| Aihe: Skaalojen perusteita | |
|---|
|
Kiitos vastauksesta, nyt selvisi tämäkin... Jotain tuollaista ounastelinkin. Mutta eikö toi melodinen molli ole erilainen alas-ja ylöspäin mentäessä? Päteekö se sen moodeihinkin yhtälailla?
Sitä kaiketi sanotaan jazzmolliks ja se on samanlainen molempiin suuntiin. Siitä sitten niitä moodeja.
Melodinen molli (klassisesta ainaki tuttu) on sit alaspäin erilainen.
Korjatkaa taas jos puhun palturia mutta näin jotenkin muistan et ne menis kaiketi.
Te-Pe-Vä |  baron
03.01.2007 13:36:36 (muokattu 03.01.2007 13:38:39) | |
|
Sitä kaiketi sanotaan jazzmolliks ja se on samanlainen molempiin suuntiin. Siitä sitten niitä moodeja.
Melodinen molli (klassisesta ainaki tuttu) on sit alaspäin erilainen.
Korjatkaa taas jos puhun palturia mutta näin jotenkin muistan et ne menis kaiketi.
Melodinen molli on melodinen ylöspäin mennessä ja alaspäin mennessä luonnollinen molli.
Jos ylöspäin ja alaspäin käytetään melodisen mollin säveliä, kyseessä on jazz-molli.
Melodisen mollin moodit muodostetaan tietenkin ylöspäin mennessä käytetyistä sävelistä, koska luonnollisen mollin moodit on samat kuin duurin.
(Luonnollinen molli = aiolinen moodi, tai pilkunnussijoita varten: Niissä on ainakin samat sävelet!
"The piano is the ultimate percussive and harmonic instrument" | |
Yleensä siitä käytetään tota FB:n mixb6 nimeä. Oon nähnyt myös nimen melodinen fryyginen, mitä sitten tarkoittaneekaan?
Se on melodisen mollin viides moodi, sitä nimeä voi myös käyttää.
Melodinen fryyginen? Hmm, fryygisen moodin perusedellytys on b2, joten ihmettelen kovasti jos jossain kirjassa oikeasti lukee 1-2-3-4-5-b6-b7 rakenteelle edes jotein fryygiseen suuntaan...Oisko lähdetietoja tarjolla, baron?:) | |
duuri blues asteikko on kylläkin C:stä näin: C, D, Eb, E, G, A
duuri blues asteikko muodostetaan siis rinnakkais molli blues asteikon sävelistä, eli tässä tapauksessa a molliblues asteikon. KORJATKAA jos olen väärässä, mutta näin minulle on opetettu.
Musiikki on lempimusiikkiani.
Varsinki Swing ja Dixieland.
Ja ragtime. | |
lisäykseksi tuohon äskeiseeni, joku aiemmin väitti ettei bluesissa ole duuria ja mollia joka sinänsä pitää paikkaansa, mutta useinkin bluesissa I ja IV asteella käytetään tätä molliblues asteikkoa eli siis esim C:stä C, Eb, F, F#, G, Bb, ja V asteella tuota duuri blues asteikkoa joka on (C bluesista edelleen puhutaan) siis G:stä alkava asteikko jolla on sen rinnakkaismolliblues asteikon eli siis Emolli blues asteikon sävelet G, A, A#, B, D E. toivottavasti en selittänyt liian hankalasti. sorry!
Musiikki on lempimusiikkiani.
Varsinki Swing ja Dixieland.
Ja ragtime. | |
Melodinen fryyginen? Hmm, fryygisen moodin perusedellytys on b2, joten ihmettelen kovasti jos jossain kirjassa oikeasti lukee 1-2-3-4-5-b6-b7 rakenteelle edes jotein fryygiseen suuntaan...Oisko lähdetietoja tarjolla, baron?:)
Joo, tän säikeen eka kirjoitus.
Jos oot sitä mieltä, että virheellinen tieto, niin korjaa ihmeessä.
COB No 1 "The piano is the ultimate percussive and harmonic instrument" | |
Melodinen fryyginen? Hmm, fryygisen moodin perusedellytys on b2, joten ihmettelen kovasti jos jossain kirjassa oikeasti lukee 1-2-3-4-5-b6-b7 rakenteelle edes jotein fryygiseen suuntaan...Oisko lähdetietoja tarjolla?:)
Itsekin olen hieman ihmetellyt tuota ketjun etusivulla mainittua tapaa käyttää moodien kreikkalaisperäisiä nimiä molliasteikoiden "moodeille", ikäänkuin rinnakkaisduurista lähtien, "järjestysnumeronomaisesti":
Harmonisen mollin moodit ovat seuraavanlaiset:
1. moodi on harmoninen jooninen, #5
2. moodi on harmoninen doorinen, #4
3. moodi on harmoninen fryyginen, #3
4. moodi on harmoninen lyydinen, #2
5. moodi on harmoninen miksolyydinen, b2, b3, b4, b5, b6, b7
6. moodi on harmoninen aiolinen (molli), #7
7. moodi on harmoninen lokrinen, #6
Tässä melodisen mollin moodit:
1. moodi on melodinen jooninen, #4, #5
2. moodi on melodinen doorinen, #3, #4
3. moodi on melodinen fryyginen, #2, #3
4. moodi on melodinen lyydinen, b3, b4, b5, b6, b7
5. moodi on melodinen miksolyydinen, b2, b3, b4, b5, b6
6. moodi on melodinen aiolinen (molli), #6, #7
7. moodi on melodinen lokrinen, #5, #6
Lopputuloksena on aika kummallisia asteikoita, jos verrataan vastaaviin duuriasteikon moodeihin ja niiden sävyihin. Esim. "fryygisessä" perussävel ikäänkuin tipahtaa 1/2-sävelaskelta, jolloin tietysti asteikon rakenne menee uusiksi! Perussävel kai nyt yleensä on se kiveen hakattu, noinniinkuin teoriamielessä?
Täten myös tuon ajattelutavan "kauttakulku" rinnakkaisduurin kautta on mielestäni jotenkin keinotekoinen, ja tekee asiasta tarpeettoman monimutkaisen.
Mark Levine käyttää melodisen mollin moodeista nimityksiä, jotka viittaavat pikemminkin lähimpään mahdolliseen duuriasteikon moodiin. Mielestäni esim. nimitys "miksolydian b6" kertoo paremmin ja selkeämmin asteikon käyttömahdollisuuksista, kuin "melodinen fryyginen, #2, #3", ainakin improvisoivan muusikon kannalta. Myös asteikon sävyjen tunnistamisen kannalta Levinen ajattelutapa on mielestäni loogisempi; "melodinen lyydinen, b3, b4, b5, b6, b7" -asteikolla on mielestäni järjestysnumeron 4 lisäksi kovin vähän yhteistä lyydisen moodin kanssa.
Vertailun vuoksi melodisen mollin moodit jazzmuusikon näkökulmasta, verrattuna yllämainittuun ajattelutapaan. Kukin voi tahollaan miettiä mikä nimitystapa on selkeämpi:
1. melodic minor - vs. melodinen aiolinen, #6, #7
2. phrygian #6 - vs. melodinen lokrinen, #5, #6
3. lydian #5 (lydian augmented) - vs. melodinen jooninen, #4, #5
4. lydian b7 (lydian dominant) - vs. melodinen doorinen, #3, #4
5. miksolydian b6 (*) - vs. melodinen fryyginen, #2, #3
6. locrian #2 (half-diminished) - vs. melodinen lyydinen, b3, b4, b5, b6, b7
7. altered (diminished-whole-tone)- vs. melodinen miksolyydinen, b2, b3, b4, b5, b6
En ryhtynyt suomentamaan englanninkielisiä nimityksiä, kukin tehköön sen itse jos tarpeelliseksi katsoo.
Odotan mielenkiinnolla komenttejanne, ja mahdollisia korjauksia. Luulen ymmärtäväni tuon "järjestysnumerologiikan", mutta olisi kiva jos joku selventäisi tätäkin näkemystä.
Jos harmonisen mollin moodeille on olemassa yleisesti hyväksyttyjä vaihtoehtoisia nimityksiä, kuulisin ne mielelläni. Olen törmännyt erittäin sekaviin käytäntöihin tässä asiassa.
(*) Huom. Levine ei tarkkaan ottaen käytä termiä "miksolydian b6", vaan opin sen täältä: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=137258&o=0&co=30 | |
Itsekin olen hieman ihmetellyt tuota ketjun etusivulla mainittua tapaa käyttää moodien kreikkalaisperäisiä nimiä molliasteikoiden "moodeille", ikäänkuin rinnakkaisduurista lähtien, "järjestysnumeronomaisesti":
Jep. En edes ollut huomannut koko kirjoitusta. Haluisinkin kuulla missä tuollaista teoriaa opetetaan? Ja ennen kaikkea miksi? Itse en henkilökohtaisesti näe tuossa tavassa mitään järkeä. Jos puhutaan modaalisuudesta niin jokaisella duurin moodilla on olemassa juuri sille moodille olennaiset karakteerisävelet:
kirkkaasta tummaan:
1. lyydinen, ylinouseva kvartti, suuri septimi
2. jooninen, suuri terssi, suuri septimi
3. miksolyydinen, suuri terssi, pieni septimi
4. doorinen, pieni terssi, suuri seksti
5. aiolinen, pieni terssi, pieni seksti
6. fryyginen, pieni sekunti, puhdas kvintti
7. lokrinen, pieni sekuntti, vähennetty kvintti
Tämän jälkeen voi kokeilla itse soittaa pohjaäänen bassoksi ja nuo kaksi sen päälle ja kuunnella mikä moodi tästä syntyisi. Voi vaikka hyräillä "loput" äänet, eli laulaa pohjaäänestä oktaavin ylös muodostaen kokonaisen oktaavin. Sieltä ei voi syntyä kuin yksi vaihtoehto joka pohjautuu duuriin (tietty voi hyräillä vaikka mikrointervalleilla mitä haluaa mutta se ei nyt ole ehkä pointti...:)).
Miksi sitten lisätään jotain etuliitteitä näihin _yleisimpiin_ moodeihin samalla muuttaen niiden koko sointuvärin pääpiirteet (karakteerisävelet)?
Ensin on opeteltu esim. tuo fryyginen, teoriassa, kuulokuvana, soittaen, laulaen. Sitten opetellaan melodisen mollin puolelta moodeja ja sieltä tuleekin vastaan 1-2-3-4-5-b6-b7-8 asteikko, joka kuulostaa hyvin paljon miksolyydiseltä, ainoastaan yksi ääni on muutettu. Tätä sitten pitäisi sanoa "melodiseksi fryygiseksi" vaikka se kuulostaa paljon enemmän miksolyydiseltä, eihän siinä ole edes sitä fryygiselle ominaista b2 -säveltä.
En ole itse nähnyt ainuttakaan kirjaa tästä opetustavasta ja innolla odotankin vastausta siitä mistä tällainen systeemi on peräisin? |  PjP
01.02.2007 20:41:06 (muokattu 01.02.2007 20:41:49) | |
|
Kiitos informatiivisesta ja ajatuksia herättävästä keskustelusta.
Paljon on pitkin matkaa kyselty, että miten näitä moodeja sitten sovelletaan käytäntöön, eikä tässä viestiketjussa ole vielä siihen selkeästi vastattu. Toivoisin, että tämä tärkeä kysymys saisi teidän asiasta tietävien huomion osakseen, jotta monet minun kaltaiseni saisivat sen tuiki tarpeellisen AHAA-elämyksen. Näin voisimme nousta uudelle tasolle musiikillisessa ymmärryksessämme, kun vihdoin tajuaisimme minne nämä hienot palikat, joita käsissämme pyörittelemme sopivat. ;D ;D
Elikkäs:
Jos biisi menee G-duurista (sävelläji on g duuri), miksi en voisi soittaa melodiaa / laulaa / improvisoida käyttäen yksinkertaisesti g-duuri asteikon säveliä kunkin sointukierrossa olevan soinnun päälle.
Jos en, niin miksi en voi?
Ja missä kohtaa tähän skenaarioon mukaan tulevat nämä MOODIT ja mitä niistä hyödytään?
Ja vielä: onko moodit ikään kuin välttämättömämpiä (verrattuna juurikin tuohon g-duuri asteikkoon) jos kyseessä on biisi, jossa on neli- ja viisisointuja kuin biisiin jossa on vain kolmisointuja?
- AHAA-addikti!
Make it Funky! |  panadol
01.02.2007 22:48:14 (muokattu 02.02.2007 15:41:41) | |
|
Jos biisi menee G-duurista (sävelläji on g duuri), miksi en voisi soittaa melodiaa / laulaa / improvisoida käyttäen yksinkertaisesti g-duuri asteikon säveliä kunkin sointukierrossa olevan soinnun päälle.
Jos en, niin miksi en voi?
Voit toki.
Ja missä kohtaa tähän skenaarioon mukaan tulevat nämä MOODIT ja mitä niistä hyödytään?
Tähän kysymykseen on yllättävän vaikea vastata. Yritän kuitenkin :)
Jos soitat esim. G-duurissa sointukiertoon GMaj7 - Em7 - Am7 - D7, G-duuriasteikkoa, soitat samalla moodeja G-jooninen, E-aiolinen, A-doorinen ja D-mixolyydinen. Looginen kysymys on tietysti miksi ajatella moodeja, eikö kannattaisi ajatella vain G-duuria. Vastaus on että kyllä kannattaisi.
However, jossain vaiheessa joku muusikoista kyllästyy moisiin joululauluihin ja tekee jotain "radikaalia"; esim. korvaa GMaj7 soinnun III asteen soinnulla Bm7. Hätä ei ole tämän näköinen, koska Bm7 on edelleen G-duurin sointuja, joten G-duuri (tai sen 3. moodi, B-fryyginen) käy edelleen, vaikkakin asteikon G-sävel on b6, ja C-sävel on b9 Bm-soinnulle ja näinollen ne ovat ns. "avoid noteja".
Jonkin ajan kuluttua muusikot korvaavat Em7-soinnun E7-soinnulla! Nyt tulikin tenkkapoo: E7 ei esiinny G-duurissa. Sointu onkin (muun muassa) A-duurin V aste, jolle sopii (muun muassa) A-duuriasteikon 5. moodi, eli E-miksolyydinen.
Hetken jammailun jälkeen huomataan että B-fryygisen voisi ehkä korvata jollain "paremmin istuvalla" skaalalla. Paitsi G-duurin, Bm7 on myös A-duurin sointu (II-aste), joten sille voidaan soittaa A-duuriasteikon 2. moodia, B-doorista skaalaa (jossa ei ole "avoid noteja"). Nyt siis sointukiertoon Bm7 - E7 - Am7 - D7 soitetaan B-doorista, E-miksolyydistä, A-doorista ja D-miksolyydistä skaalaa. Missään ei ole A-duuri tai G-duurisointuja, joten sinun on vain tiedettävä mitkä moodit millekin soinnuille sopivat. Yllä soitat siis ikäänkuin A-duuria, ja G-duuria sointujen päälle.
Elävässä elämässä dominanttiseptimisoinnuille (tässä siis E7 ja D7) soitetaan kuitenkin monenlaisia skaaloja, joten tämä oli vain karkea yleistys, esimerkin vuoksi. Joku voisi soittaa vaikka B-doorista, E-altered-skaalaa, A-doorista ja D-half/whole-dimiskaalaa tuolle kierrolle.
Nyt alkaa jo olla vaikea erottaa A-duuriasteikkoa ja G-duuriasteikkoa tuolta, ja kokeneempi muusikko tunnistaakin II-V kulut sieltä seasta ja soittaa m7-soinnuille doorista skaalaa automaattisesti. Hänen ei kannata ajatella asteikkoa jonkun duuriskaalan 2. moodina, koska se veisi liikaa aikaa ja olisi tarpeettoman monimutkaista, koska tuota I astetta tai "äitiskaalaa" ei edes esiinny koko hommassa, vaan ajattelutapa on suoraviivaisempi, "IIm7 = doorinen".
On myös mahdolista että jossain piisissä on vain modaalisia sointuja jotka eivät varsinaisesti liiku sointuasteittain toonikaan. Esim Tito Puenten "O Ye Como Va" jauhaa Am7 - D9 -sointukiertoa koko piisin ajan. Am7 ja D9 ovat G-duuriskaalan sointuja, mutta G-duurisointua ei koskaan tule, kappale loppuu Am7:an, ja kulkee siis A-doorisessa.
Ja vielä: onko moodit ikään kuin välttämättömämpiä (verrattuna juurikin tuohon g-duuri asteikkoon) jos kyseessä on biisi, jossa on neli- ja viisisointuja kuin biisiin jossa on vain kolmisointuja?
Lyhyt vastaus: Soinnun laajuudella ei periaatteessa ole merkitystä. Sointujen (ja skaalojen) laajuus on pitkälti tyylikysymys.
Pitkä vastaus: Ei suoranaisesti. G-duurisoinnun, GMaj7:n, ja Gmaj9:n päälle voit soittaa G-duuriskaalaa (tai G-lyydistä). Kuusisoinnun kanssa tulee ongelma, koska asteikon 4. (tai 11.) sävel on C, joka on "avoid note" G-duurissa. 11. sävel yleensä ylennetäänkin C#:ksi, jolloin G-duuriskaala ei enää käy. Ylennykset F# ja C# löytyvät D-duuriskaalasta, jonka 4. moodi siis on G-lyydinen, ja sopii Gmaj7#11-soinnulle. Seitsemänsoinnusta GMaj13 tuo 11 jätetään yleensä pois, joten voit soittaa joko G-duuriskaalaa, tai G-lyydistä. Lyydistä voit siis soittaa kaikille laajennuksille, GMaj7#11 sen sijaan sulkee duuriskaalan pois.
Puuh. Toivottavasti meni oikein ja joku osaa vastata järkevämmin... :P
Edit: typoja, virheet.
Re-edit: "O Ye Como Va'n" säveltäjä korjattu Baronin neuvosta. | PjP
02.02.2007 03:24:19 | |
|
Elikkäs niin kauan kun pysytään "joululauluissa" (soinnut ovat esim. niitä g-duurista luonnollisesti syntyviä perus kolmi tai nelisointuja) ei moodeja välttämättä tarvita. ?
Näin ollen suurin osa perus pop ja radiohitti kamaa menisi ilman moodeja?
Sitten kun halutaan tehdä biisin soinnutuksesta mielenkiintoisempi lainaamalla sointuja muista sävellajeista (eli kun aletaan soittaa jazzia) niin moodeista on hyötyä, koska enää sillä alkuperäisen sävellajin duuriasteikolla ei pärjääkkään. Alkaa esiintymään ns. "vältettäviä nuotteja", joita voi olla vaikea muistaa ulkoa.
--> on helpompaa opetella (varsinkin improvisoinnista puhuttaessa) lihasmuistiin, mikä moodi sopii millekin soinnulle. Näin voidaan siis välttää "avoid noteja"?
Perussävellajin ulkoa tuodut soinnut ja niiden mukaiset moodit tuovat sävellykseen myös oman omaleimaisen sävynsä, joka poikkeaa perussävellajin tutusta ja turvallisesta duuriasteikon sävystä. ?
Voisitko vielä selventää, miten se, että kokenut muusikko näkee teoksessa II-V rakenteita liittyy moodeihin ja niiden valintaan?
Ylipäätään voisi vielä keskustella lisää siitä, vaikuttaako soinnun teho (toonika, subdominantti, dominantti) valittavaan moodiin?
Oliko yllä esittämissäni ajatuksissa mitään "oikeaa"? Elikkä olinko ymmärtänyt vastauksestasi mitään oleellista?
Kiitoksia hyvästä vastauksesta!
Make it Funky! | |
Esim Carlos Santanan "O Ye Como Va"
Tito Puenten!!
COB No 1 "The piano is the ultimate percussive and harmonic instrument" | |
Elikkäs niin kauan kun pysytään "joululauluissa" (soinnut ovat esim. niitä g-duurista luonnollisesti syntyviä perus kolmi tai nelisointuja) ei moodeja välttämättä tarvita. ?
Näin ollen suurin osa perus pop ja radiohitti kamaa menisi ilman moodeja?
Kyllä ne moodit ovat läsnä joka paikassa. Asteikko on soinnun laajennetuin muoto.
Sitten kun halutaan tehdä biisin soinnutuksesta mielenkiintoisempi lainaamalla sointuja muista sävellajeista (eli kun aletaan soittaa jazzia) niin moodeista on hyötyä, koska enää sillä alkuperäisen sävellajin duuriasteikolla ei pärjääkkään. 8Alkaa esiintymään ns. "vältettäviä nuotteja", joita voi olla vaikea muistaa ulkoa.
Kyllä sun korva kertoo ne "vältettävät nuotit" (toivottavasti:)) ihan ilman muistamisiakaan. Vrt. C6 duuri sointu jonka päälle jää melodia lepäämään F-säveleen (ei purkaannu mihinkään), ei kuulosta hyvältä, avoid note.
--> on helpompaa opetella (varsinkin improvisoinnista puhuttaessa) lihasmuistiin, mikä moodi sopii millekin soinnulle. Näin voidaan siis välttää "avoid noteja"?
Perussävellajin ulkoa tuodut soinnut ja niiden mukaiset moodit tuovat sävellykseen myös oman omaleimaisen sävynsä, joka poikkeaa perussävellajin tutusta ja turvallisesta duuriasteikon sävystä. ?
Tämä "turvallisesta sävystä" poikkeaminen on seurausta siitä että ei-loppuun laajennettu sointu täydennetään jollakin asteikkovalinnalla joka ei ole se sävellajille lähin vaihtoehto.
Voisitko vielä selventää, miten se, että kokenut muusikko näkee teoksessa II-V rakenteita liittyy moodeihin ja niiden valintaan?
Eri asteilla olevat samantyyppiset soinnut laajenevat eri tavalla (C-duurissa esim. Dm7, Em7 ja Am7, doorinen, fryyginen, aiolinen) ja näin ollen voidaan valita esim. III asteen soinnun skaalaksi doorinen (fryyginen olisi se sävellajille lähin) jos se onkin osa II-V / II ketjua.
Ylipäätään voisi vielä keskustella lisää siitä, vaikuttaako soinnun teho (toonika, subdominantti, dominantti) valittavaan moodiin?
Vaikuttaa ja ei vaikuta. Ajattelet nyt ehkä hieman väärää kautta.
Oliko yllä esittämissäni ajatuksissa mitään "oikeaa"? Elikkä olinko ymmärtänyt vastauksestasi mitään oleellista?
Ehdotan että muodostat niitä moodeja tästä lähtien siten, että mietit ensin sävellajin äänet, mietit soinnun äänet ja piirrät nuoteille (tai soitat) ja ne soinnun jokaisen äänen "välit" täytät sen sävellajin sävelillä. Näin saat "sopivimman" (sävellajille lähimmän) moodin ihan joka paikkaan, joka biisiin. | |
Ehdotan että muodostat niitä moodeja tästä lähtien siten, että mietit ensin sävellajin äänet, mietit soinnun äänet ja piirrät nuoteille (tai soitat) ja ne soinnun jokaisen äänen "välit" täytät sen sävellajin sävelillä. Näin saat "sopivimman" (sävellajille lähimmän) moodin ihan joka paikkaan, joka biisiin
Ja sitä voi käyttää tietämättä edes sen nimeä!
COB No 1 "The piano is the ultimate percussive and harmonic instrument" | panadol
02.02.2007 15:23:47 (muokattu 22.03.2007 01:16:25) | |
|
Elikkäs niin kauan kun pysytään "joululauluissa" (soinnut ovat esim. niitä g-duurista luonnollisesti syntyviä perus kolmi tai nelisointuja) ei moodeja välttämättä tarvita. ?
Kuten Kepulainen sanoi, moodit ovat aina läsnä. Kyseessä on pikemminkin sävyerot, eli kuinka sävellajin sisällä haluat pysyä. Esim. jos kappaleessa on vain soinnut G ja D7, voit soittaa G-joonista ja D-miksoyydistä, jolloin pysyt "turvallisesti" G-duurin sisällä. Toisaalta voit soittaa samoille soinnuille myös esim. G-lyydistä ja D-altered-skaalaa, jolloin G-duuriasteikkoa ei esiinny enää ollenkaan. Tämä on tietysti myös tyylikysymys.
Sitten kun halutaan tehdä biisin soinnutuksesta mielenkiintoisempi lainaamalla sointuja muista sävellajeista (eli kun aletaan soittaa jazzia) niin moodeista on hyötyä, koska enää sillä alkuperäisen sävellajin duuriasteikolla ei pärjääkkään. Alkaa esiintymään ns. "vältettäviä nuotteja", joita voi olla vaikea muistaa ulkoa.
Nuo "avoid" eli "vältettävät" nuotit ei sinänsä ole mikään syy hylätä jotain skaalaa. Mutta jos sointu tulee sävellajin ulkopuolelta, niin kyllä skaalankin joutuu hakemaan sieltä.
Duuristeikon moodit ja "avoid"-nuotit:
1. Jooninen (duuri) 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, "avoid" note 4. Duuri, Maj7-tyyppiset soinnut
2. Doorinen 1, 2, b3, 4, 5, 6, b7, ei "avoid" noteja. m7-soinnut
3. Fryyginen 1, b2, b3, 4, 5, b6, b7, "avoid" nuotit b2 ja b6 m7 soinnulle. Vaikka fryyginen skaala usein listataan m7-soinnulle sopivaksi, väittäisin että jazzmuusikko yleensä käyttää sitä vain jos IIIm7 korvaa I asteen. Toinen tilanne on sellainen jossa skaalaa käytetään V7(sus4)b9 soinnulle, jolloin ei ole "avoid" nuottejakaan.
4. Lyydinen 1, 2, 3, #4, 5, 6, 7, ei "avoid" noteja. Maj7 (#11)-soinnut
5. Miksoyydinen, 1, 2, 3, 4, 5, 6, b7, "avoid note" 4, paitsi 7(sus4) soinnussa. 7, tai 7(sus4)-soinnut.
6. Aiolinen (luonnollinen moli) 1, 2, b3, 4, 5, b6, b7, "avoid" note b6. Modaalisessa kansanmusiikissa (esim. karjalainen runolaulu) tavallinen. Jazzsoittaja käyttäisi lähinnä VIm7 soinnulle. Jos mollisoinnussa on #5/b6, on luonnollinen molli käypä skaala, esim. sointukulussa Xm, Xm#5, Xm6, toiselle soinnulle.
7. Lokrinen 1, b2, b3, 4, b5, b6, b7, "avoid" note b2. m7b5 ("puolidimi-")-soinnut.
Kuten näet on kaikissa, paitsi doorisessa ja lyydisessä skaalassa "avoid" nuotteja.
Melodisen mollin moodeissa sen sijaan ei ole "avoid" nuotteja (ks. posti yllä), lukuunottamatta 5:ttä, "Mixolydian b6" skaalaa, jossa 4 ja b6 ovat "avoid" noteja.
Voisitko vielä selventää, miten se, että kokenut muusikko näkee teoksessa II-V rakenteita liittyy moodeihin ja niiden valintaan?
Jos vaikka esimerkissäni Bm7 E7 Am7 D7, muusikko ei tunnista Bm7 - E7 kulkua II - V kuluksi, saattaa hän edelleen soittaa B-fryygistä B-doorisen sijaan, koska fryyginen on lähempänä alkuperäistä sävellajia. II -V kulun tunnistaminen auttaa "päästämään irti sävellajista" ja soittamaan B-doorista, joka erkanee enemmän G-duurista, mutta on tavallaan sujuvampi, koska soittaja käsittelee sointukulkua Bm7 - E7, pelkän Bm7-soinnun sijaan. II -V kulut on jazzsoittajan peruskauraa, ja niiden käsittely kaikissa mahdollisissa tilanteissa on jatkuvan harjoittelun kohde. IIm7.lle soitetaan useimmiten doorista, joskus sointu saatetaan korvata m7b5 -soinnulla/-skaaloilla, sen sijaan V soinnulle on ehkä laajimmat skaalavalintamahdolisuudet. Yksittäisen V7-soinnun voi myös korvata II -V skaaloilla/soinnuilla. Esim. G - D7 "kappaleessani", D7:n tilalle voi halutessaan soittaa Am7- D7 tai jopa Am7b5 - D7 kulkuja. Jazzmusiikissa II -V sointukulkuja voi esiintyä mistä sävellajista hyvänsä lainattuina, eivätkä ne välttämättä purkaudu I:lle.
Ylipäätään voisi vielä keskustella lisää siitä, vaikuttaako soinnun teho (toonika, subdominantti, dominantti) valittavaan moodiin?
ks. taulukko yllä.
Selitykseni taisi olla aika huono. :( Teoriagurut jatkakoon! :)
Suosittelen Marc Sabatellan sivuja: http://www.outsideshore.com/primer/primer/index.html, ja Mark Levinen teosta "The Jazz Theory Book".
Esim Carlos Santanan "O Ye Como Va"
Tito Puenten!! Auts! korjasin ton!
Edit: typot, mokat. | PjP
02.02.2007 17:52:36 | |
|
Selitykseni taisi olla aika huono. :( Teoriagurut jatkakoon! :)
Suosittelen Marc Sabatellan sivuja: http://www.outsideshore.com/primer/primer/index.html, ja Mark Levinen teosta "The Jazz Theory Book".
Auts! korjasin ton!
Edit: typot, mokat.
Selitys oli varsin hyvä, kiitos! :D Ja kiitokset myös kepulaiselle!
Jazz Theory Book by Levine on kirjastosta varattu ja nyt työskentelen Tabellin Jazz musiikin harmonia -opuksen parissa.
Täytyy tutkia tuo antamasi nettilinkki pikapuoliin, kiitoksia vain siitäkin.
Hienoa kun jaksatte opastaa.
Nyt onkin tullut jo teoriaa siinä määrin, että täytyy hetki viettää sen teorian käytäntöön viemisen parissa ennen kuin voi vastaanottaa uutta. ;D Musiikki on siitä hauska harrastus, että koko elämän ajaksi riittää opittavaa....
Make it Funky! | |
Mä ostin tänään Levinen Jazz Theory Bookin F-musasta, 55 euroa. Pikavilkaisulla näyttää, että aloin väärästä päästä, mulla on sen Jazz Piano Book, mutta ensinmainittu olisi ilmeisesti pitänyt lukea (ja soittaa) ekaksi.
COB No 1 "The piano is the ultimate percussive and harmonic instrument" | |
Kiitoksia vielä tästä FAQ:sta, on auttanut todella paljon :)
Kitara: Jackson DXMG
Vahvari: Line 6 Spider II 2x75w | |
Todella paljon nähnyt topicin aloittaja vaivaa! Nyt täytyy kysästä tämmönen todella älytön kysymys: Onko Freukkareiden "Särkynytsydämiset" kappaleen lead osiot millä introkin alkaa (en siis tarkoita sitä komppi kitaraa mikä soittaa sointuja) ja jatkuu soolona siellä välissä ja soi muutenkin säkeistöissä, niin onko se soitettu jonkun skaalan mukaan ja jos on niin minkä ja mistä voi päätellä mitä skaalaa missäkin biisissä on käytetty? Tämä on siis aloittelevan (korvakuulolta soittavan) kysymys. | |
Todella paljon nähnyt topicin aloittaja vaivaa! Nyt täytyy kysästä tämmönen todella älytön kysymys: Onko Freukkareiden "Särkynytsydämiset" kappaleen lead osiot millä introkin alkaa (en siis tarkoita sitä komppi kitaraa mikä soittaa sointuja) ja jatkuu soolona siellä välissä ja soi muutenkin säkeistöissä, niin onko se soitettu jonkun skaalan mukaan ja jos on niin minkä ja mistä voi päätellä mitä skaalaa missäkin biisissä on käytetty? Tämä on siis aloittelevan (korvakuulolta soittavan) kysymys.
Onks' se se piisi, jonka sanat jossain kohdassa menee joteskin "viekää minut baariin veljet, tuoliin nostakaa...etc???"
Se on kyllä ihan sama, mitä musiikkia soittaa, kunhan sen tekee hyvin (Jean Sibelius) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
