| Aihe: Sooloilua sointujen päälle, how on earth! | |
|---|
 heikkiha
05.01.2013 11:33:07 (muokattu 05.01.2013 11:37:10) | |
|
Oma ehdotus:
Ottaen huomioon annetun tyylilajin (Neil Young tyylinen rocknroll) yrittäisin pitää saman meiningin myös soolon harmonian käsittelyssä.
D = Kuulematta muuta biisiä, pitäisin sooloni vallitsevan sävellajin D pohjaisena. Duuri vai molli? Enempi jotain siltä väliltä eli "in the key of blues/rock". Koska bändi soittaa kolmisointuja niin oletan että he jättävät minulle oikeuden laajentaa sointuja nelisoinnuiksi jos tahdon. Olen kiltillä tuulella ja haluan että sooloni kuulostaa jokseenkiin juurevalta. Siispä valitsen D soinnussa asteikoksi D mixolyydisen maustettuna b3 (F) sävelellä, mutta tod.näk. venyttäisin tuota nuottia hieman jottei sointu saisi liian vahvaa mollivaikutelmaa. Nelisointuna ajattelisin seuraavia sointuja: D7, D7#9 (En alt.sointuna vaan Hendrix on nyt mielessä).
F = Tässä vaiheessa muutan D mixolyydisen asteikon luonnolliseksi D molliksi, siitä syystä että F on Dm rinnakkaisduuri (D aiolisessa on samat äänet kuin F joonisessa). D-soinnun ja F-soinnun funktio on käytännössä sama, mutta fiilis erilainen. Eli tässä vaiheessa ainakaan mun korvissa ei ole vielä harmonisesti tapahtunut kuin pieni fiiliksen muutos. E-säveltä kuitenkin välttelisin, koska tällä kertaa en halua että F sointu saa Fmaj7 sävyä. Toinen vaihtoehto olisi ajatella F7 sointua eli tehdä saman homman kuin D soinnussa: soittaa tässä tapauksessa F mixolyydista höystettynä blues äänillä. Tämä toisi myös sointukiertoon pienen modaalisen sävyn. Nelisointuna ajattelisin seuraavia sointuja: F6 (jooninen asteikko) tai F7 (mixolyydinen)
C = Tämän soinnun ajattelen puhtaasti D luonnollisen mollin seitsemäntenä asteena eli asteikko olisi C mixolyydinen. Nelisointuna ajattelisin: C7
G = G soinnun kohdalla voikin tehdä erilaisia ratkaisuja. Joka tapauksessa pitäisin edelleen D:n vallitseva sävellajina, mikä tarkoittaa sitä että G sointuasteena on neljäs aste. Yksi vaihtoehto on soittaa puhtaasti D duuri asteikkoa, riippuen toki siitä minkälaisen sävyn haluaa antaa G soinnulle ja minkälaisia valintoja on tehnyt edellisten sointujen kohdalla. Eli asteikkona olisi G Lyydinen. Toinen vaihtoehto on ajatella G korvaana sointuna D pohjaiselle soinnulle. Eli voisi ajatella että sointukierto menisikin näin: D, F, C, D. Tällöin ajattelin G sointua G7 sointuna eli asteikko tässäkin tapauksessa mixolyydinen (D doorinen). G7 sointuna tuo olisi myös lainaus D pohjaisesta bluesista. Nelisointuna ajattelen: G6 tai Gmaj7 ja G7.
On hoppu enkä ehdi lukea läpi. Jos on virheitä niin korjatkaa!
-Heikki
"Eihän täällä olla lusimassa vaan pitämässä hauskaa ja saamassa aikaan kunnon jälkeä." - Robbie Robertson | |
heikkiha: Kuulematta muuta biisiä, pitäisin sooloni vallitsevan sävellajin D pohjaisena. Duuri vai molli?
Joudun kysymään, että millä perusteella vallitseva sävellaji on D? | |
Nelisormimangusti: Joudun kysymään, että millä perusteella vallitseva sävellaji on D?
Hyvä kysymys! Tein analysiin miettien tilannetta, jossa eteeni lyödään soinnut, laitetaan nauha pyörimään ja sanotaan: "Soita soolo näihin sointuihin!". Eli tulin johtopäätökseeni kuulematta kappaleen muita osia tai melodiaa, jotka saattaisivat antaa noille soinnuille eri funktion.
Vallitsevaksi sävellajiksi tai toonikaksi valitsin D:n seuraavista syistä:
1) D on sointukierron ensimmäinen sointu ja
2) kuulostaa omaan korvaani kierron staattisimmalta soinnulta.
3) Sävelestä D saa hyvän linkin noiden kaikkien sointujen välillä.
(Soinnussa D, sävel D on perusääni.
Soinnussa F, sävel D on seksti.
Soinnussa C, sävel D on nooni.
Soinnussa G, sävel D on kvintti.)
-Heikki
"Eihän täällä olla lusimassa vaan pitämässä hauskaa ja saamassa aikaan kunnon jälkeä." - Robbie Robertson | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
