| Aihe: Rahkeet ja rajoitteet soittamisessa | |
|---|
 hallu
07.12.2021 13:34:29 (muokattu 07.12.2021 20:25:46) | |
|
En mitenkään väheksy tekniikkaa tai sen harjoittelua (harjoittelen sitä itsekin osan aikaa ja yritän parantaa omia soittajan valmiuksiani), mutta meidän tekniikan rajoitteet ovat usein niitä, jotka ruokkii luovuutta. Kun tekniikka ei ihan yllä siihen mitä haluaa, niin keksii luovia ratkaisuja tehdä se asia silti. Se miten luovimme musiikin hetteikössä rajallisella tekniikallamme kohti sitä omaa käsitystä, on ehkä juuri se seikka joka tekee meistä kiinnsotavia ja omaperäisiä.
Jokainen voi testata tätä ajatusta ottamalla teknisesti aivan täydellisen virheettömän soittajan (siis tietokoneen, jolle voit kirjoittaa midinuotteina ihan mitä tahansa, ihan millä nopeudella tahansa, niin se vetää sen ihan täydellisesti niinkuin sen kirjoitit) ja kokeilla mitä se tekee luovuudelle. Tuleeko ihan täydellistä musaa kun tekniikka ei ole rajoittamassa? itse tulin siihen tulokseen, että juuri tapamme olla epätäydellinen tekee meistä ainutlaatuisia ja uniikkeja.
Mutta kuten sanottua, ei se ole mikään syy olla kehittämättä itsestään aina vain parempaa soittajaa, että jokainen meistä häviää täydellisyydessä aina tietokoneelle. Tietokoneppa ei vaan ole kovin kiinnostava :-) |  KaRa
07.12.2021 14:01:10 (muokattu 07.12.2021 14:01:24) | |
|
Koko miellyttävyys soittamisessa piilee siinä, että seuraa virheitä ja antaa niiden johdattaa eteenpäin. Sitähän se luovuus on. Ei luovuus sitäkää ole että narsistisesti muka tietää päämäärän. Se on taas insinöörityötä ja sellasta mekaanisempaa hommaa se.
Kaikki mitä sanot, tulen käyttämään sinua vastaan. | |
Krice: Musiikin pitäisi kuitenkin aina olla pääasia ja tekninen osaaminen on vain sitä varten, että jotkut kappaleet vaativat sitä.
Näinhän asia juurikin on. Miksi olen nostavinani tekniikan tässä jalustalle, on juurikin tämän takia sillä en pysty operoimaan tällä kentällä sillä tasolla millä haluaisin. Tekniikkaosaamisella ei ole minulle sinänsä mitään itseisarvoa, että haluaisin muka olla se kova jätkä joka tekee sitä ja tätä tempoon miljoona. Se on lähinnä ilmaisun tukena, niin kuin musiikin teoriakin.
Kirjoitin teoriaosaamisesta joskus aiemmin vähän samantyyppisen postauksen, kun bändiprojekti piti jättää kesken kun en pystynyt puhumaan muiden jäsenten kanssa samaa kieltä ja multa vaadittiin ns. liikoja. Ilmaisen tarkoitusperiäni ehkä vähän huonosti, sillä silloinkin neuvottiin olemaan orientoitumatta kyseessä olleeseen osaamisalueeseen niin vahvasti, vaikka pointtini oli myös silloin juurikin että en halua rakentaa mitään itseisarvon kappelia sen jutun ympärillä vaan oma taso ei yksinkertaisesti riitä siihen mitä haluaisin just nyt tehdä.
Mieluummin soittaa helpompaa musiikkia kuin yrittää väkisin pusertaa sellaisella tasolla, joka vaatii sillä hetkellä liikaa. Kehitys tulee sitä kautta, että soittaa sujuvasti omalla tasollaan ja toisaalta samalla myös keskittyy harjoittelussa sellaiseen osa-alueeseen, joka tuottaa vaikeuksia (esim. nopeus).
Sinne helppoon mukavuuskuplaan jää vain äkkiä jumiin, ja alkaa hifistelemään kaikkia epäolennaisuuksia. Tosin sinne voi jäädä senkin takia, että kerta toisensa jälkeen se rajojen venyttely ei vain ole kantanut hedelmää. Niin kuin omassa tapauksessani. | |
Crimsomnia: Miksi olen nostavinani tekniikan tässä jalustalle, on juurikin tämän takia sillä en pysty operoimaan tällä kentällä sillä tasolla millä haluaisin.
