Muusikoiden.net
05.12.2016
 

Musiikin teoria ja säveltäminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Rohkeaa sävelkieltä tai harmonioita populaarimusiikissa?
1 2
sub zero
12.04.2013 22:29:08 (muokattu 13.04.2013 19:24:47)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Löytyykö esimerkkejä jostain pidemmälle menevästä sävelkielestä tai harmonioista populaarimusiikin kohdalla?
 
(Pysytellen kuitenkin tonaalisuudessa, vrt. esim miten myöhäisromantiikka ja vaikkapa Prokofjev venyttivät sävelkieltä aiempaan romantiikkaan nähden. Lähtökohtana eli sinä "ei-venytettynä" materiaalina voisi olla vaikka Beatlesin musiikin sävelkieli ja harmoniat)
 
Tää voi tietysti olla kinkkinen, että mitä sillä pidemmälle menevällä tarkoitetaan populaarimusiikin yhteydessä, mutta jos nyt jollekin jotain tulis mieleen...
 
levesinet
13.04.2013 18:49:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Chico Buarque & Ennio Morricone - Lei no, lei sta ballando
1970
 
Janus
13.04.2013 20:41:15 (muokattu 13.04.2013 20:42:04)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tässä varmaan pitäisi määritellä "populaarimusiikki". Levesinetin biisiä en ehdi kuunnella, mutta ehkä "rikkainta" harmoniaa on löytynyt juuri bossa nova/MPB-akselilta. Listamenestyksellä mitattuna rikkainta harmoniaa on ehkäpä Nik Kershaw'n "The Riddle"-kappaleessa (UK singles #3). Jos mikä vaan sähköisesti soitettu laulumusiikki käy, 60-70 -luvun brittiprogesta saattaa löytyä jotain, ja amerikkalaisilla sitten oli Zappa, tietysti. Tämän päivän artisteista Rufus Wainwrightilla saattaa olla jotain annettavaa aiheeseen.
 
Nelisormimangusti
13.04.2013 21:36:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janus: Listamenestyksellä mitattuna rikkainta harmoniaa on ehkäpä Nik Kershaw'n "The Riddle"-kappaleessa
 
Niinhän tuo joskus soi kovasti radiossa. Enpä olisi arvannut muistikuvien perusteella, että soinnutus on tuollaista. Eihän siellä vertikaalisessa mielessä mitään hämmentävää ole, mutta kyllä tuota soittaessa ainakin basisti pysyy hereillä. Jotenkin raikasta ajatella, että rikkaushan voi olla sitäkin, että kuinka soinnusta siirrytään seuraavaan. Rikkaasta harmoniasta tulee helposti mieleen vaan, että soinnuissa on hirveästi säveliä.
 
Nelisormimangusti
13.04.2013 23:24:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bohemian rhapsody ei ole ihan tyypillisimmästä päästä populaarimusiikkia ja myös listamenestyksellä mitattuna aika kova luu.
 
http://www.queensongs.info/the-book … at-the-opera/bohemian-rhapsody.html
 
sub zero
14.04.2013 14:04:19 (muokattu 14.04.2013 22:27:10)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janus: Tässä varmaan pitäisi määritellä "populaarimusiikki". Levesinetin biisiä en ehdi kuunnella, mutta ehkä "rikkainta" harmoniaa on löytynyt juuri bossa nova/MPB-akselilta. Listamenestyksellä mitattuna rikkainta harmoniaa on ehkäpä Nik Kershaw'n "The Riddle"-kappaleessa (UK singles #3).
 
En tiedä olisinko huomannut tuossa The Riddlessä mitään outoa jos et olisi sanonut. Siinä voi kuulla vähän epätavanomaisempia sointuvaihdoksia, jotka tuovat oman mukavan lisänsä, mutta ei se noin melodialtaan taida olla irtiotto tavanomaisesta.
 
Tietysti epätavanomaiset sointukulut on mielenkiintosia jo sinänsä ja tuostakin saa jo vähän mietittävää, että voisiko tuommoisia keinoja käyttää kappaleen elävöittämiseksi.
 
EDIT: Olen kuunnellut tuota nyt aika monta kertaa, siinä sointukierrossa on ehkä yksi (vai kaksi?) kohtaa, joka kuulostaa enemmän modulaatiolta kuin "normaalilta" soinnunvaihdokselta. Voisi tietysti katsoa vielä tarkemmin jossain vaiheessa, mikä käännös siinä on.
 
Zeeboo
14.04.2013 14:47:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Harmonioiden puolelta Steely Dan on minun korvaherkkua.
 
White men can't Monk
sub zero
14.04.2013 15:06:29 (muokattu 14.04.2013 16:17:56)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kaikille ohjeeksi: Laittakaa yksittäisiä biisejä esimerkeiksi, jos haluatte kontribuoida tähän ketjuun. Pelkän artistin tai genren nimen varassa on aika työlästä etsiä.
 
(populaarimusiikki tässä viittaa kaikkeen, mikä ei ole taidemusaa, jazzia tai jotain etnistä musiikkia eli myös pienemmät alagenret ovat mukana, mutta pysytään suht melodisessa musiikissa)
 
levesinet
14.04.2013 15:49:59 (muokattu 14.04.2013 15:50:44)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janus: Levesinetin biisiä en ehdi kuunnella, mutta ehkä "rikkainta" harmoniaa on löytynyt juuri bossa nova/MPB-akselilta.
 
Tällä kertaa jujuna ei ollut MPB ja jazzmainen harmonia vaan Morriconen sovitus ja Edda Dell'Orso taustalla laulamassa. Onko lopputulos erityisen hyvä, on toinen juttu.
 
Harmonialtaan kaikkein haastavimmat MPB-muusikot, kuten Toninho Horta ja Ivan Lins, ovat yleensä samalla ja usein enenevässä määrin omastakin mielestään myös jazzmuusikkoja, joten en uskaltanut laittaa esimerkkiä, joka olisi varmaan hyvällä syyllä kuitattu jazzin vaikutuksella, jazzia kun nimenomaan ei lasketa populaarimusiikiksi. Lô Borges ja Beto Guedes puolestaan taitavat lähestyä progressiivista rockia toisinaan hyvinkin kapinallisin (ja ilahduttavin) sointukuluin.
 
sub zero
14.04.2013 16:10:21 (muokattu 14.04.2013 16:15:37)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

^
Noita música popular brasileira (MPB) juttuja voisin ottaa kuunteluun joka tapauksessa
 
Itseäni kiinnostaa populaarimusiikin sävelkielen laajentaminen (tai poikkeukselliset mutta toimivat ratkaisut sävelissä) ajatuksena. Tietysti jazz-kappaleistakin voi olla siinä apua. Free jazz yms. sen sijaan on oma juttunsa (tietenkään ei lainkaan mahdottoman tuntuinen idea, että esim Coltranesta voisi ottaa vaikutteita populaarimusiikkiin).
 
--
 
Kuuntelin hiljattain R. Straussin "Vier Letzte Liederiä" ja siinä tuntui hauskasti, että heti ensimmäisen laulun (Frühling) alussa sopraanon melodia pyristelisi korkeuksiin karkuun Wagneria edeltävän romantiikan sävelkieltä.
 
Zeeboo
14.04.2013 17:09:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: ..yksittäisiä biisejä esimerkeiksi.
 
SD:ltä vaikkapa Aja, FM, Josie... Donald Fagenilta esim. I.G.Y, The Goodbye Look, Maxine.
Ei mitään varsinaisia vallankumouksia, mutta niin hemmetin hienosti kirjoitettuja pilli- ja laulustemmoja. Kopsahti joskus 70-luvun puolenvälin jälkeen, ja vielkin pelaa.
 
White men can't Monk
levesinet
14.04.2013 17:47:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No jos ei murehdita populaarin ja jazzin ym. taidemusiikin rajaa ja MPB kiinnostaa, niin tässä muutamia erikoisuuksia:
 
A. C. Jobim - Retrato em Branco e Preto
Elis Reginan tai Chico Buarquen laulamana. Melodia on inhaa kromaattista siksakkia.
 
Lô Borges - Vento de Maio
Harmonia
 
Toninho Horta - Beijo Partido
Harmonia
 
Milton Nascimento - Morro Velho
Moodit, erikoinen melodia ja Luiz Eçan orkesteritaustat
 
Epämuusikko
15.04.2013 08:51:31 (muokattu 15.04.2013 08:56:36)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Dänien ja Levesinetin brassailuiden sekaan heitän vaikka että Kate Bush - Wuthering Heights. A-osan hyvin annosteltu randomius toimii meikälle.
 
kys. mammalta löytyisi varmasti enemmänkin ammennettavaa, vaan kun ei oo joutanu tonkimaan.
 
+ Toninho Horta = best koska http://www.mandrahgora.com.br/fotos … ta---1980_2012-03-08_14-04-35_0.jpg
 
tuossa 12-sävelerikoisuudentavoittelua Caetano Velosolta
http://www.youtube.com/watch?v=Fugcs6u_Skg
 
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1
levesinet
15.04.2013 18:27:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Epämuusikko: tuossa 12-sävelerikoisuudentavoittelua Caetano Velosolta
http://www.youtube.com/watch?v=Fugcs6u_Skg

 
PAHA. Enpä ollut ennen kuullutkaan. Ota plussa.
 
baron
15.04.2013 20:51:38 (muokattu 15.04.2013 21:07:10)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tää säie on mennyt jo kovin "korkealentoiseksi".
Mulle aikoinaan Beatlesin Michelle oli sellainen piisi että voiko noinkin tehdä ja varmaan sen harmonia-analyysistä voitaisiin saada kohtuullinen "tappelu" tälläkin palstalla?
 
Edit: Yesterdaystakin taidettiin käydä pieni taistelu?
Kait se tarkoittaa ainaskin että harmonia on joteskin tavanomaisesta poikkeavaa?
 
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine)
Janus
15.04.2013 21:17:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://www.youtube.com/watch?v=pKUdQRPGk6g No tosta jos ei oo aiemmin tuttu (Frank Zappa: Inca Roads).
 
sub zero
15.04.2013 23:52:46 (muokattu 16.04.2013 00:04:32)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tää säie on mennyt jo kovin "korkealentoiseksi"
 
Tässä ketjussa oli jotenkin lähtöideana, että yritetään tähyillä Beatlesia pidemmälle, mutta toki joku voisi väittää niinkin, että Beatles oli sen verran progressiivinen, että kannattaisi analysoida nimenomaan heidänkin biisejään, jos haluaa pohtia näitä asioita.
 
Janus: http://www.youtube.com/watch?v=pKUdQRPGk6g No tosta jos ei oo aiemmin tuttu (Frank Zappa: Inca Roads).
 
Tämä onkin tuttu kappale (siinä määrin, että näin Dweezil Zappan soittavan sen livenä) ja se on käynyt jossain vaiheessa mielessä, kun olen miettinyt tämän tyyppisiä asioita.
 
En saanut nyt äkkiseltään googletettua sointuja, kun tulee vain noita kitaratabeja ilman sointumerkintöjä, mutta pitää varmaan katella jossain vaiheessa, tarkemmin miltä se näyttää.
 
Kappaleessa on mielestäni hyvin tehokkaana koukkuna se kuorolla varustetun hitaamman kohdan tuleminen. Kyseinen kohta kuulostaa itsessään aika tavalliselta sävelkieleltään ainakin noin päälle päin, mutta se toimiikin siten kontrastina sille epätavanomaisemmalle pääsäkeistölle.
 
baron
16.04.2013 09:18:45 (muokattu 16.04.2013 09:19:05)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: Tässä ketjussa oli jotenkin lähtöideana, että yritetään tähyillä Beatlesia pidemmälle, mutta toki joku voisi väittää niinkin, että Beatles oli sen verran progressiivinen, että kannattaisi analysoida nimenomaan heidänkin biisejään, jos haluaa pohtia näitä asioita.
 
En nyt haluaisi jankuttaa mutta mun mielestä Beatlesit jotka aloittivat kolmen soinnun rokeilla pääsivät aika pitkälle ja siinä genressä kyllä olivat jonkinlaisia uranuurtajia sekä melodian, harmonian että rytminkin suhteen (esim. 5/8 Within You, Without You instruosuudessa)
 
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine)
sub zero
16.04.2013 11:41:50 (muokattu 16.04.2013 11:42:06)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

baron: En nyt haluaisi jankuttaa mutta mun mielestä Beatlesit jotka aloittivat kolmen soinnun rokeilla pääsivät aika pitkälle ja siinä genressä kyllä olivat jonkinlaisia uranuurtajia sekä melodian, harmonian että rytminkin suhteen (esim. 5/8 Within You, Without You instruosuudessa)
 
Joo, en mitenkään kiellä tätä. Esimerkkinä mielenkiintoisista sointukuluista voidaan mainita vielä vaikka Penny Lane
 
Klezberg
16.04.2013 12:52:57
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

baron: Tää säie on mennyt jo kovin "korkealentoiseksi".
Mulle aikoinaan Beatlesin Michelle oli sellainen piisi että voiko noinkin tehdä ja varmaan sen harmonia-analyysistä voitaisiin saada kohtuullinen "tappelu" tälläkin palstalla?
 
Edit: Yesterdaystakin taidettiin käydä pieni taistelu?
Kait se tarkoittaa ainaskin että harmonia on joteskin tavanomaisesta poikkeavaa?

 
Mulle tuli sama mieleen tästä keskustelusta. Semmoinen kirja kuin Twilight of the Gods, The Beatles in Retrospect analysoi juuri näitä juttuja Beatlesien musiikissa.
 
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta.. siksi siirryinkin haitariin
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti