Muusikoiden.net
08.12.2016
 

Musiikin teoria ja säveltäminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Näin sävellämme sinfonian itseopiskellen
1 2 3 4
Erkki Linden
08.01.2006 10:40:31 (muokattu 11.01.2006 17:01:44)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Arvoisat keskustelijat!
 
Olemme nyt päässeet siihen aiheeseen, mitä alunperin tarkoitin, kun aloitin aiheella, "Miten sävelsin sinfonian itseopiskellen".
 
Aluksi selvitimme keskustelussa hieman laitteistoja ja ohjelmia, sitten säveltämisen-tai oikeastaan menetelmien tyylejä.
 
Seuraavaksi haluaisin kuitenkin selvittää nimenomaan aloittelevan-, itseopiskelevan säveltäjän problematiikkaa niissä monissa kysymyksissä joihin aloittelija törmää.
 
Oletuksena, itseopiskelu on suoritettu saatavilla olevista kirjoista ja mahdollisesti vähän kavereiden kesken pohtimalla,
sävelletään sinfonia.
 
1. Millainen on sinfonia, mikä tekee / ei tee sävellyksestä sinfoniaa, millainen sinfonia kannattaa säveltää, millaisen sinfonian pystyn säveltämään, mikä on kohderyhmä?
 
Kun olemme selvittäneet kohta 1:n, jatkamme seuraavilla kysymyksillä.
 
2. Mitä varten, millainen, miten suunnitella, tarvitaanko:
- motiivi
- melodia
- säkeet
- lauseke
- sikermä
- jono-, pari-, kehys-, kolmi-, ponsirakenne
- taite
- jakso
 
3. Miten käsitellä tai ratkaista sävellysmuotojen valinta:
- yksiääninen (monofoninen)
- moniääninen (polyfoninen)
 
4. Soinnutus, soitinnus, teemat, orkestrointi.
 
5. Voinko unohtaa kaikki teoriat ja säveltää kokonaan uusi ainutlaatuinen ja omaperäinen sinfonia.
 
Aika laajoja kysymyksiä, mutta nämä olivat vaikeimmin ratkaistavia asioita omalla kohdallani.
Ongelma oli nimeen omaan siinä, kun keskusteijoita tai asiantuntijoita ei oikein ollut käytettävissäni.
Myöskään oppikirjoista en mielestäni saanut tyhjentävää vastausta, tai ainakin olisin tarvinnut jonkinasteista henkilökohtaista ohjausta.
 
Mutta, tämä keskustelupalsta tuntuu vireältä, jospa vaikka täältä löytyisi apu toisille aloitteleville säveltäjille.
 
Miksi juuri sinfonia esimerkkinä, siksi koska suurin osa sinfonian aineksista löytyy myös muista musiikkilajeista.
 
Omalla kotisivullani olen esitellyt erään keinon sinfonian säveltämisessä, se ei tietenkään ole ainoa.
 
Keinot ovat moninaiset, paras tapa oppia on oppia niiltä jotka ovat jo onnistuneet.
 
Toivoisinkin saavani keskusteluun mukaan myös kovan luokan ammattilaisia, sillä eihän meillä mattimeikäläisillä ole paljon muita keinoja saada Heidän mielipiteitään sävellystyön "salaisuuksista tai hienouksista".
 
http://www.elisanet.fi/erkki.linden
 
erkki.linden@elisanet.fi
 
northern
08.01.2006 16:53:34
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Voisitko selittää mitä tarkoittavat nuo termit: säe, lauseke, sikermä, jono-, pari-, kehys- ja kolmirakenne sekä taite ja jakso? En ole ennen kuullut puhuttavan niistä ainakaan musiikin yhteydessä.
 
Kuolemaa kauheampaa ei ole muu kuin elämä.
Erkki Linden
08.01.2006 17:31:41
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Voisitko selittää mitä tarkoittavat nuo termit: säe, lauseke, sikermä, jono-, pari-, kehys- ja kolmirakenne sekä taite ja jakso? En ole ennen kuullut puhuttavan niistä ainakaan musiikin yhteydessä.
 
Kun aloitin keskustelun "Näin sävellämme sinfonian itseopiskellen" tarkoitus oli, että musiikin teorian oppikirjat on luettu.
Lienee kuitenkin parasta selvittää ainakin nämä kysymykset ensin. Tässä lainaus aiheesta Musiikin kieli oppikirjasta, toivottavasti en saa sapiskaa lainauksesta.
 
Pienmuodot
 
Sävellyksen tai sen itsenäisen osan rakennetta voidaan hahmottaa systemaattisesti lähinnä kahdella erilaisella analyysitavalla. Toinen niistä pohjautuu rakenteen matemaattiseen hierarkiaan, ja sitä käytetään ennen kaikkea pienten kokonaisuuksien analysointiin tai apuneuvona suurempien rakenteiden sisällön määrittämisessä. Toinen tarkastelutapa taas kiinnittää huomiota musiikillisiin lähtökohtiin ja suurehkoihin kokonaisuuksiin. Se soveltuu varsinaisten sävellysmuotojen tarkasteluun. Ensimmäistä nimitetään pienmuotoanalyysiksi, jälkimmäistä muotoanalyysiksi.
 
Musiikin pienmuodolla tarkoitetaan lyhyehkön sävellyksen tai sen osan rakennetta. Pienmuodot muodostavat hierarkkisen järjestelmän, jossa suuremman rakenneyksikön osista ainakin yksi on sitä lähinnä pienemmän rakenneyksikön laajuinen. Tämän hierarkkisuuden takia pienmuotoja voi käyttää varsinaisen sävellysmuodon osien laajuuden ja rakenteen kuvaajina. Laajan sävellyksen kokonaismuodon määrittämiseen pienmuodot eivät sovellu. Monet lyhyet sävellykset sen sijaan ovat tulkittavissa joksikin pienmuodoksi.
 
Pienmuotoja on esitelty yksityiskohtaisesti Musiikin kielen ensimmäisessä osassa. Tässä yhteydessä vain palautetaan mieleen niiden keskeisimmät tunnuspiirteet.
 
Pienmuodon analysoinnissa lähdetään liikkeelle säkeestä. Säkeen pituus ilmoitetaan iskualojen lukumääränä. Iskualoja säkeessä on vähintään kaksi, enintään kuusi. Säkeet muodostavat yleensä kahdesta tai kolmesta säkeestä koostuvia säeryhmiä, joista puolestaan muodostuu lausekkeita.
 
Laajin pienmuoto on sikermä. Sikermän osat, osiot, ovat joko lausekkeen tai säeryhmän laajuisia. Ainakin yhden osioista pitää olla lauseke, jotta rakennetta voitaisiin nimittää sikermäksi.
 
Pienmuoto voidaan hahmottaa jono-, pari-, kehys-, kolmi- tai ponsirakenteeksi. Sen alussa, keskellä tai lopussa voi esiintyä lisäosia, jotka ovat yleensä lyhyempiä kuin rakenteen varsinaiset osat.
 
Pienmuoto saa nimensä siten, että nimen alkuosa ilmaisee rakenteen hahmon, jälkiosa sen laajuuden. Samanlaista menettelyä noudatetaan myös muodon lisäosien nimeämisessä. Normaali- hierarkiaan kuuluvat pienmuodot ovat seuraavat:
 

 
Jonorakenteet:
 
-jonolauseke (1. säeryhmä -2. säeryhmä -3. säeryhmä...
 
-jonosikermä (1. osio -2. osio -3. osio...)
 

 
Parirakenteet:
 
-parisäeryhmä eli säepari (ensisäe -jälkisäe)
 
-parilauseke (ensisäeryhmä -jälkisäeryhmä) -parisikermä (ensiasia -jälkiasia)
 

 
Kehysrakenteet:
 
-kehyslauseke (pääsäeryhmä -sivusäeryhmä -kertaussäe- ryhmä)
 
-kehyssikermä (pääosio -sivuosio -kertausosio)
 

 
Kolmirakenteet:
 
-kolmisäeryhmä (alkusäe -keskisäe -loppusäe)
 
-kolmilauseke (alkusäeryhmä -keskisäeryhmä -loppusäeryhmä)
 
-kolmisikermä (alkuosio -keskiosio -loppuosio)
 

 
Ponsirakenteet:
 
-ponsilauseke (johtosäeryhmä
 
-ponsisäeryhmä -loppusäeryhmä)
 
-ponsisikermä (johto-osio -ponsiosio -loppuosio)
 

 
Rakenteiden lisäosat:
 
-alussa: kohosäe, kohosäeryhmä
 
-keskellä: välisäe, välisäeryhmä
 
-lopussa: ylisäe, ylisäeryhmä
 
Sharkman
09.01.2006 00:42:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta aloittelevien säveltäjien kannattaa jättää sinfonian kokoiset spektaakkelit suosiolla tulevaisuuteen. Ne ovat todellisia säveltaiteilijan kypsyyden, vision ja taidon näytteitä.
 
Jos säveltää muita kuin itseään varten, kannattaa miettiä millaista musiikkia ihmiset haluaisivat kuulla. Klassisen kauden ja romantiikan ajan sinfoniat on sävelletty moneen kertaan todella suurten mestarien toimesta. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että näiden kausien estetiikan parissa on sanottu jo kaikki mitä voidaan vain sanoa. Sitä yleisasennetta vastaan on vaikea taistella. Modernimman 1900-luvun estetiikan tiimoilta on sävelletty myös hukuttavan suuri määrä sinfonioita. Tarjonta on valtava!
 
Sinfonian kokoisten teosten äärellä kannattaa olla kunnioittavan nöyränä.
 
Erkki Linden
09.01.2006 07:55:12
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Arvoisa Sharkman, näin on kuten kirjoitit"aloittelevien säveltäjien kannattaa jättää sinfonian kokoiset spektaakkelit suosiolla tulevaisuuteen".
 
Maailma kuitenkin muuttu ja ihmiset sen mukana.
Se, mikä ennen oli salatiedettä tai vain harvojen mahdollisuus oppia, onkin tänä päivänä monelle arkipäivää.
 
Musiikkimaailma kaiken kaikkiaan on tänään aivan erilaista, kuin 350 vuotta sitten. Joillekin riittää omaksi iloksi säveltäminen, toiset asettavat riman heti korkeammalle.
 
Mielestäni voi yhtä hyvin harjoitella säveltämistä sinfonian, kuin vaikkapa iskelmän kanssa. Ero on lähinnä siinä, että sinfoniaa säveltäessä täytyy olla valtava määrä perustietoa, ei pelkästään säveltämisestä tai miltä se kuulostaa, vaan myös menetelmistä, keinoista ja ennenkaikkea itsekriittisyyttä. Tätä perustietoa on nyt sitten tarkoitus tällä palstalla antaa.
 
Olen siis edelleen sitä mieltä, että sinfonian säveltämistä voi opetella itseoppien, mutta ohjausta ja neuvoja tarvitaan. Kaikilla sitä mahdollisuutta ei vaan yksinkertaisesti ole, kynnys ryhtyä päätoimiseksi musiikinopiskelijaksi tai säveltäjäksi on useimmilla musiikin harrastajilla liian korkea.
 
Nämä ovat ne tärkeimmät syyt, miksi aloitin palstan "Näin sävellämme sinfonian itseopiskellen".
 
mr.muzak
09.01.2006 08:09:27
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

...Nämä ovat ne tärkeimmät syyt, miksi aloitin palstan "Näin sävellämme sinfonian itseopiskellen".
 
...ja melkosta yksinpuhelua tämä on ollut. Ei taida voittaa ihan kauheen montaa ihmistä täältä puolellesi:)
 
t-termiitti
09.01.2006 09:59:36 (muokattu 11.01.2006 22:08:53)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta aloittelevien säveltäjien kannattaa jättää sinfonian kokoiset spektaakkelit suosiolla tulevaisuuteen. Ne ovat todellisia säveltaiteilijan kypsyyden, vision ja taidon näytteitä.
 
Sinfonian kokoisten teosten äärellä kannattaa olla kunnioittavan nöyränä.

 
Minusta on ainakin mielenkiintoista lukea projektista*, jonka joku on tehnyt alusta loppuun ilman kumartelua ja pyllistelyä. Käsitin asian niin, että tarkoitus olisi ollut keskustella juuri siitä ja siitä, kuinka organisoida omaa työskentelyään. Kuinka tehdä järjestelmällistä ja suunnitelmallista työtä jonkin asian eteen - hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, yms.. Monet opit pätevät mihin tahansa - ojankaivamisesta aina sinfonian säveltämiseen asti - ja monet opit pätevät aloittelijaan ja ammattilaiseen - jälleen itse työn luonteesta tai saavutetusta lopputuloksesta riippumatta.
 
Toinen asia on se, että miksei asioita voi tehdä pidemmän kaavan mukaan, jos se on antoisaa tekijälle itselleen. Sitä ei pitäisi unohtaa. Asioiden tekeminen väärässä järjestyksessä on "sallittua" ja joskus jopa suotavaa - ainakin kun puhutaan harrastelijoista. Täälläkin m.netissä on yli 40000 ihmistä, niin jos näistä vaikka 1000 haluaa "uhmata auktoriteetteja" ja "kiivetä perse edellä puuhun" jne., niin eihän se ole "vakavasti otettavilta harrastajilta tai ammattilaisilta" pois, vaan päinvastoin. Kokeellisessa työskentelyssä tulee aina sellaisia asioita vastaan, joita ei lue missään kirjassa tai homepartojen kirjoittamissa oppaissa (kaikella kunnioituksella). Jos joku on halukas kertomaan havainnoistaan mm. työskentelytapajen merkityksestä, niin miksei sitä oppia voisi ottaa vastaan siinä missä "varsinaisten auktoriteettienkin" antamaa oppia. Ihmisiä ne gurutkin vain on.
 
Mainitsit nöyryyden. Miksei voisi olla nöyrä, jos joku tai kuka tahansa on valmis jakamaan tietojaan ja havaintojaan tai keskustelemaan asioista.. Nöyryys ei ole sitä että kumarretaan auktoriteeteille ja pelätään tehdä asiat väärin.
 
Jos säveltää muita kuin itseään varten, kannattaa miettiä millaista musiikkia ihmiset haluaisivat kuulla. Klassisen kauden ja romantiikan ajan sinfoniat on sävelletty moneen kertaan todella suurten mestarien toimesta. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että näiden kausien estetiikan parissa on sanottu jo kaikki mitä voidaan vain sanoa. Sitä yleisasennetta vastaan on vaikea taistella. Modernimman 1900-luvun estetiikan tiimoilta on sävelletty myös hukuttavan suuri määrä sinfonioita. Tarjonta on valtava!
 
Eikö tässä kappaleessa ole valtaisia sisäisiä ristiriitoja?
 
...ja toisaalta: en usko, että mitään uutta voi koskaan missään asiassa syntyä, jos lähtökohtaisesti kaikki tekevät sitä mitä "ihmiset haluavat kuulla" ja toisaalta "vakiintuneiden menetelmien mukaisesti".
 
Esim. kansantaiteesta löytyy piirteitä, joista "vakavasti otettavat naiivistit" näkevät korkeintaan vain märkiä unia... :)
 
Jos haluat säveltää sinfonian, niin tee se. Jos haluat rakentaa uudenlaisen metsäkoneen, niin siitä vaan. Kuka kieltää?
 
----
*paitsi, etten taida jaksaakaan lukea kaikkea... :) Ajattelin että tässä olisi keskitytty MENETELMIIN, muttei niin tainnutkaan olla. turha avautuminen, sorge.
 
Tulokset 1 - 10 noin 58 osuman joukosta haulle "meaning of life is 43". (0,09 sekuntia)
olazabal
09.01.2006 12:45:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vaikuttaa siltä, että tässä on nyt tehty huvikseen sinfonia, ikäänkuin olisi tehty huvikseen jonkun ison firman tilinpäätös. Opeteltu termit ja muodollisuudet ja niiden ympärille värkätty jotain, joka on muodollisesti oikein.
 
Mutta musiikkiteoksissa pitäisi olla jotain sisältöäkin, eikä vain muodollisuuksia. Enkä tässä tarkoita sisällöllä sitä, että miettii jotain metaforia ja motiiveja, vaan tämä on se osa, jota sanoilla tai järjellä ei voi selittää.
 
Tosin se tässä tekijänkin mielestä ilmeisti oli tärkeintä, että tutustuttiin vähän teoriaan ja termeihin ja itse prosessiin, eikä tähdättykään mihinkään musiikillisiin riemuvoittoihin. Vastaavanlainen seikkailu olisi varmaan maallikolle jonkun ison firman kirjanpidon opettelu.
 
Kuitenkin, se mikä sävellyksessä on useimmille antoisaa, on juuri sen sisällön keksiminen ja musiikilliset sävärit - ja jos niitä haluaa tavoitella, kannattaa harjoitella säveltämistä jollain simppelimmällä. Tietysti sinfonian säveltämisessä voi olla sekin motiivi, että kun sen on tehnyt, pääsee sanomaan kaikille, että on säveltänyt sinfonian.
 
Joka tapauksessa, mielenkiintoinen projekti ja varmaan mukavaa puuhaa. Mitä seuraavaksi, ooppera?
 
cubasisti
09.01.2006 13:11:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kolmen minuutin hittibiisi? ;) Singlelistan TOP20 lasketaan.
 
Deadline tekee mestarin.
Janus
09.01.2006 13:40:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kolmen minuutin hittibiisi? ;) Singlelistan TOP20 lasketaan.
 
Ihan pelleilyä. Suoraan Billboardiin vaan. Itseopiskellen kaikki on mahdollista.
Sävis
09.01.2006 13:50:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Noh, sinfonian nyt periaatteessa voi säveltää kuka vaan. Hyvää sinfoniaa ei sitten kuka vaan sävelläkään. Valitettavasti sinfoniasta ei tee hyvää se, että sen säveltäjä tietää mikä on ponsisikermä.
 
Hauskaa, että joku haluaa harrastuksenaan tutustua säveltämiseen ja kokeilla vähän rajojaan. Suosittelen kuitenkin kaikille aloittamista pienemmistä kappaleista, koska suuret kokonaisuudet muodostuvat pienistä kokonaisuuksista. Jos nämä pienet kokonaisuudet eivät toimi, ei toimi suurikaan. Pienten kappaleitten kautta on myös helpompi tutustua soittimiin ja niille on helpompi saada esityksiä. Uuden sinfonian saaminen jonkin orkesterin ohjelmistoon ei ole helppoa kenellekään, ellei kyseessä ole tilausteos.
 
Tarkoituksenani ei nyt ole tyrmätä ketään. Kiva harrastus kuitenkin on kyseessä!
 
"Sävis on mukava ja haisee valkosipulille." -Tellu
"Sävis on semmoinen kiva pätkä." -Juoppohurtta
Erkki Linden
09.01.2006 13:56:02 (muokattu 11.01.2006 17:03:05)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

1. Millainen on sinfonia, mikä tekee / ei tee sävellyksestä sinfoniaa, millainen sinfonia kannattaa säveltää, millaisen sinfonian pystyn säveltämään, mikä on kohderyhmä?
 
Enpä arvannutkaan, että tämä aihe saa heti näin paljon kiinnostusta.
Valitettavasti avauskirjoitukseni on vähän myöhässä, mutta tästä se alkaa.
 
MILLAINEN ON SINFONIA?
 
Tietosanakirja mainitsee ”sinfonia tarkoittaa soivaa”.
Oppikirja kertoo:
- että sonaatin tavoin ensimmäinen osa on yleensä sonaattimuotoinen. Se saattaa alkaa erillisellä hitaalla johdannolla.
- toinen osa on andante- tai muussa rauhallisessa tempossa etenevä, monesti laulumuotoinen.
- kolmas osa on menuetti tai (Beethovenista lähtien) sherzo trioineen.
- viimeinen osa eli finaali on joko rondo- tai sonaattimuotoinen.
 
Kun kysyn ammattimaisilta jo sinfonian säveltäneiltä en saa kovinkaan paljon vastauksia:
- se voi olla periaatteessa mikä tahansa, kuhan ei ole iskelmä.
- kun taas toisen mielestä sinfonia on aika tarkkaan rajattu, miten, ei tulekaan enää vastausta.
 
MIKÄ TEKEE / EI TEE SÄVELLYKSESTÄ SINFONIAA?
 
Siinäpä vasta kysymys, kysymys johon en ole löytänyt mistään vastausta, olen joutunut itse päättelemään vastauksen.
Kun Sharkman edellä totesi, ”eri kausien tyylisiä sinfonioita on jo sävelletty hukuttava määrä”, lausuma selitti samalla, miksi sinfoniasta ei ole tarkkaa määritelmää:
- uudelta sinfoniasävellykseltä odotetaan todella uutta tyyliä.
- mutta mikä se tyyli voi olla ja kuinka selittää jos kaikki on jo tehty ja seuraavaksi odotetaan jotain jota ei ole vielä keksitty.
VASTAUKSENI ON, voit säveltää sinfonian lähes miten tahansa kunhan toiset, lähinnä ammattilaiset, hyväksyvät sen sinfoniaksi.
 
Sinfonia sävelletään yleensä suurelle sinfoniaorkesterille. Orkesterissa työskentelee korkeatasoisia huippuammattilaisia, useasti myös kansainvälisesti kokeneita ja arvostettuja. Orkesteri soitta etupäässä maailman parhaita sävellyksiä.
Uuden sinfonian täytyy pärjätä tässä sarjassa, sisältää riittävästi uutta ja olla korkeatasoinen.
 
Sinfonia ei voi olla kuitenkaan edellä mainittu iskelmä eikä pelkkä melodia soinnutettuna, tai muuten musiikillisesti köyhä, missä orkesteri ei pääse oikeuksiinsa. Ei voida myöskään ajatella, että orkestereille kelpaisi toisten sävellysten kopio.
Mutta toisaalta, vaikka sävellät miten hyvän sinfonian tahansa, voi käydä kuten Sibeliuksella aikoinaan, ulkomaalaiset musiikkiarvostelijat, lähinnä säveltäjät, sanoivat Sibeliuksen sinfonioiden kuvaavan vain osaamattomuutta, mutta millainen onkaan arvosana niistä tänään - maailman parhaita.
 
MILLAINEN SINFONIA KANNATTAA SÄVELTÄÄ?
 
Luonnollisesti sellaisen mikä tuntuu itsestä sopivammalta.
Se ei ole kuitenkaan itsestään selvä millaisella tulee olemaan menestymismahdollisuuksia.
Voi säveltää kuitenkin vaikka jollain perinteisellä tyylillä, mikäli siinä on annettavana myös riittävästi jotain uutta.
Kun päämääräksi asetetaan vähintäänkin esityskelpoisuus ollaan jo pitkällä.
Tarvitaan kuitenkin paljon opiskelua, sekä toisten- jo menestyneiden sävellysten tuntemusta, ennen kun voi tietää millainen sävellys tulee menestymään.
 
MILLAISEN SINFONIAN PYSTYN SÄVELTÄMÄÄN?
 
Mikäli olet itseopiskelija et pysty säveltämään minkäänlaista, ellet opi ensin ymmärtämään mitä sinfonian säveltäminen vaatii.
Ei riitä, että teoriat on opittu ja toisten sävellykset tutkittu, tarvitaan lisäksi keinoja joilla sävellystyötä voidaan hallita koko sen ajan mikä siihen tulee kulumaan.
Lyhyenkin sinfonian säveltämiseen menee ammattilaiseltakin 3 kk, entä aloittelijalta, luultavasti 1v.
Siinä ajassa alkuperäinen suunnitelma muuttuu vähän väliä eikä loppua ole näkyvissä.
Nämä ongelmat voi välttää vain huolellisella etukäteissuunnittelulla.
Mutta miten suunnitella sinfonia etukäteen ellei ole aikaisemmin säveltänyt puhumattakaan suunnitellut.
Itse menettelin seuraavasti:
- oivalsin, että ihmisen elämä on sopiva aihe sinfoniaksi.
- laadin itselleni suunnitteluohjeen ja kirjoitin paperille sanamuotoisen suunnitelman.
- päätin säveltää 4-osasen sinfonian ihmisen elämänkaaresta; syntymä, lapsuus-nuoruus, aikuisuus, vanhuus.
- etsin musiikilliset keinot suunnitelman toteuttamiseksi ja aloin säveltämään.
- hyvin pian huomasin, en osaa toteuttaa suunnitelmaani ja jo sävelletty osa ei enää miellytä.
- siitä alkoi loputtomalta tuntuva uudelleenopiskelu-, sävellys-, korjaus-, opiskelutyö.
Vähin erin säveltäminen muuttui rutinoidummaksi, mutta siinä on todella kova työ, muistikin alkaa pettää ja sokeus omaa työtä kohti kasvaa aina vaan enemmän kun aikaa kului.
Välillä oli pakko ottaa etäisyyttä siihen ja lopettaa kokonaan joksikin aikaa.
Mutta kun sävellystyötä on tehnyt jo useita kuukausia, se jää soimaan mielessä eikä sitä voi lopettaa.
Loppujen lopuksi oma sinfoniani tuli valmiiksi vain hyvän etukäteissuunnittelun johdosta.
Tarvitaan todella paljon kärsivällisyyttä myös läheisiltä, kun säveltäjä kulkee omissa mietteissään vuodenkin ajan, ei kuule, eikä paljon näekään mitä ympärillä tapahtuu.
 
MIKÄ ON KOHDERYHMÄ?
 
Sinfonia voidaan ajatella tuotteeksi, jolla on tietty kohderyhmä, joille se on tarkoitettu.
Kohderyhmiä on tavallaan useita:
- ensiksi, mikäli olet aloitteleva säveltäjä, sävellys on hyväksytettävä jollain ammattilaisella.
- seuraavaksi sinfoniaorkesterilla (intendentti, ylikapellimestari, taiteellinen johtaja).
- sitten tulee konserttiyleisö (aktiiviset musiikinharrastajat, musiikinopiskelijat, tavalliset satunnaiset matkailijat).
- ja lopuksi konsertin arvostelijat (lehtiarvostelu, ammattilaiset, orkesteri).
 
Vaikka kohderyhmät ovat mitä vaativampia,
OLEN VIELÄKIN SITÄ MIELTÄ, ETTÄ ITSEOPISKELIJA VOI AIVAN HYVIN SÄVELTÄÄ SINFONIAN.
 
Sillä enpä olisi muuten oppinut sinfonian- tai minkään muunkaan sävellyksen säveltämistä, ainakaan tällä tasolla ja näin ymmärtäen.
 
cubasisti
09.01.2006 13:56:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

obAihe: kyllä minusta kaikenlaiset oppaat voivat olla hyödyllisiä. Kunhan joku tarjoaa valmiiksi pureskellut kehykset ja byrokratian, siihen voi ruveta miettimään sisältöä. Mutta että sinfonia... Ensin kannattaisi varmaankin vakavasti harkita, onko ylipäänsä edes todennäköistä, että pystyy tuottamaan järkevän sisällön kokopitkään sinfoniaan. Mikä on vedonlyönnin kerroin, tuleeko siitä mitään järkevää?
 
Mutta toisaalta, täytyykö välttämättä pystyä säveltämään hyvä lyhyt teos, jotta pystyisi säveltämään hyvän pitkän teoksen? Ehkä ei välttämättä. Mutta melko varmasti. :)
 
Deadline tekee mestarin.
Sharkman
09.01.2006 14:01:26 (muokattu 09.01.2006 14:03:56)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eniten vaikeuksia tuottaa varmasti tuo orkestrointi. Pitäisi olla valtava määrä tietoa kaikista sinfoniaorkesterin soittimista, miten niitä yleensä käytetään, miten niiden käyttö ja soittotekniikat ovat muuttunuteet eri aikakausina. Sitten tietenkin erikseen on se detaili tieto siitä miten mikäkin soitin soi eri rekistereissään ja kuinka eri soitinten erilaiset sonoriteetit pelaavat yhteen omassa soitinperheessään ja muiden soitinryhmien kanssa.
 
Näiden asioiden hallitsemiseen tarvitsee paljon partituurien tutkimista ja soivan lopputuloksen vertailua ja olisi hyvä jos pääsisi ihan oikean orkesterin kanssa kokeilemaan.
 
Tuo sinfonian muoto oli ennen tarkemmin rajattu. Nykyää kai katsotaan että rakenne kasvaa sävellyksessä sisältä käsin.
 
Missäs muuten mahtaa sijaita oboen voimakkain rekisteri ja missä "heikommat" sävyt? Voiko oboelle säveltää nopeita oktaavihyppyjä? Kuinka pitkiä legaattoja oboelle uskaltaa kirjoittaa?
 
Janus
09.01.2006 15:58:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Missäs muuten mahtaa sijaita oboen voimakkain rekisteri ja missä "heikommat" sävyt? Voiko oboelle säveltää nopeita oktaavihyppyjä? Kuinka pitkiä legaattoja oboelle uskaltaa kirjoittaa?
 
http://www2.siba.fi/cgi-bin/aleatori/artikkeli.cgi?id=19
 
Tuolla vastataan joihinkin kysymyksiisi, mutta siellä on myös paljon (vaikkakin pintapuolista) tietoa kaikista sinfoniaorkesterin soittimista, niiden rekistereistä ym. Suosittelen laittamaan bookmarkin.
Sävis
09.01.2006 16:01:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://www2.siba.fi/cgi-bin/aleatori/artikkeli.cgi?id=19
 
Tuolla vastataan joihinkin kysymyksiisi, mutta siellä on myös paljon (vaikkakin pintapuolista) tietoa kaikista sinfoniaorkesterin soittimista, niiden rekistereistä ym. Suosittelen laittamaan bookmarkin.

 
Omasta mielestäni tämä on kattavampi: http://www.jyu.fi/move/koulutus/soitintaulukko/index.htm
 
"Sävis on mukava ja haisee valkosipulille." -Tellu
"Sävis on semmoinen kiva pätkä." -Juoppohurtta
Erkki Linden
11.01.2006 12:34:45 (muokattu 11.01.2006 12:47:17)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Loppuosa esityksestäni valmistuitkin suunniteltua aikaisemmin, joten julkaisen sen jo nyt.
 
2. Mitä varten, millainen, miten suunnitella, tarvitaanko?
 
MIKSI SUUNNITELLA SINFONIA / MILLAINEN?
 
Sinfonia on tarkoitettu suurelle orkesterille konsertissa esitettäväksi sävellykseksi.
Sinfonian esitysaika on tavallisesti 20 – 60 min.
Sinfonialla säveltäjä haluaa ilmaista musiikillisin keinoin fyysisiä, psyykkisiä tai abstrakteja tapahtumia tai tunnelmia/tunteita, pelkän tietyn tunnelman luominenkin voisi olla säveltäjän päämääränä.
 
Tähän tarkoitukseen sinfonia soitinmusiikkina sopii mainiosti, ovathan s. orkesterin soittimet mitä parhaita tunnelman luojia taitavien soittajien sekä kapellimestarin käsissä.
Eikä ole paljon muita vaihtoehtoja tämänkaltaisille orkesterisävellyksille.
 
MITEN SUUNNITELLA / MITÄ SUUNNITTELUUN TARVITAAN?
 
Sinfonian laajuudesta johtuen kokonaista s. sävellystä ei voi kerralla miettiä ja sisäistää selväksi suunnitelmaksi, puhumattakaan, että kaikki sävelet, soinnutukset, osat jaksotuksineen, orkestrointi sekä lukemattomat muut tekijät kirkastuisivat mielessä ja pysyisivät siellä, myös koko säveltämisen ajanjakson- jopa vuosia.
 
Tarvitaan siis menetelmä, millä sävellystyö voidaan suunnitella.
Suunnittelu on suoritettava tietyissä vaiheissa, suunnitelman pitäisi ohjata säveltämistä, eikä päinvastoin niin, että sävellys alkaa elämään ja kulkemaan omaa hallitsematonta rataansa (ajopuuteoria).
 
Suunnittelun vaiheet
 
1. Ideointivaihe, tämä on kaiken lähtökohta sävellystä aloitettaessa, pitäähän säveltäjällä olla jokin idea mihin sävellys perustuu. Ideaa voi kehitellä pelkän ajatuksen voimalla. Idea kehittyy pikkuhiljaa tai sitten yhtäkkiä, sängyssä aamulla, jossain erikoisessa tilanteessa, missä tahansa:
- idean voi vapaasti kehitellä vaikka hyttysen lennosta, mikäli osaa.
- parempiakin ideoita toki löytyy, kuten esim. formulakilpailu, sota, myrsky, hautajaiset, krapula ja niin edelleen, tärkeintä kuitenkin, että aihe on säveltäjää kiinnostava ja tuttu ja että siitä löytyy riittävästi sävellyksessä tarvittavia aineksia, tapahtumia tai tekijöitä.
- idea on myös se, kun sävelletään ilman mitään kiinnekohtaa, pelkästään mielikuvia luoden.
Ennen kuin idean voi hyväksyä jatkokehittelyyn siihen on keksittävä paljon erilaisia musiikillisia tulkintamahdollisuuksia

2. Tavoitteiden asetteluvaihe, tässä määritellään jo tarkemmin millaisia tilanteita, tapahtumia tai tunnelmia aiotaan sävellyksessä musiikin keinoin käsitellä.
Esimerkin meriaiheisessa sävellyksessä on neljä osaa, I = kaunis meri-idylli, II = myrsky, III = haaksirikko, IV = pelastuminen
 
3. Keinojen suunnitteluvaiheessa suunnitellaan millaisin keinoin tavoitteet voi toteuttaa.
Tässä vaiheessa tarvitaan jo muistiinpanoja, sillä keinot ovat mitä moninaisemmat, riittää kuitenkin pelkkä lyhyt selostus, kuten seuraavat esimerkit osoittavat.
 
Esimerkin I-osa on sonaattimuotoinen, siinä kuvataan kaunista meri-idylliä, osa on kaksitaitteinen joista ensimmäinen adagio/dolce ja toinen andante/forte. I-osan tarkoituksena on luoda turvallinen, mutta kuitenkin hieman arvoituksellinen tunnelma. Soinnutus tonaalivoittoinen.
 
II-osa myrsky, on kolmitaitteinen forte - forte fortissimo, osa alkaa heti allegrossa raivokkaasti (furioso), motiivit ja teemat kehittyvä voimakkaasti, taitteet tuovat vaihtuessaan useita, vahvoja modulaatioita. Soinnutus modaalivoittoinen.
 
III-osa voisi sitten olla modernimpaa tyyliä, ehkäpä vaikka ad libitum (vapaasti mielen mukaan), tämän osan säveltäjä voisi säveltää impulsiivisesti hetken mielentilan mukaan, ainoa ennalta tehty tavoite olisi tällöin kauhu. Soinnutus noudattaa pitkälle sävellajitonta linjaa.
 
IV-osa on viisitaitteinen rondo, tässä osassa on tarkka määritelmä osien rakenteesta sekä niiden järjestyksestä, rakenne kuvataan kirjaimin ABACA, kirjaimien tarkoitus selviää musiikin teorian oppikirjoista. Rondo-nimi selittää myös säveltäjälle millaisesta sävellysmuodosta on kysymys. Osan musiikillisena tavoitteena on kuvata tunnelmia haaksirikosta pelastumisen jälkeen. Millaiset ovat osa IV:n keinot ja kuinka ne tuodaan sävellyksessä esille, on vaikea tässä vaiheessa tietää. Keinoihin vaikuttaa suuresti se millaisia I-III:sta tulee ja mitä musiikillisia aineksia ne sisältävät.
Viimeisessä osassa tulisi käsitellä I-III osien motiiveja ja teemoja, näin käsiteltynä sävellys tavallaan selittää kaikki aikaisemmat osat, purkaa sinne jääneet jännitykset ja ennen kaikkea tekee ymmärrettäväksi, ehkä hyvinkin vaikean ja epäselvän tekstuurin mitä säveltäjä on tarkoituksellisesti käyttänyt.
 
Suunnitelman toteuttaminen / sävellystyön aloittaminen
 
Olemme nyt suunnitelleet sävellyksen puitteet. Puitteet olisi opeteltava ulkoa niin hyvin, että kun säveltäminen alkaa puitteita ei tarvitse enää erikseen miettiä, ne ovat vaan koko ajan taustalla ohjaamassa sävellyksen kulkua ja etenemistä oikeaan, haluttuun -suuntaan.
 
Tässä vaiheessa olet jo säveltänyt ainakin mielessäsi erilaisia lyhyitä kohtia tulevaan sävellykseen, mutta kun aloitat kirjoittamaan sävellyksen ensimmäisiä tahteja muista kokonais-suunnitelma ja vertaa kirjoittamaasi siihen.
 
Muutama ensimmäinen tahti on sävellyksen tärkein ja vaativin sävellystapahtuma.
 
1. Näistä tahdeista riippuu miten jatketaan. Vaikka voit itse vaikuttaa jatkoon jonkin verran, aloitettu on kuitenkin käsiteltävä loppuun varsinkin sävellyksen alussa. (impressionismissa ei tarvitse)
2. Sävellyksen ensimmäinen motiivi on syytä esitellä heti alussa, muuten tulee turhia jaaritteluita, ellet sitten suunnitellut paljastavasi sitä vasta myöhemmin ja alussa olikin vain yleistä ”seurustelua”.
3. Sävellys muistetaan parhaiten alusta ja vielä paremmin lopusta, mikäli kuuntelija on vielä hereillä.
4. Sävellyksen alku voi heti ratkaista kuulijalle miellyttääkö se tai hyväksynkö sävellyksen.
5. Hyvä sävellys ei selittelyä kaipaa, jos alku miellyttää se voi olla mitä eriskummallisin, mikäli sävellyksestä myöhemmin selviää alussa esitetyn kummallisuuden tarkoitus.
 
MITÄ VARTEN MOTIIVIT, TEEMAT, MELODIAT SÄKEET, JONO- YM. RAKENTEET?
 
MOTIIVIT JA TEEMAT ovat musiikin aineksia.
Kaikki sävellykset sisältävät motiivin. Motiivi syntyy heti sävellyksen alussa tai ainakin heti lyhyen alkuäänen tai soinnun jälkeen. Motiivi on se pieni sävel- tai rytmikuvio, tai vain 2-3 säveltä tietyssä järjestyksessä, jota sitten aletaan kehittelemään melodioiksi ja teemoiksi.
Vaikka haluaisit, et voi säveltää ilman sävellyksessä esiintyviä motiiveja, sillä ilman motiivia sävellyksessä on vain yksi sävel.
No, tietenkin impressionismissa se on jonkin verran mahdollista.
Teema voi hahmottua melodiseksi kokonaisuudeksi.
 
MELODIA ei sinfoniassa ole kovin määräävässä asemassa. Mikäli selvästi tunnistettavaa melodiaa ei ole, melodiaksi ymmärretään esimerkiksi sointukulun ylin, korkeimmalla soiva sävel.
 
SÄKEET, säeryhmät lauseke ja sikermä ilmaisevat musiikin muodon.
Säkeet muodostavat melodialle, sointukululle, tai rytmille rajakohtia. Rajakohta selventää sävellyksen muotoa. Toisin sanoen tiedetään missä ollaan menossa tai mitä ollaan tekemässä, esim. ensisäe kertoo, että sille on tulossa jatkoa ja tällöin ensisäkeeseen tulee kadenssiksi puolilopuke (I-IV), ja vasta jälkisäkeeseen täyslopuke (I-IV-V-I).
 
SÄERYHMILLÄ, lausekkeilla ja sikermillä on sama tehtävä kuin säkeillä, nämä muodostuvat vain suuremmista kokonaisuuksista. Ja taas, näin voimme käsittää ja hallita paremmin sävellyksen eri vaiheita sekä mistä se muodostuu.
 
JONO- ym. rakenteet.
Näillä kuvataan sävellyksen kertauksia. Kertauksissa käytetään erilaisia yhdistelmiä, kuten esim. parirakenne; se on kaksi osanen, ensimmäinen päättyy jännitteeseen (puolilopuke), toinen purkautuu täyslopukkeeseen (kysymys-vastaus).
Ja edelleen, hallitsemme sitä mitä olemme tekemässä.
 
TAITE, JAKSO.
Nämä ovat sävellyksen selkeitä, suuria rakenneosia.
Uusi jakso alkaa tavallisesti huomattavan erilaisella rytmillä, sävellajilla tai soinnilla kuin edellinen.
Täytyy kuitenkin muistaa, että sinfonian on oltava ehjä kokonaisuus. Tyylejä, rakenteita, rytmiä, sointukulkuja, sävellysmuotoja ym. voi olla mitä erilaisempia, mutta kaikkien on oltava jollain mielekkäällä tavalla johdannaisia toisistaan.
 
Erkki Linden
11.01.2006 12:36:18 (muokattu 11.01.2006 17:04:30)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

3. Miten käsitellä tai ratkaista sävellysmuotojen valinta?
 
Tarkastellaanpa kysymystä, vaikka aikaisemman esimerkin, meriaiheisen sävellyssuunnitelman mukaan.
 
Esimerkissä I-osa esittää tyyntä-, suloista tunnelmaa merellä. Kun päätimme näin, päätimme samalla, että osa voi alkaa rauhallisella yksiäänisellä sävellysmuodolla.
Kuvaan tulee mukaan hitaasti aaltoilevia ihanasti keinuttavia laineita, tämän kuvaamiseen tarvitsemme moniäänistä sävellysmuoto. Moniäänisistä muodoista voisimme valita fuugan.
Fuuga rakentuu imitaatioperiaatteella yhdelle tunnusomaiselle teemalle, siinä on 3-5 ääntä, sama lyhyehkö aihe ja teema kiertää äänestä toiseen. Fuuga alkaa yleensä yksiäänisenä.
 
Huom. yksiäänisyys ei tarkoita tässä yhteydessä yhtä soitinääntä, vaan se tarkoittaa yhtä samanaikaisesti soivaa, tunnistettavaa melodiaa tai teemaa.
 
Siis päätimme jo sävellyksen suunnitteluvaiheessa mitä sävellysmuotoa tulemme mahdollisesti käyttämään.
 