Se mitä haluaa ja mitä osaa on yleensä kaksi eri asiaa.. mutta olisi hyvä pystyä tekemään itse jonkinlainen tarkempi analyysi siitä miksi soittaminen takkuaa. Itse olen pidemmän tauon jälkeen huomannut, että kyseessä ei ole niinkään käsien nopeus yksittäisinä (vaikka hitautta onkin havaittavissa) vaan siinä, että en saa käsiä toimimaan yhtä aikaa nopeasti. Tuotakin voi treenata ihan erikseen vaikka tremolo-pickingillä tai pickaamalla jokaisen nuotin yms. | |
Crimsomnia: On tsekattu treenivideoita ja katsottu sormituksia, on hidastettu biisejä ja tahti kerrallaan nyplätty metronomin kanssa, on soiteltu jotain muuta välissä, on tarkistettu että kitara on säädetty oikein(ja kitaroita löytyy), ja monta muuta tapaa kokeiltu. Silti harjoituskappaleiden hidastusta ei ole voinut kertaakaan nostaa yli 85% kun tekniikka ei vaan kertakaikkiaan riitä.
Onko kaikki kiinni vain treenin määrästä, vai voiko ihmisellä tulla seinä vastaan milloin äärirajat eivät enää veny eteenpäin? Soittaminen on toki hyvin monialainen ilmaisumuoto ja kukaan ei kuunaan "valmistu" esimerkiksi kitaristina ja treeni ei lopu keneltäkään ikinä, mutta en haluaisi luovuttaa sille olkapäällä istuvalle peikolle, joka sanoo, että joidenkin motoriikka ei vain riitä hirveän pitkälle - ja että olen yksi niistä.
Kuulostaa todella paljon minun soittokokemukselta 15 vuotta sitten... Maideneista lähtien. Mikään ei vaan onnistunu, eikä nopeutta saanu ikinä tarpeeksi.
Oon kirjotellu aiheesta ennenkin...
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=12437030#p12437030
Visualisointi, rentous ja sit sellanen mentaalinen irti päästäminen. Noilla kolmella asialla alkaa mikä vaan irtoaan, mutta varmaan se kaikkein maanläheisin on toi rentous. Oon kuullu tyypeiltä, jotka on paininu vuosia jonku lickin tai riffin kanssa, että ku ne luki mun kirjan vedoksesta juttuja tosta rentoudesta, niin sit se juttu onnistu 15 minuutin jälkeen no problem.
En tiedä kuka on oppinu soittaan tollasella "kasvata tempoa 1bpm:llä" jankkaamisella, mutta itelle se ei oo kyllä ikinä toiminu. Varmaan siinä on sit tuurista aika paljon kyse, että joku juttu siellä taustalla on vaan loksahtanu, joka mulla ei ole. Mutta tuo metronomin nypläys ei ainakaan ole se avainasia. Tietty metronomit on muuten tärkeitä jos haluaa oppia soittaan timessä, mutta nopeustreenissä, tai käytän mielummin sanaa rentoustreenissä, ne on kyllä aika turhia vehkeitä.
Your soundcard works perfectly! | |
Itse sanoisin että kehitys tapahtuu parhaiten silloin, kun valitsee treenikohteeksi yli oman kyvyn olevan kappaleen ja reenaat kunnes irtoaa. Myös se, että kokeilee juttuja eri musatyyleistä oman laatikon ulkopuolelta. Kohta huomaa että kehitystä onkin tapahtunut.
Soittimien hyvyys ja säädöt sekä tekniikka on yksi osa-alue. Samoin yksilön motoriikka, kaikilta ei vaan tosin ns. lähde.
Lopun viimeistelee luontainen lahjakkuus. Joskin ihan treenillä ja lihasmuistilla pystyy paljon paikkaamaan lahjakkuuden puutteita. Eli tämä on osiensa summa.
Minkä sormet heittää, sen wahi peittää |  Ianuarius
10.12.2021 16:37:21 (muokattu 10.12.2021 16:44:56) | |
|
Shredator: Itse sanoisin että kehitys tapahtuu parhaiten silloin, kun valitsee treenikohteeksi yli oman kyvyn olevan kappaleen ja reenaat kunnes irtoaa.
Paitsi jos treenaa väärin. Silloin ei tule ikinä irtoamaan, vaikka treenaisit sen 10000 tuntia. Eli ehkä toimii, ehkä ei. Riippuu että onko treenaaja jotenkin kosmisesti vahingossa alkanut tekemään asiat alusta asti oikein tai onko sillä ollut joku opettaja, joka on osannut selittää asian ymmärrettävässä muodossa. Näitäkään opettajia ei ainakaan omalle kohdalle ole ikinä osunut.
Hakkasin päätä seinään kitaran kanssa ehkäpä 10 vuotta, kun en vaan tajunnu mitä teen väärin. Ja useista opettajista ei ollut suomeksi sanottuna vitunkaan hyötyä. Parhaat neuvot oli niinku sinultaki kuuluu että "treenaa". No joo joo, mutta miten? Mitä mä teen väärin ku kehitystä ei vain tapahdu vaikka istuu sen kepakon kanssa joka päivä kuus tuntia rämpyttämässä? Jos oisin kysyny sulta, niin varmaan oisit vaan sanonu että...
Shredator: kaikilta ei vaan tosin ns. lähde // luontainen lahjakkuus.
Paitsi että sitten kun tiesin mitä teen, niin alkoi lähtemään.
Sitten viimein jostain sieltä täältä erinäisten foorumiketjujen ja todella randomeiden youtube-videoiden avulla hiffasin ne pari avainasiaa, joista oikeastaan kukaan ei vaan puhu. Ku jos oot oppinu tsägällä soittaan heti oikein, niin mistä ees tiedät että mitä joku voi tehdä väärin? Eli "treenaa" ei auttanut. Se mikä auttoi oli että piti tehdä vuosikausia tutkimustyötä.
Your soundcard works perfectly! | |
Jos kehtaa niin voi laittaa myös videota soittamisesta niin täältäkin löytyy varmasti porukkaa, joka osaa neuvoa jos jokin on vähän hassusti. Olisi mielenkiintoista tietää liittykö ongelmat johonkin tiettyyn osa-alueeseen, esim. soolot? Tai jokin tekninen juttu kuten täppäys. Jos muu soittaminen sujuu hyvin niin silloin kyse on harjoittelusta enimmäkseen. Jos taas kaikki soittaminen aiheuttaa ongelmia niin kyse on jostakin isommasta tekniikkavirheestä, tai huonoista kamoistakin. Minultakin kesti kohtalaisen kauan löytää sopiva plektra (dunlop flow), vaikka ei uskoisi, että se voisi aiheuttaa ongelmia. | |
Ianuarius: Visualisointi, rentous ja sit sellanen mentaalinen irti päästäminen. Noilla kolmella asialla alkaa mikä vaan irtoaan, mutta varmaan se kaikkein maanläheisin on toi rentous. Oon kuullu tyypeiltä, jotka on paininu vuosia jonku lickin tai riffin kanssa, että ku ne luki mun kirjan vedoksesta juttuja tosta rentoudesta, niin sit se juttu onnistu 15 minuutin jälkeen no problem.
En tiedä kuka on oppinu soittaan tollasella "kasvata tempoa 1bpm:llä" jankkaamisella, mutta itelle se ei oo kyllä ikinä toiminu. Varmaan siinä on sit tuurista aika paljon kyse, että joku juttu siellä taustalla on vaan loksahtanu, joka mulla ei ole. Mutta tuo metronomin nypläys ei ainakaan ole se avainasia. Tietty metronomit on muuten tärkeitä jos haluaa oppia soittaan timessä, mutta nopeustreenissä, tai käytän mielummin sanaa rentoustreenissä, ne on kyllä aika turhia vehkeitä.
Komppaan todella vahvasti!
Tuo rentouden löytäminen onkin ehkä se suurin haaste. Tai ainakin itselleni oli. Siinä on vaan pakko olla itselleen aluksi armollinen ja hyväksyä se, että oma soitto kuulostaa ainakin jonkin aikaa aivan paskalta.
