Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ensinnäkin, kaiuttimen koko ja äänenlaatu eivät korreloi suoraan keskenään. Mitkä kaiuttimet on kyseessä? Entä CD-soitin ja vahvistin? Hyvin todennäköistä, että musiikki kuulostaa paremmalta "oikeilla" vehkeilä kuin euron tietokonepurkeilla.
No mä kuuntelin mun faijan karaokekamoilla jotka ovat siis ammattikäyttöön. Niis on kyl teho ja äänenlaatu aika kohdallaan. 18 tuumanen bassoelementti ja nelitiekaiuttimet ja sit viel mikseri :D Niistä kuulosti hyvältä mut nappikuulokkeista samalta ku joku pieris purkkiin :)

Nyt ollaankin juuri asian ytimessä. Miten määritellään vahingoittunut media, ja mihin se raja vedetään?
 
Kuluttajansuojalain 12. artikla määrittelee sen yleisesti näin:
 
Jos muuta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee:
 
1) soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään;
 
2) soveltua siihen erityiseen tarkoitukseen, johon tavaraa oli tarkoitus käyttää, jos myyjän on kaupantekohetkellä täytynyt olla selvillä tästä tarkoituksesta eikä hän ole ennen kaupantekoa ilmoittanut ostajalle, että tavara ei mahdollisesti sovellu aiottuun käyttötarkoitukseen; (13.12.2001/1258)
 
3) olla myyjän siitä antaman kuvauksen mukainen ja vastata ominaisuuksiltaan sitä, mihin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin; (13.12.2001/1258)
 
4) olla pakattu tavanmukaisella tai muuten sopivalla tavalla, jos pakkaus on tarpeen tavaran säilyttämiseksi tai suojaamiseksi; sekä
 
5) kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.
 
(http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1978/19780038)
 
Lakiteksti on totta kai yleispätevyydessään aika ympäripyöreää, mutta fyysisesti vahingoittunut media oletettavasti rikkoisi noista ainakin viitoskohtaa.
 
Ostettu musiikki on aistinvarainen tuote, joten jossain kulkee se raja, jossa tuotetta voidaan pitää vahingoittuneena, tai sen teknistä laatua niin huonona, että kauppa voidaan purkaa.
 
En näe miksi kuvaamasi implikaatio "X, joten Y" seuraa. En myöskään keksi miksi tällainen raja musiikin tekniselle laadulle olisi missään kohtaa olemassa ja millä meriiteillä sellainen voitaisiin vetää. Ei kauppias ole vastuussa siitä, että levy-yhtiö on sisällyttänyt levylle hyvää, korvia miellyttävää, teknisesti hyvin toteutettua tai muuta subjektiivisesti määriteltäviä ominaisuksia sisältävää musiikkia.
 
On tapauksia, joissa levy-yhtiö on omaehtoisesti vaihtanut tuotteen sisällön teknisestä viasta johtuen. CMX:n DVD:lle ääniraita tuli stereon sijasta monona, ja EMI vaihtoi kuluttajien kopiot oma-aloitteisesti.
 
Jos jokainen levy naarmutettaisiin artistin toiveesta "oikean soundin" tai taiteellisen näkemyksen aikaansaamiseksi, niin se olisi myös tietoinen sisällöllinen ratkaisu. Yhtä subjektiivnen käsite tämäkin olisi.
 
Arvatakseni naarmuinen levy ei täyttäisi virhesäännöksen ensimmäistä kohtaa (CD-levyn pitää toimia kuin CD-levy -- tosin miten on CD-standardia rikkovien kopiosuojattujen levyjen laita?), jollei asiasta erikseen ilmoitettaisi esimerkiksi mainintana levykotelon kannessa. Tällainen tapaus olisi itse asiassa paljon kiinnostavampi -- lakipykälän viitoskohtaan viitaten on perustellumpaa olettaa, että CD-levy soi soittimessa tasaisesti kuin että sen sisältämä ääni-informaatio täyttää jotkin mielivaltaiset laaturajoitukset.

Nyt ollaankin juuri asian ytimessä. Miten määritellään vahingoittunut media, ja mihin se raja vedetään? Ostettu musiikki on aistinvarainen tuote, joten jossain kulkee se raja, jossa tuotetta voidaan pitää vahingoittuneena, tai sen teknistä laatua niin huonona, että kauppa voidaan purkaa.
 
