Muusikoiden.net
08.12.2016
OGRE | Klikkaa tästä lisätietoa ja jälleenmyyjät 

Musiikin teoria ja säveltäminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Rytmistä ja soinnun vaihdoksesta
1
matiainen
29.03.2014 20:04:40
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://tinypic.com/r/24mump1/8
 
Ylläolevassa esimerkissä basso vaihtaa ekan tahdin upbeatillä F:ään samaan aikaan kun synkopoitu bassorumpu lyö. Kitara vaihtaa vasta toisen tahdin downbeatillä ja tätä ei ole rytmissä mitenkään varsinaisesti korostettu.
 
Ennen olen ajattelut että soinnut vaihtuvat välittömästi, eksaktiin aikaan. Nyt olen sillä kannalla, että se muutos on asteittainen. Tavallaanhan tuosta esimerkistä saa jaettua kolmekin vaihdoskohtaa:
 
1) edellisen soinnun "hajoaminen" - melodia alkaa jämptisti priimi-/kvinttilinjalla ja etenee sitten senhetkisen soinnun jännitteisiin (Bbmaj9) / seuraavan soinnun perussäveliin (F/Bb, F/C?)
2) downbeat - alakerta ennakoi uutta sointua ja melodian "resolvointia"
3) upbeat - sointuvaihdos täydellinen
 
Tuollainen esimerkin yksinkertainen jännitteiden rakentaminen ja purkaminen tietenkin on musiikissa aivan keskeistä ja ilman analysointiakin musiikissa jokainen tuota varmaan tekee. Tämä downbeat-upbeat -homma kuitenkin askaruttaa.
 
Eli analysointi herätti muutamia kysymyksiä teille vastattavaksi:
- vaihtuuko se sointu nyt tässä downbeatillä vai upbeatillä?
- jos se vaihtuu downbeatillä niin kitaran sointu nähdään sitten synkooppina?
 
- kannattaako eri instrumenttien sointuvaihdot hajottaa eri iskuille (kuten esimerkin bassoääni vs. melodia/harmonia) ja onko tämä yleistä?
- vai pitäisikö yleisesti synkoopin tapahtua kaikilla instrumenteilla yhteisesti?
 
- onko ensimmäisen tahdin toinen sointu järkevämpi ajatella F-sointuna vai Bb-sointuna?
- onko Bbmaj9-soinnun kohdalla edes kyseessä jännitteen rakentaminen vai onko se jo ennakointia tai peräti purkamista?
 
- pitäisikö rumpujen selkeästi "aksentoida" esimerkissä sekä downbeat että upbeat?
- vaikuttaako rytmillinen "aksentoimattomuus" soinnun vaihdoskohdan tulkintaan?
 
Mielelläni kuulen vaikka aihetta vain läheltä liippaavia vastauksia, koska kysymys on jo aika ympäripyöreä. (Ainakin termistöä saa tarkentaa tai korjata..)
 
Carvinen
10.04.2014 22:11:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Klassisen musiikin puolella puhutaan pidätyksistä, joissa siis edellisen soinnun sävel jatkuu, vaikka musiikkianalyytikko on tulkinnut soinnun jo vaihtuneen. Päinvastainen tapaus on ennakkosävel: seuraavan soinnun sävel alkaa, ennen kuin sointu vaihtuu muissa äänissä tahi soittimissa. Näiden lisäksi on joukko muitakin hajasäveliksi kutsuttuja ääniä, joilla on omat nimensä.
 
Mitä tulee rytmiin, niin siitä ei minun mielestäni populaarimusiikissa kanna liikaa stressata. Kyllä rumpali hoitaa... yhteistyön rumpalin ja basistin kesken pitää tietenkin toimia, vaikka harmoninen tilanne biisissä olisi millainen.
 
Käytettiinpä klassisen tai populaarimusiikin termejä, tarkoitus on sama: tuoda väriä sointukudokseen ja pehmentää sointuvaihdosten jyrkkyyttä. Klassisen puolella on satsiaineet (soinnutus ja kontrapunkti), joissa opetellaan tekemään näitä vaihdoksia ennalta määrätyn tyylin mukaisesti. Yleensä opiskelijat nillittävät, että miksi eivät saa kirjoittaa kuten haluavat. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ensin opiskellaan yksi tyyli yksityiskohtiaan myöten. Kun kurssit on suoritettu, saa tietenkin kirjoitella miten haluaa. Ja oppitunnin ulkopuolella saa ihan rauhassa rustata rinnakkaisia oktaaveita ja kvinttejä ja vaikka kolmintaa johtosävelet.
 
Todennäköisesti myös populaarimusiikissa tietyt kuljetukset toimivat paremmin kuin toiset. Sointi pysyy jotensakin tasalaatuisena ja on myös hyvä ottaa huomioon se, mikä on kunkin soittimen kannalta helposti toteuttavissa. Toisaalta, osittain kyse on siitäkin, mihin korva on tottunut ja mikä tuntuu tutulta.
 
Tuo sointuvaihdosten palikkamaisuuden rikkominen on oiva tapa välttää tavanomaisuutta, joten reippaasti vain kokeilemaan! Olennaista ei ole vaivata päätään sointujen nimillä vaan kuunnella ja kokeilla, että kuulostaako hyvältä ja onko sovinnolla soitettavissa. Teoria ja erilaiset äänenkuljetussäännöt ovat olemassa vain kuvatakseen ja antaakseen nimiä tavallisille soiville ilmiöille. Tietenkin yhtyesoitossa joku voi pullikoida vastaan, jos on kovin tottunut kolmen soinnun kappaleiden jyrkkiin sointuvaihdoksiin ja euroviisutyylisiin äkkimodulaatioihin. Todennäköisesti et onnistu säveltämään tai sovittamaan mitään, mille jollakin teoreetikolla ei olisi nimeä. Niistä älä välitä, nimeämisen voi jättää sikseen. On ihan riittävää todeta basistille, että vaihdahan kokeeksi C:stä F:ään jo edellisen tahdin viimeisellä iskulla. Jos toimii, hyvä; jos ei, eipä ole vaikea perua muutosta.
 
Musiikkitiede on meidän epämusikaalisten lohtu
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti