| Aihe: Näin sävellämme sinfonian itseopiskellen | |
|---|
|
Muutenkin, tässä ei ole tärkeää kuinka hyvä on minun sinfonia, vaan kuinka pystyin sen ylipäätään säveltämään, tätä keinoa olen tässä esittänyt.
Tää kuulostaa nyt siltä että "ei ole väliä mitä lopputulos on, kunhan työtä voi sanoa "valmiiksi"".
Oli taiteenlaji mikä tahansa, pienikin voi olla suurta jos siinä on jokin mielenkiintoinen idea (suomeksi "jos se on hyvä"). Mä pysty ymmärtää mitä pointtia on tehdä jokin jättiläinen ihan vaan sen takia että voi sanoa itselleen "pystyinpä tekemään tällaisenkin". | |
En ainakaan ala säveltämään mitään "Taidanpa säveltää sonaatin" meiningillä.
Sävellän jotain ja sitten kun se on valmis, niin se on valmis. Meni johonkin aihioon tai sitten ei, hyvää musaa kuitenkin. | |
Kaikenkaikkiaan kunnioitettava saavutus. Jostakin on aloitettava ja vain tekemällä oppii. Kaikenlaisia neuvojia ja kateellisia löytyy aina kaikilla aloilla täähän on tiedetty maailman sivu, niistä älä välitä. Tuon jälkeen pienimuotistenkin sävellysten teko varmaan sujuu helposti. Hieno homma!
Loistavasti sanottu. Hienoa työtä Erkki! | |
Sinfoniassa on kuitenkin pääpaino koko orkesterin soitannassa, kun taas esim. pianokonsertossa orkesteri on enemmän taustatekijä,
Itseasiassa orkesteri ei yleensä ole säestäjä, vaan tasa-arvoinen tekijä solistin kanssa ja teos rakentuu näiden vuoropuhelulle.
"Only sick music makes money today" -Nietzsche (1844-1900) |  Erkki Linden
17.01.2006 09:47:21 (muokattu 19.01.2006 09:14:19) | |
|
Tää kuulostaa nyt siltä että "ei ole väliä mitä lopputulos on, kunhan työtä voi sanoa "valmiiksi"".
Oli taiteenlaji mikä tahansa, pienikin voi olla suurta jos siinä on jokin mielenkiintoinen idea (suomeksi "jos se on hyvä"). Mä pysty ymmärtää mitä pointtia on tehdä jokin jättiläinen ihan vaan sen takia että voi sanoa itselleen "pystyinpä tekemään tällaisenkin".
Kuten olet varmaankin huomannut, olen kotisivuillani ottanut aiheeksi myös markkinoinnin.
Tämän jos minkä, pitäisi antaa kuvan siitä, millä tarkoituksella olen sinfoniaani alusta asti suunnitellut.
Itse olen kyllä sisäistänyt, heti alusta alkaen, sinfonian sävellystyön "jättimäiseksi".
Tämä jättimäisyyden ymmärtäminen on ollut yksi tavoite, kun ryhdyin esittelemään tällaisen sävellystyön kaikkia prosessseja.
Valmiiksi on suhteellinen käsite, siis niin valmiiksi;
- että voi esitellä omalle asiantuntijalle,
- että voi esitellä orkesterin intendentille,
- että orkesteri pitää siitä, sävellyskonsertin arvostelijoita- ym. varten. | |
Tää kuulostaa nyt siltä että "ei ole väliä mitä lopputulos on, kunhan työtä voi sanoa "valmiiksi"".
Jep. Erkin mielenkiinto on selvästi metatasolla. Kyse on oppimisesta, opettamisesta, menetelmistä ja tiedon jakamisesta enemmän kuin taiteesta. Ja mikäs siinä. Keskustelualueen otsikko on "teoria ja säveltäminen".
Deadline tekee mestarin. | |
Jep. Erkin mielenkiinto on selvästi metatasolla. Kyse on oppimisesta, opettamisesta, menetelmistä ja tiedon jakamisesta enemmän kuin taiteesta. Ja mikäs siinä. Keskustelualueen otsikko on "teoria ja säveltäminen".
Niin. Ja tokihan keskustella saa. Mutta ei sais minusta unohtaa sitä kumpi oli ensin. Musa vai teoria -tilanteessa sitä "muna vai kana" -juttua ei tarvii edes miettiä. Ekaks tehdään ja sit analysoidaan.
Tähän viitaten en ymmärrä miksi säveltää ensisijaisesti noudattaen miljoonia säännöksiä ja määreitä ja toissijaisesti keksien jotain taiteellista sisältöäkin.
Vaikka nuo säännökset yms. on olemassa, niin ei ne ole lakeja. Ne pitää osata, jossain määrin kunnioittaa, mutta ne eivät ole lähtökohta säveltämiselle. Ei "hyvä melodia/harmonia/biisi/sinfonia" synny säännöistä/ohjeista. | |
Musa vai teoria ensin?
En tunne kovin laajasti ammattisäveltäjien käyttämää järjestystä.
Varmaankin raja kulkee jossain 20 minuuttia tai sitä pitempien teosten sävellystyössä.
Kovasti olisin kuitenkin veikkaamassa, että he ovat ensin suorittaneet teorian täyden oppimäärän.
Sävellysmuoto vaikuttaa myös teorian tarpeeseen.
Mutta, mutta, mitä mieltä on kokeilla suuren sinfonian säveltämistä ellei tunne yhtään teoriaa, tai mitä on jo sävelletty.
Voit tietenkin säveltää ”summassa” välittämättä teorioista tai jo keksityistä.
Tuloksena olisikin sitten aivan uudenlainen sävellysmuoto, jota on vaikea perustella esimerkiksi sinfoniaksi.
Jos kysymys on sinfonian säveltämisestä, ehdottaisin seuraavaa työjärjestystä:
- opiskele teoria niin hyvin ettei sitä tarvitse enää säveltäessä opiskella
- suunnittele ensin huolellisesti
- sävellä suunnitelmalähtöisesti
- ota mukaan ”taivaasta” tulleet sävelmät, mutta vertaa niitä suunnitelmaan ja kokonaisuuteen
On hyvä tiedostaa, että mikään melodia ei kanna pitkää sinfoniaa, tarvitaan hyvin laajaa keinovalikoimaa. Kun musiikkioppi kuvailee keinoja ne ovat tietenkin vain keinoja, joilla voidaan esim. opettaa säveltämistä.
Tähän asti olen esitellyt sinfonian ominaisuuksia, sekä mitä kaikkea sen säveltäminen edellyttää ja mitä on noin yleisesti otettava huomioon.
Taiteellisuus tuleekin sitten sieltä ”taivaasta”, kenellä onnistuen, kenellä ei, mutta taiteellisuus ei pelkästään riitä. On lukemattomia asioita jotka täytyy vain yksinkertaisesti tietää, muuten ei voi säveltää ainakaan tietynmuotoisia, tai tiettyyn tarkoitukseen haluttuja sävellyksiä.
En pysty antamaan oikeastaan mitään hyviä neuvoja siitä, mistä, miten, taiteellisuus muodostuu. Eipä sitä ohjetta löydy oppikirjoistakaan. Löytyy vain ohjeita kuinka aikaisemmin on menetelty (esim. suuret säveltäjät).
Toinen perustaa taiteellisuuden tekniikkaan, toinen uutuuteen , kolmas ties mihin. |  mr.muzak
17.01.2006 20:14:00 (muokattu 17.01.2006 20:14:31) | |
|
....Musa vai teoria ensin?.....
Lastenlaulutkin vois vääntää sinfoniamuotoon kun vaan tekisi sääntöjen mukaan, mutta mikä pointti? Ei mikään. Se kuulostaisi siltä että mitään mielenkiintoista siinä ei olisi, ainoastaan näppärää sääntöjen mukaan pyörittelyä. Eihän sinfonioitakaan kuunnella muoto-analysoiden (eihän?) vaan musiikkina; hyvä/huono musiikki saa aikaan tunteita/fiiliksiä/jne, kun taas "sääntöjen mukaan oikein tehty"-musa ei saa aikaan pahimmassa tapauksessa mitään kuulijassa.
Äh..en mä jaksa tätä aihetta enempää. Kyllähän siihen lantaankin on kemiallinen kaava ja sitäkin pystytään valmistamaan ihan keinotekoisesti kaikkien säännösten mukaan. "noin, hyvä kakka tuli". | |
Todella musikaaliset säveltäjät tekevät miten lystäävät ja teoreetikot ja maallikot sitten ihmettelevät perässä. Hyvänä esimerkkinä vaikka Bela Bartok.
Vielä noista sinfonian säännöistä.. Se mitä sinfonian kuuluu sisältää on vaihdellut tyylikausittain. Tänään voi säveltää ihan mitä tahansa ja sanoa sitä sinfoniaksi. Ehkä teoksen riittävä pituus on ainut kriteeri, mutta toisaalta Haydnilläkin oli monta lyhyttä sinfoniaa.
Aika harva käyttää mitään sonaattimuotoja nykyään? Eikös musiikin narratiivisuus ja valmiit rakenteet ole romantiikan ajan huttua ja niitä vastaan on pyritty taistelemaan koko viime vuosisata uuden musiikin nimissä? | |
Tänään voi säveltää ihan mitä tahansa ja sanoa sitä sinfoniaksi.
M.O.T. ∏ | |
A symphony is an extended piece of music usually for orchestra and comprising several movements
My name is Baron, Sir Baron. | |
Tänään voi säveltää ihan mitä tahansa ja sanoa sitä sinfoniaksi.
Ei nyt ihan näinkään. Tai no, periaatteessa voi, mutta yleensä jos teos nimetään sinfoniaksi, se joutuu nopeasti säveltäjäkollegoiden ja muiden musiikkialan toimijoiden kyseenalaistuksen alaiseksi. Koska sinfonia tosiaan on länsimaisen taidemusiikin kruununjalokivi, on nimen käyttö perusteltava huolellisesti. Meillä on ollut Haydn, Mozart, Beethoven ja ennen kaikkea Mahler, jotka ovat asettaneet sinfonialle miltei yli-inhimilliset tavoitteet. Beethoven sävelsi "vain" 9 sinfoniaa, koska oli niin itsekriittinen, eikä voinut kutsua mitään täydellisyyttä huonompaa sinfoniaksi. Mahler taas sanoi, että sinfoniassa pitää olla kaikki ja tämä lausunto kaikuu nykyajan säveltäjien korvissa vielä pitkään.
Jotta sävellystä voi kutsua sinfoniaksi, sen ei välttämättä tarvitse olla kamalan pitkä. Sen ei myöskään tarvitse olla sävelletty sinfoniaorkesterille. Mitä sinfonialta sitten vaaditaan? Omasta mielestäni sinfonia on sellainen sävellys, joka nimikkeensä kautta keskustelee sinfonian tradition kanssa. Sen täytyy pystyä keskustelemaan Haydnin, Mozartin, Beethovenin, Brahmsin, Schubertin, Mahlerin, Shostakovitshin ja monen muun säveltäjän sinfonioiden kanssa. Sinfonialla tulee siis olla jotain painavaa sanottavaa, eikä pelkkä pitkä kesto tai suuri orkesteri tee sanottavasta painavaa. Sinfonian säveltäjän täytyy olla kokenut, tuntea työvälineensä, kulttuurinsa ja edeltäjänsä kuin omat taskunsa. Mikään ei saa tuntua ulkoa opetellulta, vaan oikeasti, musiikin kautta opitulta.
Valitettavasti, näillä minun kriteereilläni katsastellen, Erkki Lindenin Sinfonia ei ole sinfonia ollenkaan, mutta tämä nyt on vain yhden sävellyksenopiskelijan mielipide. "Sävis on mukava ja haisee valkosipulille." -Tellu
"Sävis on semmoinen kiva pätkä." -Juoppohurtta Musica Nova 2006 |  hörhö
18.01.2006 11:09:33 (muokattu 18.01.2006 11:11:14) | |
|
^^Mites Lefa?
EDIT: Tuli mieleen, että eikös Bach nimennyt kolmiääniset inventiot sinfonioiksi?
"Only sick music makes money today" -Nietzsche (1844-1900) | |
^^Mites Lefa?
EDIT: Tuli mieleen, että eikös Bach nimennyt kolmiääniset inventiot sinfonioiksi?
Bach: Inventionen und Sinfonien
Jes, 15 kaksiäänistä inventiota ja 15 kolmiäänistä "sinfoniaa"!
My name is Baron, Sir Baron. | |
Mua ainakin periaatteessa kiinnostaisi tietää että miltä tämä Erkki Lindenin sinfonia kuulostaa, ennenkuin lähtisin ruotimaan sen taustoja tai luomisen motiiveja.
Sitten tuli mieleen, että miksi juuri sinfonia? Eikö lyhyempiä tai pienimuotoisempia biisejä voi säveltää? Ehkä tästäkin on kommentteja tässä ketjussa, mutta onhan se nyt sanottava että on turha kuvitella saavansa työlleen uskottavuutta aloittamalla suoraan jostain mammuttiteoksesta, jolla sitten yrittää työntyä alan piireihin.
No problemo! | |
Jos otsikkona olisi "Näin duunaamme biisin itseopiskellen", niin kukaan ei tulisi ruikuttamaan, että biisistä ei välttämättä tule HYVÄ.
Deadline tekee mestarin. | |
^^Mites Lefa?
En pidä hänenkään sinfonioitaan sinfonioina. Kaikkia en ole tietenkään kuullut, mutta ne jotka olen kuullut, eivät minusta sisällä mitään painavaa sanottavaa sinfoniatraditioon.
EDIT: Tuli mieleen, että eikös Bach nimennyt kolmiääniset inventiot sinfonioiksi?
Nimesi. Näin ne sanojen merkitykset muuttuvat.
Haluan vielä korostaa, että edellinen viestini edustaa vain ja ainoastaan minun subjektiivista käsitystäni asioista. Kuitenkin, olen aika paljon näitä asioita miettinyt ja tulen niitä vielä monta kertaa miettimään.
Se, että minusta Erkin sinfonia ei ole sinfonia, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi Erkin näkemää vaivaa ja kaikkea työtä, mitä hän on joutunut sävellyksensä eteen tekemään. Se työ ei ole mennyt hukkaan. "Sävis on mukava ja haisee valkosipulille." -Tellu
"Sävis on semmoinen kiva pätkä." -Juoppohurtta Musica Nova 2006 | |
minusta Erkin sinfonia ei ole sinfonia
Mikä olisi parempi nimi?
Deadline tekee mestarin. | |
Mikä olisi parempi nimi?
No, nykyään on tapana antaa teoksille vaikka minkälaisia nimiä. Kyseessä on teos sinfoniaorkesterille, jonka nimi voisi olla yhtä hyvin vaikka "Auma" tai "A life of Brian". "Sävis on mukava ja haisee valkosipulille." -Tellu
"Sävis on semmoinen kiva pätkä." -Juoppohurtta
"Sävis on semmonen, jolla on IHQ ruskia tukka." -JCM Musica Nova 2006 | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