4. Soinnutus, soitinnus, teemat, orkestrointi
 
SOINNUTUKSESTA on olemassa runsaasti oppikirjoja, sekä muuta aineistoa esimerkiksi internetissä.
En ryhdy tästä aiheesta enempää selvittämään.
Haluan kuitenkin esittää, että oppikirjat kertovat vain sen, kuinka soinnutus perinteisesti on suoritettu.
Soinnuttamista kuvataan rakentamiseksi, siinä sointujen kululla, siis sointujen erityylisellä järjestyksellä, rakennetaan mielikuvia haluttuun tarkoitukseen.
Rauhallisuutta esitetään tonaalisella-, ja rauhattomuutta, sekä jännitystä modaalisella sointurakenteella.
Sisältääpä sävellys mitä säveliä tahansa, niin se sisältää aina jonkin soinnun. Vaikka soitat kaikkia oktaavin ääniä samanaikaisesti, se on silti sointu (eri asia vaan kuinka käyttökelpoinen).
Voit rakentaa pelkällä tunteella mitä onnistuneempia sointuja ja niiden kulkuja. Mitään sääntöä ei ole pakottamassa, kysymys on ainoastaan siitä, miten kuulija sen ymmärtää ja hyväksyy.
Lapsellisuuksia täytyy välttää, ne osoittavat vain osaamattomuutta.
 
SOITINNUS on tapa kirjoittaa orkesterille. Se edellyttää tietoa mm. soittimien teknisistä ja soinnillisista ominaisuuksista. Soitinnukseen kuuluvat eri soitinryhmien yhteissoiton erityispiirteet, esim. tasapaino-ongelmat dynamiikan eri tasoilla.
Soitinnusta on vaikea oppia ymmärtämään.
Pelkkä toisten säveltäjien esitysten kuunteleminen ei riitä. Parhaiten oppii ymmärtämään, kun oikea sinfoniaorkesteri esittää oman sävellyksen.
 
Tietokoneella säveltämisestä on jonkin verran hyötyä, jos saat sävellyksesi kuulostamaan hyvältä tietokoneen vakio-äänikortin soittimilla, niin soitinvalinta on jo aika hyvin onnistunut.
Tietokoneella saadaan kuitenkin joskus aivan väärä, kauhea kuva sävellyksestä. Kokeile vaikka miltä kuulostaa Sibeliuksen 2:n sinfonian ensimmäisen osan alun tenutossa (pidättäen) soivat jouset.
 
Teemat käsiteltiinkin jo aikaisemmin.
 
ORKESTROINTI
 
Tämä onkin vähän vaikeammin selitettävissä oleva säveltäjän toimenpide.
Vaikea siksi, että se muistuttaa läheisesti soitinnusta.
Ehkä suurin ero on siinä, kun soitinnus tarkoittaa soittimien tai soitinryhmien
teknisten- tai äänellisten ominaisuuksia / käyttötapaa, niin orkestrointi käsittelee esimerkiksi sitä kuinka paljon tai missä kohdassa kutakin soitinta tai ryhmää käytetään.
 
Tätä vaihetta sävellystyössä voisi kuvailla esimerkiksi vaiheeksi, missä päätetään orkesterin soinnin vahvuudesta (kuinka monta ja mitä soittimia valitaan), sekä millä sävelkorkeudella sävellys yleisilmeeltään kulloinkin soi.
Siis kaikkein tärkeimpiä tekijöitä sävellystyössä, mutta oppikirjoissa vähemmän käsitelty alue (niin kuin näyttää olevan myös tässä esityksessä).
 
Lisää orkestroinnista voi lukea internetissä osoitteessa:
 
http://kunta.riihimaki.fi/rmo/Mt/mt1/17impr.html
 
5. Voinko unohtaa kaikki teoriat ja säveltää kokonaan uusi ja ainutlaatuinen sekä omaperäinen sinfonia?
 
Tietysti ja niin olisi suotavaakin. Aikaisemmilla tyyleillähän oli jo sävelletty ”hukuttava” määrä kaikkia mahdollisia sinfonioita.
 
Mutta kyetäksesi säveltämään aivan uutta, et voi tietää mikä on uutta, ellet tiedä mitä se vanha oikein on.
Ilman omakohtaista kokemusta, tai hyvin syvällistä aikaisempien sävellystyylien tutkimista, on todella vaikea selvittää kyseistä sävellyshistoriaa.
 
Kun yliopistossa väitöksentekijä tutkii vaikkapa Sibeliuksen 7:ttä sinfoniaa väitöstänsä varten, siinä kuluu helpostikin yksi vuosi.
 
Perinteisenkään sinfonian säveltäminen ei ole mahdollista ilman monipuolista sävellyskokemusta.
Sanotaan, että vasta 10:nen sävellyksen jälkeen alkaa tulla vähän järkevämpiä sävellyksiä.
 
Vastaukseni on siis, ei kannata.
Ainakin alussa kannattaa säveltää aiemmin tunnetuilla sävellystyyleillä.
 
Jos kuitenkin onnistut siinä, olet aikamme musiikkinero.
 
En ollenkaan vähättele etteikö sellaisia neroja löytyisi, itse asiassa koko tämä minun esitykseni lähtee siitä olettamuksesta, että myös itseopiskelijoista löytyy sellaisia lahjakkuuksia jotka voivat säveltää sinfonian.
Kuitenkin niin, että musiikinteoria on ensin luettu ja opittu, mikä oli myös tämän esitykseni lähtökohta.
 
Edelleen, historia tuntee tapauksia, missä maailman kuuluisimmat säveltäjät eivät osaa edes nuotinkirjoitusta.
 
Jyväskylässä asuu on 12 vuotta vanha poika joka säveltää tosimielessä oopperaa. Hän kirjoittaa itse, myös oopperaan libreton.
Tosin nyt, kun pojan lahjakkuus on huomattu, Hän saa sävellysopetusta ammattilaiselta, korkeasti koulutetulta säveltäjältä.
 
Jyväskylä 11.1.2006
 
Erkki Linden
 
Teijo K.
11.01.2006 14:03:06 (muokattu 11.01.2006 14:07:06)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

How to be a Composer, by Frank Zappa.
 
Just follow these simple instructions:
 
1- Declare your _intention_ to create a 'composition'
2- Start a piece at some time
3- Couse something to happen over a period of time. (It doesn't matter what happens in your 'time hole' - we have music critics to tell us if it's any good or not, so we don't worry about that part)
4- End the piece at some time (or keep it going, telling the audience it is a "work in progress")
5- Get a part time job so you can continue to do stuff like this.
 
Munsta.
Sharkman
11.01.2006 14:34:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tähän olisi hyvä vielä listata muutama säveltäjä ja sinfonia, joita on hyvä tutkia ja ottaa hieman mallia.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti