| Aihe: At The Gates | |
|---|
|
Kylläpä ruåttinmaalta tulee lyhyen ajan sisällä vitusti ostettavaa. Tämäkin pitää hankkia.
Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. Ostamatta ei testata! |
 Burn
24.09.2014 11:40:13 | |
|
Tykkään. Tykkään biisistä ja konstailettoman toimivasta tavasta tulla esille samalla tavalla, kuin Carcass teki aikoinaan.
Se sen sijaan vähän harmittaa, kun osa porukasta Matti Riekistä alkaen kuuntelee tätä liikaa pikkupoikafanilasit päässä. Sekä AtG:n että Carassin tapauksissa rima comeback-levyn onnistumiselle oli ja on aivan helvetin korkealla. Slaughter of the Soulin ja Heartworkin aikohiin elettiin vielä sitä aikakautta, jolloin bändien oli mahdollista julkaista klassikkolevyjä. Kulutus + leikit ovat kuitenkin nykypäivänä semmoisia, ettei klassikoita synny samassa merkityksessä mitä esim. 90-luvulla. Siksi hyvätkin levyt saatetaan puoliksi lytätä, kun ei toimi yhtä hyvin kuin vanhoina hyvinä aikoina. "Kaikki" on jo hevissäkin tehty, eikä hyväkään levy kestä sen varjolla kohtalaistakaan kulutusta. |
|
Death And The Labyrinth:
www.youtube.com/watch?v=hzjshF0TFm8
.: http://www.2ndsuicide.com/ :. |
|
Burn: Tykkään. Tykkään biisistä ja konstailettoman toimivasta tavasta tulla esille samalla tavalla, kuin Carcass teki aikoinaan.
Se sen sijaan vähän harmittaa, kun osa porukasta Matti Riekistä alkaen kuuntelee tätä liikaa pikkupoikafanilasit päässä. Sekä AtG:n että Carassin tapauksissa rima comeback-levyn onnistumiselle oli ja on aivan helvetin korkealla. Slaughter of the Soulin ja Heartworkin aikohiin elettiin vielä sitä aikakautta, jolloin bändien oli mahdollista julkaista klassikkolevyjä. Kulutus + leikit ovat kuitenkin nykypäivänä semmoisia, ettei klassikoita synny samassa merkityksessä mitä esim. 90-luvulla. Siksi hyvätkin levyt saatetaan puoliksi lytätä, kun ei toimi yhtä hyvin kuin vanhoina hyvinä aikoina. "Kaikki" on jo hevissäkin tehty, eikä hyväkään levy kestä sen varjolla kohtalaistakaan kulutusta.
Tässä sotkeutuu nyt henkilökohtainen diggailu ja klassikkostatus, joka saavutetaan kun joku kriittinen massa tykkää levystä tarpeeksi. Kuulostaa jopa vähän siltä että klassikoista tykätään koska niistä kuuluu tykätä, ei musiikin itsensä takia. En ole edes ehtinyt tätä uusinta At the Gatesia kuuntelemaan, mutta uusilta ja vanhoilta bändeiltä tulee kyllä säännöllisesti ihan törkeän kovaa uutta musiikkia, joten en saletisti anna At the Gatesille mitään "nykyajan musiikki on paskaa" -tasoitusta.
Jos Matti Riekki on pikkupoika, jolle ei kelpaa mikään, niin taidat itse olla vanha setä, joka tykkää levyistä vaikka väkisin :-D
Rakastan teitä kaikkia. |
Burn
18.10.2014 10:35:08 | |
|
Kärpäsruoska: Jos Matti Riekki on pikkupoika, jolle ei kelpaa mikään, niin taidat itse olla vanha setä, joka tykkää levyistä vaikka väkisin :-D
Mä en käy setäihmisestä vielä piiitkään aikaan :) Meinasin vaan, että nuo 90-luvulla tehydt levyt ovat se vertailupohja AtGnkin tapauksessa. SOTS ja Heartwork ovat klassikoita ja monille lähes pyhiä levyjä. Helposti pitkän tauon jälkeen julkaistua materiaalia siis verrataan aiempiin levyihin vaikka välissä on parikymmentä vuotta. Siinä ajassa ehtii virrata melkolailla vettä, enkä ikinä oo muutenkaan ymmärtänyt tätä ajattelutapaa. |
|
Perkele, pakko oli pistää ennakkotilaus sisään! |
|
RedRain: Death And The Labyrinth:
www.youtube.com/watch?v=hzjshF0TFm8
Noni, kyllähän potkii. Biisissä on sopivasti uutta ja vanhaa. Tompakin kuulostaa yhtä äkäseltä kuin noi 20 vuotta sitten. Tais mennä levy tilaukseen. |
|
Video oli paska mutta biisihän toimii onneksi mainiosti. Ennakkotilattunahan tuo on, ens perjantaina pääsee sit kuulostelemaan kokonaisuutta. On kyllä naapurimaasta pukannut laatua koko syksyn.
Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. Ostamatta ei testata! |
Burn
24.10.2014 11:00:09 | |
|
https://play.spotify.com/album/5cBynm0jngOdwnEzRVbiYx
No jaa. Puolessa välissä mieleenpainuvimmat hetket ovat olleet videobiisi sekä nimikkoraita. Vaikea kuvitella, että tämmöseen perusvarmaan kaahailuun pääsee sisälle vasta useamman kuuntelukerran jälkeen, mutta katsotaan nyt. Hiukan tasapaksua on nytten. |
|
Hemmetti, tukku oli kuulemma ryssinyt vinyylilähetyksen Joensuun Levy-Eskoille, joten joudun odottelemaan vielä ensi viikkoon omaa kappalettani :/ |
|
Nyt löytyy jo levy Spotifysta. Onhan tuo tykkiä kamaa. Tyyli ei oo pahemmin muuttunut, mutta miksipä pitäisikään. Suosittelen tsekkaamaan, taattua laatua. |
|
Mainio comebacklätty, tykkään. Sedät jaksaa tykittää.
Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. Ostamatta ei testata! |
|
Eilen tuli tuo AWWR-lätty kuunneltua pariin otteeseen läpi. Aika tykkiä kamaa, sanoisin omasta puolestani sen yltävän Slaughterin tasolle helpostikin, mahdollisesti menevän jopa paremmaksi. Täytyy kyllä melkeinpä jopa ostaa tuo lätty hyllyyn.
Syntisen mehevää ja hurlumhei!
https://soundcloud.com/endtimedesign |
|
The Dead Eye ja Antikythera ovat kovia levyjä. Uusin ATG ei yllä niiden tasolle kuin hetkittäin eikä tilannetta paranna yhtään se, että biisejä on liikaa.
Tomas Lindberg kuulostaa koomiselta. Jaujau.
"If you dig it, you must learn it."
http://www.truthinshredding.com |
|
Kontiak: The Dead Eye ja Antikythera ovat kovia levyjä. Uusin ATG ei yllä niiden tasolle kuin hetkittäin eikä tilannetta paranna yhtään se, että biisejä on liikaa.
Tomas Lindberg kuulostaa koomiselta. Jaujau.
the Dead Eye on eri bändin levy mutta todettakoon että kipaleita on yhtä monta ja jos tuolta AWWRlta olisi tohdittu karsia pari hiukan the Hauntedia muistuttavaa rallia pois olisi lopputulos liki täydellinen. Hakkaa myös 100-0 Exit Woundsin kun nyt verrata pitää.
Erittäin onnistunut paluulevy siis joka antaa kyllä anteeksi vuosia jatkuneet re-union kiertueet.
Antikythera on taas niin eri genreä ettei oikein atghen vertaudu mitenkään eikä sen idea kyllä muutamaa muistettavaa kohtaa pidemmälle kantanut. Ihan jees kokeilu silti. |
|
Dead Eye on vielä Hauntedin 4. uusin levy ja vahvasti eri soundia, aika erikoinen vertailukohta. Ite odottelen vielä, että saapuu se fyysinen levy kotiin ennen tuomiota. |
 dcln
07.12.2014 03:48:06 | |
|
Herrojen uusin kiekko oli mielestäni tervetullut julkaisu nykyäajan Death- skeneen. Tullut kuunneltua reilusti viime aikoina. |
 Berzerkowitz
09.12.2014 19:45:43 (muokattu 09.12.2014 19:46:16) | |
|
Tuli tuo labyrintti-biisi kuunneltua. Ei silleen ihan yhtä kova kuin se toinen näytebiisi, mut menettelee.
Vähän kiinnitin huomiota et toi niiden vokalisti ei kuulosta ihan samalta kuin slaughter of the soulilla. Pikemminkin tulee mieleen Martin van Drunen. Onkohan se ehtinyt huutaa äänensä vähän vituiksi? |
|
Vähän kiinnitin huomiota et toi niiden vokalisti ei kuulosta ihan samalta kuin slaughter of the soulilla. Pikemminkin tulee mieleen Martin van Drunen. Onkohan se ehtinyt huutaa äänensä vähän vituiksi?
Kyllä kai se 20 vuotta muuttaa ääntä - huusi tai ei. Mun mielestä kuulostaa hyvälle, vaikka se ankarin kireys onkin ehkä poissa..
"one good thing about music, when it hits you feel no pain" (bob marley) |
|
Kylläpä potkii tää uus. Vertailuksi piti kuunnella se 19v vuotta sitten tehty merkkiteoskin, mikä edelleen säilyttää paikkansa. Tässä on nyt vähän tämmöistä fiilistä ittellä että 1995 jälkeen kun muut ottivat soihdun kantaakseen (esim. In Flames teki monta hyvää levyä vielä 2000-luvun alkuun asti, sitte on menny huonommaksi koko ajan) niin nyt on "jöötteporimetallin kummisedät" tulleet takaisin näyttämään miten homma kuuluu hoitaa. Riffien tykitystä ja mättämistä riittää ja sekaan mahtuu rauhallisempaakin tunnelman luomista. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
