| Aihe: Blues/jazz improvisointi | |
|---|
|
Haulla ei ainakaan löytynyt tästä aiheesta.
Kyselisin hyviä tapoja kehittää improvisoinnin harjoittelua. Mitä kaikkea kannattaa treenata esim. sointumerkkien mukaan improvisoidessa? Tietysti huomioon pitää ottaa tahti ja oikeat soinnut, tai ainakin niihin sopivat äänet.
Onko ylipäätänsä olemassa mitään "normaalia" tapaa treenata tuota, vai kehittyykö kaikki vain itsestään ajan kanssa treenaamalla ja kuuntelemalla?
Kädet ovat turhat. | |
Haulla ei ainakaan löytynyt tästä aiheesta.
Kyselisin hyviä tapoja kehittää improvisoinnin harjoittelua. Mitä kaikkea kannattaa treenata esim. sointumerkkien mukaan improvisoidessa? Tietysti huomioon pitää ottaa tahti ja oikeat soinnut, tai ainakin niihin sopivat äänet.
Onko ylipäätänsä olemassa mitään "normaalia" tapaa treenata tuota, vai kehittyykö kaikki vain itsestään ajan kanssa treenaamalla ja kuuntelemalla?
Mulla oli linkki, jota yritin tarjota, mutta ei näköjään enää toiminut.
Kenties jonkinlainen oikotie olisi opetella kirjasta tavanomaisia jazz-fraaseja.
Children of Baron - The Ultimate Keyboard Experience. "Mäkin haluun meshiin" | |
Improvisointi pop/jazz musiikissa, Kaj Backlund On hyvä kirja. Kannattaa myös kuunnella paaaljon muita ja blokkailla sooloja.
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E-J Rautavaara | |
Improvisointi pop/jazz musiikissa, Kaj Backlund On hyvä kirja..
Niin on!
Children of Baron - The Ultimate Keyboard Experience. "Mäkin haluun meshiin" | |
Jazz-soolojen treenaus kannattaa aloittaa arpeggioiden treenamisella.
*wink wink* | |
Kävin musiikkiliikkeessä selailemassa tuota Kaj Backlundin kirjaa ja hyvältä vaikutti, joten nyt se on nuottitelineessäni. Siinä näytti juuri noita arpeggioetydeitä olevan ja muutenkin paljon asiaa. Kiitokset vihjejistä!
Kädet ovat täysin turhat. | |
voithan sää improta ihan päästäkin ja korvalla kaiken, mutta moodien opettelu antaa ihan uudet mahdollisuudet ja säkillisen uusia säveliä mitä käyttää.
Kun vaikka sointukierrossa seisoo Cm7, tiedät heti, ahaa, tässähän voisin improta vaikka doorisella,aiolisella,fryygisella pentatonisella tai kromaattisella asteikolla. sit vaan valitset sen mikä saundaa parhaimmalta. Ja jokainenhan noista saundaa, mut sä käytät sitä mikä sun mielestä. Ja ota huomioon seuraava sointu ja siihen melodian purkaminen.
Jokainen "oikea" jazz-muusikkohan periaatteessa tietää aina mitä soittaa, vaikka soolot on ns. vapaata improvisaatiota, niin ei se niin hyvältä kuulostais jos ei vähän tietäisi mitä soittaa.
Ja kokemushan se on parasta oppia..
soittaminen on ainakin tapa unohtaa kaikki muu |  Lassa
20.10.2004 16:34:51 (muokattu 20.10.2004 16:44:42) | |
|
...Ja jos haluaapi jotakin todella halpaa materiaalia, voi netistä tilata täysin kulutta jazzari Jamie Aebersoldin vihkosen Opettelehan poeka soittamaan toimivia ja mielenkiintosia jaskasooloja(tämä oli Lassan vapaa suomennos). Minä(kitaristi ja puhaltaja) sain siitä hyvää vinkkiä, siinä on ihan perussälää aiheesta ja sitten vähän muutakin. Englanti pitää kyllä hallita(tai sitten vaihtoehtoisesti musiikinteorian perusteet) jotta saapi hyötyä. Huono puoli on tekstin runsaus ja nuottiesimerkkien vähyys, mutta jos lukea jaksaa niin ajaa kyllä saman asian. Siis jos on asiasta todella kiinnostunut, niin sen voipi ehkä tilata(tai imuroida) osoitteesta www.jazzbooks.com. Kuuntelemalla oppii loistavasti, jos on hyvät nimet hakusessa niin siitä voisi sitten melkein uuden ketjun aloittaa.
vinkkailee Lassa | |
Aloita Bluesista. Aebersoldilla on sellainen opus kuin "Nothing but blues". CD ja kirja. Blues on siitä velmua että kun soinnut ovat seiskoja niin edellinen sointi "vie" aina seuraavaat. Näin fiksu fraasisi ei katkeakaan niin dramaattisesti kun et sille silmänräpäyksessä keksikään uutta näppärää jatkoa.
Tietysti voit yrittää peffa edellä puuhun ja lähteä heti jostain bepop jaskasta jossa tempokin on sellainen että kappale on jo finaalissa ennekuin kerkeät kissaa ääneen lausua.
Skaalojen osaaminen on tärkeätä, mutta yhtä tärkeätä on se ettet jää niihin "kiinni". Pyri luomaan siis omia teemoja. Tai lainaa hyviä pätkiä muilta. Mutta pelkät skaalat kuullostavat ihan pelkiltä skaaloilta. | |
Hyvä kyssä - nimittäin bluesin improvisointi on siitä kiitollista, ettei tarvitse (noin karkeasti ottaen) piitata soinnuista juuri lainkaan, riittää kun tietää sävellajin ja sen päälle soittaa mollipentatonista ryyditettynä ylennetyllä kvartilla. Sitten vielä lähtee ylhäältä ja tulee alaspäin, niin kuulostaa vielä paremmalta. Ja unohtaa perussävelen ja lähtee miltä ääneltä vaan niin aina paranee. Ja soittaa sitten rytmin vieressä, ei iskuilla, niin leijuu jo niin perusteellisesti.
Onnea matkaan! | |
Hyvä kyssä - nimittäin bluesin improvisointi on siitä kiitollista, ettei tarvitse (noin karkeasti ottaen) piitata soinnuista juuri lainkaan, riittää kun tietää sävellajin ja sen päälle soittaa mollipentatonista ryyditettynä ylennetyllä kvartilla. Sitten vielä lähtee ylhäältä ja tulee alaspäin, niin kuulostaa vielä paremmalta. Ja unohtaa perussävelen ja lähtee miltä ääneltä vaan niin aina paranee. Ja soittaa sitten rytmin vieressä, ei iskuilla, niin leijuu jo niin perusteellisesti.
Onnea matkaan!
Tää ehkä toimii joillain, mutta oikeesti hei! mistä jengi saa päähänsä että bluesissa ei tarvii välittää soinnuista, tms.-?! Ois kiva kuulla, kuka tätä on esim. käytännössä tehnyt levyillä?! Kaikki (!) ns. kovat ukot, B.B, SRV, T-Bone, Rush, jne jne. todellakin tiedosti sen harmonian niissä sooloissaan.
Jos alusta lähtien lähtee siitä, että tiedostaa sen alla olevan harmonian (joka pitäis olla nyt ihan selvä asia kuin 1=1) ja harjoittelee esim. blues-kiertoa, jossa niitä sointuja on vähänlaisesti(?), siitä on helpompi siirtyä sitten noihin jaska-kuvioihn, jossa se alla oleva harmonia todellakin pitää tiedostaa ja missä niiden sointujen laadut on monimuotoisempia, eli löytyy sitä m7, m7b5, maj7, jne..
peace! | |
Ite oon huomannu älyttömän hyödylliseksi seuraavanlaiset harjoitukset:
1. Improvisoi pelkästään sointujen sävelillä. Yleensä jazz-musiikissa puhutaan nelisoinnuista niin ota aluks käyttöön: pohjasävel, terssi, kvintti, septimi. Lisää sitten lisää säveliä käyttöön ku hahmotat perussävelet. Eli ysit, kuutoset esim.
2. Tosi hyvä harjotus on mun mielestä, että otat vaikkapa tietyn sointutyypin käyttöön, sanotaan vaikka maj7 sointu. Sitten keksit jonkun hyvän kuulosen tahdin pituisen fraasin joka käy ton soinnun päälle ja rupeet soittaa sitä kuvioo ekana vaikka Cmaj7 päälle, sitten sama kuvio mutta soitat Fmaj7 päälle (siis transponoit), sitte Bbmaj7 päälle ja jatkat koko kvinttiympyrän läpi! Yritä pysyy kitaralla kohtuu samassa asemassa niin rupeet hahmottamaan jo aika hyvin kitaran kaulan. No tätä harjotusta voi soveltaa tietenkin muihin sointuihin: m7, m7b5, m6, 7, 7b9 jne..
Toi kvinttiympyrä on osottautunu tosi hyödylliseks varsinki jazz-musiikissa koska jazzharmonia rakentuu aika pitkälti II-V sointukulkujen ympärille ja sit ku toi kvinttiympyrä on selkäytimessä niin on paljon helpompi improvisoida kun muistaa heti, että Fm7 jälkeen tulee Bb7 joka taas purkautuu Eb:n.
Otetaan vaikka seuraava sointukulku:
Em7 - A7 - Dm7 - G7 - Cmaj7. Kvinttiympyräähän tuossakin kuljetaan ja ei oo mikään kovin tavaton sointukulku jazzissa.
Mutta toivottavasti tästä nyt jotain ideaa saa mitä treenata.. Itellä ainakin on riittäny harjoteltavaa noissa arpeggioissa ihan tarpeeks.
- Keep Rocking! - | |
Tää ehkä toimii joillain, mutta oikeesti hei! mistä jengi saa päähänsä että bluesissa ei tarvii välittää soinnuista, tms.-?! Ois kiva kuulla, kuka tätä on esim. käytännössä tehnyt levyillä?! Kaikki (!) ns. kovat ukot, B.B, SRV, T-Bone, Rush, jne jne. todellakin tiedosti sen harmonian niissä sooloissaan.
Aika kovina pidän esim laulajia Jimmy Witherspoon ja hänen melodiakäsittelyään, sekä tenorifonisti Ben Websterin 60 -luvun alun radionauhoituksia. | |
Lisätään vielä hieman tarkemmin: Olen saanut soittaa muutaman todella arvostetun New Orleans -tyylitaiturin vieressä lavalla. Kokisin niin, että he ottavat kappaleesta (tai bluesista) ennemminkin rakenteen ja toteuttavat sen, kuin orjallisesti seuraisivat sointukulkua. Siitä seuraa juuri mainioita dissonansseja ja yllätyksellisyyttä.
Sitäpaitsi olisi hyvä lukea tarkasti threadin alku - siinähän oli kysymys nimenomaan asiaan pääsemisestä ja opettelemisesta ja siihen yritin vastata 30 vuoden keikkailun ja 27 vuoden opettamisen perusteella. Luonnollisesti sointujen hahmotus tulee mukaan, mutta en aikonut esittää omaa osaamistani pitkällä selvityksellä vaan vastata kysymykseen. |  Tmp
23.11.2004 10:46:52 (muokattu 23.11.2004 10:59:35) | |
|
...riittää kun tietää sävellajin ja sen päälle soittaa mollipentatonista ryyditettynä ylennetyllä kvartilla.
Pitää kuitenkin muistaa että blues-soolot ei tuoss pysy. Jos soitetaan Bluessia A:sta niin tavallinen skaala on A C D D# E G. Tuohon voi kuitenkin heittää mukaan vaikka C# sävelen, koska soinnuthan on duurissa. Myös kuudes sävel eli tässä tapauksessa F# on kovassa käytössä.
Kun sitten komppi siirtyy D:hen niin käytetään A-blus skaalaa, mutta voi plokkailla myös ääniä D-blues skaalasta jne. Loppujen lopuksi on aika harva sävel joka ei sovi biisiin missään vaiheessa. Turnaroundit ovat usein pieniä kromaattisia juttuja jne.
Tämmöstä skaalan laajennusta on helpompi harrastaa bluesissa kun jazzissa koska soinnut ovat tutut. Suosittelen siis aloittelijalle. Sitten kun tämän hallitsee niin voi siirtyä monimutkaisempiin kuvioihin.
EDIT: Voisi varmaan tarkentaa että moni noista nuoteista käytetään yleensä "passing-note":na eli ei kannata jäädä niille lepäämään. Toimii hyvin bendeissä, slideissä sekä hammer-on / pull-off jutuissa. Mutta esim duuriterssi toimii lopetuksessa erinomaisesti.
"Osaan soittaa koskettimia ja kitaraa niin hyvin että ne jotka ei tajua musiikista mitään luulee mua tosi hyväksi." - Sub Zero | |
Tää ehkä toimii joillain, mutta oikeesti hei! mistä jengi saa päähänsä että bluesissa ei tarvii välittää soinnuista, tms.-?! Ois kiva kuulla, kuka tätä on esim. käytännössä tehnyt levyillä?! Kaikki (!) ns. kovat ukot, B.B, SRV, T-Bone, Rush, jne jne. todellakin tiedosti sen harmonian niissä sooloissaan.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja olet ihan oikeassa. Rush varsinkin on aika harmonisesti soittava...bändi;D No joo, mutt omasta mielestäni esim. SRV ei ollu loppuenlopuks erityisen harmonisesti soittava hemmo. Miehen tatsi ja draivi oli vaan niin ilmiömäinen, ett homma tosissaan toimi!
Oon just joskus kaverin kaa jutellukki, ett kun kattoo jotain SRV:n nuottikirjoja, on ne niin puuduttavan ja tasapaksun näköisiä juttuja, ett ei äkkiseltään uskos niiden tarjoavan mitään erityisen säväyttäviä soittoelämyksiä. Homman idea onkin juuri siinä, ett Vauhgan vaan sai biisit elämään ja lentämään.
...no ei vaineskaan;) | |
Menkääpä www.mikseri.net/gandalf ja ladatkaa eka biisi "Moria Jam Experience".
Siinä teille improvisaatio-fuusiojazzia parhaimmillaan, rummut, kitara, hammond, basso ja piano.. | |
Menkääpä www.mikseri.net/gandalf ja ladatkaa eka biisi "Moria Jam Experience".
Siinä teille improvisaatio-fuusiojazzia parhaimmillaan, rummut, kitara, hammond, basso ja piano..
Tuli yrjöt... kiitti!
I might as well go back over yonder... | |
Tuli yrjöt... kiitti!
Juuri tähän reaktioon pyrimme :-) | |
Menkääpä www.mikseri.net/gandalf ja ladatkaa eka biisi "Moria Jam Experience".
Siinä teille improvisaatio-fuusiojazzia parhaimmillaan, rummut, kitara, hammond, basso ja piano..
Siis ihan oikeesti tulee heti yhtään hakematta tosta alusta mieleen Lovejoy happotripillä. Kelaa nyt, vähän huonoa kamaa ja käkkärätukka pyörii ympäri verstasta törmaillen naureskeleviin ja nuoruutensa menetystä (m-netystä)valittaviin viktoriaanisiin huonekaluihin.
Pastilli?
They can't prove whose vomit it was, they don't have the facilities in Scotland Yard. You can't really dust for vomit. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
