| Aihe: Moodeista (taas)? | |
|---|
|
Mut samalla lailla, mä tiedän, mitkä äänet tulee F-fryygiseen, mutta sitä en tiedä, miten sitä käytetään, mihin ja niin päin pois.. Mut mä tästä lähdenkin sitte tutkimaan kirjoja, se ei kuittaile kaikesta takasin..=I
No, kuten on useasti sanottu, tyhmä saa olla kunhan ei tuo sitä julki. Uusavuttomuus on kuolemansynti.
-MacGyver | |
No huh huh! Ei pidä paikkaansa likimainkaan. Harva meistä osaa edes käyttää verbejä oikein, possessiivisuffikseista puhumattakaan.
-MacGyver
No huh huh! ;-)
Ei millään pahalla, mutta tuo mielipide on aika lailla passé. Väitän, että kaikki suomea äidinkielenään puhuvat osaavat possessiivisuffiksit sekä verbien täydelliset konjugaatiot. Se, että puhuessa voin sanoa "mun talo" tai "me mennään kaljalle" ei vihjaa lainkaan, ettenkö osaisi sanoa "taloni" tai "menemme kaljalle".
Nyt täytyy pitää mielessä, että puhe- ja kirjakieli ovat saman kielen eri variantteja. Kaikki eivät hallitse kirjakielen normeja, joiden mukaan esim. sanoissa pitää olla omistustaivutus merkittynä pääsanaan (poss.suffiksit). Mutta ei normien hallinnan puute tarkoita sitä, etteivätkö he ymmärtäisi täydellisesti possessiivisuffikseja tai että he eivät osaisi käyttää niitä. Heidän kielivarianttinsa (suomen puhekieli, oli se sitten mitä murretta hyvänsä) ei vaan pidä enää tärkeänä poss.suffiksin lisäämistä. Kyllähän "mun talo"-lausekkeessa tulee täysin selväksi kenen talo on, ja varmasti suffiksivirheitä tekevät ihmiset osaavat sanoa "taloni", jos pronominia ei saa käyttää pääsanan edessä.
Ehkä puhuimme vähän eri asiasta? Kirjakielen normeja ei kovin moni hallitse täydellisesti (tai edes hyvin), mutta äidinkielensä puhujat ovat oman kielensä mestareita.
Otetaan vielä esimerkiksi New Yorkin mustien puhuma englannin variantti Black English. Pitkään paikallisia mustia lapsia pidettiin tyhminä ja kykenemättöminä oppimaan englantia, koska he tekivät valtavasti kielioppivirheitä koulussa. Vasta muutama vuosikymmen sitten ymmärrettiin ajatella, että kyse oli vain kahden kielivariantin - kirjoitetun amerikanenglannin ja Black Englishin - välisestä erosta. Lasten jarjessä tai englannin kielen taidossa ei ollut mitään vikaa; heidän puhekielensä toimi vain eri tavalla normitettuun kirjakieleen verrattuna, ja siksi muut lapset olivat etulyöntiasemassa heihin nähden koulun äidinkielentunneilla.
Toki tästäkin asiasta saa olla eri mieltä. Silloin on vain eri mieltä suurin piirtein kaikkien kieltentutkijoiden kanssa - myös niiden, jotka laativat kielenhuolto-oppaat kouluihimme.
| |
No, kuten on useasti sanottu, tyhmä saa olla kunhan ei tuo sitä julki. Uusavuttomuus on kuolemansynti.
Ai että kysyä ei saa, vai? Miks sä sit vaivauduit vastaamaan, tai mitä sä teet ylipäätään täällä. ihmettelen vaan itsekseni, sori, ei saanu kysyä.. Mut ehkä mä olen tyhmä.. mutta ylpee sellanen..=))
"All I think abaut is time and groove" J. Porcaro | |
MacGyver on näemmä taas elementissään esittelemässä kirjatietojaan?
Tottahan tuo on, kaikki suomalaiset eivät varmasti osaa täydellisesti kieltään. Kaikki, jotka ymmärtävät toisiaan sujuvasti, osaavat mielestäni riittävästi kieltään. Kirjoitetussa kielessä tulisi tietenkin olla huomattavasti tarkempi kieliopin suhteen.
Musiikin teorian ja suomen kieliopin ero on siinä, että kieliopissa on tietyt säännöt ja rajat, joita tulee noudattaa, kun taas musiikin teorialla ei periaatteessa(tietääkseni) ole "rajoja", vaan kaikki voidaan selittää enemmän tai vähemmän monimutkaisilla teorian sovellutuksilla. | |
I asteen sointuun (C-duuri) käytetään toki C-joonista.
III asteen sointuun (E-molli) käytetään siis 3. asteen moodia eli E-fryygistä.
VI asteen sointuun (A-molli) käytetään 6. asteen moodia eli A-aiolista (mollia)
IV asteen sointuun (F-duuri) käytetään 4. asteen moodia eli F-lyydistä.
V asteen sointuun (G-duuri) käytetään 5. asteen moodia eli G-miksolyydistä.
-Näin kyllä, mutta eiköhän kysyjä nyt tämän tiennytkin.
Lähinnä varmaan kiinnosti miksi esim käytetään E-fryygistä, eikä sen sijaan soiteta C-asteikolla jotain E:stä alkavaa (=sama asia).
Jokaisella moodilla on oma luonteensa, ja (en ole opetellut näitä, ja ei nyt ole kitaraa kädessä jotta kokeilisi) esim fryyginen moodi jollain tapaa 'kohtalokkaan' oloinen (noh, makuasia ?).
Kun haluat soittaa jostain sävelestä alkaen jollain tietyllä fiiliksellä, on ehkä helpompi muistella mikä moodi oli minkäkin kuuloinen, kuin ruveta miettimään millä asteikolla tästä sävelestä piti lähteä, jotta saavutetaan haluttu efekti. Tämä on yksi käyttötarkoitus moodeille, muitakin varmaan on, en ole niitä tullut ajatelleeksi.
Joku joka on perehtynyt musiikin teoriaan edes vähän voi tätä korjata tai jatkaa, tarkoitus oli yrittää vaan ohjata keskustelu tarkoitetulle raiteelle (tai sitten sivuraiteille :)...
I want to be the king and queen of cheese | |
Moodejahan on niinkuin pirusti. Jos lähdetään siitä, että
moodilla tarkoitetaan ns.kirkkosävellajia voidaan moodeja
löytää sekä katoliselta, että ortodoksiselta puolelta... no
joo...
Käyttötarkoitus kevyessä musiikissa ilmeisesti on haussa
(eikä klassisessa, jossa funktio on kaiketi hieman
erilainen...).
Lyhyesti tämä klasa tähän kuitenkin(jotta pääsen
pätemään...)
Klassinen (kirkkomusiikki) noudattaa usein ns.
modaalista järjestelmää, kun taas kevyessä musiikissa
käytetään tonaalista (=duuri tai molliasteikko)
systeemiä. Tonaalinen teos päättyy aina toonika
kolmisoinnun johonkin säveleen, modaaliset kipaleet
loppuvat aina toonika ääneen (eli esim. g-miksolyydinen
loppuu aina g:hen, kun taas c-duurissa menevä kipale
loppuu c, e tai g säveleen (täten C-duuri eroaa C-doorisesta
siinä mielessä, doorista modaalisuutta noudattava teos
loppuu siis C:hen)).
Modaalisuutta esimerkiksi kevyessä musiikissa tulee
harvoin eteen. Moodejakaan tuskin tarvitsee varsinaisesti
käyttää: tonaalisessa järjestelmässähän riittää että esim.
soolossa sahaa sävellajin mukaan pentatonista ja maustaa
pentatonisen ulkopuolisilla kun tarvii.
Moodeista (jos niilllä siis tarkoitetaan kirkkosävellajeja)
ei kannata kevyessä musiikissa juurikaan välittää...
(ja tästähän voidaan tapella mehukkaasti :) )
Käytännön ohje siis lyhyesti: Ajattele tonaalisesti, älä
modaalisesti, niin ei tarvitse vaivata päätään moodeilla :)
Jos haluat teoreettisen tai "klassisen" selityksen moodille
niin sitä en pysty antamaan, sillä kevyeen musaan
tietoni enemmänkin viittaavat. Jazzissa tosin tota
modaalisuutta käytetään aika paljon...
Kysy lisää, jos haluat. Selitän ihan mielelläni, vaikkakin
välillä ihan puuta heinää :)
Joonas.
"I´m just a musical prostitute my dear"
-Freddie Mercury | |
Modaalisuutta esimerkiksi kevyessä musiikissa tulee
harvoin eteen. Moodejakaan tuskin tarvitsee varsinaisesti
käyttää: tonaalisessa järjestelmässähän riittää että esim.
soolossa sahaa sävellajin mukaan pentatonista ja maustaa
pentatonisen ulkopuolisilla kun tarvii.
Moodeista (jos niilllä siis tarkoitetaan kirkkosävellajeja)
ei kannata kevyessä musiikissa juurikaan välittää...
(ja tästähän voidaan tapella mehukkaasti :) )
Käytännön ohje siis lyhyesti: Ajattele tonaalisesti, älä
modaalisesti, niin ei tarvitse vaivata päätään moodeilla :)
Mielenkiintoista että joku antaa neuvoja asiasta josta ei tiedä. Se että käytetään moodeja ei tarkoita sitä että soitettaisiin modaalista musiikkia.
| |
Joonas: Asiavirheitä, hyvä mies. Palaan asiaan myöh. illalla, jos ehdin. Nyt pitää tehdä kontrapunktia ja orkestrointia.
Trying to be succesful is failure. Trying to be you is success. - Vangelis
---
Tavoittelemalla mahdotonta saattaa saavuttaa mahdollisen.
---
Ei pidä yrittää perse edellä puuhun. | |
Mut samalla lailla, mä tiedän, mitkä äänet tulee F-fryygiseen, mutta sitä en tiedä, miten sitä käytetään, mihin ja niin päin pois.. Mut mä tästä lähdenkin sitte tutkimaan kirjoja, se ei kuittaile kaikesta takasin..=I
No jos tiedät mitkä äänet tulee f-fryygiseen, niin sitten varmaan osaat muodostaa kyseisestä asteikosta jonkin tietyn soinnun? ja vähän analysoit mitä intervalleja tuossa asteikossa on. Nelisointu joka tuosta tulee olisi nyt kai Fm7. eli ottaen 1. b3. 5 ja b7 kyseisestä asteikosta. Niinkuin nelisointuja muodostaessa yleensä tehdään. Sitten tuossa on kuitenkin myös alennettu sekunti (b2) mikä ei oikein älyttömän nätisti soi molli7-soinnun kanssa. Sitten kun mietitään (ja luntataan kirjoista:) niin huomataan että tuostahan saisi vaikkapa F7susb9 soinnun, eli 1 5 b7 ja b9 (b2). Tai minkä tahansa muun kivan soinnun joka menee tuohon asteikkoon. Sama pätee muihinkin moodeihin.
Doorisesta tulee m7-sointu ja asteikko tuo sinne vielä suuren sekstin.
Lyydisestä tulisi maj7#4 (#4 toimii yleensäkin maj7-soinnun päälle paremmin kuin puhdas kvartti, eli 4. kun kvartti oli muistaakseni 'avoid note'. Sekavaa tekstiä suollan)
Lokrista kun tutkit, huomaat että siinä on alennettu kvintti, eli b5, ja se on myös molliterssin omaava asteikko, ja kun vähän tuijottelet, niin huomaat että siitä saa 1. b3. b5. b7-intervallit eli m7-5, tunnetaan myös nimellä puolidimi.
En tiedä mitä puhun, älkää kysykö.
You can play anything on any chord as long as you phr^H^H^H play it fast enough. | |
Lokrista kun tutkit, huomaat että siinä on alennettu kvintti, eli b5, ja se on myös molliterssin omaava asteikko, ja kun vähän tuijottelet, niin huomaat että siitä saa 1. b3. b5. b7-intervallit eli m7-5, tunnetaan myös nimellä puolidimi.
Höpö höpö, mikään asteikko ei omaa mitään. Sellaista verbiä kun ei ole. Säveliä taas sisältyy tai kuuluu skaalaan. Aika turhaa kyllä, älkää välittäkö.
Pointtihan oli että eikö puolidimi merkitä ø eli esimerkiksi Hø ole aivan sama kuin Hm7b5?
-MacGyver | |
Pointtihan oli että eikö puolidimi merkitä ø eli esimerkiksi Hø ole aivan sama kuin Hm7b5?
Tarkoittanet Bmin7-5 ?
| |
Tässä on kyllä taas esimerkki tyhmästä keskustelusta. Kyllähän nyt pitäisi olla itsestään selvää että teoriaa pitää osata, ei ole mitään järkeä yrittää opetella aina tapaukohtaisesti jotain juttua kuten Speedy yrittää, vaan on paljon helpompi opetella yleispätevät "säännöt" joita sitten voi soveltaa.
Speedy kysyy: "Mikä moodi tulee F-duurissa III asteelle?" Hän toki voi saada täältä helposti vastauksen (A-fryyginen) mutta kas vain, huomenna hän tuleekin kysymään "Mikä moodi käy D-duurissa III asteelle?" vaikka voisi tajuta, että teoriassa on melko looginen systeemi, ja että tuonkin tajuaisi hyvin helposti jos vähän viitsisi teoriaa opetella.
Eihän koulussakaan opeteta Ranskaa lukemalla kääntämällä jotain lauseita kirjasta, vaan opetellaan kielen kielioppi ja yksittäisiä sanoja, joita on huomattavasti helpompi soveltaa kuin yrittää löytää aina tapauskohtainen ratkaisu (kääntää sanakirjan avulla).
Eli opetelkaa teoriaa, siitä ON oikeasti hyötyä. Kyllä ne sovelluksetkin siitä aikanaan selviää vaikka alussa tuntuisikin kaukaa haetulta. En voisi kuvitellakaan mitä musiikin tekemisestäni tulisi jos en tajuaisi yhtään teoriaa. No, jaksamista kaikille. Ja FAQit on tehty LUETTAVIKSI! | |
Tarkoittanet Bmin7-5 ?
Bm7b5 on sama asia kuin Bø, joka on puolestaan sama asia kuin Bmin7-5, jota näkee yleensä jenkkinuoteissa. Myös
B-7b5 on sama asia - varsinkin jenkkiläisissä jazz-lapuissa näkee mollin usein merkittynä miinuksella.
Bø kirjoitetaan joskus myös Bø7, vaikka sointuun sisältyy pieni septimi (sointu on "puoliksi" vähennetty, eli siinä on vähennetty kvintti mutta pieni septimi, kun taas dim7 on kokonaan vähennetty eli siinä on vähennetty kvintti ja vähennetty septimi).
| |
Pointtihan oli että eikö puolidimi merkitä ø eli esimerkiksi Hø ole aivan sama kuin Hm7b5?
Pilkkusäännöt, hoi!
.ohoH | |
Tässä myös selitys noista dimeistä ja merkinnöistä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=39&t=27761&o=0&x=fd45665bdb&co=0 |  Jii
07.05.2003 21:17:07 | |
|
Funkypick taitaa lähestyä samalla tavoin moodien käyttöä kuin minäkin. Olen lukenut teoriaa itse, eikä sitä ole minulle opetettu. Mklamin nämä asiat varmaan kannattaisi selittää, koska hän varmasti puhuisi asioista niiden oikeilla nimillä.
Musiikin teorian ja käytännön välillä tuntuu olevan ihmisten mielissä aika iso ero, mutta Jabbea lainatakseni teoria helpottaa musiikin jäsentämistä. Näin ei tarvitse opetella aina uudestaan samoja asioita. Teorian avulla syntyy yleisempiä sääntöjä.
Tosin teorian avulla ihminen ei välttämättä opi hyödyntämään sitä soitossaan. Minusta Jabben ranskanopetus-esimerkki oli aika huono, koska alkeet opitaan nimenomaan matkimalla. Kyllä minun mielestäni kieliä opetettaessa näytetään esimerkkejä, joiden avulla kielioppia ymmärretään käytännön kautta. Et sinäkään Jabbe varmasti ole oppinut kieltä kielioppikirjan ja sanakirjan avulla? Kyllä sinä jostain esimerkkejäkin ilmeisesti olet eteesi saanut. Jos musiikinharrastajalla ei ole opettajaa, se ei tarkoita sitä, että hän ei haluaisi ymmärtää teoriaa (ja sen yhteyttä käytäntöön).
Minusta helpon esimerkin moodeista voisi esittää sointukierrossa I-IV-V. Jos nämä soinnut ovat vaikka C, F, ja G, niin moodit rakentuvat C-duurin sävelistä. Nämä soinnut siis ovat C-jooninen, F-lyydinen ja G-miksolyydinen. Ensimmäisen asteen soinnun kohdalla hyvältä kuullostavat sävelet ovat C-soinnun säveliä ja niitä helposti painotetaan. Jos kuitenkin painottaisit näitä samoja säveliä F-soinnun kohdalla, ne eivät kaikki kuulostaisikaan hyvältä. Vaikka soitatkin periaatteessa C-duuria, hyvältä kuulostavat sävelet
ovatkin F:n säveliä (ei C-soinnun). Sama toistuu G:n kohdalla. Jos tähän yhdistää jo kirjoitettua teoriaa ja varsinkin funkypickin viestin sointujen kasaamisesta, päästään siihen miten itse hahmotan moodeja.
Edelleen, minua ei ole opetettu, vaan olen lukenut kaiken itse kirjoista ja yrittänyt tietoja itse soveltaa. Olen siis voinut
ymmärtää asioita väärinkin. Lisäksi minun musiikillinen maailmankuvani ei ole kovin modaalinen, vaan tonaalinen :) | |
Nämä soinnut siis ovat C-jooninen, F-lyydinen ja G-miksolyydinen.
En usko!
-MacGyver | Jii
08.05.2003 07:49:42 | |
|
Nämä soinnut siis ovat C-jooninen, F-lyydinen ja G-miksolyydinen.
En usko!
-MacGyver
Ok, kelpaako nämä moodit ovat... ?
Eli typo aikaisemmassa kirjoituksessani. Vaikka tarkoitin kirjoittaa moodit, tekee mieleni kampata sinut omaan (pikku)näppäryyteesi. Itse asiassa ainakin jazzmuusikot taitavat pitää moodeja ja sointuja ekvivalentteina. Näin ollen ne soinnut oikeasti voisivat olla C-jooninen, F-lyydinen ja G-miksolyydinen. | |
Nämä soinnut siis ovat C-jooninen, F-lyydinen ja G-miksolyydinen.
Ok, kelpaako nämä ovat... ?
Eli typo aikaisemmassa kirjoituksessani. Vaikka tarkoitin kirjoittaa moodit, tekee mieleni kampata sinut omaan (pikku)näppäryyteesi. Itse asiassa ainakin jazzmuusikot taitavat pitää moodeja ja sointuja ekvivalentteina. Näin ollen ne soinnut oikeasti voisivat olla C-jooninen, F-lyydinen ja G-miksolyydinen.
Jooh, ihan yhtä hyvin voi sanoa, että soita f-lyydinen (sointu). Lisäksi tämä viittaa minusta vielä enemmän siihen tulkinnan vapauteen. Eli D-doorinenhan voisi olla vaikka sit Dm9 tai vastaavaa. ...
Ja MacGyver alkaa jo pikkusen ottaan mua päähän. Jos ei oo mitään sanottavaa, niin älä ainakaan jatka näitä threadeja typerillä jutuillas. Koitettais ees tämä osa-alue pitää jotenkin järkevänä. Ei sillä etteikö huumoria saisi olla, mutta noita sun huonoja juttujas alkaa olla jo vähän liikaa.
Ja tosiaan itse opetellut olen myös minä ja se varmaan näkyy tuossa kirjoituksen epäselvässä koostumuksessa. Oikeasti hankalin asia minulle oli varmaankin juuri intervallit ja niistä sointujen muodostus. En ymmärrä kyllä miksi, mutta sitä yritti monet selittää. Kirjoista sen sit lopulta tajusin ja vielä yllättävän vähän aikaa sitten (nahkis tais auttaa vähä).
You can play anything on any chord as long as you phr^H^H^H play it fast enough. | |
Tosin teorian avulla ihminen ei välttämättä opi hyödyntämään sitä soitossaan. Minusta Jabben ranskanopetus-esimerkki oli aika huono, koska alkeet opitaan nimenomaan matkimalla. Kyllä minun mielestäni kieliä opetettaessa näytetään esimerkkejä, joiden avulla kielioppia ymmärretään käytännön kautta. Et sinäkään Jabbe varmasti ole oppinut kieltä kielioppikirjan ja sanakirjan avulla? Kyllä sinä jostain esimerkkejäkin ilmeisesti olet eteesi saanut. Jos musiikinharrastajalla ei ole opettajaa, se ei tarkoita sitä, että hän ei haluaisi ymmärtää teoriaa (ja sen yhteyttä käytäntöön)
Olisin tosiaan voinut jatkaa vähän paremmin tehdä tuon vertauksen, mutta pointtina oli, että kielestäkin pitää osata kielioppi (vrt. musiikin teoria) jotta sitä voisi puhua sujuvasti ja oikein. Lauseiden kääntäminen ei auta (vrt. tapauskohtainen teorian opettelu) kovin pitkälle.
Moodit voisi siis lyhyesti ja ytimekkäästi selittää, näin ainakin itse opin:
Duuriskaalan moodit: C-duuri on hyvä lähtökohta, eli moodi lähtee jostain C-duurin sävelestä ja sisältää kaikki C-duurin sävelet:
1. C-jooninen - CDEFGAB
2. D-doorinen - DEFGABC
3. E-fryyginen - EFGABCD
4. F-lyydinen - FGABCDE
5. G-miksolyydinen - GABCDEF
6. A-aiolinen - ABCDEFG
7. H-lokrinen - BCDEFGA
Samaa kaavaa voidaan sitten soveltaa muihinkin sävellajeihin. Eli esim. F-fryyginen löytyy Ges-duurista: FGesAsBbCesDesEs. Itseäni auttaa ainakin usein tuo C-duurista tarkistaminen, sitten vain etsii vastaavan duuriskaalan mistä tarvittava moodi löytyy.
Mollin moodit löytyvät C-melodisesta/jazzmollista, eli CDEbFGAB, eli 6 ja 7 sävelet on palautettu. (laitan englanninkieliset nimet, toivottavasti ymmärrätte)
1. C-melodic minor - CDEbFGAB
2. D-sus4b9 - DEbFGABC
3. Eb-lydian augmented - EbFGABCD
4. F-lydian dominant - FGABCDEb
5. Mixolydian b13 - GABCDEbF
6. Locrian #2 - ABCDEbFG
7. Altered - BCDEbFGA
Jälleen sovelletaan samalla tavalla. Minusta tämä tapa on helpompi kuin opetella jokaisen moodin etumerkinnät erikseen.
Ja kun kysyitte niitä SOVELLUKSIA, niin voisin kertoa hieman "sointuskaaloista", eli lyhyesti sanottuna, mikä moodi/skaala käy mihinkin sointuun. Eli mistä moodista löytyy sointu ja sille sopivat lisäsävelet. Näistä laitan yksinkertaisen taulukon. Sulkuihin on merkitty jokaisen skaalan "avoid note", eli vältettävä ääni. Sitä ei käytetä harmonian muodostuksessa, eli "vertikaalisesti". Horisontaalisesti käytettynä kuitenkin kaikki skaalan äänet on käytössä. Mutta asiaan:
Imaj7, I6: Jooninen (4)
II-7: Doorinen (6)
III-7: Fryyginen (2)
IVmaj7: Lyydinen (-)
V7(duuri): Miksolyydinen (4) (lisäksi käy myös Lyyd.b7, Bebop-dom, 1/2-1 dim., Alt. Näitä ei jaksa selittää nyt vielä).
V7(molli): Miksolyydinen b13 (4), Altered, Mixo b9b13
VI-7: Aiolinen (b6)
VIIø: Lokrinen (b2)
Esimerkki varmaan olisi paikallaan:
1: Biisi joka menee C-duurissa, vastaan tulee A-7, eli siis VI-7. Siihen siis käy A-aiolinen, josta saadaan soinnun sävelet ACEG, ja mahdolliset lisäsävelet B ja D. F ei käytetä, sillä se on b6 joka on aiolisen avoid-note.
2: Biisi menee A-mollissa, tulee sointu E7, eli V7. Siihen voi käyttää vaikkapa Alt-skaalaa (altered). E-alt löytyy siis F-melodisesta eli FGAbBbCDE. Näin siis E7-sointu voi olla on EG#BbD (G# on enharmonisesti sama kuin Ab), ja lisäsäveliksi löytyy FGC. Tästä saadaan kätevästi vaikkapa E7#5#9, eli EG#CDG. Alt-skaala on hiukan hankala selittää, joku muu voisi kenties kertoa vähän paremmin. Sitä kannattaa ajatella enharmonisesti, eli ei välittää sävelten skaalan mukaisista nimistä, vaan esim. Ab=G#.
Kysykää kun ette kuitenkaan ymmärrä, selitän lisää mutta nyt pitää lopettaa... :) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