Harjoittelin itsekin vuosia metronomin kanssa 1234-harjoituksia. Kehitys tyssäs muistaakseni noin 120bpm, jonka jälkeen homma tuntui täysin mahdottomalta. Nykyään ajattelen niin, että hitaasti soittamalla oppii soittamaan hitaasti, mutta jos nopeutta haluaa kehittää, niin sit on soitettava nopeesti (mutta rennosti). Tämähän tuntuu aika kummalliselta. Opetellaan juoksemaan ennenku osataan kunnolla kävellä!? Mutta tässä tulee minusta juurikin tuo mentaalinen irti päästäminen. Itse miellän sen niin, että sanoo pikkauskädelle, että oot nyt rentona, ja sit alkaa soittamaan. Ja aluksi se kuulostaa siis ihan paskalta. Mutta ei anna sen haitata, vaan jatkaa vaan jankkaamista, ja välillä huomaa että nyt se meni paremmin. Sit vaan jankkaa sitä ja huomaa kuinka se juttu hiljalleen alkaa "puhdistumaan" ja virheet vähenee.
Näin se siis itselläni toimii. Ja tässä tietysti oletetaan, että on joku lyhyt (nopea) likki jota jankataan. Esim. ihan vaikka kahdella kielellä pentatonista kaks nuottia per kieli aluksi.
Ja tuo Troy Grady joka taidettiin jo aiemmin ketjussa mainita niin kannattaa ottaa youtubesta haltuun.
Tullee mitä sattuu tulemaan |  Zibaldone
12.12.2021 05:58:42 (muokattu 12.12.2021 06:02:12) | |
|
Joskus harjoittelen pelkkää perusnopeutta naputtamalla lyijykynää A4 ruutuvihkoon yhden ruudun sisälle.
Nopeita yhdeksän 32-osanuotin pisteitä, metronomi kuuluu taustalla.
4/4 jossa ensimmäinen 1/4 isku oli 8 pistettä (32-osanuotteja) ja vielä yksi piste toisen iskun alkuun viereiseen ruutuun.
4/4 ||........|.------- | -------- |--------||
Käsi saa levätä 3 iskua.
Sitten seuraava äärinopeus, jossa käsi lepää noin yhden neljäsosan:
4/4 ||........|.------- | ........ |.-------||
Näin kunnes saan kaikki iskut 32-osanuotteja täyteen.
Kyllä siinä hiki tulee. | Crimsomnia
29.12.2021 04:59:17 (muokattu 29.12.2021 04:59:48) | |
|
Ianuarius: Visualisointi, rentous ja sit sellanen mentaalinen irti päästäminen. Noilla kolmella asialla alkaa mikä vaan irtoaan, mutta varmaan se kaikkein maanläheisin on toi rentous. Oon kuullu tyypeiltä, jotka on paininu vuosia jonku lickin tai riffin kanssa, että ku ne luki mun kirjan vedoksesta juttuja tosta rentoudesta, niin sit se juttu onnistu 15 minuutin jälkeen no problem.
Tässä voikin olla jotain perää. Jotkin hankalat/mahdottomat jutut menevät tauon jälkeen ns. ykkösellä ihan hyvin, mutta sitten kun sitä onnistumista yrittää toistaa ja alkaa soittaessa ajattelemaan mitä tekee, ei siitä enää tulekaan mitään ja homma on taas samoissa kuopissa kuin mitä viimeksi ennen taukoa.
Krice: JOlisi mielenkiintoista tietää liittykö ongelmat johonkin tiettyyn osa-alueeseen, esim. soolot? Tai jokin tekninen juttu kuten täppäys. Jos muu soittaminen sujuu hyvin niin silloin kyse on harjoittelusta enimmäkseen. Jos taas kaikki soittaminen aiheuttaa ongelmia niin kyse on jostakin isommasta tekniikkavirheestä, tai huonoista kamoistakin.
Soolot on käytännössä mahdottomuus, sillä en ole kuunaan oikein treenannut niitä. Tai sitten olen yrittänyt ja todennut, että ei nämä taivu mateluvauhdillakaan ja olen palannut pläräämään jotain mikä menee (takaisin mukavuusalueelle). Täppäys on jossain valovuosien päässä tällaiselle nyplääjälle.
Mikä nyt sujuu sitten hyvin on vähän venyvä käsite. Komppiosasto ja jotkut simppelit leadit menee. Aces High ilman sooloja on sellainen alkuverryttely. Kasarin speed metallia on tapailtu sen verran, että kaikki yhden kielet alt. pikkaussahaukset menee tosi tasaisesti, 8- ja 16-osat tulee atomikellon tarkkuudella. Sitten jos pitääkin hyppiä kieleltä toiselle enemmän ja homma alkaa vaatia vähän sweeppaustekniikkaa niin paketti hajoaa ja kohta jää soittamatta.
Kamoistakaan homman ei pitäisi olla kiinni, sillä ongelma on kaulalla kulloinkin roikkuvasta rämpyttimestä riippumaton. Kitaroita on reilu tusina - on paksumpaa ja ohuempaa kaulaa, paksuilla ja ohuilla kielillä ja joissain on kumpiakin sekaisin. Kiinteällä tallalla ja floikalla. Satasen ritsoista nelinumeroisen summan rajoitettuihin eriin. Huollan ja setuppaan keppini itse ja soitinten tuntuma on kohdallaan. Hanskaan homman vissiin muidenkin mielestä, kun kitarateknikon paikkaa on tarjottu pari kertaa kaverien bändeistä. Mutta en pysty ottamaan sellaista vastuuta toisten soittimista, joten en ole tarttunut tarjouksiin.
Kitarapiuhan toisesta päästä löytyy samoin sekä trankkua, putkea, että plugariakin.
Shredator: Samoin yksilön motoriikka, kaikilta ei vaan tosin ns. lähde.
Tämä onkin se ketjun pointti mihin halusin osaavamman porukan näkemyksiä, että onko tällaisia motorisia rajoitteita ylipäätään. Tietty poislaskien ne, keillä on vakavia puutteita motoriikassa ja soittimen hallitseminen ei ole realistinen tavoite alkuunkaan. | |
Crimsomnia: Soolot on käytännössä mahdottomuus, sillä en ole kuunaan oikein treenannut niitä. Tai sitten olen yrittänyt ja todennut, että ei nämä taivu mateluvauhdillakaan
Eli kyse on harjoittelun puutteesta ja ehkä tietynlainen asenneongelma. Harjoittelusta kannattaa muistaa se, että kaikki harjoittelevat, kovimmatkin kitaristit. Steve Vai esimerkiksi on kertonut, että joskus on harjoitellut kuukausia jotakin pientä kohtaa tai tekniikkaa, joka on aluksi tuntunut vaikealta. Sinnikkyys ja asenne palkitaan, mikäli ei ole mitään hermostollista ongelmaa tms. joka on erittäin harvinaista. Soittotaitoa täytyy myös pitää yllä jatkuvasti ja kehittää eteenpäin tekniikan osalta jos aikoo tulla paremmaksi. | |
Taitojen ylläpito on onneksi kertaluokkaa helpompaa kuin niiden skillien puskeminen uudelle tasolle.
"... joku vahvistin ja särö, mut kyl nyt akkarillakin voi vetää." | |
Crimsomnia: No kun en oikein edes tiedä mikä tarkalleen kusee. Jompi kumpi tai molemmat kädet sluibaavat kun on liian lyhyitä nuotteja liian kovaan tempoon, ja tuntuu ettei oma huomiokykykään riitä pysymään plekun ja sormien tekemisten perässä - vähän kuin ampuisi hakeutumattoman torpedon menemään ja toivoisi että osuu sen sijaan että homma olisi kaiken aikaa ns. hanskassa ja hallinnassa.
Tuotahan voi testata niin, jättää väliaikaisesti jomman kumman käden kokonaan pois. Eli otat jonkun hankalan kohdan, ja koitat soittaa sen joko legatona otelautakädellä, tai sitten vaan pikata vapaita kieliä ilman, että otelautakäsi tekee mitään.
Esim: Jos vapaiden kielien pikkaaminen sujuu, niin ongelma on joko otelautakädessä tai käsien synkassa. Jos taas legato sujuu, niin ongelmana on luultavasti joko pikkauskäsi tai käsien synkka.
Jos yrität saada menemään jonkun soolon, jossa on vaikkapa 16-nuotteja tempoon 180, niin voit testata pystytkö ylipäätään sahaamaan plekulla yhtä vapaata kieltä siihen tempoon hallitusti - edes pari tahtia kerralla. Jos et pysty, niin sitten pitää vain löytää sellainen tapa sahata sitä kieltä, jolla onnistuu. Jos/kun pelkkä sahaus onnistuu, niin sitten otelautakäsi mukaan: pystytkö soittamaan jonkun lyhyen 8-9 äänen lurituksen yhdellä kielellä tavoitetempoon suurinpiirtein hallitusti? Jos pystyt, niin hyvä. Sitten voi kokeilla, onnistuuko sama kahdella kielellä niin, että jossakin kohtaa hyppää kieleltä toiselle jne.
Saattaa kuulostaa vähän puisevalta, mutta idea tässä on se, että pelkkä "treenaaminen" ei välttämättä auta mitään, jos ei oikeastaan edes tiedä, mitä pitäisi treenata ja miksi. Tuo kuvauksesi, ettei huomiokyky vaan pysy tekemisen perässä kuulostaa musta siltä, että siihen voisi auttaa lyhyiden burstien treenaaminen. Eli koita saada huomio riittämään siihen, että vedät sieltä haastavasta kokonaisuudesta jonkun ihan muutaman nuotin lurituksen tavoitetempossa. Sitten kun tämä alkaa sujua, niin alkaa sitten pikkuhiljaa "liimaamaan" näitä lyhyitä pätkiä yhteen vähän pidemmiksi lurituksiksi.
Ianuarius: Hakkasin päätä seinään kitaran kanssa ehkäpä 10 vuotta, kun en vaan tajunnu mitä teen väärin. Ja useista opettajista ei ollut suomeksi sanottuna vitunkaan hyötyä. Parhaat neuvot oli niinku sinultaki kuuluu että "treenaa". No joo joo, mutta miten? Mitä mä teen väärin ku kehitystä ei vain tapahdu vaikka istuu sen kepakon kanssa joka päivä kuus tuntia rämpyttämässä? ...
Paitsi että sitten kun tiesin mitä teen, niin alkoi lähtemään.
Se on just näin! Mulla kanssa oli tosi pitkään sellainen "barrier" (ehkä jossakin 140-150bpm paikkeilla) jonka jälkeen nopeus tai "tekniikka" kertakaikkiaan ei vaan enää riittänyt mihinkään. Ja vaikka kuinka "treenasi," niin kehitystä ei enää tuntunut tapahtuvan. Aika pitkään mietin, että olenko vain lahjaton ja jotkut muut lahjakkaampia.
Paitsi, että sitten kun hiffasin miten treenataan "oikein," niin yhtäkkiä alkoikin lähteä. Mulle toimiva metodi oli, että "soita hitaasti ja nopeuta pikkuhiljaa" -lähestymisen sijaan meninkin suoraan tavoitetempoon, mutta niin, että lähdin liikkeelle aivan lyhyistä muutaman nuotin pyrähdyksistä. Se tuntuu ikäänkuin pakottavan aivot hiffaamaan, miten homma toimii, kun mennäänkin nopeasti. Karkeasti: Pitää toki osata kävellä ennen kuin voi juosta nopeasti, mutta treenaamalla pelkästään pikakävelyä tai maratoneja ei välttämättä tule kauhean hyväksi sadan metrin juoksijaksi: pitää treenata sprinttejä.
PS. Tietenkään se tekniikka tai nopeus ei ole mikään itseisarvo, mutta jos haluaa soittaa musaa joka edellyttää jonkintason teknistä osaamista, niin silloin siitä tekniikanpuutteesta tulee este itseilmaisulle. Aika simppeli juttu.
https://maihinnousu.net/s/29498 | |
Krice: Harjoittelusta kannattaa muistaa se, että kaikki harjoittelevat, kovimmatkin kitaristit. Steve Vai esimerkiksi on kertonut, että joskus on harjoitellut kuukausia jotakin pientä kohtaa tai tekniikkaa, joka on aluksi tuntunut vaikealta. Sinnikkyys ja asenne palkitaan, mikäli ei ole mitään hermostollista ongelmaa tms. joka on erittäin harvinaista. Soittotaitoa täytyy myös pitää yllä jatkuvasti ja kehittää eteenpäin tekniikan osalta jos aikoo tulla paremmaksi.
Aivan. Alleviivasinkin tätä jo aloitusviestissä. Asenneongelman syyttely on hieman sellainen slippery slope näissä hommissa, vähän kuin ylipainoisten on hankala saada lääkärissä oikeita diagnooseja kun kaikki laitetaan oletuksena painon syyksi. | KaRa
30.12.2021 00:04:28 (muokattu 30.12.2021 00:04:51) | |
|
Kasperi Tervonen:
PS. Tietenkään se tekniikka tai nopeus ei ole mikään itseisarvo, mutta jos haluaa soittaa musaa joka edellyttää jonkintason teknistä osaamista, niin silloin siitä tekniikanpuutteesta tulee este itseilmaisulle. Aika simppeli juttu.
Itseilmaisulle ei ole esteitä. Et voi itseilmaista jotain mitä et ole.
Teknisen kehittymisen kannalta harjoitteet tulis olla sen verran hienovaraisesti, mutta pieteetillä ja hyvällä maulla suoritettua, että hommassa pysyy olennaisuus, eli hauskuus ja se ilmaisupuoli. Ei sitä koskaan ole valmis soittaja, niin miksi hosumaan.
Kaikki mitä sanot, tulen käyttämään sinua vastaan. | |
Crimsomnia: vähän kuin ylipainoisten on hankala saada lääkärissä oikeita diagnooseja kun kaikki laitetaan oletuksena painon syyksi.
Ylipaino on 99% ihmisen omaa syytä, koska ylipainoa aiheuttavat sairaudet on erittäin harvinaisia. Ylipaino ei ole useimmissa tapauksissa diagnoosi vaan elämäntapa. Nykyisin vain turhan monilla ihmisillä on sellainen käsitys, että kukaan ei ole vastuussa omista tekemisistään vaan kaikelle löytyy jokin ulkoinen selitys. Kerroit suoraan, että ei ole oikein napannut harjoitella sooloja, ja sitten ihmettelet, että mikä on kun ei soittaminen onnistu. Todella hämmentävää, mutta ehkä tuon asian ymmärtäminen vain vie aikansa. | |
Krice: Ylipaino on 99% ihmisen omaa syytä, koska ylipainoa aiheuttavat sairaudet on erittäin harvinaisia. Ylipaino ei ole useimmissa tapauksissa diagnoosi vaan elämäntapa. Nykyisin vain turhan monilla ihmisillä on sellainen käsitys, että kukaan ei ole vastuussa omista tekemisistään vaan kaikelle löytyy jokin ulkoinen selitys. Kerroit suoraan, että ei ole oikein napannut harjoitella sooloja, ja sitten ihmettelet, että mikä on kun ei soittaminen onnistu. Todella hämmentävää, mutta ehkä tuon asian ymmärtäminen vain vie aikansa.
Mites tuota (nykyään yleinen) lasten ylipaino, johon yhtenä merkittävänä tekijänä on se, millaiset syömätottumukset on vanhemmilta opittu? | |
antnis: Mites tuota (nykyään yleinen) lasten ylipaino, johon yhtenä merkittävänä tekijänä on se, millaiset syömätottumukset on vanhemmilta opittu?
Aikuisena voi opetella pois niistä.
Seuraava ongelma.
"Lauserakenteesi on syvältä ja heppisi pieni." | |
Krice: Kerroit suoraan, että ei ole oikein napannut harjoitella sooloja, ja sitten ihmettelet, että mikä on kun ei soittaminen onnistu. Todella hämmentävää, mutta ehkä tuon asian ymmärtäminen vain vie aikansa.
Harjoittelun puute ei ole sama kuin yrityksen puute. Olen toistuvasti todennut yrittäväni liian isoa harppausta eteenpäin ja siirtynyt iisimpien ongelmien pariin. Se on ollut taasen tapauskohtaista että milloinka tämä on ollut järkiveto ja milloinka olen turhaan jumittanut mukavuusalueellani.
Tuo passiivisaggreessiivinen veetuilu on muuten aika ikävää eikä varsinaisesti auta tässä tilanteessa ketään eikä tuo keskusteluun mitään järkevää. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
