Kitarat: soittaminen ›

Otsikossahan tuo kysymys on mainittu, mutta ajattelin että jokainen voisi kommentoida myös harjoitteluun liittyviä näkökohtia muutenkin.
 
Itse reenailen nykyisin pelkästään kotona. Aikaisemmin soittaessani bändissä käytin myös reenikämppää omaan harjoitteluun, mutta matalan kynnyksen reenailu on aina mulla tapahtunut kotona. Kotosalla harjoitteluun vaikuttaa tietenkin sen sääteleminen kuinka paljon häiritsen naapureita ja kotiväkeäni.
 
Aikaisemmin rämpyttelin paljon sähkökitaraa sohvan reunalla kokonaan ilman vahvistusta ihan vaan näppäryyden takia. Kitara on helppo kaapaista kouraan ja alkaa rämpytellä ilman kummempia kytkemisiä ja lisäksi sähkökitaran akustinen ääni on hiljainen eikä aiheuta häiriötä edes yöllä. Huomasin, että soittotekniikkani muuttui aika falskiksi kun enemmän soittelin sähkistä ilman vahvistusta. Olen sittemmin päätynyt ratkaisuun, että harjoittelen akustisella kitaralla ja sähkökitaralla pelkästään vahvistettuna. Kitaravahvistin kaapin kera käytössä aina klo 10-18 ja iltaisin ja aamuisin käytän kuulokkeita sähkökitaran kanssa. Ja akustista soittelen tietenkin myöhäistä iltaa lukuunottamatta. Aika nopeastikin soittoni on alkanut muuttua jälleen puhtaammaksi ja soittotatsi on alkanut tarkentua (semmoiset rähmeltämisäänet ovat siistiytyneet poies ainakin osittain).
 
Toisaalta tiedän, että tosi nimekkäätkin kitaristit ovat kertoneet harrastavansa sähkiksellä ilman vahvistusta semmoista aivotonta telkkarin katsomis reeniä ja ihan varmasti heillä ei ole mitään ongelmia tekniikan tai tatsin puhtaudessa joten tässäkään asiassa roomaan ei kulje vain yhtä tietä.
 
Itse olen kuitenkin huomannut olevan intensiivisemmin läsnä soitossani kuulokkeilla. Mites teillä muilla, tai herättääkö tämä mitään ajatuksia yleensäkään. Muistan, että tästä aiheesta on ollut keskustelua tai ainakin kommentointia aikaisemmin, en vain muista missä.

Ilman vahvaria voi hyvin reenailla ja siinä saa hieman eri tavalla esimerkiksi plekujuttujen dynamiikkaa kehitettyä, mutta niin harjoitellessa pitää kyllä sitten myös tietää mitä tekee ja keskittyä siihen.
 
Kuten mielestäni on parasta kaikessa soittoharjoittelussa muutenkin. En henkilökohtaisesti oikein koskaan ole käsittänyt tuollaisen puolella mielellä jonkun toosan edessä soittoharjoittelua, ellei sillä sitten tosiaan vain ihan puhtaasti yritä saada jotain todella yksinkertaista mekaanista asiaa futaamaan. Jos soittotekniikkaa harjoittelee niin siinä touhussa kuitenkin konsistenssi ja oikein tehdyt toistot ovat avainasemassa (aivan kuten kaikessa muussakin motoristen tai hienomotoristen taitojen opettelussa, vaikkapa urheilussa) . Jos ne puolella mielellä tehdyt "treenit" eivät ole konsistentteja niin mielestäni ne ovat aika pitkälti ajanhukkaa. Jos taas niihin pystyy keskittymään sen verran että nuo asiat pysyy harjoitellessa mukana, niin sitten mielestäni voi kysyä että tarviiko sitä jotain sivuhäiriötä siihen sitten ollenkaan.
 
