyyn. Kiiitos vinkistä Booligan.
 
Aina voi yrittää.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti