| Aihe: Moodit? | |
|---|
|
levesinet:
Pikemminkin mä en oo mistään kotoisin.
Tajusin tässä äskettäin että levesinethän on sen rer-linjan varrella mikä menee St-Germain-en-Layeen.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta | |
Rantsu: Myöhästyit...
http://www.youtube.com/watch?v=D7s5yCExSx8
Levesinetille on tosin annettava kunniamaininta siitä, että väisti aloitus- ja lopetussävellajin perussävelen biisin melodian kantavana aineksena ja käytti radikaalisti kvinttiä! :D
"Dr. Dominant, I presume?" | |
levesinet: Pikemminkin mä en oo mistään kotoisin.
No hemmetti!! Mä en tiennytkään että ollaan saman kylän poikia!! 8O
"Dr. Dominant, I presume?" | |
levesinet:
Linkitän tähän vielä äänityksen lähipäivinä. :)
Odotan jännityksellä!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Tämä tosiaan on käsittääkseni aika yleinen ongelma: mihin moodeja tarvitaan?
Mä olen basisti ja kiinnostuin vuosia sitten kovasti myös musiikin teoriasta ja sen soveltamisesta käytäntöön. Luin useita bassonsoitto-oppaita ja imin tietoa netistä ja milloin mistäkin.
Lähes kaikissa soitto-opuksissa esiteltiin nämä ihmeelliset moodit ja muita yleisimmin tarvittavia asteikoita. Mutta usean oppaan kohdalla niiden käyttö-
tarkoitus jäi hyvinkin epäselväksi.
Jonkin ajan päästä olin ymmärtänyt, että duuriasteikolla (kuten molleillakin) on moodinsa, sekä diatoniset sointunsa.
Aloitin harjoittelun. Varmasti vuoden ajan kävin viikoittain mielessäni läpi sävellajit
viiteen ylennys-ja alennusmerkkiin asti tähän tyyliin: Esim. A-duuri. A jooninen, Bm doorinen, C#m fryyginen jne. Siis myös mollit alkaen aiolisesta moodista.
Luonnollisen mollin lisäksi opettelin melodisen ja harmonisen mollin moodeineen.
Basistina mä sovellan moodeja suunnilleen näin: Kun saan lapun eteeni, selvitän pikaisesti mm. sävellajin, mitä sointuja sieltä löytyy, minkä asteen sointuja ne ovat
ja mitkä asteikot niihin käyvät. Onko muunne-sointuja sun muita. Mitkä asteikot käyvät niihin. Jos biisistä ei ole uloskirjoitettua bassolinjaa, mulla on tällä tavalla käytössäni runsaasti tietoa. Loput on kiinni tyylitajusta. Ja mua alun alkujaan kiinosti juuri tämä: mitä säveliä voin sointuäänien lisäksi bassolinjoissani käyttää, kun soitetaan pelkästään sointumerkkien pohjalta.
Tällaisesta asioiden kovasta pänttäämisestä ei ehkä kaikki jaksa innostua, mutta mulle se on avannut
ymmärrystä musiikillisiin tapahtumiin ja antanut työkalut monipuoliseen sointumerkeistä soittamiseen melkein milloin vaan ja missä vaan. Ja pisteenä iin päälle, näitä tietoja on hauska soveltaa soolo-soiton ulottuvuuksista nautiskellessa. | |
Imper:
Eli kyseessä on h-duuriasteikon sormitus (eli sama asia kuin h-jooninen, c#-doorinen, eb-fryyginen, e-lyydinen... jne.).
Korjaan ihan vähän: H-duuriasteikkoon kuuluvat sävelet H, C#, D#, E, F#, G# ja A# - alennus- ja ylennysmerkkejä kun ei samassa duuriasteikossa koskaan esiinny. Eli D#-fryyginen, ei Eb-fryyginen. Okei, enharmonisesti kitaristille täsmälleen samankuuloista, mutta viimeistään nuottiviivasto paljastaa räikeästi, että Eb-sävel ei H-duuriin kuulu, koska E kuuluu. Ja sittenhän on toki olemassa soittimia, joilla D# ja Eb soitetaan eri korkuisina...
Moodeista vielä... Mick Goodrick kirjoittaa kirjassaan "The Advancing Guitarist" seuraavaa:
"It seems that the kind of problems that many guitarists have with modes are twofold. First of all, the very nature of modes includes so much within it that the overview aspect can sometimes lead to confusion instead of clarification (not seeing the trees for the forest). Secondly, the complicated nature of the guitar tends to lend itself to very incomplete understanding, laden with gaps."
Tokihan moodit, sointujen muodostus ja ihan kaikki muut nuottiviivastolla selitettävissä olevat asiat havainnollistuvat paljon selkeämmin pianon koskettimistolla - siinä kun joka sävelelle on vain yksi fyysinen sijainti verrattuna vaikkapa kitaraan, jossa saman sävelen saa pahimmillaan kuudesta kohtaa otelautaa (puhumattakaan mahdollisten sormitusten lukumäärästä). Mielestäni siltikään kitaristien ei missään nimessä tulisi lannistua - kyllä ne moodit otelaudaltakin löytyvät, kunhan a)ymmärtää ensin teoriassa, mistä hommassa on kyse ja b)tuntee oman instrumenttinsa.
Asia on lopulta hyvin yksinkertainen, kun siitä pääsee jyvälle. Eri asia moodeissa (kuten missä tahansa muussakin asiassa) on niiden käyttäminen siten, että tuloksena on musiikkia eikä vain "moodeja moodien vuoksi". Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz: -Tokihan moodit, sointujen muodostus ja ihan kaikki muut nuottiviivastolla selitettävissä olevat asiat havainnollistuvat paljon selkeämmin pianon koskettimistolla - siinä kun joka sävelelle on vain yksi fyysinen sijainti verrattuna vaikkapa kitaraan, jossa saman sävelen saa pahimmillaan kuudesta kohtaa otelautaa (puhumattakaan mahdollisten sormitusten lukumäärästä).
Ai, mä oon ollut "kateellinen" kitaristeille että kun oppivat yhden moodin, vähän kättä siirtämällä se saadaan soitettua kaikissa sävellajeissa kun taas pianolla joutuu opettelemaan yhdelle moodille 12 sormitusta.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Ai, mä oon ollut "kateellinen" kitaristeille että kun oppivat yhden moodin, vähän kättä siirtämällä se saadaan soitettua kaikissa sävellajeissa kun taas pianolla joutuu opettelemaan yhdelle moodille 12 sormitusta.
Ammatinvalintakysymyksiä siispä. ;)
Mut joo, kaikissa soittimissa on omat helppoutensa ja vaikeutensa. Kyllä mää jossain määrin ymmärrän, että jos soittaa koko elämänsä ajan kitaralla vain 12 tahdin bluesia kolmella soinnulla, ei periaatteessa ole pakko kovin montaa eri sormitusta opetella. Saman tutun ja turvallisen boksin voi siirtää aina kunkin soinnun kohdalla eri kohtaan otelaudalla ja kaiken lisäksi ilmaisu voi olla aivan tyylinmukaista. Siltikin väkisin käy mielessä, mitä kaikkea muuta soittimesta saisi irti, jos ei olisi "laatikoiden vanki". Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
baron: Ai, mä oon ollut "kateellinen" kitaristeille että kun oppivat yhden moodin, vähän kättä siirtämällä se saadaan soitettua kaikissa sävellajeissa kun taas pianolla joutuu opettelemaan yhdelle moodille 12 sormitusta.
Älä ole. Ton vuoksi pianistit myös tietävät mitä säveliä soittavat, eivätkä vain tiluta tuttuja sormituksia apunakäyttäen. Ei se ole mikään sattuma, että suuri osa sovittajista (=asioiden soveltajat) on pianisteja, tai ainakin soittavat melko hyvin pianoa. | |
Jucciz: Korjaan ihan vähän: H-duuriasteikkoon kuuluvat sävelet H, C#, D#, E, F#, G# ja A# - alennus- ja ylennysmerkkejä kun ei samassa duuriasteikossa koskaan esiinny. Eli D#-fryyginen, ei Eb-fryyginen. Okei, enharmonisesti kitaristille täsmälleen samankuuloista, mutta viimeistään nuottiviivasto paljastaa räikeästi, että Eb-sävel ei H-duuriin kuulu, koska E kuuluu. Ja sittenhän on toki olemassa soittimia, joilla D# ja Eb soitetaan eri korkuisina...
Jep, tiedän ton!:) Mulle vaan jotkut äänet on aina "es" eikä koskaan "dis" :) Oikeestaan en oo koskaan miettinyt asiaa, että missä sävellajissa mitkäkin on alennettuja ja mitkä ylennettyjä!:) Kai ne nyt "tiiän" jos mietin, mutta kitaristeille noi on ollut joo vähän epäolennaisia!:)
Everyone is a per-son | |
baron: Ai, mä oon ollut "kateellinen" kitaristeille että kun oppivat yhden moodin, vähän kättä siirtämällä se saadaan soitettua kaikissa sävellajeissa kun taas pianolla joutuu opettelemaan yhdelle moodille 12 sormitusta.
Jep, mutta kuten Jukzic sanoi, kitaralla ton transponoinnin helpoutta kompensoi se, että sävelet voi ottaa useasta eri paikasta. Tämä tekee tosissaan sen, että osais vaikka duurin, harmonisten asteikoiden(duuri ja molli) ja jazz-mollin kaikkien moodien kaikki sormitukset koko kaulalta, absurdiksi. Tämä oikeastaan ihan pakottaa opettelemaan ne lainalaisuudet teoriassa ensin, ja sitten soveltamaan käytännössä, kunnes siitä soveltamisesta tulee spontaania. Tuntuu joskus, että vaan niiden moodien opettelumetodit tai jotain on niin vaikeita, että ilmaisu jää joillakin kitaristeilla köyhäksi, kun lähtee ettimään kitaristeja jotka ihan luonnollisesti vetävät vähänkään isompia intervallihyppyjä joka moodissa improvisoidessaan kitaran kaulalla:D Pianisteille tämäkin tuntuu olevan vähän luonnollisempaa, tosin ei voi yleistää kummallakaan puolella ikinä...
JanneI: Älä ole. Ton vuoksi pianistit myös tietävät mitä säveliä soittavat, eivätkä vain tiluta tuttuja sormituksia apunakäyttäen. Ei se ole mikään sattuma, että suuri osa sovittajista (=asioiden soveltajat) on pianisteja, tai ainakin soittavat melko hyvin pianoa.
..niinkun jotkut saattavat tehdä. | |
Imper: Jep, tiedän ton!:) Mulle vaan jotkut äänet on aina "es" eikä koskaan "dis" :) Oikeestaan en oo koskaan miettinyt asiaa, että missä sävellajissa mitkäkin on alennettuja ja mitkä ylennettyjä!:) Kai ne nyt "tiiän" jos mietin, mutta kitaristeille noi on ollut joo vähän epäolennaisia!:)
Lähinnähän se pistää silmään jos samassa skaalassa on sekä e että alennettu e, siis es.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta | |
Klezberg: Lähinnähän se pistää silmään jos samassa skaalassa on sekä e että alennettu e, siis es.
Periaatteessa seitsensävelisessä asteikossa on vain yksi kappale samannimisiä säveliä, sitten kun mennään useampisävelisiin asteikkoihin ei tilanteelta voida välttyä.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Periaatteessa seitsensävelisessä asteikossa on vain yksi kappale samannimisiä säveliä, sitten kun mennään useampisävelisiin asteikkoihin ei tilanteelta voida välttyä.
Joo, tiedän kyllä. Mutta silti, niin kauan kuin säveliä on riittävän vähän, niin ei välttämättä tarvitse sen enempää miettiä, katsoo vain ettei sama sävel ole sekä sellaisenaan että alennettuna tai korotettuna.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta | |
Klezberg: Joo, tiedän kyllä. Mutta silti, niin kauan kuin säveliä on riittävän vähän, niin ei välttämättä tarvitse sen enempää miettiä, katsoo vain ettei sama sävel ole sekä sellaisenaan että alennettuna tai korotettuna.