Sivuäänien putsaus ja ei-soitettavien kielten sammutus voi olla asia joka akustisesti sähkökitaralla reenaillessa voi jäädä vähemmälle huomiolle, ja tämä kyllä kostautuu sitten jos ja kun haikeinillä alkaa vedellä. Mutta jos tuo on jo itselle automaatio, niin mielestäni akkaritreeni sähkiksellä voi olla hyvinkin käyttiskamaa.

milgromsegal: I......................... En henkilökohtaisesti oikein koskaan ole käsittänyt tuollaisen puolella mielellä jonkun toosan edessä soittoharjoittelua, ellei sillä sitten tosiaan vain ihan puhtaasti yritä saada jotain todella yksinkertaista mekaanista asiaa futaamaan. ...................
 
Jep ymmärrän pointtisi. Systemaattinen tehokas ja tavoitteellinen harjoittelu vaatii tietenkin kaiken keskittymisen. Sitäpaitsi ei multitaskaaminen muutenkaan ole hyväksi aivoille. Ehkä semmoista "lihasmuistia" korkeintaan voi kartuttaa tankkaamalla joitakin sormitusjuttuja ilman ajatusta telkkua katsellessa. Mutta ei se oikein ole edes siihen perusteltua, ehkä vaan kitaran kädessä pitäminen tuntuu mukavalta........
 
Vaihdoin juuri toiseen akkariini paksumman kielisetin 12-56, niin se alkaa olla E-vireessä jo mukavan jäykkä soitettava. Muutenkin kun akkari ei juurikaan soi itsestään, niin se parantaa aktiivisuutta soitossa ja ehkä erilaiset sointukäännökset ja sormitukset on akkarilla hyvä reenata. Mutta esimerkiksi venykytkset on akkarilla ei toivottomia sen punotun g-kielen kanssa. Muutenkin mulla ei ole akkarissa soololovea ja vaikka kaulaliitos on neljännentoista nauhan kohdalla, niin enpä paljon tiluttele otelaudan korkeammalta oktaavilta, kyllä niissä hommissa sähkis on luontevin työkalu.
 
Huomioni kiinnittyi tohon sun ideaan reenata sähkiksellä semmoisilla haastavilla asetuksilla, joka pakottaa soiton mahdollisimman kuosiin siis ei tilaa virheille. Pitääpä kokeilla kun en ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi tuota. Viime aikoina olen opetellut soittamaan nauhakaikulaitteen kanssa joka myös koulii tekniikkaa tarkemmaksi, koska nauhakaiun pitkä häntä saa kaikki epätarkkuudet kertautumaan ja pitkähäntäinen kaiku muutenkin avaa mielenkiintoisia kuvioita. Ainoa tietty on, että nauhakaiku soi "itsekseen" eli se tuo sitä kerrannaismassaa niin, että sen kanssa on eduksi soittaa vähemmän, niin siinä mielessä paksukielinen akkari jossa on kielet korkealla on jonkinlainen vastapari nahakaiun kanssa soivaan sähkikseen. Molemmat koulii vähän eri puolta soitossa.
 
Nyt kun näihin reenausjuttuihin tässä mennään, niin tykkään myös soitella muita soittimia, joista saa myös hyötyä kitarankin soittoon (esim, rytmimuna, basso, bongot, djembe, piano.......).

milgromsegal: En henkilökohtaisesti oikein koskaan ole käsittänyt tuollaisen puolella mielellä jonkun toosan edessä soittoharjoittelua, ellei sillä sitten tosiaan vain ihan puhtaasti yritä saada jotain todella yksinkertaista mekaanista asiaa futaamaan.
 
Vähän mielikuvitusta kehiin, niin saa kaikkea fiksuakin aikaan.
 
Esim. silloin kun oma penska oli pienempi ja katseli jotain animaatiota, missä kimitetään ja musiikkia soi koko ajan, niin itsellä oli kitara kourassa ja koitti niitä kimittäviä ääniä matkia kitaralla ja kun jotain musaa oli ja melodiaa, niin niitä lähti mukailemaan.
 
Tehokasta boksin ulkopuolelta treeniä.

milgromsegal: En henkilökohtaisesti oikein koskaan ole käsittänyt tuollaisen puolella mielellä jonkun toosan edessä soittoharjoittelua, ellei sillä sitten tosiaan vain ihan puhtaasti yritä saada jotain todella yksinkertaista mekaanista asiaa futaamaan.
 
Uskon, että aika harva tosissaan ne kovimmat treenit telkkarin edessä treenaa. Eiköhän se ole enemmänkin fiilistelyä, soittotuntuman ylläpitoa, asioiden muistelua ja lihasmuistin kartuttamista. Näin ainakin itselläni ja teen sitä päivittäin. Pitkän päivän jälkeen kun lapset on saatu nukkumaan, eikä tosiaankaan jaksa lähteä enää "treenaamaan" niin mikä se parempi kun ottaa kitara sohvalla käteen ja käydä läpi esim vkl keikan uudet biisit? Tai hinkata se yksi paha juoksutus jostain soolosta?
 
Jos soittotekniikkaa harjoittelee niin siinä touhussa kuitenkin konsistenssi ja oikein tehdyt toistot ovat avainasemassa (aivan kuten kaikessa muussakin motoristen tai hienomotoristen taitojen opettelussa, vaikkapa urheilussa)
 
Täytyy muistaa, että soittoa on muutakin kuin matemaattinen tilutus ja kellontarkka jynkytys. Paljon on teknisiä asioita, joiden toistoja voi harjoitella vaikka sohvan alla. Huippu-urheilijatkin tekevät sen virallisen harjoitteluihjelman lisäksi paljon treeniä ja lajia tukevaa liikuntaa vapaa-ajallaan. Olisko tämä verrattavissa sohvakitatointiin?

Sähkökitaran akustiset ominaisuudet tulee paremmin tutuiksi ilman vahvistinta ja eikä se ainakaan pahaksi ole. Joku saattaisi jopa letkauttaa, että sillä on suurikin merkitys.

McLeach: Pitkän päivän jälkeen kun lapset on saatu nukkumaan, eikä tosiaankaan jaksa lähteä enää "treenaamaan" niin mikä se parempi kun ottaa kitara sohvalla käteen ja käydä läpi esim vkl keikan uudet biisit? Tai hinkata se yksi paha juoksutus jostain soolosta?
 
Kuten ehkä saatoit huomata, en minä tällaisia aktiviteetteja kirjoituksessani kyseenalaistanutkaan. Puolestani kuka tahansa voi soitella kitaraa missä huvittaa, joko siihen keskittyen taikka sitten ei. On kuitenkin mielestäni varsin turhaa odottaa niitä hyviä tuloksia jos asiaan ei keskity, puhutaanpa nyt soitossa sitten mistä aspektista oikeastaan vain. Kuitenkin esimerkissäsikin vaikuttaa (ainakin minusta) siltä, että keskityt tuohon harjoitteluun ihan tosissaan, ja keskittymistähän tuo kirjoitukseni koski eikä soittopaikkaa taikka -aikaa. Elämäntilanteet soittajilla voivat toki olla keskenään todella erilaisia, harjoiteltava on silloin kuin muu elämä antaa siihen aikaa.
 
Parhaat tulokset antaa toki se että panostaisi sekä laatuun että määrään, mutta harrastajasoittajat ainakin joutuvat operoimaan Sen Muun Elämän antamalla (yleensä sitovalla!) aikarajoitteella, jolloin usein joutuu valitsemaan noiden kahden väliltä. Minun mielestäni silloin on monelle järkevämpää panostaa harjoittelun ja soiton laatuun kuin määrään. Tätä kaiketi ajoin aiemmalla kirjoituksella takaa.
 
McLeach:
Täytyy muistaa, että soittoa on muutakin kuin matemaattinen tilutus ja kellontarkka jynkytys. Paljon on teknisiä asioita, joiden toistoja voi harjoitella vaikka sohvan alla. Huippu-urheilijatkin tekevät sen virallisen harjoitteluihjelman lisäksi paljon treeniä ja lajia tukevaa liikuntaa vapaa-ajallaan. Olisko tämä verrattavissa sohvakitatointiin?
 
Melkein odotinkin tuota karrikointia ilmaantuvaksi melkein välittömästi kirjoitukseni jälkeen. Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa selkeämmin.
 
Kitarismissa on toki paljon sellaisia asioita, joita voi harjoitella ihan ilman kitaraakin ja nekin lukeutuvat soittotekniikan alle. Ehkä joku perusmusikaalisuuden harjoittelu on lähinnä tuota urheilijoiden peruskuntoa tukevaa liikkumista.
 
Parempi sanavalinta tuon "yksinkertainen mekaaninen asia" sijaan olisi luultavasti ollut joku "yksinkertainen tekninen asia", mutta kuten jo tähän mennessäkin on tullut ilmi niin tulkintaeroja termistä on paljon. Hiukan sellainen suo siellä, vetelä täällä - tyyppinen hommeli.
 
Olen myös pahoillani että heti tokasta viestistä vedin koko ketjun offtopiciksi. Se lienee ainakin lokaali minimi, jonka voi saavuttaa tuossa lajissa.

KaRa: Sähkökitaran akustiset ominaisuudet tulee paremmin tutuiksi ilman vahvistinta ja eikä se ainakaan pahaksi ole. Joku saattaisi jopa letkauttaa, että sillä on suurikin merkitys.
 
Itse soitan kotona ilman vahvistinta 99% ajasta. Se on sopivan haastavaa yrittää saada äänet soimaan pitkään ja kun keksii riffin joka kuulostaa hyvältä akustisesti, voi olla varma että vahvarin kanssa se kuulostaa _erinomaiselta_.

Kefiiri: Itse soitan kotona ilman vahvistinta 99% ajasta. Se on sopivan haastavaa yrittää saada äänet soimaan pitkään ja kun keksii riffin joka kuulostaa hyvältä akustisesti, voi olla varma että vahvarin kanssa se kuulostaa _erinomaiselta_.
 
Mä soitan kanssa suurimman osan ajasta ilman vahvistinta ja minusta koko kysymykseen on paras suhtautua niin, että jokainen tekee niin kuin sen parhaaksi näkee. Musiikin pitäisi olla hauskaa ja minä tykkään, että voin ottaa sohvan vierestä telineestä kitaran ja soittaa vähällä vaivalla. Myönnetään, että olen siinä suhteessa myös aika laiska.

Meille kulkee sähkö. Y-korvakuulokeliitäntä puetaan selän kautta, jotta se ei kulje koskaan soiton tielle. Puetaan ylle niin, ettei Y-johto hypi rinnuksille vaan tulee takaa trapsien yli.

KaRa: Sähkökitaran akustiset ominaisuudet tulee paremmin tutuiksi ilman vahvistinta ja
 
Sähkökitara ei ole akustinen soitin. Jos haluaa että soittaminen sujuu ns. oikein niin pitää harjoitella sellaisella vahvistimella ja soundeilla joita tulee käyttämään. Harjoittelu ilman vahvistinta tulee vaikuttamaan soittotuntumaan, mutta ehkä satunnaista onko vaikutus huono vai hyvä. Itse olen huomannut, että kun harjoittelen ilman vahvistinta niin soittotuntumasta tulee hieman kovakätinen nimenomaan huonolla tavalla. Herkkyys lisääntyy jos soundi räjähtää ulos kevyemmälläkin tilutuksella.

Krice: Sähkökitara ei ole akustinen soitin. Jos haluaa että soittaminen sujuu ns. oikein niin pitää harjoitella sellaisella vahvistimella ja soundeilla joita tulee käyttämään. Harjoittelu ilman vahvistinta tulee vaikuttamaan soittotuntumaan, mutta ehkä satunnaista onko vaikutus huono vai hyvä. Itse olen huomannut, että kun harjoittelen ilman vahvistinta niin soittotuntumasta tulee hieman kovakätinen nimenomaan huonolla tavalla. Herkkyys lisääntyy jos soundi räjähtää ulos kevyemmälläkin tilutuksella.
 
Minulle on nimenomaan opetettu, että sähkökitaraa (lankku) pitää soittaa vahvistimen kautta aina. Syy on juuri se, että ilman stryrkkaria kitaraa alkaa alitajuisesti soittamaan liian lujaa.
Joka ylipäätään on ongelma monilla kitaristeilla.

Tottahan se on, tatsia täytyy tietoisesti keventää ilman vahvaria soitellessa. Ja jos jotain efektiä pitää opetella käyttämään, niin onhan silloin käytettävä myös vahvistinta. Mutta perus rimputtelu tulee silti tehtyä ilman vahvaria. Ohimennen syntyneet biisiaihiot tallennetaan puhelimeen pelkän lankkukitaran akustisella soundilla :D

Eipä kai tässäkään asiassa ole yhtä oikeaa ja yhtä väärää tapaa.
 
Nähdäkseni hyvät tavat treenailla riippuvat musasta, soittotyylistä ja soundeista. Olin viitisentoista vuotta soittamatta sähkökitaraa, koska soitin klassista. Nyt olen tarttunut taas sähkökitaraan ja nuo eri tyyppisellä kitaralla ja täysin erilaisella soundi-ihanteella soitetut vuodet kyllä tuntuvat auttaneen tälläkin saralla. Olisin epäilemättä parempi sähkökitaristi jos olisin soittanut tuon ajan sähkökitaraa, mutta kehitystä on kyllä tapahtunut. Olen nyt hyvin erilainen, mutta monella tavalla parempi sähkökitaristi kuin silloin vuosia sitten. Että eiköhän se vahvistimetta soitto monia osa-alueita kehitä. Varmaan kuitenkin kannattaa hankkia sähkökitaristin alulle ipanetsi ja marshalli sen halvimman kansakoululandolan sijaan.
 
Olen nyt soitellut lähinnä klassista sähkökitaralla ja yksi tärkeistä opettelun osa-alueista on ollut nimenomaan soittodynamiikan ja soundien välinen suhde. Siis aika pitkälti särön kontrollointi sormilla. Etsiskelen lähinnä sitä särön ja puhtaan välimaastoa ja opiskelen sen alueen hyödyntämistä kappaleiden tulkinnassa. Siinä ei taas paljoa auta soitella ilman vahvistinta, koska vahvistin on aivan oleellinen osa tulkintaa. Toisaalta joku tiukka riffittely tai ainakaan joku leirinuotiorock-osasto ei ehkä ole niin vahvasti sidottu vahvistimeen.
 
Olen välillä treenannut tekniikkaa samalla kun katson toisella silmällä jotain simpsoneita tai mitä lie frendejä, siis sellaista ohjelmaa, johon ei nyt välttämättä tarvitse paljoa keskittyä. Olen sillä tavalla laiska ja mukavuudenhaluinen. Enemmän olen kyllä treenannut ilman. Kyllä ne tietyt mekaaniset jutut on tuntuneet telkkarinkin edessä sormiin tarttuvan kun olen aloittanut jonkin uuden tekniikan reenailut ajatuksen kanssa ilman häiriöitä.
 
Voin olla väärässä ja joku muu enemmän oikeassa. Voin elää sen kanssa ja jatkan valitsemallani polulla.

Juu kyllä asia on juurikin kuten tässäkin ketjussa moni on todennut, että tavat ja keinot riippuu siitä mitä treenaa ja minkälaisilla vehkeillä. Oma havaintoni on, että lankkukitaran dynamiikkaa on vaikea kuulla akustisesti ja siihen auttaa kun painaa korvan kiinni tai ainakin lähelle podya ja kieliä, mutta jos treenaa juttuja joissa dynamiikka ei ole keskeinen (eli Tuomas Väinölän termiä käyttääkseni soittaa ns. masterdynamiikalla), niin vaikkapa taiminkin harjoittelu onnistuu ilman vahvistinta vallan mainiosti. Toisaalta kitara vaikuttaa ja muistui mieleeni kun takavuosina soittelin paljon akustisella sähkökitaralla, niin niillä soittelu onnistui vallan mainiosti myös ilman vahvistinta, kun nehän oli akustisia myös ja itseasiassa puoliakustisellakin tilanne muuttuu jo helpommaksi ilman vahvistinta, vaikka siellä se lankku kopan sisällä onkin. Mutta lankkukitaran dynamiikka tulee parhaiten esille juurikin sähköisesti.
 
Toisaalta eihän soittelu ole koskaan pelkkää reenausta vaan siinä pitää olla ilo mukana ja monesti pelkästään kitaran hypistely on mukavaa eikä aiheuta edes samanlaista sosiaalista pahennusta kuin käden sujauttaminen housunkauluksesta :-D.