Muusikoiden.net
10.12.2016
 

Musiikin teoria ja säveltäminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kuoroteoriaa?
1 2
Jazuhero
13.12.2010 20:12:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tein tuossa vähän hakua, eikä täältä vielä kai löytynyt threadia jossa selitettäisiin kuorojen toimintaa.
 
Itseäni kun on jo pitkään mietityttänyt, mitä kuoron eri osat laulavat? Sen verran tiedän, että useimmat kuorot jaetaan neljään äänialaan: basso, tenori, altto ja sopraano (ja onhan niitä siinä välissäkin vielä), mutta mitä kukin oikeasti laulaa?
 
Otetaan esimerkkinä vaikkapa joku tuttu kappale, virsi 30 eli Maa on niin kaunis. ( http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/030?OpenDocument ) Joku osa kuorosta kun laulaa tietysti tuota nuottien mukaista melodiaa. Tuohon kun on myös kirjattu nuo soinnut, niin veikkaan että muut osat kuorosta laulavat kyseisen soinnun mukaisia säveliä, eikö?
 
Sitten toisena mietinnän aiheena, kuvitellaan melodia, johon joku toinen laulaa päälle samaa melodiaa, mutta oktaavia korkeammalta (harmonia?). Joitakin kappaleita kun olen kuunnellut, on kuulostanut siltä kuin joissain kohdissa kun tuo alempaa melodiaa laulava laulaa nousevaa melodiaa, laulaa korkeammalta laulava puolestaan laskevaa melodiaa. Millä järjellä sellaisen teoria toimii? Onko suhde ihan vain puolisävelaskeleen lasku korkeammasta melodiasta aina puolisävelaskeleen nousua kohti alemmasta melodiasta?
 
Olisi kiva jos joku asian paremmin tunteva voisi selventää kuorojen teoriaa?
 
baron
13.12.2010 22:59:13
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jazuhero: Olisi kiva jos joku asian paremmin tunteva voisi selventää kuorojen teoriaa?
 
En mä mitenkään väitä osaavani kuorolaulun teoriaa mutta oon joutunut kuuntelemaan kuoroesityksiä olosuhteiden pakosta ja jos kaikki äänialaryhmät laulaisivat vain sointuääniä niin kyllä olisi äärimmäisen tylsää kuunneltavaa, kyllä kuorolle sovittamisessa pitää muutakin käyttää.
 
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine)
Konde
13.12.2010 23:31:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olisihan tosiaan aika tylsää, jos melodian lisäksi olisi vain sointuääniä ilman minkäänlaista yhdistämisen logiikkaa. Virsien koraalisatseissa, jotka toimii pohjana tai ovat suoraan kuoron äänet, ihanteellisinta lienee se, että on selkeä melodia, selkeä ja linjakas basso ja väliäänillä on selkeät itsenäiset stemmat, jotka kontekstista irrotettuna kuulostavat itsenään myös hyviltä tai ainakin hyvähköiltä melodioilta. Harmoniaopin kirjoista löytyy paljon tietoa, näitä saavat muut mainostaa. Vähän korkealentoisempaa tekstiä löytyy Aldwell & Schachterin kirjasta "Harmony and voice-leading". Tuo teos on kyllä asiasta tietämättömälle vähän turhan monimutkaista teoriaa, mutta on kyllä kattava hakuteos ja oppikirja.
 
Thevisa
14.12.2010 12:57:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Konde: Olisihan tosiaan aika tylsää, jos melodian lisäksi olisi vain sointuääniä ilman minkäänlaista yhdistämisen logiikkaa. Virsien koraalisatseissa, jotka toimii pohjana tai ovat suoraan kuoron äänet, ihanteellisinta lienee se, että on selkeä melodia, selkeä ja linjakas basso ja väliäänillä on selkeät itsenäiset stemmat, jotka kontekstista irrotettuna kuulostavat itsenään myös hyviltä tai ainakin hyvähköiltä melodioilta. Harmoniaopin kirjoista löytyy paljon tietoa, näitä saavat muut mainostaa. Vähän korkealentoisempaa tekstiä löytyy Aldwell & Schachterin kirjasta "Harmony and voice-leading". Tuo teos on kyllä asiasta tietämättömälle vähän turhan monimutkaista teoriaa, mutta on kyllä kattava hakuteos ja oppikirja.
 
Perkeles, olin juuri tuota ehdottamassa, sehän löytyy nykyään myös suomennettuna "Harmonia ja äänenkuljetus". Tuo kirja on kyllä se pakollinen, jos haluaa kuorosävellystä oppia, tai ylipäätään mitään klasaria. Meneehän se teoria monimutkaiseksi, mutta kirja lähtee ihan alkeista (jos tajuat miten nuotteja luetaan, niin olet jo tarpeeksi pitkällä päästäksesi opukseen sisään).
 
Rantsu
14.12.2010 14:53:27
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Konde: Olisihan tosiaan aika tylsää, jos melodian lisäksi olisi vain sointuääniä ilman minkäänlaista yhdistämisen logiikkaa. Virsien koraalisatseissa, jotka toimii pohjana tai ovat suoraan kuoron äänet, ihanteellisinta lienee se, että on selkeä melodia, selkeä ja linjakas basso ja väliäänillä on selkeät itsenäiset stemmat, jotka kontekstista irrotettuna kuulostavat itsenään myös hyviltä tai ainakin hyvähköiltä melodioilta.
 
No joo... Jos on kysymys tavallisesta perus-koraalisoinnutuksesta, niin ei niitä väliääniä kyllä hirveän melodisiksi saa, eikä tavallaan ole tarkoituskaan, riittää että ne ovat kutakuinkin laulettavia. Jos kiinnostaa, niin voi tutkia Bachin koraalisoinnutuksia, ne ovat tavallaan tuon tyylin huipentuma, ja niissä on sitten jo kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita väliäänissäkin, etenkin tenorissa.
 
Muutenhan satsinkirjoituksen opetteleminen on perinteisesti mennyt kenraalibasso > soinnutus > kontrapunkti -järjestyksessä, ja nykyään löytyy Wegelius-Linnala > Salmenhaara > Jeppesen -kirjakolminaisuudelle jo uudempiakin vaihtoehtoja.
 
jonnevaltonen
14.12.2010 19:52:59 (muokattu 14.12.2010 21:13:42)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuorolle voi tehdä vaikka tällaista.. http://www.youtube.com/watch?v=gjyWP2LfbyQ
 
- EDIT -
Tässä vielä "making of" http://www.youtube.com/watch?v=hyayFJ5Qzjs
 
"I once played poker with tarot cards. I got a full house and four people died." - Steve Pride "Make the best recordings that you can...." - Bruce Swedien
Jazuhero
14.12.2010 23:14:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitoksia vastauksista!
 
Tuossa tuli kuitenkin paljon asiaa jota en ihan täysin ymmärtänyt. Mitä siis tarkkaan ottaen ovat:
 
Koraalit? (Joitain tietyntyyppisiä laulu/sävellysjuttuja?)
 
Väliäänet? (Niitä ei-melodia- ja ei-bassoääniä, elikkä siis niitä altto- ja tenoristemmoja?)
 
Harmonia? (Jotain sävelten välisiin suhteisiin liittyvää?)
 
Elikkäs juu, alkeissa mennään...
 
Tonski
15.12.2010 00:25:06
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jazuhero: Kiitoksia vastauksista!
 
Tuossa tuli kuitenkin paljon asiaa jota en ihan täysin ymmärtänyt. Mitä siis tarkkaan ottaen ovat:
 
Koraalit? (Joitain tietyntyyppisiä laulu/sävellysjuttuja?)
 
Väliäänet? (Niitä ei-melodia- ja ei-bassoääniä, elikkä siis niitä altto- ja tenoristemmoja?)
 
Harmonia? (Jotain sävelten välisiin suhteisiin liittyvää?)
 
Elikkäs juu, alkeissa mennään...

 
Suosittelen musaopistoilla Musiikin teoria I - ja Kenraalibasso-kursseja, jos aihe kiinnostaa niin Säveltapailu D:stäkään tuskin on haittaa kuorohommissa.
 
Rantsu
15.12.2010 00:48:46
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jazuhero: Tuossa tuli kuitenkin paljon asiaa jota en ihan täysin ymmärtänyt. Mitä siis tarkkaan ottaen ovat:
 
Koraalit? (Joitain tietyntyyppisiä laulu/sävellysjuttuja?)

 
Tylsemmin sanottuna virsiä. Koraalisoinnutuksella tarkoitetaan soinnutustyyliä, joilla virsiä tavanomaisimmin soinnutetaan; sille tyypillistä on lähinnä se, että jokainen melodian sävel soinnutetaan aina uudella soinnulla, ja tietyt riitaintervallien käsittelysäännöt.
 
Väliäänet? (Niitä ei-melodia- ja ei-bassoääniä, elikkä siis niitä altto- ja tenoristemmoja?)
 
Jep. Satsin eli ääni- sointi- tai tai sävelkudoksen ei tarvitse kuitenkaan olla aina neliäänistä, ääniä voi olla tavallisimmillaan 2-8.
 
Harmonia? (Jotain sävelten välisiin suhteisiin liittyvää?)
 
Yhtaikaa soivat sävelet muodostavat harmonian eli soinnut, soinnutuksen tai sointumaailman.
 
Elikkäs juu, alkeissa mennään...
 
Alkeista lähteviä opintoja myös suosittelen! :)
 
Jazuhero
15.12.2010 15:40:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Selvä homma! Kiitoksia vastauksista! Taidanpa tutustua näihin alkeisiin vähän tarkemmin!
 
jorre
19.12.2010 01:15:37 (muokattu 23.12.2010 15:44:53)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuoroja ja lauluryhmiä johtaneena ja niille paljon sovituksia tehneenä (mutta edelleen harrastelijana) voisin antaa muutamia alkeisneuvoja. Alkajaisiksi on sanottava, että kuoroteoria ei juurikaan poikkea muusta yleisestä teoriasta, mutta joitakin laulajia koskevia seikkoja on syytä muistaa esim. äänenkuljetuksessa.
 
Joku osa kuorosta kun laulaa tietysti tuota nuottien mukaista melodiaa. Tuohon kun on myös kirjattu nuo soinnut, niin veikkaan että muut osat kuorosta laulavat kyseisen soinnun mukaisia säveliä, eikö?
 
Arvauksesi osui oikeaan, se joku osa on sopraanot. Mutta sittenpä onkin kokonainen oppikirjallinen sääntöjä ja ohjeita näiden muiden stemmojen liikkeistä ja sointujen yhdistämisestä toisiinsa.
 
Sitten toisena mietinnän aiheena, kuvitellaan melodia, johon joku toinen laulaa päälle samaa melodiaa, mutta oktaavia korkeammalta (harmonia?)
 
Tämä ei ole oikeastaan vielä mitään harmoniaa, vaan yksiäänistä laulamista eri oktaavista. Yleensähän, kun miehet ja naiset laulavat yksiäänisesti, niin miehet laulavat oktaavia alempaa kuin naiset. Tätäkin kyllä sovituksissa monesti hetkellisesti käytetään.
 
Joitakin kappaleita kun olen kuunnellut, on kuulostanut siltä kuin joissain kohdissa kun tuo alempaa melodiaa laulava laulaa nousevaa melodiaa, laulaa korkeammalta laulava puolestaan laskevaa melodiaa. Millä järjellä sellaisen teoria toimii? Onko suhde ihan vain puolisävelaskeleen lasku korkeammasta melodiasta aina puolisävelaskeleen nousua kohti alemmasta melodiasta?
 
Ihan näin yksinkertaista se ei ole. Erilaisia vastaliikkeeseen perustuvia juttuja voi tehdä, mutta se onkin jo monimutkaisempi juttu.
 
Kuorolle sovittamista voit kokeilla omaksi iloksesi vaikkapa seuraavsti, ja jos asia oikeasti rupeaa kiinnostamaan, niin sitten ryhtyä opiskelemaan tosissaan:
 
1. Tarkista kappaleelle valitut soinnut, ja korjaa tarvittaessa.
 
2. Kirjota bassostemma käyttäen sointujen juurisäveliä tai sointumerkissä kauttamerkin jäljessä annettua säveltä. Siis A-duurisoinnussa bassoon A ja Em-soinnussa E ja D/F#-soinnussa F#. Muitakin soinnun säveliä bassossa voidaan käyttää, lähinnä soinnun terssiä tai kvinttiä, mutta joskus myös septimiä, mutta aloitetaan juurisävelellä tai sointumerkissä annetulla sävelellä.
Basson äänialue on E-c1, eli suuren oktaavin E:stä yksiviivaisen oktaavin C:hen. (Voit tarkastaa Wikipediasta hakusanalla oktaavialat).
 
Yritä käyttää basson liikkeissä vastaliikettä aina kun mahdollista, eli siis jos melodia (=sopraano) liikkuu ylöspäin, niin basso liikkuu alaspäin ja päinvastoin. Basson sävel saa silloin tällöin olla sama kuin melodiasävel, mutta se ei saa tehdä ainuttakaan samanlaista sävelkulkua kuin sopraano (tai mikään muukaan stemma), koska se olisi rinnakkainen oktaavi, joka on kielletty liike. Myös rinnakkainen priimi ja kvintti ovat kiellettyjä.
 
Vältä kömpelyyttä, älä esim. kirjoita kahta peräkkäistä samansuuntaista kvartti- tai kvinttihyppyä, joista on tuloksena septimi tai nooni. Hyviä ja helposti laulettavia intervalleja ovat pieni ja suuri sekunti, pieni ja suuri terssi, puhdas kvartti, puhdas kvintti ja puhdas oktaavi.
Tarkista laulettavuus laulamalla stemma läpi, ja kokeile yhteen sopraanon kanssa.
 
3. Kirjoita väliäänet, tenori ja altto, käyttäen pääasiassa (tai oikeastaan vain) sointusäveliä. Päinvastoin kuin tuolla aiemmin joku väitti, niin tulos ei suinkaan ole yksitoikkoinen ja tylsä (paitsi jos valitut soinnut ovat tylsiä tai tylsässä järjestyksessä).
Jos peräkkäisillä soinnuilla on yhteisiä säveliä, niin ne kannatta sitoa, eli jos esim. C-soinnussa altossa on sävel E, niin seuraavassa Am-soinnussa se E-sävel kannattaa pitää edelleen altossa.
 
Jos melodiassa on ns. hajasävel esim. kahden sointusävelen välissä, voidaan se kohta soinnuttaa niin, että muut stemmat ovat sointusäveliä, tai sitten siinä kohdassa voidaan myös muissa stemmoissa käyttää hajasäveliä, jolloin syntyy hajasointu. Hajasäveliä voidaan käyttää myös pelkästään jossakin väliäänessä melodian kulkiessa sointusävelillä. Hajasävelten soinnuttaminen olisi jo melkeinpä jatkokurssin aihe. Tässä vaiheessa kannattaa opetella ensin pelkkien sointusävelten käyttö ja jättää hajasävelet sopraanoon.
 
Sopraanon ja alton, samoin kuin alton ja tenorin väli ei saa olla oktaavia suurempi. Basson ja tenorin välillä tällaista rajoitusta ei ole
Tenorin äänialue on c-g1 ja alton a-c2 (sopraanon c1-e2).
Tarkasta näidenkin stemmojen laulettavuus ja kielletyt rinnakkaisliikkeet kaikkien stemmojen väliltä.
 
4. Älä kirjoita stemmoja ristiin, niin että esim. tenori menisi alton yläpuolelle. Erityisesti sopraanon yläpuolelle ei kannata piipahdella, koska kuulija tulkitsee ylimmän äänen aina melodiaksi.
 
5. Kun kolmisoinnuissa on vain kolme säveltä, mutta stemmoja on yleensä neljä, niin joku soinnun sävelistä pitää kaksintaa. Sävellajin pääsoinnuissa, eli I, IV ja V asteen soinnuissa kaksinnetaan juuri tai joskus kvintti, mutta harvemmin terssi. Sijaissoinnuissa, eli II, III ja VI asteen soinnuissa voi kaksintaa minkä sävelen tahansa, mutta terssi on paras. Kaksinnus voi tapahtua esim. niin, että tenori ja altto laulavat saman sävelen, tai sitten niin, että esim. sopraano ja basso laulavat saman sävelen, mutta oktaavin päässä toisistaan jne. Kaksinnetusta sävelestä stemmat eivät voi jatkaa seuraavaan yhteiseen säveleen, koska siihen tulisi kielletty rinnakkaisliike.
 
6. Jos soinnussa esiintyy joku dissonanssi, niin laulettavuuden takia se olisi hyvä valmistaa etukäteen ja se pitää purkaa huolellisesti. Valmistaminen tarkoittaa sitä, että se dissonanssisävel esiintyy jo edellisessä soinnussa samassa stemmassa tai etenee edellisestä soinnusta askelliikkeellä tähän dissonanssitilanteeseen. Purkaminen tarkoittaa puolestaan sitä, että tämä dissonanssisävel kuljetetaan seuraavaan säveleen oikein. Esim. dominanttiseptimisoinnun septimi pitää aina purkaa alaspäin, vähennetyt intervallit sisäänpäin, ylinousevat ulospäin jne. Näistä olisi sivukaupalla asiaa, lievennöksiä ja poikkeuksiakin.
 
Teepä nyt näillä ohjeilla tuosta esimerkkivirrestä 4-ääninen sovitus, ja julkaise se täällä, niin voimme sitten porukalla hiukan katsella ja antaa lisäohjeita.
 
Ja kysy lisää kun tulee tenkkapoo. Hiukan yksilöidyimpiin kysymyksiin on aina helpompi vastata.
 
Jos asiaa innostut opiskelemaan, niin yli 30:stä tämän alan kirjan valikoimastani voin suositella Gordon Delamontin Modern Harmonic Technique Vol. I ja II, jos vain englannin kieli sujuu edes auttavasti. Tuossa ykkösosassakin riittää varmasti pureskeltavaa vähintäänkin vuodeksi. Joku tuolla suositteli Aldwellin ja Schachterin Harmonia ja äänenkuljetus nimistä teosta. Minusta se voisi olla sopivampi sitten näiden kahden jälkeen. Itse olen tilannut nämä Delamontin kirjat täältä:
http://www.sheetmusicplus.com/search?q=Gordon+Delamont
 
Tonski
19.12.2010 01:25:39
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jorre: Kuoroja ja lauluryhmiä johtaneena ja niille paljon sovituksia tehneenä (mutta edelleen harrastelijana) voisin antaa muutamia alkeisneuvoja. Alkajaisiksi on sanottava, että kuoroteoria ei juurikaan poikkea muusta yleisestä teoriasta, mutta joitakin laulajia koskevia seikkoja on syytä muistaa esim. äänenkuljetuksessa.
 

 
Arvauksesi osui oikeaan, se joku osa on sopraanot. Mutta sittenpä onkin kokonainen oppikirjallinen sääntöjä ja ohjeita näiden muiden stemmojen liikkeistä ja sointujen yhdistämisestä toisiinsa.
 

 
Tämä ei ole oikeastaan vielä mitään harmoniaa, vaan yksiäänistä laulamista eri oktaavista. Yleensähän, kun miehet ja naiset laulavat yksiäänisesti, niin miehet laulavat oktaavia alempaa kuin naiset. Tätäkin kyllä sovituksissa monesti hetkellisesti käytetään.
 

 
Ihan näin yksinkertaista se ei ole. Erilaisia vastaliikkeeseen perustuvia juttuja voi tehdä, mutta se onkin jo monimutkaisempi juttu.
 
Kuorolle sovittamista voit kokeilla omaksi iloksesi vaikkapa seuraavsti, ja jos asia oikeasti rupeaa kiinnostamaan, niin sitten ryhtyä opiskelemaan tosissaan:
 
1. Tarkista kappaleelle valitut soinnut, ja korjaa tarvittaessa.
 
2. Kirjota bassostemma käyttäen sointujen juurisäveliä tai sointumerkissä kauttamerkin jäljessä annettua säveltä. Siis A-duurisoinnussa bassoon A ja Em-soinnussa E ja D/F#-soinnussa F#. Muitakin soinnun säveliä bassossa voidaan käyttää, lähinnä soinnun terssiä tai kvinttiä, mutta joskus myös septimiä, mutta aloitetaan juurisävelellä tai sointumerkissä annetulla sävelellä.
Basson äänialue on E-c1, eli suuren oktaavin E:stä yksiviivaisen oktaavin C:hen. (Voit tarkastaa Wikipediasta hakusanalla oktaavialat).
 
Yritä käyttää basson liikkeissä vastaliikettä aina kun mahdollista, eli siis jos melodia (=sopraano) liikkuu ylöspäin, niin basso liikkuu alaspäin ja päinvastoin. Basson sävel saa silloin tällöin olla sama kuin melodiasävel, mutta se ei saa tehdä ainuttakaan samanlaista sävelkulkua kuin sopraano (tai mikään muukaan stemma), koska se olisi rinnakkainen oktaavi, joka on kielletty liike. Myös rinnakkainen priimi ja kvintti ovat kiellettyjä.
 
Vältä kömpelyyttä, älä esim. kirjoita kahta peräkkäistä samansuuntaista kvartti- tai kvinttihyppyä, joista on tuloksena septimi tai nooni. Hyviä ja helposti laulettavia intervalleja ovat pieni ja suuri sekunti, pieni ja suuri terssi, puhdas kvartti, puhdas kvintti ja puhdas oktaavi.
Tarkista laulettavuus laulamalla stemma läpi, ja kokeile yhteen sopraanon kanssa.
 
3. Kirjoita väliäänet, tenori ja altto, käyttäen pääasiassa (tai oikeastaan vain) sointusäveliä. Päinvastoin kuin tuolla aiemmin joku väitti, niin tulos ei suinkaan ole yksitoikkoinen ja tylsä (paitsi jos valitut soinnut ovat tylsiä tai tylsässä järjestyksessä).
Jos peräkkäisillä soinnuilla on yhteisiä säveliä, niin ne kannatta sitoa, eli jos esim. C-soinnussa altossa on sävel E, niin seuraavassa Am-soinnussa se E-sävel kannattaa pitää edelleen altossa.
 
Jos melodiassa on ns. hajasävel esim. kahden sointusävelen välissä, voidaan se kohta soinnuttaa niin, että muut stemmat ovat sointusäveliä, tai sitten siinä kohdassa voidaan myös muissa stemmoissa käyttää hajasäveliä, jolloin syntyy hajasointu. Hajasäveliä voidaan käyttää myös pelkästään jossakin väliäänessä melodian kulkiessa sointusävelillä. Hajasävelten soinnuttaminen olisi jo melkeinpä jatkokurssin aihe. Tässä vaiheessa kannattaa opetella ensin pelkkien sointusävelten käyttö ja jättää hajasävelet sopraanoon.
 
Sopraanon ja alton, samoin kuin alton ja tenorin väli ei saa olla oktaavia suurempi. Basson ja tenorin välillä tällaista rajoitusta ei ole
Tenorin äänialue on c-g1 ja alton a-c2 (sopraanon c1-e2).
Tarkasta näidenkin stemmojen laulettavuus ja kielletyt rinnakkaisliikkeet kaikkien stemmojen väliltä.
 
4. Älä kirjoita stemmoja ristiin, niin että esim. tenori menisi alton yläpuolelle. Erityisesti sopraanon yläpuolelle ei kannata piipahdella, koska kuulija tulkitsee ylimmän äänen aina melodiaksi.
 
5. Kun kolmisoinnuissa on vain kolme säveltä, mutta stemmoja on yleensä neljä, niin joku soinnun sävelistä pitää kaksintaa. Sävellajin pääsoinnuissa, eli I, IV ja V asteen soinnuissa kaksinnetaan juuri tai joskus kvintti, mutta ei koskaan terssiä. Sijaissoinnuissa, eli II, III ja VI asteen soinnuissa voi kaksintaa minkä sävelen tahansa, mutta terssi on paras. Kaksinnus voi tapahtua esim. niin, että tenori ja altto laulavat saman sävelen, tai sitten niin, että esim. sopraano ja basso laulavat saman sävelen, mutta oktaavin päässä toisistaan jne. Kaksinnetusta sävelestä stemmat eivät voi jatkaa seuraavaan yhteiseen säveleen, koska siihen tulisi kielletty rinnakkaisliike.
 
6. Jos soinnussa esiintyy joku dissonanssi, niin laulettavuuden takia se olisi hyvä valmistaa etukäteen ja se pitää purkaa huolellisesti. Valmistaminen tarkoittaa sitä, että se dissonanssisävel esiintyy jo edellisessä soinnussa samassa stemmassa tai etenee edellisestä soinnusta askelliikkeellä tähän dissonanssitilanteeseen. Purkaminen tarkoittaa puolestaan sitä, että tämä dissonanssisävel kuljetetaan seuraavaan säveleen oikein. Esim. dominanttiseptimisoinnun septimi pitää aina purkaa alaspäin, vähennetyt intervallit sisäänpäin, ylinousevat ulospäin jne. Näistä olisi sivukaupalla asiaa, lievennöksiä ja poikkeuksiakin.
 
Teepä nyt näillä ohjeilla tuosta esimerkkivirrestä 4-ääninen sovitus, ja julkaise se täällä, niin voimme sitten porukalla hiukan katsella ja antaa lisäohjeita.
 
Ja kysy lisää kun tulee tenkkapoo. Hiukan yksilöidyimpiin kysymyksiin on aina helpompi vastata.
 
Jos asiaa innostut opiskelemaan, niin yli 30:stä tämän alan kirjan valikoimastani voin suositella Gordon Delamontin Modern Harmonic Technique Vol. I ja II, jos vain englannin kieli sujuu edes auttavasti. Tuossa ykkösosassakin riittää varmasti pureskeltavaa vähintäänkin vuodeksi. Joku tuolla suositteli Aldwellin ja Schachterin Harmonia ja äänenkuljetus nimistä teosta. Minusta se voisi olla sopivampi sitten näiden kahden jälkeen. Itse olen tilannut nämä Delamontin kirjat täältä:
http://www.sheetmusicplus.com/search?q=Gordon+Delamont

 
Loistavaa, palkitsin plussalla!
 
Olisinko kovin hakusessa väittäessäni, että aika pirun hyvät valmiudet tähän hommaan saa opiskelemalla kenraalibassoa ja itse analysoimalla Bachin koraaleja? Sovittaa sen kappaleen sit hajalliseen asetteluun ja lisää hajasäveliä hyvällä maulla, siinähän sitä jo amatööritasolla olis kuorosovitusta. Kuitenkin jo järki sanoo, ettei varmaan kannata mitään noonihyppyjä tms. pistää millekään äänelle, aika kovatasoinen laulaja sais olla.
 
jorre
19.12.2010 15:31:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tonski: Loistavaa, palkitsin plussalla!
 
Olisinko kovin hakusessa väittäessäni, että aika pirun hyvät valmiudet tähän hommaan saa opiskelemalla kenraalibassoa ja itse analysoimalla Bachin koraaleja?

 
Et ole hakusessa yhtään, noista oppii todella paljon. Kenraalibasson oppikirjoja ei vaan taida oikein enää saada, kun oppilaitoksetkin ovat siitä jo luopumassa, ja lähtevät liikkeelle yleisestä harmonian opiskelusta. Bachin lisäksi voi analysoida esim. Mozartin ja Haydnin jousikvartettoja. Alkuperäiselle kysyjälle voi tosin olla hiukan rankka lähestymiskulma.
 
Sovittaa sen kappaleen sit hajalliseen asetteluun ja lisää hajasäveliä hyvällä maulla, siinähän sitä jo amatööritasolla olis kuorosovitusta.
 
Jep, paitsi että hajallista asettelua ei mielestäni varsinaisesti kannata tavoitella, ahdas asettelu kuulostaa ihan yhtä hyvältä. Valinta riippuu enemmän melodian liikkeistä. Kuljettamalla satsia vapaasti seka-asettelussa, voi välttää melodian liikkeistä johtuvia kömpelyyksiä.
 
Kuitenkin jo järki sanoo, ettei varmaan kannata mitään noonihyppyjä tms. pistää millekään äänelle, aika kovatasoinen laulaja sais olla.
 
Just näin. Ja tärkeintä on, että kirjoittaa paljon. Virheitä tulee aluksi paljon, mutta se ei ole vakavaa, ja eihän sitä muuten opi.
 
Löysin muuten hyvän sivuston Sibelius-akatemian sivuilta, näillä opeilla aloittelija pääsee taas palan matkaa eteenpäin, ja onpahan jotakin tekemistä, kun odottelee niitä kirjoja amerikoista.
 
http://www2.siba.fi/aleatori/index.php?id=128&la=fi
 
Tonski
19.12.2010 16:13:04
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo kiitokset jorrelle, saat vapaasti höpistä asiantuntijana lisää aiheesta jos jaksat, mä ainakin luen mielelläni:D
 
Täällä on joskus orkestroinnista ollu puhetta, ja nimimerkki Dr Dominant on neuvonut aiheesta, että jos saa jotain mielestään oikeesti hyvää ja valmista aikaiseksi niin kannattaa viedä ne stemmat elävälle esiintyjäkaartille ja kuunnella, mitä tuli tehtyä. Uskoisin, että pitkässä juoksussa tässä kuorohommassa vastaavanlainen käytäntö olis todella hedelmällistä, kun pääsee oikeassa kontekstissa kuulemaan omat aivoituksensa oikeiden ihmisten esittämänä. Kuitenkin mä sanosin, että kuoroteoriasta kiinnostuneiden kannattaa oikeesti opiskella musaopistojen kenraalibasson kirjoituksen kurssin oppimäärä silleen kiitettävästi haltuun, siitä tulee olemaan perkeleesti hyötyä. Myöhemmin opintojaan voi syventää Soinnutuksella ja Kontrapunktilla, jos kaikki tuntuu helpolta niin voi alkaa opiskeleen Palestrinan kontrapunktia.. ;)
 
Jazuhero
22.12.2010 16:09:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Wau! Erittäin suuri kiitos Jorrelle!!! Tuossa paketissa riittää pähkäiltävää!
 
Ehdin tuossa jo sovittamaan yhteen sopraanon ja basson Guitar Pro 6:ssa, lopputulos kuulosti ihan kivalta muutamaa basson hankalaa harppausta lukuun ottamatta. Korjasin niitä vähän lopuksi.
 
Mutta sitten kun piti alkaa väliääniä kirjoittamaan, iski tenkkapoo. Soinnun sävelissä mennään juu, mutta kun tuo kappale alkaa D-duurilla (D, A & F#), ja melodia lähtee D:stä, niin mitä tenorin ja alton pitäisi siis laulaa?
 
Jatkokysymyksenä, muistuttavatko väliäänten stemmat lähemmin melodiaa vaiko bassoa? Ja muistuttavatko ne edes toisiaan? Tai kenties tenori muistuttaa bassoa, ja altto sopraanoa?
 
Ja sellainen tuli mieleen, että senhän pitäisi kuulostaa hyvältä, jos kuoro yhdessä laulaisi ne soinnut, eikö? Basso vetää juurisävelen, sopraano oman osansa (mitä melodian valmiit nuotit määräävätkään) ja väliäänet laulavat sitten loput soinnusta. Suurin piirtein näin? Vai sitäkö tässä on minulle koitettu koko ajan selittää? ;)
 
Thevisa
22.12.2010 17:54:08 (muokattu 22.12.2010 18:11:33)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mutta sitten kun piti alkaa väliääniä kirjoittamaan, iski tenkkapoo. Soinnun sävelissä mennään juu, mutta kun tuo kappale alkaa D-duurilla (D, A & F#), ja melodia lähtee D:stä, niin mitä tenorin ja alton pitäisi siis laulaa?
 
Eli koska soinnussa on jo kaksi D:tä (basso ja sopraano), niin altto ja tenori laulavat F#:n ja A:n.
 
Jatkokysymyksenä, muistuttavatko väliäänten stemmat lähemmin melodiaa vaiko bassoa? Ja muistuttavatko ne edes toisiaan? Tai kenties tenori muistuttaa bassoa, ja altto sopraanoa?
 
Väliäänistemmat muistuttavat väliäänistemmoja. Basso ja melodia yritetään yleensä saada monipuolisiksi, kun taas väliäänet ovat "vain" niitä täytesäveliä, jotka yritetään rukata laulettavaan muotoon. Tästä syystä ne ovat yleensä paljon vähemmän liikkuvia ja itsenään laulettuna toimivia kuin basso ja melodia.
 
Noiden erot kyllä oppii kuorohommissa tunnistamaan. Itse olen ikäni laulanut bassoa, joten vaikka osaankin pysyä stemmassani enkä hämäänny muiden laulusta, niin kuitenkin jos joudun jossain mieskuorosovituksissa ykkösbassoon (alempi keskiääni), niin hämmennyn yleensä pikkuisen. Eri kappaleiden bassolinjoilla on niin paljon yhteistä keskenään, että väliäänen laulaminen tuntuu kummalliselta, ne kun ovat taas ihan oma juttunsa.
 
EDIT: eli siis joo, väliäänet muistuttavat toisiaan, mutta eivät niinkään sopranoa tai bassoa. Älä kuitenkaan yritä keinotekoisesti saada niistä toisensa kuuloisia, vaan anna niiden muotoutua luonnollisesti sääntöjen ja periaatteiden mukaiseksi.
 
Ja sellainen tuli mieleen, että senhän pitäisi kuulostaa hyvältä, jos kuoro yhdessä laulaisi ne soinnut, eikö? Basso vetää juurisävelen, sopraano oman osansa (mitä melodian valmiit nuotit määräävätkään) ja väliäänet laulavat sitten loput soinnusta. Suurin piirtein näin? Vai sitäkö tässä on minulle koitettu koko ajan selittää? ;)
 
Juuri tätä tässä on selitetty. Tuossa pitkähkössä oppaassa, joka edellä kirjoitettiin, kerrottiin sääntöjä kuinka tämä käytännössä toteutetaan. Basso ei ihan aina vedä juurisäveltä, mutta siihenkin on taas sitten omat sääntönsä, joten älä siitä hämmenny vielä.
 
Tonski
22.12.2010 18:10:39
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tosiaankin ketjun aloittajalle, että opiskele musiikkiopistojen standardilla Kenraalibasson perusteet: pääset niillä todella pitkälle. Se kun siltikin on hieman sääntörajoitteista hommaa, niin itse en lähtis keskustelufoorumeilla opettamaan koko paskaa.
 
jorre
23.12.2010 00:56:32 (muokattu 23.12.2010 15:37:15)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Thevisa tuossa jo erittäin hyvin vastasikin, mutta muutama lisäys vielä.
 
Väliäänistemmat todellakin ovat täyteääniä, joissa ankarien sääntöjen mukaan vältetään turhia liikkeitä. Tällöin ne viedään lähimpään seuraavan soinnun säveleen tai pidetään samassa sävelessä, jos sellainen seuraavassakin soinnussa on. Väliäänistä tulee tällöin aika usein vähän monotonisia, mutta ei sitä sieltä kudoksen sisältä huomaa. Sopraanoa tai bassoa muistuttavaan melodiakulkuun ei yleensä pyritä, paitsi jos käytetään kahden stemman välillä rinnakkaista terssi- tai sekstikulkua. Unohdetaan ne kuitenkin tässä alkuvaiheessa.
 
Tuo esimerkkivirsi voisi alkaa esimerkiksi näin (kuvaan kokonuottia isolla kirjaimella ja neljäsosanuottia pikkukirjaimella, tahtiviivaa kauttaviivalla ja käytän klassisen puolen nuottinimiä B ja H, en Bb ja B):
 
Sopraano: D, d, d / e, c#, D
Altto: A, h, a / c#, a, A
Tenori: F#, g, f# / G, F#
Basso: D, g, d / A, D
 
Kirjoitapa nämä nuoteille, niin voit huomata muutaman edellä kerrotun jutun.
 
1. A7- soinnun septimi (sävel G) on valmistettu ns. puolivalmistuksella, eli ts. septimisäveleen mennään asteliikkeellä, ei hypyllä, tämä helpottaa laulamista.
 
2. Septimi purkautuu alaspäin F#:ään, eli toonikasoinnun terssiin.
 
3. A7-soinnun septimi (G) ja terssi (C#) muodostavat ylinousevan kvartin, eli tritonuksen, ja kun ylinousevat intervallit pitää purkaa ulospäin, niin C#:n pitää nousta puoli sävelaskelta D:hen. Tämä on aika itsestään selvä liike, onhan C# ns. johtosävel, joka lähes poikkeuksetta johtaa toonikalle.
 
4. Ensimmäisessä tahdissa tenori ja altto kulkevat rinnakkaisessa terssissä, vaikka tämä ei ollut mitenkään tavoitteena. Toisen tahdin alussa muodostuu rinnakkainen terssi sopraanon ja alton välille. Nämä ovat ihan hyviä kulkuja.
 
5. Rinnakkaisia priimejä, kvinttejä tai oktaaveja ei ole.
 
6. Yhteisistä sävelistä on jouduttu luopumaan siirryttäessä D:stä A7:aan että saataisiin sointuun kaikki sävelet mukaan.
 
7. A7-soinnun jälkimmäisessä puolikkaassa, melodian ollessa C#-sävelellä, soinnusta puuttuu kvintti, eli sävel E. Kvintti voidaan jättää aika usein soinnusta pois, tällöin septimisoinnussa kaksinnetaan juuri, tai jos kyseessä on kolmisointu, niin kolminnetaan juuri.
 
Jatkapa tuosta samalla tyylillä kappaleen loppuun asti.
 
Orgelbauer
26.03.2011 08:26:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Rantsu: Jos kiinnostaa, niin voi tutkia Bachin koraalisoinnutuksia, ne ovat tavallaan tuon tyylin huipentuma, ja niissä on sitten jo kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita väliäänissäkin, etenkin tenorissa.
Bachin soinnutukset ovat toki eräänlainen huipentuma yleisen monipuolisuutensa ja koristeellisuutensa puolesta. Kuitenkin hänen sointumakunsa ihmetyttää välillä ainakin minua, ja löydän niistä myös musikaalisia mahalaskuja (oli ehkä myöhäinen lauantai-ilta ja Bachin piti saada kantaatti valmiiksi aamuksi) sekä muita kummallisuuksia. Myös kontrapunkti näyttää saavan välillä melkoista huutia Bachin kynästä kenraalibasson joutuessa hyppimään ja ravaamaan hengästymiseen saakka. Yleisesti ottaen minua vaivaakin Bachin kuoro- ja urkusoinnutuksissa sointusatsien rakenteen suuri vaihtelu, mukaan lukien nuo tenorin "mielenkiintoiset asiat". Pidänkin eniten mm. Mendelssohnin soinnutuksista, joissa on mukana suunnilleen kaikki Bachin harmonia, mutta jotka ovat yksinkertaisuudessaan hyvin sivistyneitä.
 
EP
26.03.2011 11:05:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä se Bach on ollu kuorojutuissa ainakin meikäläisen ykkönen (ja muutenkin).
Tosin opiskeluaikana soinnutuksessa ja sointuanalyysissä käytettiin joitakin Beethoovenin klaviersonatteja tms.
Mutta niinkun edelle ehdoteltiin niin musaopiston kenraalibassosta olis hyödyllistä lähtee liikkeelle.
 
Kaikista musiikin eri tyylilajeista löytyy sekä hyvää, että huonoa (Eli humpasta rokkiin ja jatsiin, klassistakaan unohtamatta)
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti