| Aihe: Tohtori Toonika ja blues-asteikko | 1 |
|---|
|
Muuten selkeässä Tohtori Toonikassa on mielestäni epämääräinen selostus mollipentatoniseen asteikkoon perustuvasta blues-asteikosta. Minulle ei auennut kuvauksesta, miten asteikko soitetaan duuri- tai mollisävellajissa.
Harjoitukset tehtyäni löysin seuraavan logiikan: mollisävellajissa asteikko soitetaan etumerkinnän mukaisesti, duurissa taas alennetaan tilapäisetumerkeillä 2. ja 7. sävel. Näin tehtynä harjoitukset menivät oikein Opettajan oppaan mukaan.
Seuraava oivallukseni oli, että tällä logiikalla asteikosta muodostui intervalleiltaan samanlainen sekä duurissa että mollissa!
Omituista. Onko asteikko siis sama duurissa ja mollissa vai ymmärsinkö jotain väärin? | |
Primates: ... intervalleiltaan samanlainen sekä duurissa että mollissa!
Omituista. Onko asteikko siis sama duurissa ja mollissa vai ymmärsinkö jotain väärin?
Asteikot "etenevät" samalla tavalla, perusäänen paikka rimpsussa ratkaisee kumpi on kyseessä. A, C, D, D#/Eb, E, G, A, C.... tuosta A-molliblues A, C, D, D#/Eb, E, G, A ja C-duuriblues C, D, D#/Eb, E, G, A, C.
Jos on väärin, niin olen ollut autuaan tietämätön asioiden oikeasta laidasta pitkään ;)
White men can't Monk |  Primates
12.08.2012 19:01:45 (muokattu 12.08.2012 19:34:14) | |
|
Kiitos, Zeeboo.
En kuitenkaan tarkoittanut rinnakkaissävellajeja C-Am, vaan esim. C-duuria ja C-mollia. Käyttämälläni logiikalla blues-asteikossa esiintyvät samat sävelet, oli sitten kyseessä molli tai duuri!
Esimerkki: C-mollin etumerkinnässä alennetaan A, B, ja E. Kun blues-asteikkoon ei lisätä tilapäisetumerkkejä, viivastolle kirjoitettuna se muodostuu nuoteista C, Eb, F, F#, G ja Bb.
C-duurissa taas ei ole etumerkintöjä. Kun blues-asteikko kirjoitetaan viivastolle, muodostuu se nuoteista C, E, F, F#, G ja B. Tämä on Tohtori Toonikan mukaan väärin. Kun sitten alennan tilapäisetumerkeillä toisen ja viimeisen nuotin (E ja B), päädyn samoihin säveliin kuin C-mollissa.
Näin kirjan harjoitukset menevät oikein. Vaikuttaa siltä, kuin tilapäisalennusten tarkoitus olisi vain pakottaa asteikko samanlaiseksi sekä duurissa että mollissa. | |
Bluesia ei kannata ajatella duurin tai mollin kannalta. Se vaan on. Duuri- ja molliblues-sointukulut ovat asia erikseen.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
Haluaisin kuitenkin tietää, olenko ymmärtänyt asian kirjan tarkoittamalla tavalla. | |
Epämuusikko: Bluesia ei kannata ajatella duurin tai mollin kannalta. Se vaan on. Duuri- ja molliblues-sointukulut ovat asia erikseen.
Jep. Blues on ihan ikioma tonaliteettinsa.
Toonikaa minulla ei ole (!), mutta yks suomalainen arvovaltainen musiikkipedagogi kertoi aikanaan asteikot noin, kuin tuossa ylempänä rustasin. Tuosta rimpsustahan on helppo transponoida kumpikin sopivasti kohdilleen (sorry primates, en ensin ymmärtänyt kysymystä). Sen mukaan C-duuribluesasteikko menee C, D, D#/Eb, E, G, Bb.
* Onpa jotkut olleet kovastikin kärkkäästi sitä mieltä, ettei duuribluesia ole olemassakaan. Mokomaan en ota kantaa, mieluummin soittelen Epämuusikon ajatuksen mukaisesti: se vaan on.
White men can't Monk | |
Kiitos vastauksista. Epäselvän selitykseni ymmärtävät varmaan parhaiten ne, jotka ovat tehneet Tohtori Toonikan harjoitukset.
Tiedän, etteivät asiat ole bluesissa yksiselitteisiä. Yritänkin tässä ymmärtää kirjan tekijän näkemystä. Harmittaa, kun ei tiedä, onko päätellyt jotain väärin. Saan omituisella lähestymistavallani oikeita vastauksia harjoituksiin, mutta jokin perusoivallus tuntuu puuttuvan. | |
Moro Primates:
Primates: Muuten selkeässä Tohtori Toonikassa on mielestäni epämääräinen selostus mollipentatoniseen asteikkoon perustuvasta blues-asteikosta. Minulle ei auennut kuvauksesta, miten asteikko soitetaan duuri- tai mollisävellajissa.
Harjoitukset tehtyäni löysin seuraavan logiikan: mollisävellajissa asteikko soitetaan etumerkinnän mukaisesti, duurissa taas alennetaan tilapäisetumerkeillä 2. ja 7. sävel. Näin tehtynä harjoitukset menivät oikein Opettajan oppaan mukaan.
Seuraava oivallukseni oli, että tällä logiikalla asteikosta muodostui intervalleiltaan samanlainen sekä duurissa että mollissa!
Aivan. Bluesasteikko ei sinänsä perustu mihinkään muuhun asteikkoon. Se on tavallaan "keskiarvo" siitä sävelistöstä mitä blues-kappaleiden melodiat sisältävät, mutta ei koko totuus bluesista.
Omituista. Onko asteikko siis sama duurissa ja mollissa vai ymmärsinkö jotain väärin?
Et ymmärtänyt lainkaan väärin, bluesasteikko on bluesasteikko. Se, miksi kirjassa otetaan esiin duuri- ja mollisävellajit johtuu siitä, että kun bluesasteikkoa kirjoitetaan länsimaisen musiikin parissa kehittyneellä nuotinkirjoitussysteemillä, täytyy vähän soveltaa. Koska useimmiten kappaleen nuotinnoksessa käytetään joko duurin tai mollin etumerkintää, on bluesasteikon nuotinnos tehtävä tämän sävellajin etumerkinnän ehdoilla. Siksi duurisävellajissa (esim. C blues kirjoitettuna C-duurin etumerkeillä) mainitsemasi bluesasteikon sävelet on alennettava. Mollisävellajissa pieni terssi ja pieni septimi ovat jo alennettu sävellajin etumerkinnässä, siksi näitä alennuksia ei tarvitse erikseen tehdä.
Termit duuri- ja molliblues viittaavat useimmiten blues-kappaleen soinnutukseen. Duuribluesissa soinnutuksen kivijalkana dominanttiseiskasoinnut, mollibluesissa yleisimmin molliseiskasoinnut.
Auttoiko tämä yhtään? Kysy lisää jos en osannut selventää riittävästi.
Terv. toinen tekijöistä.
"Dr. Dominant, I presume?" |  baron
13.08.2012 14:24:20 (muokattu 13.08.2012 14:25:13) | |
|
Duuribluesasteikko on mollibluesasteikon toinen moodi ja mollibluesasteikko duuribluesasteikon kuudes moodi
A-molliblues
A C D Eb E G A
Kun lähdetään toisesta sävelestä:
C D Eb E G A C niin C-duuriblues.
Kun nyt lähdetään kuudennesta sävelestä niin taas A-molliblues
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Dr Dominant, suurkiitokset!
Asiahan on nyt selvä. Jostain syystä kirjassa ollut muotoilu jätti minut epävarmaksi. Aloittelijana voi jäädä jumiin mitä ihmeellisimpiin kohtiin. Etenin kirjan melodiaosuutta sujuvasti ja olikin yllätys, että näennäisen yksinkertainen blues pisti pakan sekaisin.
Tuleepa muuten kuunneltua bluesiakin uusin korvin tästä lähtien.
Kiitos myös Baronille. Tosin olen vasta tutustumassa koko moodi-käsitteeseen, joten en vielä saa tuosta paljoa irti. | |
Primates: Tosin olen vasta tutustumassa koko moodi-käsitteeseen, joten en vielä saa tuosta paljoa irti.
Ei se moodi-ideologia niin kummallista ole. Kun meillä on mikä tahansa asteikko niin tekemällä uusi asteikko aloittamalla jostain toisesta sävelestä siitä asteikosta niin saadaan sen asteikon joku moodi.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Itse asiahan on jo (mm. kirjan tekijän puolesta) seikkaperäisesti selitetty - mutta halusin vielä lisätä tähän sen, että blues on suureksi osaksi tunnetta, jota musiikillisesti kuvataan soittamalla "mollikeskiarvon" (hauska sana) ääniä dominanttiseptimisointujen ("duuri") päälle.
Molliblueseissa soinnut ovat molleja ja asteikko on mollia, joten välittynyt tunne on "duuri"-bluesia surullisempi.
tämä pitää vielä teoriapuolelle sekoittaa:
vuosien saatossa etenkin valkoihoiset bluessoittajat on kehitelleet bluesasteikosta vielä astetta monimutkaisempia sekoitteita duurin ja mollin välillä. Esimerkiksi Eric Clapton käyttää usein "duuri"bluesiin asteikkoa jossa on äänet
I-IIIb-IV-Vb-V-VI-VIIb (A-"duurissa" A-C-D-Eb-E-F#-G), eli seksti on siellä lähinnä värittämään hieman duurimaisemmaksi tuota sävyä.
mutta summasummaarum, blues on todella pitkälti tunteen välittämistä, ja sellaisen musiikillinen analysointi on aina haastavaa.
miten hiljennetään sähkökitaristi? -annetaan sille nuotti. | |
Chunga: "mollikeskiarvo" (hauska sana)
ja erittäin kuvaava!
tunteen välittämistä, ja sellaisen musiikillinen analysointi on aina haastavaa.
sellaisen kaikenlainen analysointi on haastavaa. Tatsi täysille ja don't worry.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
