| Aihe: ongelmia biisinteossa | 1 |
|---|
 varo
21.05.2012 01:33:42 (muokattu 21.05.2012 01:34:24) | |
|
Hei kanssamuusikot!
Olen basisti ja siinä sivussa kitaristi, ja usein biisejä tehdessäni kohtaan seuraavan ongelman: saan yhden osan tehtyä, mutta en muita siihen sopivia. Tai biisi jää kaipaamaan vielä sitä "jotain" lisäosaa.
Esimerkkinä tästä akustisella kitaralla soittamani kuvio, jossa yläkielillä soitetaan A duuria bassosävelen laskiessa A:sta Gissän kautta Fissään ja E:hen.. hyvältä kuulostaa, mutta ei etene mihinkään.. Neuvoja? Mistäköhän moinen voisi johtua? |  jp8000
21.05.2012 07:19:23 (muokattu 21.05.2012 09:15:52) | |
|
Olen huono neuvomaan, mutta kokeile vaikka paluuta takaisin ykkössointuun, eli A:han, joka on A duuriasteikon se eka sointu
tuossa olisi sointuaste -pdf tiedostoon osoite:
http://www.piano-play-it.com/suppor … s/major-and-minor-scale-degrees.pdf
"It was totally worth it" -homer simpson in the episode "fraudcast news" |  Numb
21.05.2012 11:43:23 | |
|
Jatka vaikkapa niitten irrallisten osien tekemistä. Mieti niitten laittamista peräkkäin, ja kokeile miltä ne kuulostavat yhdessä, tai onko joissakin pätkissä jollain tapaa samaa tunnelmaa, rytmiikkaa tai jotain. Muuta osien sävellajeja tarvittaessa.
I might be schizophrenic but I am also Jesus | |
Itse en tee koskaan musiikkia kuvaamallasi tavalla. Mulla biisin teko lähtee teksteistä. Koska itse en kirjoita lyriikkaa, niin mä otan mulle annetun tekstin, mietin vähän miten se teksti jäsentyy, ja sitten luon osat biisiin. Intro-verse-chorus-verse-solo-bridge-verse-outro, vaikkapa tommoinen, ja sitten kun olen ton päättänyt, niin siinähän sitä. Tämän jälkeen siis tavutan sanat ja varmistan, että lyriikka menee kohdalleen (tässä esim oletuksena, että verse = verse1,verse2,verse1, vaikkapa).
Eli lyriikan pitää tavuttua samalla tavalla. Sitten sävellän melodian, hahmottelen harmonia, korjaan melodiaa, tarkennen harmoniaa .... iteroin siis. Siinähän sitä sitten syntyy ;-) | varo
21.05.2012 12:29:32 | |
|
Joo no mulla taas lyriikoiden osuus on pyöreä nolla tällä hetkellä, sillä en osaa laulaa ja soittaa samaan aikaan.
Olisiko puuttellinen teoriatietämys yksi vaikuttava tekijä? Poppipuolen teoriaa en ole käynyt läpi kuin 1/3 tason, ja oikeastaan kaksi ainoaa järkevää biisiäni on pitkälti sellaista, minkä sisällön pystyn teorian termein selittämään. Musaopiston rehtori kehotti ammattipuolelle tähtääviä soittajia tekemään paljon omia biisejä, sillä sitä kautta "sisäistää" musiikin nopeammin.. Meinaiskohan juurikin tota teoriapuolta? | Hauler
21.05.2012 14:14:20 (muokattu 21.05.2012 14:14:31) | |
|
Kannattaa myös tutkia ja analysoida toisten tekemiä kappaleita. | Numb
21.05.2012 14:19:11 (muokattu 21.05.2012 14:20:05) | |
|
varo: Olisiko puuttellinen teoriatietämys yksi vaikuttava tekijä?
Se voi olla. Teoriatietämys voi avata umpikujia, mutta musiikissahan on kyse asioista, jotka kuullaan. Jos jokin kuulostaa hyvältä ja kiinnostavalta, niin se on sitä. Teorian kautta taas voi tuottaa myös "virheetöntä" musiikkia, joka ei kuitenkaan ole kiinnostavaa. Itse en biisejä tehdessä juurikaan mieti edes sitä vähää tuntemaani teoriaa.
Jos nyt avaan omaa biisintekoprosessiani vaikkapa oheisen yhden biisin verran: http://dl.dropbox.com/u/74687910/Oblivion.mp3
Yhden kerran hohhailin kitaran kanssa niitä näitä, ja ajattelin, että rakennanpa sellaisen sointukierron, jossa yksi sävel säilyy koko ajan. Ja että käytänpä siinä jotakin muitakin sointuja kuin perusduurit, mollit ja seiskat. Tuli tämmöinen kierto: Em9 Dmaj7 F#sus2 D#m H. Jokaisessa soinnussa sävel F#.
Siinä soittelin sitä, ja kierto tuntui miellytävälle. Sitten ajattelin, että voisikohan tähän laulaakin jotain. Aukaisin suuni tietämättä yhtään mitä sieltä tulisi. Sieltä tuli aika lailla saman tien A-osan melodia ja sanojen ensimmäinen laini. Minä siinä, että kappas vaan, tommoinen.
Jatkoin siinä sitten kitaran kanssa näpelöintiä, että jonnekin tämä voisi tästä mennä. Pistelin erinäisiä sointuja, kunnes korvaan tarttui A7 D Hm A# -kierto. Sanat ja melodia syntyivät suurin piirtein kuten A-osassa.
Sitten homma tyssäsi. Ei tullut mitään jatkoa. Nämä kaksi osaa menivät pöytälaatikkoon.
Hieman aikaisemmin oli siinä rämpytellessä ja laulellessa syntynyt kaksi muuta osaa, jotka kuuluivat mielestäni yhteen keskenään:
D E D C
F#m A E C D
Sanat näihin tulivat sitä kautta, että Oblivion aivan yksittäisenä sanana kiehtoi jostain syystä. Siitä johduin ajatukseen, että unholasta me kaikki tulemme ja sinne me kaikki myös palaamme, että tämä elämämme on hetkellinen nousu kvanttivaahdosta. Sainkin nämä ajatukset jotenkin ujutettua osiin.
Joskus siinä sitten kun pyörittelin mielessäni erilaisia laatikossa olevia pätkiä, nämä kaksi osaa jotenkin muljahtivat peräkkäin. Mieleni radion soittamana niitten peräkkäinolossa tuntui olevan järkeä.
Niinpä niistä tuli kappaleen C ja D -osat.
Teoriaa en ajatellut matkan aikana. Vain sitä, tuntuuko tämä minusta hyvälle.
edit: Minäkään en osannut laulaa ja soittaa yhtäaikaa ennen kuin ryhdyin tekemään sitä. Opittava taito siinä kuin muutkin taidot.
I might be schizophrenic but I am also Jesus | varo
21.05.2012 14:58:59 | |
|
Hauler: Kannattaa myös tutkia ja analysoida toisten tekemiä kappaleita.
Tässäkin kyllä kieltämättä parantamisen varaa :D. Mutta silti jotenkin tuntuu, että lähinnä soitan biisit läpi, enkä saa niistä oikein mitään analyysia esim sointukiertojen ja kadenssien kannalta irti. Ja korvakuulolta soittamista pitää kanssa kehittää. | |
Henk. koht. olen huomannut, että klassinen sanonta "Pakko on paras muusa"-pitää kutinsa.
Mulla tulee liukuhihnalta yksittäisiä osia, mutta kokonaisten biisien kasaus on hidasta. Valmista tulee yleensä vasta kun studio deadline kolkuttelee ovella. Silloin käy niin, että jos osia uupuu niin jauhan kappaletta 24/7 niin kauan että se on valmis. Huomaa hyvin miten alitajunta rientää apuun kun herää yöllä ja menee kirjoittamaan puuttuvan kertsin.
Yleisesti ottaen olisi hyvä about joka päivä kirjoittaa jotain. Vaikka huonoa matskua. Pääkoppa alkaa tajuta että biisejähän tässä pitäis tehdä. Esim Paul McCartney kirjoittaa joka aamu lyhyet biisin sanat mistä vaan aiheesta ilman itsekritiikkiä "to keep the juices flowing". |  Zarmo
25.05.2012 10:55:28 (muokattu 25.05.2012 11:01:59) | |
|
varo:
Olisiko puuttellinen teoriatietämys yksi vaikuttava tekijä?
Kylläpä se on teoria on enempi analyysiväline, kuin toimintaohje, vaikka voihan sitä kvinttiympyrää pyöritellä ja katsella, mikä sointu voisi sopia toisen jälkeen.
Osaat ilmeisesti joitakin muiden tekemiä biisejä? Jos et, niin kannattaa ehkä opetella muutama ja yrittää tehdä itse jotain vähän samantapaista.
Jos tuota esimerkkijuttuasi haluaisi viedä eteenpäin, niin voisit vaikka ajatella, että tuo A:sta menevä laskeva juttu olisi säkeistö ja miettiiä siihen kertosäkeeksi jotain sointukiertoa. Kokeilepa vaikka alkaa D:stä. |  PJS
28.05.2012 10:45:16 | |
|
Mä luulen et ensimmäinen asia mitä kandee fundeerata on se että onko se sävellystyö/biisinkirjoittaminen lähtökohtaisesta vain sitä että "keksitään kuvioita" ja kokeillaan sointukiertoja toistensa perään, vai onko kyse siitä että sä haluat ilmaista/käsitellä jotain tunnetta/mielipidettä/muuta sisäistä tai ulkoista asiaa sen työsi kautta? Mun biisinkirjoitus oli aluksi myös tuota kuvioiden ja riffien keksimistä ja aina se johtaa siihen, että yksittäisiä palasia syntyy kyllä mutta niistä kasatut biisit joko tuntuvat geneerisiltä pastisseilta ihailemieni artistien musiikista tai sitten käy tosiaan niin että sitä itsestä sopivaa jatkoa sille yksittäiselle palaselle ei ikinä löydy koska itselle ei ole selvää mihin sen biisin pitäisi edes mennä.
Itselle se lähtölaukaus (minulle) oikeaan biisinkirjoittamiseen oli tietoinen päätös alkaa käyttää biisinkirjoitusta ennemminkin kanavana asioiden käsittelemiselle. Välttämättä tämä ei tarkoita, että biisien pitäisi olla mitään "rakas päiväkirja" tason henkilökohtaisuuksiin menemistä. Esim. omista biiseistä hyvin harvoin jos koskaan tulee sellaisia joissa pystyisin suoranaisesti samaistumaan biisin "kertojaääneen" henkilönä, mutta aina niissä on jokin asia itsestä mikä sen prosessin on laittanut alulle. Itsellä on usein taipuksena yhdistää tuo ajatus johonkin klassisen hyväksi havaittuun tematiikkaan kuten, parisuhteet/kasvaminen/yms.
Sen jälkeen kun sinulle on ennen biisin kirjoittamista edes suunnilleen/ideatasolla selvää mitä biisillä halutaan sanoa ja "mistä se kertoo" on se konkreettisen biisin tekeminen luultavasti vain melko yksinkertainen prosessi jossa haet oikeat melodiat, harmonian ja rytmin siihen tiedossa olevaan biisin pheelikseen...
Peace! | Numb
28.05.2012 17:06:00 | |
|
PJS: Mä luulen et ensimmäinen asia mitä kandee fundeerata on se että onko se sävellystyö/biisinkirjoittaminen lähtökohtaisesta vain sitä että "keksitään kuvioita" ja kokeillaan sointukiertoja toistensa perään, vai onko kyse siitä että sä haluat ilmaista/käsitellä jotain tunnetta/mielipidettä/muuta sisäistä tai ulkoista asiaa sen työsi kautta?
Mulla kyse tuntuu olevan enemmänkin siitä, että en tiedä, että minun tarvitsee tai että haluan käsitellä jotakin, mutta soittaessa se jokin tulee esiin sieltä jostakin missä se on ollut piilossa. Kun sen saa esiin, loppu on työstämistä. Eli sitä kuvioiden, sointukiertojen ja melodioiden kanssa puljaammista.
I might be schizophrenic but I am also Jesus | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
