| Aihe: Soittotekniikoita ja muita kikkoja | |
|---|
|
Siis... onko tuo oikeasti vaikeata saada unisono bendin yhteydessä bendatulle sävelelle vibraa vai enkö mie vaan osaa? Nimittäis unisono bendauksen päätteeksi olisi kiva lisä kun bendiin saisi vielä vibaa ja väbätystä mukaan. Kammella tätä hommaa ei siis kykene tekemään, koska tarkoitus ei ole lisätä väbätystä muuta kuin bendattuun kieleen.
Hankalaa on... esim tällainen:
|-3-------|
|-6b~~~-|
|---------|
|---------|
|---------|
|---------|
"I must create a system, or be enslaved by another man's." -Blake |
|
Siis... onko tuo oikeasti vaikeata saada unisono bendin yhteydessä bendatulle sävelelle vibraa vai enkö mie vaan osaa?
Kammella itse tekisin, kuten Dave murraykin, tai miksei kädellä/sormilla yhtä lailla. Eihän ne muut kielet soi kampea käytettäessä, jos on pikannut vain halutut kielet tai jos vaimentaa ne muut? |
 Herra Rapu
24.02.2006 09:56:57 (muokattu 24.02.2006 09:57:18) | |
|
tai miksei kädellä/sormilla yhtä lailla.
Joo eihän tossa mitään ihmeellistä pitäs olla. Helvetin vaikee muuten selittää kun että näppäät kaksi kieltä, taivutat toista ja lisäät sormella vibraa. Kyllä se sieltä tulee kun kovasti jaksaa räplätä ja vääntää. :)
Unison bendi on siitä hieno kun ne kaksi säveltä ei kuitenkaan soi koko ajan samalla sävelkorkeudella. |
|
Kammella itse tekisin, kuten Dave murraykin, tai miksei kädellä/sormilla yhtä lailla. Eihän ne muut kielet soi kampea käytettäessä, jos on pikannut vain halutut kielet tai jos vaimentaa ne muut?
Jos unisono-bendissä haluaa vain toiselle sävelelle vibratoa, niin sitä ei voi silloin kammella tehdä. Kampea käytettäessä se vibrato kohdistuu toiseenkin säveleen, mikä ei ole tarkoitus. Kyllä minultakin perinteinen bendi-vibrato onnistuu, mutta kahden kielen soidessa ja toista säveltä bendatessa on vaikea siihen saada vibraa. Etenkin hallitusti ja siten ettei bendaamattomaan säveleen tule vibraa mukaan.
"I must create a system, or be enslaved by another man's." -Blake |
|
Huiluäänistä vielä
Eli noita A.H. (artificial harmonics) juttuja on vielä ainakin yksi tapa lisää.
Virallista nimee on turha kysyä meitiltä ainakaan.
Homma on teoriassa täysin sama kuin Pinch harmoniceissa ( P.H.), mutta käytännön toteutus poikkeaa.
Näihin kyseisiin huiluääniin ei käytetä plektraa ollenkaan vaan kieli näpätään plektrakäden nimettömällä tai keskisormella (mikä vain parhaalta tuntuu) ja samaan aikaan plektrakäden etusormi koskettaa kieltä halutusta kohdasta. (kannattaa tsekata todella kattava puhe yläsävelsarjoista keskustelun alkupäästä).
Tärkeää on että etusormi ei paina kieltä vaan ainoastaan koskettaa sitä kevyesti.
Kyseinen tyyli on käytössä lähinnä klassisen kitaran puolella eikä tätä hirveästi näe muissa tyylilajeissa. Itse rupesin vain piruuttani kokeilemaan kerran sähkökitaralla ja ihastuin kys. soundiin heti.
Esimerkkiharjoitus:
mikä tahansa vapaa kieli --> kosketa kevyesti nauhaa 12 oik. käden etusormella ja näppää samalla nimettömällä.
jos löytyy joku joka kanssa harjoittanut kyseistä tekniikkaa niin kertokaa kokemuksistanne...
Seur. ei ollenkaan virallista vaan ainoastaan omia hulluja ajatuksiani:
Meitsille iski semmonen mahroton ajatus et jos tätä tarpeeks harjottelis niin voiskohan soitella jonkinmoista vuoronäppäilyä ja ehkä jopa arpeggioita tällä tyylillä... jotkut kokonaiset soinnut sain jo vedeltyä eräänlaisina arpeggioina ja muutamat powersoinnut kans...
Mä oon kanssa viime päivinä harjoitellut tuota tekniikkaa. Aika helposti sen perusidean tajuaa. Teen sen plektralla näppäämällä siten, että etusormi osuu aina 12 nauhaa vasemmalla kädellä painettua nauhaa korkeammalle nauhalle. Testailin tuota ensiksi teräskielisellä akustisella ja sen sai suhteellisen hyvin kuulumaan sillä ja aattelin sitten, että sähkiksellä saa varmaan paljon paremmin sen kuulumaan. Mutta eipä saanutkaan, sähkiksellä en saa millään sitä kunnolla kuulumaan. Vähän auttaa, kun käyttää tallamikkiä ja equttaa yläpäätä lisää, mutta silti jää aika hiljaisiksi nuo huiluäänet. Eli kysymys kuuluu, että miten sen sais paremmin kuulumaan? Mulla on Microcube ja meksikon HH strato. Ilmeisesti kitaran mikitkin vaikuttaa tuohon?
Jos tuo tekniikka kiinnostaa ketään, niin kannattaa myös tutustua Steve Morseen. Esim. Deep Purplen Sometimes I Feel Like Screamingin alussa on hienosti sovellettu ko. huiluääniä.
Mielipiteesi on väärä. |
 passe
27.02.2006 22:41:40 (muokattu 27.02.2006 22:42:59) | |
|
----
Ihan alkuun täytyy todeta, että aivan loistava threadi. Ensimmäistä kertaa kun tätä aikanaan vilkaisin, niin taisin vähän "säikähtää" tätä paljoutta. Tiukkaa asiaa!
Näin kitarahommissa melko noviisina, olisi pari tarkennus kysymystä ihan näihin perus plekujuttuihin.
TEORIA: Oikeaoppisesti - lue: pop/jazz-koulukunnan mukaan - tapahtuu asioita jotenkin näin:
- Koukista plektrakäden etusormi U-kirjaimen muotoon.
- Aseta plektra sormen päälle. Plektran kärki (eli ) osoittaa kämmenen suuntaan... (havainnollisemmin: kuvittele ajavasi autoa; etusormesi on U:n muotoisessa koukussa, ja plektran kärki osoittaa kohti ratin keskustaa. Tämä ON hankala selittää!)
- Peukalo lasketaan sitten plektran päälle, ja plektran kärkeä pitäisi jäädä näkyviin puoli senttiä. (Mitä vähemmän jää näkyviin, sitä helpompi on soittaa niitä kuuluisia pinch-harmoniceja)
- Muut sormet koukistetaan vastaavalla lailla kuin etusormikin. Kättä pidä puristaa hullun lailla, vaan pitää rentona. Ettei tule jännityksiä ja kramppeja.
Siis onko tosiaan näin, että joillakin on tapana pitää etusormea jopa niin, että sormenpää sojottaa kohti tallaa? Itse kokeilin heti ohjeet luettuani vähän kaikkea ja ainakin näin alkuun tuntuu pinsettiotteen ja "morjes talla" otteen välimuoto luontevalta. Kovin kaukana pinseteistä ei oltu aiemmin... Tuntuuhan se melko vammaiselta alkuun koukistaa etusormea rankasti, mutta huomasin heti kuinka paljon se vaikuttaa myös soitto kontrolliin. Demppiä sisältävistä jutuista hävisi puolet ylimääräisistä äänistä saman tien. Loogistahan tämä, varsin samanlainen oivallus, kuin rumpujen lyöntitekniikan oppiminen halon hakkuun jälkeen.
Kun puhutaan paksusta plekusta, niin millaisista paksuuksista puhutaan ihan konkreettisesti. Nyt on käytössä tollanen "Stagg Classic", paksummalla mene hermojen koetteluksi... Koskeeko tämä "paksumpi on rehellisempi" myös kieliä? Suositteletteko noviisia käyttämään esim. 0.10 kieliä?
"Good is in the details..." |
|
Kun puhutaan paksusta plekusta, niin millaisista paksuuksista puhutaan ihan konkreettisesti. Nyt on käytössä tollanen "Stagg Classic", paksummalla mene hermojen koetteluksi... Koskeeko tämä "paksumpi on rehellisempi" myös kieliä? Suositteletteko noviisia käyttämään esim. 0.10 kieliä?
Tiedä sitten missä menee raja, että onko plektra paksu vai ei, mutta mä olen suosinut millin paksuista, joka on sopivan jämäkkä.
Kielissä kymppisetti on hyvä, ohuempaa tuskin kannattaa hankkia jos ei hurjimpia tiluja ole tarkoitus soittaa. Jason Beckerillä muistaakseni oli kasisetti. Mulla oli joskus 11-setti, mutta nykyään kympit joissa on vähän jämäkämpi alapää eli 52. Sopii riffittelyyn huomattavasti paremmin.
Paska soi ja balalaikka haisee. ••• Kuolema kuittaa kalavelan. |
|
Jos unisono-bendissä haluaa vain toiselle sävelelle vibratoa, niin sitä ei voi silloin kammella tehdä. Kampea käytettäessä se vibrato kohdistuu toiseenkin säveleen, mikä ei ole tarkoitus. Kyllä minultakin perinteinen bendi-vibrato onnistuu, mutta kahden kielen soidessa ja toista säveltä bendatessa on vaikea siihen saada vibraa. Etenkin hallitusti ja siten ettei bendaamattomaan säveleen tule vibraa mukaan.
Käytännössä kukaan ei kuule onko sitä vibraa vain yhdessä sävelessä vai molemmissa. Unison bendi on sen verran raa-an ja epäselvän kuuloinen, säröillä soitettaessa ainakin. |
 Swan
05.03.2006 20:12:50 | |
|
Käytännössä kukaan ei kuule onko sitä vibraa vain yhdessä sävelessä vai molemmissa. Unison bendi on sen verran raa-an ja epäselvän kuuloinen, säröillä soitettaessa ainakin.
Kampivibra on muutenkin hankala saada kuulostamaan sormivibralta, joten siinä jo kuuluu ero. |
|
Kampivibra on muutenkin hankala saada kuulostamaan sormivibralta, joten siinä jo kuuluu ero.
Totta töriset, mutta pointti näin lyhyesti: Sormivibra onnistuu, samoin kampivibra. Erilaiselta varmasti kuulostaa, mutta onnistuu kuitenkin. |
 Y3J
28.03.2006 00:47:35 | |
|
Miten muuten saan soitettua esim. toiselta kieleltä parhaiten pinchin? Alemmalta kieleltä lähtee mageesti jo vinkaisut, mutta aina kun tuolla peukalolla koetan hipaista kakkoskieleltä pinchiä, niin se aina räkäisee samalla E-kielen soimaan. Johtuu varmaankin siitä koska pinchatessa alinta kieltä huitaisen plektralla vähän yläviistoon.
Pala peukalosta pois vai peukalo vähemmän esille?
Souda souda souda mattaku! |
|
Voithan aina testata upstrokella, eli etusormi osuu kieleen. Mutta tuo pinch harmonics on hyvä esimerkki siitä että: "harjotus tekee mestarin." |
|
Voisikohan joku valoittaa tuota usein mainittua "jazz-tekniikkaa", siis miten se eroaa muista ja mitä se ylipäätään käsittää? |
|
A.H meinaa "artificial harmonics", eli teko huiluääniä. Teetkö ne kyseissessä tapauksessa pinch harmonicilla? Vuoden kun harjottelet, ja käytät säröä, niin johan lähtee! Toi pinch harmonic on ehkä se kitaran soiton faktan esiin tuova asia: ainoastaan, ja vain ja ainostaan harjoittelemalla opit mitään ;) |
 kunnasja
17.05.2006 22:18:51 (muokattu 04.06.2006 16:36:46) | |
|
Olisko kyseessä perinteinen ohje, eli:
1. Treeniä
2. Lisää treeniä
3. Vielä lisää treeniä
Sillä noi jutut yleensä opitaan.
---
EDIT: Linkit siirretty ketjun alkuun. |
|
Rake
Yhden tekniikan/mausteen soittoon voisin tänne lisätä:
Eli kysymyksessä on sellainen termi kuin RAKE. Eli ikäänkuin sweeppaisit, mutta sweeppaat ainoastaan dempattuja kieliä. Eli Otelautakäsi demppaa äänet, jolloin kuuluu ikäänkuin "trrt" -ääni. MOnesti soittajat lisäävät raken loppuun vielä jonkun yksittäisen sävelen, eli rake toimii ikäänkuin siirtymänä sävelestä toiseen. Omasta mielestäni tämä on aivan loistava kikka kitaran soitossa.
Kuuntele: Ritchie Blackmore
Kuuluu hyvin paljon herran sooloilussa. Kuuntele esim. Blackmore-s night - all for one alkusoitto.
"You think I'm strange because I'm different, I think you're strange because you're all the same." |
|
Rake
Erittäin hyvä huomio. Tuota tulee käytettyä jatkuvasti omassakin soitossa, mutta sitä ei osaa mieltää erityiseksi 'tempuksi' kun alkaa olla luontainen osa soittoa.
Slide
Samaan luontevuuskategoriaan lukisin ehkä pienet slidet (liu'ut) sävelien alkuun ala- tai yläkautta. Alakautta parin nauhavälin matkalta varsinkin tulee maustettua paljon. Yläkautta jos ottaa 3...4...5 nauhan matkalta nopean liu'un, saa hieman efektin omaisemman vaikutelman. |
|
Noniin.
Ketju on saatu siivotuksi, ja alkuun on lisätty suorat linkit joka aiheeseen. Muutamia postauksia editoitu varovasti, ottaen huomioon keskustelussa saatu palaute. Lisätty myös joitain juttuja, kuten avovirityksiä. Halukkaiden kannattaa siis silmäillä ketju läpi päivityksiä bongaillen.
Have fun. |
|
WAHIN KÄYTTÖ
Wahittelu on sinänsä yksinkertaista puuhaa: painetaan jalalla pedaalia, ja ääni muuttuu treble-leikatusta basso-leikatuksi. Wau wau... Sitten sen wahin käyttäminen fiksusti. Niin, sepä se.
Rytmikäs ja tasaisenjatkuva wakuttelu sopii funkkimeininkiin mainiosti. Soundin elävöittämiseksi kannattaa harrastaa vaikkapa poljennon syvyysvaihtelua, esimerkiksi 1- ja 3-iskuilla hieman vähemmän, 2- ja 4-iskuilla vähän enemmän. Rokki ja hevi kaipaavat hieman enemmän vaihtelua, ettei touhu ala kuulostaa pidemmän päälle ankkalammelta.
Sooloillessa kandee kokeilla seuraavia juttuja:
- jos on tilua tai nopeampaa rytmijuttua, wahia kannattaa polkea rauhallisesti
- pitkiä säveliä / linjoja voi elävöittää vähän nopeammalla poljennolla
- kannattaa myös varoa ettei wahi jää paikalleen jos soittaa kieli keskellä jotain tiukkaa lickiä - paitsi tietysti jos on tarkoitus käyttää buusterina. Voipi kuulostaa höynältä.
Kuuntelu on kaiken a ja o. Periaatteessa sooloillessa wahin käyttöön kannattaa panostaa yhtä paljon kuin soolon säveliinkin, ainakin jos tekee jotain suunnitelmallista. Huono wahittelu voi myös pilata muuten hyvän jutun.
Fiilistelyt, blues jne, tietenkin hoituvat parhaiten juuri perstuntumalla. Mutta tuntumaakaan ei opi kuin soittamalla, eli kaivataan ahkeraa vatkausta. Ja korvien käyttöä. Oman soiton äänittäminen ja kriittinen analysointi on erittäin kehittävää. Se palauttaa nopeasti maan pinnalle. Kokeilunomaisesti voi myös äänittää normaalilla soundilla pätkän, jota wahittelee vasta kuunteluvaiheessa, tällä tapaa voi kokeilla minkälainen wauwau sopii, minkälainen ei.
Muutamia tunnettuja wahijuttuja: (hieman mielipidekysymys)
Jimi Hendrix - Voodoo Child
Rage Against the Machine - Bulls on Parade
Metallica - Enter Sandman soolo
...Ainakin nuo ovat helppoja löytää kuunteluun.
Kuuntelun arvoista materiaalia löytyy ainakin Symphony X:ltä, Steve Vailta, sekä Slashilta. Yksittäisenä palasena In Flames:in kappaleessa Swim on yksinkertainen mutta onnistunut juttu. Metallica / Kirk Hammett ei välttämättä ole laadultaan parasta oppimateriaalia, vaikkakin wahisooloa on ko. herralla varsin paljon. Lisää esimerkkejä vain kehiin. |
|
Kampikikkojakin kysytään täällä aika usein. Nämä kaksi threadia löysin kun heräsi kiinnostus jälleen näistä floikkatempuista. Pitäisikö nämäkin lisätä aloituspostaukseen? Ainakin muutamia kattavia kirjoituksia löytyi noiden seasta.
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=106541&o=0
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=118961&o=0
Olet hullu
- Eikä kukaan huomaa sitä |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
