| Aihe: Iron Maiden, Vol II | |
|---|
 fcpr
12.07.2022 20:21:55 | |
|
Arvostan valittua tyyliä ja vaivannäköä suuresti. Kiitos jätkille hyvästä podista ja kauden päätöksestä! |
|
fcpr: Arvostan valittua tyyliä ja vaivannäköä suuresti. Kiitos jätkille hyvästä podista ja kauden päätöksestä!
Suuret kiitokset! :) |
|
Kuuntelin pitkästä aikaa Maidenia. Ensin lempilevyni Seventh Son of a Seventh Son ja sitten perään Powerslave. Etenkin SSOASS on todella upea ja eheä paketti, jossa on sisällöllisesti täydellinen tasapaino. On nimibiisin kaltaisia sopivan kunnianhimoisia tekeleitä ja sitten muutama "kaupallisempi" lyhyt ralli. Mielenkiinto säilyy ja tekee mieli kuunnella uudestaan. Ei ole tylsiä hetkiä.
Noita levyjä luukuttelin useampaan kertaan ja siitä innostuneena päätin vihdoinkin kuunnella Senjutsun. Ja voi luoja mitä unettavaa tavaraa... Kakkoslevyn ensimmäiseen biisiin pääsin ja sitten oli pakko lopettaa. Mieleeni ei ollut jäänyt yhtään mitään, oli mennyt täydellisesti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja aivan liian pitkä, taas kerran. Levy oli saanut loistavia arvosteluja, joten odotin "vähän" enemmän. Joku X Factorkin on tarttuva mestariteos tähän verrattuna, kuuntelen sitä tässä paraikaa.
Selailin nyt ketjun kommentteja albumiin liittyen, ja moni on kokenut samoja tuntemuksia. Mammuttitauti on sana, joka itsellenikin tuli kuunnellessa mieleen. Ja kuvaa vähintään viimeistä neljää studioalbumia. Minuakaan ei haittaa biisin pituus, jos siinä vain on sisältöä. Pidin Final Frontieria puuduttavana levynä, mutta siinä oli ainakin pari mieleen jäävää biisiä, tässä ei yhtään. Book of Soulsissakin oli hetkensä, vaikka ihan liian pitkä sekin oli. Niitä 80-luvun levyjä jaksaa kuunnella vaikka useamman kerran putkeen, näissä 2000-luvun tekeleissä yksikin kerta tekee tiukkaa.
Kaikesta huolimatta kuuntelen levyn uudestaan, jos se vielä lähtisi. |
|
Wyman: Kuuntelin pitkästä aikaa Maidenia. Ensin lempilevyni Seventh Son of a Seventh Son ja sitten perään Powerslave. Etenkin SSOASS on todella upea ja eheä paketti, jossa on sisällöllisesti täydellinen tasapaino. On nimibiisin kaltaisia sopivan kunnianhimoisia tekeleitä ja sitten muutama "kaupallisempi" lyhyt ralli. Mielenkiinto säilyy ja tekee mieli kuunnella uudestaan. Ei ole tylsiä hetkiä.
Noita levyjä luukuttelin useampaan kertaan ja siitä innostuneena päätin vihdoinkin kuunnella Senjutsun. Ja voi luoja mitä unettavaa tavaraa... Kakkoslevyn ensimmäiseen biisiin pääsin ja sitten oli pakko lopettaa. Mieleeni ei ollut jäänyt yhtään mitään, oli mennyt täydellisesti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja aivan liian pitkä, taas kerran. Levy oli saanut loistavia arvosteluja, joten odotin "vähän" enemmän. Joku X Factorkin on tarttuva mestariteos tähän verrattuna, kuuntelen sitä tässä paraikaa.
Selailin nyt ketjun kommentteja albumiin liittyen, ja moni on kokenut samoja tuntemuksia. Mammuttitauti on sana, joka itsellenikin tuli kuunnellessa mieleen. Ja kuvaa vähintään viimeistä neljää studioalbumia. Minuakaan ei haittaa biisin pituus, jos siinä vain on sisältöä. Pidin Final Frontieria puuduttavana levynä, mutta siinä oli ainakin pari mieleen jäävää biisiä, tässä ei yhtään. Book of Soulsissakin oli hetkensä, vaikka ihan liian pitkä sekin oli. Niitä 80-luvun levyjä jaksaa kuunnella vaikka useamman kerran putkeen, näissä 2000-luvun tekeleissä yksikin kerta tekee tiukkaa.
Kaikesta huolimatta kuuntelen levyn uudestaan, jos se vielä lähtisi.
Mä luulen, että Senjutsusta saisi irti enemmän, jos kuuntelisi jokaisen levyn kronologisesti SSOASS:in jälkeen aina Senjutsuun asti. Siinä ikäänkuin putoaa ja turtuu pikkuhiljaa siihen musan alati paskempaan suuntaan menemiseen, koska niin on käynyt SSOASS:in jälkeen.
Aum Trayambakam Yajamahe
Sugandhim Pushtivardhanam
Urva Rukamiva Bandhanaan
Mrityor Mokshiye Maamritat |
|
Ite kyl Senjutsu toimii. Avautui noin kuudennen kuuntelun jälkeen. |
|
Ei Senjutsu toiminut heti, vaan vaati muutamankin kuuntelun, mutta sitten alkoi avautua ja nyt toimii! Hieno levy! |
|
Pitää myöntää, että Hell On Earth on ihan hyvä biisi Senjutsulta. Olen levyn kuunnellut yli 10 kertaa mutta alle 20 kertaa. Ei se mene läpi mulle.
Aum Trayambakam Yajamahe
Sugandhim Pushtivardhanam
Urva Rukamiva Bandhanaan
Mrityor Mokshiye Maamritat |
|
Sinep7: Ite kyl Senjutsu toimii. Avautui noin kuudennen kuuntelun jälkeen.
Tätä mä aina ihmettelen. Jos biisi/levy ei kolahda yhtään, ei ainakaan itselläni kärsivällisyys riitä antamaan kuutta (!) kuuntelukertaa sille. Maailmassa on aivan liikaa musiikkia, että alkaisi kokeilemaan noin monta kertaa aukeaisiko joku biisi vai ei. En siis missään nimessä kritisoi, hienoa jos riittää kärsivällisyys. Mutta itselläni ei vain riitä... |
|
Henri Henri Olavi: Siinä ikäänkuin putoaa ja turtuu pikkuhiljaa siihen musan alati paskempaan suuntaan menemiseen, koska niin on käynyt SSOASS:in jälkeen.
Auts, tää oli vähän ilkeästi sanottu ;) |
|
ttpp44: Tätä mä aina ihmettelen. Jos biisi/levy ei kolahda yhtään, ei ainakaan itselläni kärsivällisyys riitä antamaan kuutta (!) kuuntelukertaa sille. Maailmassa on aivan liikaa musiikkia, että alkaisi kokeilemaan noin monta kertaa aukeaisiko joku biisi vai ei. En siis missään nimessä kritisoi, hienoa jos riittää kärsivällisyys. Mutta itselläni ei vain riitä...
Toista se oli ennen, kun osti säästöillä kalliin levyn ja jos kun se kuulosti huonolta, niin kyllä se vaan söi miestä ja naista. Monta levyä tulikin kuunneltua alkuun vähän kummastellen ja vasta sen jälkeen ne alkoivat avautua. Nykyään on tilanne toinen, kun netin levykokoelma on pohjaton ja hektisessa internet-elämässä ei anneta mahdollisuuksia levyille - ellei ne sitten ole niitä lapsuuden suosikkibändien tuotoksia. Se on vähän karu "tulos tai ulos"-mentaliteetti tietynlaisessa äärimmilleen masteroidussa kertakäyttömusiikissa. |
 Oan
22.07.2022 10:47:04 | |
|
Tympee Huttunen: Toista se oli ennen, kun osti säästöillä kalliin levyn ja jos kun se kuulosti huonolta, niin kyllä se vaan söi miestä ja naista. Monta levyä tulikin kuunneltua alkuun vähän kummastellen ja vasta sen jälkeen ne alkoivat avautua.
Aika monta hienoa juttua olisi jäänyt löytymättä jos kertakuuntelu olisi määrännyt. En itsekään nyt väkisin mitään täyttä skeidaa ala sisäistämään, mutta tiettyyn pisteeseen asti se on nimenomaan se sellainen siedätyshoito mikä eniten avartaa omia näkymiä ja ymmärrystä.
Iron Maidenin kohdalla tosin on käynyt vähän niin, että se sama levy on pyörinyt kohta parikymmentä vuotta pienin variaatioin. Jos Senjutsu olisi tullut vaikka Virtual XI:n jälkeen niin sille voisi antaakin enemmän aikaa, mutta kolmen(+?) tyyliltään vastaavan levyn päälle ei oikein enää jaksa.
Ihmiselle kaikkein tärkein maailmassa on DÄGÄ. |
|
Tympee Huttunen: Toista se oli ennen, kun osti säästöillä kalliin levyn ja jos kun se kuulosti huonolta, niin kyllä se vaan söi miestä ja naista. Monta levyä tulikin kuunneltua alkuun vähän kummastellen ja vasta sen jälkeen ne alkoivat avautua. Nykyään on tilanne toinen, kun netin levykokoelma on pohjaton ja hektisessa internet-elämässä ei anneta mahdollisuuksia levyille - ellei ne sitten ole niitä lapsuuden suosikkibändien tuotoksia. Se on vähän karu "tulos tai ulos"-mentaliteetti tietynlaisessa äärimmilleen masteroidussa kertakäyttömusiikissa.
Otapas plussa.
19.2.2021 never forget |
|
Tympee Huttunen: Se on vähän karu "tulos tai ulos"-mentaliteetti tietynlaisessa äärimmilleen masteroidussa kertakäyttömusiikissa.
Sellainen tulisi jotekin kieltää lailla.
Aum Trayambakam Yajamahe
Sugandhim Pushtivardhanam
Urva Rukamiva Bandhanaan
Mrityor Mokshiye Maamritat |
ttpp44
22.07.2022 23:00:45 (muokattu 22.07.2022 23:01:05) | |
|
Tympee Huttunen: Toista se oli ennen, kun osti säästöillä kalliin levyn ja jos kun se kuulosti huonolta, niin kyllä se vaan söi miestä ja naista. Monta levyä tulikin kuunneltua alkuun vähän kummastellen ja vasta sen jälkeen ne alkoivat avautua. Nykyään on tilanne toinen, kun netin levykokoelma on pohjaton ja hektisessa internet-elämässä ei anneta mahdollisuuksia levyille - ellei ne sitten ole niitä lapsuuden suosikkibändien tuotoksia. Se on vähän karu "tulos tai ulos"-mentaliteetti tietynlaisessa äärimmilleen masteroidussa kertakäyttömusiikissa.
Juu, on sitä itselläkin ikää sen verran, että tämän asian tiedostan/muistan. Mutta pääasiassa silloin ennen wanhaan tuli kyllä oltua musiikkiin käytetyistä rahoista sen verran tarkka, että ostetut levyt oli aika tarkkaan kuunneltu ensin läpi joko kaverilla tai sitten levykaupassa ennen kuin käsi meni taskuun. Jos nyt sitten jostain syystä tuli silti jotain älyttömiä negatiivisia yllätyksiä, toimi levyjen vaihtomarkkinat kaveripiirissä aika tehokkaasti. Eli en kyllä silloinkaan muista, että olisin kuudetta kertaa alkanut jotain lättyä veivaamaan siinä toivossa, että aukeaisiko tämä vielä. Ja edelleen, arvostan kyllä ehdottomasti kärsivällisyyttä ja tiedostan hyvin, että varmasti on itseltä jäänyt jotain helmiä sivu suun siksi, ettei sitä kärsivällisyyttä ole ollut. |
|
Minulla se menee niin, että jos joku aukeaa ns. heti, tiedän että en voi sietää sitä enään kolmannella kuuntelulla. Kyllä minä tietysti jo ekalla kuuntelulla vähän saan osviittaa, voisiko tämä aueta. Ja jos biisi on muuten vähän outo, mutta siellä on pari hienoa mieleen jäävää kohtaa, niin kyllä sitä outouttakin lähtee vähän avaamaan.
Kyllähän nämä tietyt pop, rock (ja miksei hevi) hitit iskevät heti ja kuulostavat ihan hyvältä, mutta kun huomaa puutuvansa siihen hitiksi tekevään melodiaan jo ensimmäisen kuuntelun aikana, niin ei voi kuin ihmetellä, miten massat sitä jaksaa.
Muistan, että aikanaan alle 13 vuotiaana mietin Maideninkin kohdalla, että mikä tässä nyt on sitten hyvää. Sitten tuli joku yksittäinen riffi tai biisi, jonka kautta lähti aukeamaan. Ne tekno & dance jutut, mitä ennen sitä kuuntelin, ovat osoittautuneet muovisiksi kertakäyttötuotteiksi.
Vähän huono kirjoitus, muttei nyt jaksa panostaa |
Cancun
31.07.2022 15:00:05 (muokattu 31.07.2022 15:00:42) | |
|
Onko tämä "aukesi vasta kuudennella soittokerralla" -meno vähän sellaista, että pakko tykätä ja mitä enemmän altistaa itseään, sitä paremmalta(=tutummalta) se alkaa kuulostaa? Vai kuunnellaanko se kuudeskin kerta täysin avoimin mielin, ilman ennakko-odotuksia?
Kuulostaa sinänsä tietysti vähän mahdottomalta, koska jos levy on jo useampaan kertaa kuunneltu läpi, on siitä väkisinkin jonkinlainen kuva jo muodostunut. Toisaalta ymmärrän sen, jos lätty on viidesti kahlattu läpi ja fiilis on edelleen, että "en nyt oikein tiedä onko tämä helvetin hyvä vai ei", niin ehkäpä se kuudes kerta saattaa kilkauttaa vaa'an ratkaisevasti jompaan kumpaan suuntaan. |
|
Joskus hyvä musa iskee heti täysillä ja toimii aina ja ikuisesti. Joskus vaatii useamman kuuntelun ja toimiessaan toimii aina ja ikuisesti.
Aum Trayambakam Yajamahe
Sugandhim Pushtivardhanam
Urva Rukamiva Bandhanaan
Mrityor Mokshiye Maamritat |
|
En mahda itselleni mitään. Varmaan sen takia Senjutsu kuulostaa jokseenkin tasapaksulta biisimateriaalin osalta vaikka kuinka monta kertaa yrittäisin kuunnella. Se "jokin" joka nyt tällä kertaa levyltä puuttuu vaan jättää kylmäksi. Kuten aiemminkin sanoin niin jopa inhoamani The Final Frontierkin on tähän verrattuna lähes klassikkotasoa;)... Ja se on paljon sanottu näin omissa kirjoissani. En olisi kyllä ihan heti uskonut että joku päivä kirjoittaisin näin tänne. |
Oan
02.08.2022 12:38:20 | |
|
Cancun: Onko tämä "aukesi vasta kuudennella soittokerralla" -meno vähän sellaista, että pakko tykätä ja mitä enemmän altistaa itseään, sitä paremmalta(=tutummalta) se alkaa kuulostaa? Vai kuunnellaanko se kuudeskin kerta täysin avoimin mielin, ilman ennakko-odotuksia?
Äkkiseltään Míeleen tulee ainakin tällaisia osatekijöitä:
- Havainnointikyky on rajallinen, jolloin yhdellä kuuntelulla ei aina hahmota kaikkea "olennaista" (yksityiskohtia, yhteyksiä, jne).
- Mieliala ja tilanne vaikuttaa kokemukseen, jolloin eka kuuntelu voi olla enemmän heijaste näistä kuin itse musiikista.
- Jatkokuuntelut "opettavat", kontekstin taju kehittyy.
Tosielämän esimerkkinä Neil Youngin kitarasoolot kappaleessa Like a Hurricane:
1. kuuntelu: eisss mitäm
2. kuuntelu: hoho hauska läppä
3. kuuntelu: täähän on helvetin hyvä ja istuu täydellisesti kokonaisuuteen!
Pakkotykkääminen taasen kuulostaa oudolta, mutta toisaalta jollain perverssillä tavalla taianomaista sekin! Olispa kärsivällisyyttä sellaiseen.
Ihmiselle kaikkein tärkein maailmassa on DÄGÄ. |
|
Tuo termi "pakkotykkääminen" tuo itselleni mieleeni seuraavan skenaarion:
Kaveripiiri ymv. joka fanittaa Maidenia sokeasti ei varmaan sallisi (no jollakin tasolla joku voi näin ajatella) että joku piirin jäsen arvostelisi julkisesti esim. uutta levyä. Siksi ko. jäsen joko pitää todelliset ajatuksensa piilossa tai sanoo "ihan ok levy tuo on" pitääkseen muut tyytyväisinä. En väitä että tällaista ajatusnatzeilua tässä kontekstissa voisi jossain ollakin. Yritän vain kuvailla termin ideaa käytännössä... |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