Joo en mä tarkoittanut kinata sun kanssasi, olin kovasti samaa mieltä:-)
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Tonski: Jep, mutta kuten Jukzic sanoi, kitaralla ton transponoinnin helpoutta kompensoi se, että sävelet voi ottaa useasta eri paikasta...
Ja sormituksiahan on. Viivaston päälle piirretyn g-pampulan voi noin alkajaisiksi soittaa kahdellakymmenellä tavalla.
Se, että transponointi on näennäisen helppoa pistää monet kitaristit ihan suotta ajamaan autopilotti päällä niin, ettei just ole hajuakaan mitä on tekemässä. Mutta jos nyt ei taas yleistettäisi ;)
White men can't Monk | |
Jos jokin soitettava asia ilmoitetaan menevän vaikkapa H lyydisestä moodista, niin tarkoitetaanko sillä H:lla lyydisen moodin juurisäveltä, vai pohjasointua jonka 4. moodista soitettaisiin?
Eli käykö H lyydinen F:n päälle? Ja millälailla jokin moodi määritellään duuriksi tai molliksi? (esim jos fryyginen on molli)
SOTKEMINEN ON KIVAA SIIHEN ASTI KUNNES PITÄÄ ALOITTAA SIIVOAMINEN!ll Wake up dead, in a plywood bed six feet from rest of your life. | |
Onko tämä oikein?
E luonnollisen mollin moodit.
1. E F# G A H C D
2. F# G A H C D E
3. G A H C D E F#
4. A H C D E F# G
5. H C D E F# G A
6. C D E F# G A H
7. D E F# G A H C
SOTKEMINEN ON KIVAA SIIHEN ASTI KUNNES PITÄÄ ALOITTAA SIIVOAMINEN!ll Wake up dead, in a plywood bed six feet from rest of your life. | |
heviäijä: Jos jokin soitettava asia ilmoitetaan menevän vaikkapa H lyydisestä moodista, niin tarkoitetaanko sillä H:lla lyydisen moodin juurisäveltä, vai pohjasointua jonka 4. moodista soitettaisiin?
H:lla tarkoitetaan lyydisen perussäveltä. Siis samaan tapaan kuin vaikka C duuri tarkoittaa duuriasteikkoa c:stä. Varsin simppeliä siis.
Eli käykö H lyydinen F:n päälle?
Siis onko niissä samat sävelet? Ei. F-duurin 4. sävel on B (siis alennettu H).
Ja millälailla jokin moodi määritellään duuriksi tai molliksi? (esim jos fryyginen on molli)
Korjatkoon joku paremmin tietävä, mutta duuriasteikon moodit miellän duuriksi tai molliksi sen perusteella löytyykö suuri vai pieni terssi. Suuri terssi = duuri, pieni terssi = molli.
Onko tämä oikein?
E luonnollisen mollin moodit.
1. E F# G A H C D
2. F# G A H C D E
3. G A H C D E F#
4. A H C D E F# G
5. H C D E F# G A
6. C D E F# G A H
7. D E F# G A H C
Idea on oikein. Mutta nää läjät säveliä yleensä ilmaistaan duuriasteikon moodeina, joihin luonnollinen molli (=aiolinen) kuuluu. Käytännössä ei sanota "E mollin 4. moodi" vaan sanotaan "molliasteikon 4. moodi A:sta" tai duuriasteikon kautta "duuriasteikon 2. moodi A:sta" (tai "A doorinen"). |  heviäijä
13.12.2015 16:07:57 (muokattu 13.12.2015 16:08:33) | |
|
Tulkitaanko E:stä F säveleen nousu puoli-vai kokosävelaskeleena, ku moodien kanssa leikitään? Esim. G duuri skaalan kolmas sävel H olisi fryygisen moodin ensimmäinen sävel ja C toinen. Fryygisen kahden ensimmäisen sävelen intervallihan on puoli sävelaskelta? Entä onko moodeja molliasteikosta? Kokeilin molliasteikosta fryygistä, ja siitä tulikin duuriasteikko??
SOTKEMINEN ON KIVAA SIIHEN ASTI KUNNES PITÄÄ ALOITTAA SIIVOAMINEN!ll Wake up dead, in a plywood bed six feet from rest of your life. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