Vanhoja blues,- roots- ja jazz-levyjä, black metallia ;), aloittelevien bändien demoja, kokeilevampaa modernia musiikkia tmv materiaalia ei siis saisi myydä, koska valtaosa noista soundivalinnoista ei täytä massojen mieltymyksiä hyvistä soundeista.. ?
 
Kun Herra A ostaa levyn, ja levy toimii, täts it. Raha on vaihtanut omistajaa, ja Herra A on saanut rahojaan vastaan teknisesti täysin virheettömästi toimivan tuotteen. Se, että levy kuulostaa paskalta omasta mielestä ei ole minkäännäköinen syy palauttaa sitä, tai ainakaan vaatia kauppaa vastaanottamaan sitä. Toki olisi hienoa jos olisi semmoisia musakauppoja joihin saa palauttaa levyjä koska ne olivat sinusta soundeiltaan paskoja, mutta semmoisessa muailmassa ei vielä olla.
 
Ja jotta aiheessa edes jotenkin pysytään, sanon nyt vielä tuosta Metallican masterista sen, että tuolla tasolla se tuotanto on sitä luokkaa, että sinne levyille ei eksy mitään mitä sinne ei haluta eksyvän. Tuo ruttaus on täysin tietoinen, joskin hivenen arveluttava, valinta. Kyse on siis visiosta, ei virheestä. Eli se on voivoi.
 
Kuten kämppikseni sanoisi: "Crying in the marketplace doesn't help."

Kuten alkuperäinen kirjoittamani lause meni: "Olisikin mielenkiintoista tietää, olisiko myyjäliikkeen velvollisuus purkaa kauppa, jos valittaa huonosta masteroinnista."
 
Tuo ei edelleenkään ole minun päätettävissäni, enkä tiedä siihen vastausta. Sen takia sitä juuri alunperin pohdinkin. Asian voi ratkaista vai yhdellä tavalla, eli selvittää miten kuluttajavirasto asian tulkitsee. Laki on hyvin laveasti tulkittavissa tämän suhteen, joten sen takia vaikea sanoa varmasti juuta tai jaata.
 
Ostin taannoin musiikkikaupasta mp3-muotoista musiikkia. Yksi kappale oli ripattu hiemen epäonnistuneesti, eli se klippasi tietyissä kohdissa. Olettaen ettei artisti ole tahtonut tuotetta näin, olisiko minulla oikeus saada tässä tapauksessa purkaa kauppa.

Kuten alkuperäinen kirjoittamani lause meni: "Olisikin mielenkiintoista tietää, olisiko myyjäliikkeen velvollisuus purkaa kauppa, jos valittaa huonosta masteroinnista."
 
Tuo ei edelleenkään ole minun päätettävissäni, enkä tiedä siihen vastausta. Sen takia sitä juuri alunperin pohdinkin. Asian voi ratkaista vai yhdellä tavalla, eli selvittää miten kuluttajavirasto asian tulkitsee. Laki on hyvin laveasti tulkittavissa tämän suhteen, joten sen takia vaikea sanoa varmasti juuta tai jaata.
 
Jeps, tokitoki.. Kuten tarkoitinkin, en nyt yrittänytkään kirjoituksillani vihjata, että pidät itseäsi jotenkin omnipotentiaalisessa asemassa arvioimaan ääni-ja lakiteknisiä asiasisältöjä.
 
Minusta vaan jo pelkästään tuommoisen asian harkitseminen herättää semmoista törkeyttä ja väkivaltatekojen halukkuutta, että ihan himpskutisti harmittaa. Melko järjetöntä kulturaalista totalitarismia olisi ainakin minusta ajaa musiikki ääniteknisiin muotteihin joissa sen pitää pysyä, tai maksavalla asiakkaalla on oikeus palauttaa "tuote". Minusta se olisi helvetisti pelottavampaa kuin tämä nykyinen ruttausvillitys.

Tulipa syy kuunnella tämäkin tuotos, voi sitten vanhana muistella kun digitaalisäröstä tuli SE juttu.

Jeps, tokitoki.. Kuten tarkoitinkin, en nyt yrittänytkään kirjoituksillani vihjata, että pidät itseäsi jotenkin omnipotentiaalisessa asemassa arvioimaan ääni-ja lakiteknisiä asiasisältöjä.
 
Minusta vaan jo pelkästään tuommoisen asian harkitseminen herättää semmoista törkeyttä ja väkivaltatekojen halukkuutta, että ihan himpskutisti harmittaa. Melko järjetöntä kulturaalista totalitarismia olisi ainakin minusta ajaa musiikki ääniteknisiin muotteihin joissa sen pitää pysyä, tai maksavalla asiakkaalla on oikeus palauttaa "tuote". Minusta se olisi helvetisti pelottavampaa kuin tämä nykyinen ruttausvillitys.
 
Itse koen julkaisun sisällön ja teknisen laadun kahtena eri asia. Teknisellä laadulla tarkoitan nimenomaan sitä laatua, joka tehdään kun levyä aletaan monistamaan tai valmistelemaan monistamista varten kuluttajalle. Jossain edelleen menee se raja, että tekninen laatu on niin huonoa, että kauppa katsoittaisiin varmasti oikeutetuksi purkaa. Jos otetaan edelleen se DVD esimerkki, ja ohjaaja keksisi poistaa pikseleistä 90% hauskana efektinä, niin luulen että jos tästä ei olisi mainintaa, niin leffasta saisi aika nopeasti rahat takaisin. Kuluttaja uskoo ostavansa tuotteen jota voi katsella. Itse uskon ostavani musiikkia jota voi kuunnella ilman turhia tuotantovaiheessa lisättyjä säröjä, kuten ennen tätä nykyistä kompuratrendiä.

Itse koen julkaisun sisällön ja teknisen laadun kahtena eri asia. Teknisellä laadulla tarkoitan nimenomaan sitä laatua, joka tehdään kun levyä aletaan monistamaan tai valmistelemaan monistamista varten kuluttajalle.
 
Toki, ilman muuta, mutta ainoa cd-levyn objektiivinen tekninen vaatimus on se, että se toimii kuin cd-levy. Mitään muuta ei voida, eikä pitäisikään voida minusta vaatia tekniseltä tasolta.
 
Jossain edelleen menee se raja, että tekninen laatu on niin huonoa, että kauppa
katsoittaisiin varmasti oikeutetuksi purkaa. Jos otetaan edelleen se DVD esimerkki, ja ohjaaja keksisi poistaa pikseleistä 90% hauskana efektinä, niin luulen että jos tästä ei olisi mainintaa, niin leffasta saisi aika nopeasti rahat takaisin.
 
Jos DVD toimii niin kuin kuuluukin ja tuo 90% poisto on osa ohjaajan taiteellista visiota, niin siinähän sitten on. Siinä minun puolestani voi kuluttaja sitten pillittää ihan vapaasti.. Silloin ei kyse ole siitä enää, että kuluttajalle myytäisiin rikkinäinen tuote, vaan siitä, että tuote on toteutettu siten, kuin sen luoja sen halusi julki tuoda.
 
Kuluttaja uskoo ostavansa tuotteen jota voi katsella.
 
Kuluttaja on siinä tapauksessa hemmetin tyhmä jos ei ota etukäteen selvää tuotteesta jota on hommaamassa. Ei se ole mitenkään sisällön luojan tai tuottajan vastuulla, että asiakas on tyytyväinen.. Toki se on kannattavaa jos päämäärä on kääriä mahdollisimman paljon kelpo kahisevaa, mutta ei millään muotoa vaadittavaa.
 
Itse uskon ostavani musiikkia jota voi kuunnella ilman turhia tuotantovaiheessa lisättyjä säröjä, kuten ennen tätä nykyistä kompuratrendiä.
 
Kts. ylempi vastaus.

Juuri näitä eriäviä mielipiteitä varten kuluttavirasto on se instanassi, mikä vastaa puolueettomasta ratkaisusta. Levyn ostohetkellä ei muuten ollut tiedossa että sen masterointi on "taiteellisesti" tehty.
 
Itse koen tulleeni kusetetuksi jos ostan "tietoisesti" tehdystä paskalaadusta. Toisaalta jos ja kun tästä tulee nykytrendi, niin asia on hyvin helppo ratkaista lopettamalla ostaminen ja hankkimalla ilmaiseksi. Ehkä levyyhtiöt tähtäävätkin tähän, eli ostajille myydään paskaa. En aio valittaa asiasta, jos en ole maksanutkaan levystä tai musiikista mitään.

Itse koen julkaisun sisällön ja teknisen laadun kahtena eri asia. Teknisellä laadulla tarkoitan nimenomaan sitä laatua, joka tehdään kun levyä aletaan monistamaan tai valmistelemaan monistamista varten kuluttajalle.
 
Teoksen laatu on edelleen eri asia kuin teoskappaleen laatu ja edellä mainittu on paljon vaikeammin kvantifioitavissa.
 
Jossain edelleen menee se raja, että tekninen laatu on niin huonoa, että kauppa katsoittaisiin varmasti oikeutetuksi purkaa. Jos otetaan edelleen se DVD esimerkki, ja ohjaaja keksisi poistaa pikseleistä 90% hauskana efektinä, niin luulen että jos tästä ei olisi mainintaa, niin leffasta saisi aika nopeasti rahat takaisin.
 
En ymmärrä yhtään tätä ajattelua, jossa ohjaajan taiteellisia vapauksia ja ratkaisuja rajoitetaan täysin arbitraaristen muka-standardien nojalla -- sitä ja tätä ei saa tehdä, tai muuten kuluttaja on oikeutettu saamaan rahat takaisin.
 
Kuluttaja uskoo ostavansa tuotteen jota voi katsella. Itse uskon ostavani musiikkia jota voi kuunnella ilman turhia tuotantovaiheessa lisättyjä säröjä, kuten ennen tätä nykyistä kompuratrendiä.
 
Niin, mutta aina ei saa mitä uskoo saavansa. Taiteellisen päätöksen asiasta tehnyttä tahoa ei mikään edellytys sido tarjoamaan kuluttajalle mitä kuluttaja haluaa.

Ruvelle se tosiaan vetää aika pahasti, jopa meikän puukorviin särähtää... Oikeesti ei mitään vitun järkeä tässä touhussa! Kuuntelin noita biisejä, enemmän kuin yhden ja nämä oli yllättävän hyvää. Mutta tuo masterointi häiritsi kyllä kuuntelua--> pitää varmaan laittaa johonkin 0.01tuumaseen puhelimen kaiuttimeen soimaan=)

Kuluttajansuojalaki 5 luku.
 
Vastuusta kulutustavaran kaupassa.
 
1. pykälä
Jos tavarassa on virhe tai myyjän suoritus on viivästynyt, sovelletaan, mitä myyjän tai muun henkilön vastuusta jäljempänä on säädetty.
 
Mitä tässä luvussa on säädetty tavarassa olevasta virheestä, on voimassa myös, jos tavara ei muusta syystä ole sellainen kuin ostajilla yleensä tällaisen tavaran kaupassa on aihetta olettaa, taikka tavarasta tai sen käytöstä on sitä Suomessa yleisölle markkinoitaessa annettu vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan, ei kuitenkaan, jos myyjä on asianmukaisella tavalla korjannut annetut tiedot tai ostajalla osoitetaan muutoin olleen oikeat tiedot.
 
2. pykälä
Milloin tavarassa on virhe, ostajalla on oikeus vaatia virheetön tavara entisen tavaran tilalle tai hinnan alentamista. Ostajalla on oikeus purkaa kauppaa, milloin muuta seuraamusta olosuhteet huomioon ottaen ei voida pitää hänen kannaltaan kohtuullisena.
 
Jos kuitenkin, ostajan ilmoitettua virheestä, myyjä tarjoutuu omalla kustannuksellaan sen viivytyksettä korjaamaan, ostajan on varattava myyjälle tilaisuus siihen, jos korjaus käy päinsä aiheuttamatta tavaran arvon alentumista tai olennaista haittaa ostajalle.
 
Kyse on juuri siitä, mitä kuluttaja olettaa ostavansa...Musiikki on hyvinkin kulutustavara tänä päivänä. Tai mistä minä tiedän.

Kyse on juuri siitä, mitä kuluttaja olettaa ostavansa...Musiikki on hyvinkin kulutustavara tänä päivänä. Tai mistä minä tiedän.
 
Musiikki ei ole tavara. CD-levy on tavara.

Musiikki ei ole tavara. CD-levy on tavara.
 
Juurikin näin, ja siihen työ 5. luku ja lakipykälä on sovellettavissa. Kumpikaan meistä ei tod. näköisesti tule sitä käytännössä soveltemaan. Se on joku muu, joten tästä asiasta en jaksa enempää vääntää. Osa ihmisistä varmaan ymmärtää mitä minä olen ajanut takaa.

Juurikin näin, ja siihen työ 5. luku ja lakipykälä on sovellettavissa.
 
Niin. Eli jos paketissa luvattaisiin CD-levyä, mutta kotelon sisällä olisikin litra ripulipaskaa, voisit vaatia rahat takaisin, mutta jos siellä on CD-levy, joka sisältää tunnin verran äänitettä kissan tappamisesta, et voi vaatia rahoja takaisin. Paitsi jos on käynyt niin, että koteloon on eksynyt väärä levy.

Niin. Eli jos paketissa luvattaisiin CD-levyä, mutta kotelon sisällä olisikin litra ripulipaskaa, voisit vaatia rahat takaisin, mutta jos siellä on CD-levy, joka sisältää tunnin verran äänitettä kissan tappamisesta, et voi vaatia rahoja takaisin. Paitsi jos on käynyt niin, että koteloon on eksynyt väärä levy.
 
Kuluttajahan voi vaatia rahojaan takaisin, eri asia mitä kuluttajavirasto päättää asiassa. Kyse on juuri lain tulkinnasta, mikä on hyvin laveaa tässä tapauksessa. Kumpikin on oikeassa. Älä mua syytä, en ole ollut osallisena tuon lain laadinnassa tai hyväksymisessä :D
 
Jotta asiaan saadaan jonkinlainen ratkaisu, minun pitänee tosiaan pyytää tästä ratkaisu. Ei ole muutakaan elämää joten tämä ei paljoa aikaa vaadi.

Vähän updatea Amazonilta, arvaatte varmaankin mistä keskustellaan.
 
http://www.amazon.com/Death-Magnetic-Metallica/forum/Fx8F5DWRDUU01A/
 
Ja vähän uutisia:

http://www.guardian.co.uk/music/200 … /metallica.guitar.hero.loudness.war
http://www.musicradar.com/news/guit … sounds-better-in-guitar-hero-173961
http://blog.wired.com/music/2008/09/does-metallicas.html
http://mastering-media.blogspot.com … a-death-magnetic-sounds-better.html

Kerrankin puukorvana olosta on jotain hyötyä kun ei ole vieläkään häirinny nuo saundit millään tavalla.

Kuluttajahan voi vaatia rahojaan takaisin, eri asia mitä kuluttajavirasto päättää asiassa. Kyse on juuri lain tulkinnasta, mikä on hyvin laveaa tässä tapauksessa. Kumpikin on oikeassa. Älä mua syytä, en ole ollut osallisena tuon lain laadinnassa tai hyväksymisessä :D
 
Jotta asiaan saadaan jonkinlainen ratkaisu, minun pitänee tosiaan pyytää tästä ratkaisu. Ei ole muutakaan elämää joten tämä ei paljoa aikaa vaadi.
 
Inttämiseksihän tämä menee, mutta kun pojat on tässä koittanut sulle sanoa, että ei siinä levyssä ole mitään korvattavaa kun se on tarkoitettukin tollaiseksi.
Et sä voi dannyn levyäkään käydä palautamassa kauppaan koska siinä laulaa danny..

Kerrankin puukorvana olosta on jotain hyötyä kun ei ole vieläkään häirinny nuo saundit millään tavalla.
 
Olet onnekas. Jos et kuule, niin katso. Alla Cyanide.
 
http://i38.tinypic.com/2yycj5s.jpg
 
En tiedä, toivoisin itsekin kuuluvan porukkaan joita asia ei haittaa. Metallicaa on tullut jonkin aikaa diggailtua, ja biisit ovat hienoja.