Muusikoiden.net
27.10.2020
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kun soittaminen alkaa tympimään!?
1 2
yanera
04.03.2019 06:07:40
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen soittanut kitaraa vuodesta 1993 ja eri bändeissä ollut mukana vuodesta 1994. Ekan keikan kävin heittämässä oman bändin kanssa vuonna 1996. Sitten oli lisäksi kaikenmaailman kouluprojekteja, joissa tuli esiinnyttyä. Sain jopa vapautuksia joiltain tunneilta, että pääsin säestämään toisten luokkien harjoituksia kitaralla.
 
Musiikki oli 10 peruskoulun päästötodistuksessa, samoin lukion.
 
No mitä on jäännyt näistä vuosista käteen?
 
Ei yhtään mitään.
 
Pelkkää ahdistusta, masennusta, toivottomuutta, sekä voimakas epäonnistumisen tunne.
 
Omistan useita kalliita soittimia vahvistimia jne..
 
Tulisikohan niistä luopua?
 
En saa enää kiksejä soittamisesta, eikä se ole se juttu. Päihteisiin en ole kuitenkaan sortunut.
 
Muutenkin ahdistaa. En tiedä välitänkö enää mistään, tai kenestäkään.
 
Santerilla ei ole edes pankkitiliä. Hän ei halua olla rahan kanssa tekemisissä enää lainkaan.
Jarmo_S
04.03.2019 11:27:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuossa varmaan on sinulla taustalla muita asioita. Itsellä esimerkiksi työttömyys aiheutti jossain määrin ahdistusta, mutta siihen olen sopeutunut.
 
Musaharrastus on minulle aina ollut sellainen pakopaikka "pahaa" maailmaa vastaan. Siihen kuten muuhunkin harrastukseen pätee se, että yrittää välttää vanhoja tuttuja juttuja ja etsiä sitten joku uusi näkökulma.
 
Paremmin en nyt keksi miten voisin sua inspiroida.
 
Jucciz
04.03.2019 12:08:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ootko tehnyt omaa musaa? Ainakin mua se inspiroi valtavasti - paljon enemmän kuin yksittäisen soittimen suvereeni hallitseminen. Kiinnostaako äänittäminen, sovittaminen tai muu sellainen, jossa voit olla antamassa omaa panostasi jonkun muun musiikin eteenpäinviemiseksi? Entä milloin tutustuit viimeksi johonkin kokonaan uuteen tyylilajiin, esiintyjään tai vaikkapa soittimeen? Musiikki on siitä mahtava aihealue, että sen parissa voi tehdä hirmu monenlaista - ja kuten vaikkapa ruoassa, vaihtelu pitää homman kaikista mielekkäimpänä. Joskus pieni tauko voi olla hyväkin juttu.
 
Yksi tärkeä kysymys on myös se, onko musiikki sulle kivaa ajanvietettä, tavoitteellinen harrastus, intohimo vai ammatti.
tomaattiorava
04.03.2019 13:19:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Push through it, you will be rewarded later. Ainakin itellä ollut useampikin suvantovaihe mutta oon tyytyväinen että oon puskenu niiden läpi. Rehti luova taukokin voi tehdä ihmeitä. Toisaalta senkin oon joutunu huomaamaan miten tuhoisaa kaikenlainen masennus ja ahdistus on luovalle toiminnalle. Pitäisi ehkä alkaa korjailemaan niitä asioita niin liekki musiikkiin saattaisi seurata perässä.
Itsekuristakin olen onnistunut saamaan jonkinlaista apua ja suuntaa. Pakottaa ittensä viikottain miettimään paperille oman soiton heikkoja kohtia ja juttuja mitä haluaa parantaa ja pakottaa sitten ittensä yhtä asiaa treenaamaan joka päivä, vaikka vaan 10min, mutta joka päivä. Eipä se aina herkkua ole mutta on varsin palkitseva tunne kun parin kuukauden päästä jotkut jutut ovat täysin toisella mallilla ja kaikesta paskasta huolimatta on vaan puskenu eteenpäin. Komppia jarmolle niinkuin yllä mainitsi ; Pakopaikka pahalta maailmalta.
 
Harva vaikutusvaltainen muusikko tietty koko uraansa selvinpäin on viettänyt, ehkä joistain päihteistä saattaisi saada uutta intoa tai näkökulmaa soittoihin mutta sen suosittelu ois epäkorrektia joten totean vaan asian olevan kaksiteräinen miekka, varsinkin jos elämä on muutenkin vähän huonolla tolalla.
 
Tietty liki 30v on pitkä aika, siinä ajassa voi ihminen muuttua totaalisesti ja jos soittaminen ei vaan enää oo se juttu niin turha siitäkään itteään syyllistää.
 
hallu
04.03.2019 16:07:43
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Älä soita, on ihan okei pistää kitara kapsäkkiin sängyn alle ja antaa olla siellä. Ottaa sen sitten esille joskus jos huomaa kaipaavansa sitä. On ihan terveellistäkin pitää vähän lomaa soittamisesta (itse pidin kerran kahdeksan vuotta lomaa soittamisesta ja luulin sen jo olevan taakse jäänyttä elämää).
 
"voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?"
pappasfin
04.03.2019 16:09:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

yanera: Olen soittanut kitaraa vuodesta 1993 ja eri bändeissä ollut mukana vuodesta 1994. Ekan keikan kävin heittämässä oman bändin kanssa vuonna 1996. Sitten oli lisäksi kaikenmaailman kouluprojekteja, joissa tuli esiinnyttyä. Sain jopa vapautuksia joiltain tunneilta, että pääsin säestämään toisten luokkien harjoituksia kitaralla.
 
Musiikki oli 10 peruskoulun päästötodistuksessa, samoin lukion.
 
No mitä on jäännyt näistä vuosista käteen?
 
Ei yhtään mitään.
 
Pelkkää ahdistusta, masennusta, toivottomuutta, sekä voimakas epäonnistumisen tunne.
 
Omistan useita kalliita soittimia vahvistimia jne..
 
Tulisikohan niistä luopua?
 
En saa enää kiksejä soittamisesta, eikä se ole se juttu. Päihteisiin en ole kuitenkaan sortunut.
 
Muutenkin ahdistaa. En tiedä välitänkö enää mistään, tai kenestäkään.

 

 
Ehkä vaan voi yrittää pitää lyhyemmän tai pidemmän tauon ja katsoa sen jälkeen mitlä homma maistuu. Myös tekemällä jotain muuta mielekästä voi asiaa auttaa.
 
Ensimmäisenä ei varmaan kande myydä kamojaan ja sitten jos on elämässä jotain sellaista mikä vaikuttaa omaan mieleen ja ahdistaa esim. työ-stressi, työttömyys jne. niin ne pitäisi saada kuntoon koska esim. burnout tappaa tehokkaasti kaiken mielekkäänkin tekemisen fiilikset (ite olen parit burnoutit läpikäynyt ja se tappoi fiilikset kaikkeen kivaan, onneksi olen oppinut tuosta).
 
PappaSFin
LaMotta
04.03.2019 19:21:36 (muokattu 04.03.2019 19:22:32)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Ootko tehnyt omaa musaa? Ainakin mua se inspiroi valtavasti - paljon enemmän kuin yksittäisen soittimen suvereeni hallitseminen..
 
Tämä se olisi. Mutta olen huomannut että on aika vaikeA löytää muita ympärille. Porukat vaan haluaa soitella jotain covereita.
 
Huojun itsekin taas kahden vaiheilla että loppuuko bändiharrastus vai ei.
 
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet."
Jucciz
04.03.2019 22:41:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

LaMotta: Tämä se olisi. Mutta olen huomannut että on aika vaikeA löytää muita ympärille. Porukat vaan haluaa soitella jotain covereita.
 
Huojun itsekin taas kahden vaiheilla että loppuuko bändiharrastus vai ei.

 
No, tässä on itte tullu väännettyä vuosikaudet omaa musaa myös ilman muita, ja sekin on tosi antoisaa ja opettavaista. Onpahan sitten matskua valmiina, jos joku porukka haluaa niitä ruveta soittamaan.
Kampela77
04.03.2019 23:24:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jotain hyviä vinkkejähän tässä on tullut, mutta tuo sinun viimeinen lause lähinnä pistää miettimään, että onko ratkaisu soittamiseen liittyvä asia. Hankala täältä ruudun toiselta puolelta lähteä analysoimaan asiaa.
 
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?" Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?"
Zibaldone
05.03.2019 05:29:37
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tee päätökset parhaimmassa mahdollisessa fiiliksessä,ei huonoimmassa.
 
hallu
05.03.2019 09:33:09
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

yanera: ..............
Muutenkin ahdistaa. En tiedä välitänkö enää mistään, tai kenestäkään.

 
Luulisin, että välität koskapa tämä seikka häiritsee sinua ja vaivaudut kuitenkin kertomaan asiasta sen sijaan, että kyynistyisit. Minuakin on ahdistanut ja tunnistan omassa elämässäni vaiheita jotka muistuttavat tuota kuvaamaasi joten puhun vain omasta puolestani enkä yritä neuvoa.
 
Sellainen mulle tuli mieleen, että kun itseäni ahdistaa, niin musiikki ja musiikin tekeminen kaikissa sen muodoissaan on aina helpottanut..... paitsi jos ahdistus johtuu soittamiseen liittyvästä turhautumisesta. Soittamiseen liittyviin ahdistustiloihin on auttanut, kun pistää kitaran sivuun ja ottaa kameran tai kirjan käteen..... tai joskus jonkun muun instrumentin. Nimittäin toisin soittimen antama näkökulman muutos musiikkiin usein ratkaisee sen ongelman johon toisen soittimen kanssa on joutunut. Olen kokenut hyödyllisenä opetella pianoa, bassoa ja rumpuja. Mutta joskus kaipaa myös hiljaisuutta ja täysin musiikista vapaata, niin silloin kirja on kaveri. Päihteet ei ole olleet mulle koskaan kaveri.
 
Joskus kriisit ja ahdistus liittyy sairauteen tai jononkin muuhun hallitsemattomaan tekijään. Toivon että kohdallasi ei ole kyse sellaisesta, sitä taakkaa ei kenellekään soisi.
 
"voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?"
hallu
05.03.2019 09:33:54
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Zibaldone: Tee päätökset parhaimmassa mahdollisessa fiiliksessä,ei huonoimmassa.
 
tämä on myös hyvä neuvo.
 
"voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?"
yanera
05.03.2019 10:02:59
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitos vastauksistanne.
 
Luulen, että nyt on tauon paikka.
 
Santerilla ei ole edes pankkitiliä. Hän ei halua olla rahan kanssa tekemisissä enää lainkaan.
LaMotta
05.03.2019 13:55:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mut ihan kaikkia soittokamoja ei ehkä kannata kuitenkaan hävittää?
 
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet."
yanera
05.03.2019 21:00:17
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo
 
Tossa iski jonkinsortin depressio.
 
Palasin juuri bänditreeneistä ja hommahan tuntui ihan kivalta.
 
Näitä oloja on ajoittain varmasti aika monella.
 
Santerilla ei ole edes pankkitiliä. Hän ei halua olla rahan kanssa tekemisissä enää lainkaan.
Karipiirto
19.04.2019 18:38:42
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

On kyllä tuttua. Itse olin juuri pari vuotta oikeastaan satunnaista sängyn päädyssä tapailua lukuun ottamatta soittamatta kun muu elämä meni vähän solmussa taloudellisesti ja muutenkin. Nyt tänä vuonna olen taas alkanut ottaa uutta otetta soittimeen ja innostus on taas kova. Niin kuin olisi ollut pari vuotta koomassa ja nyt yhtäkkiä se unelma ja innostus, mikä teininä iski on palannut.
 
Pobody's nerfect
atct
23.04.2019 00:34:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla toimii periaate että pitää olla kolme erityyppistä asiaa elämässä. 1. Jotain "henkistä" esim. musiikki/soittaminen, kirjallisuus yms. 2. Liikunta . 3. Saada aikaan jotain konkreettista omin käsin. Tolla periaatteella ei välttämättä tule huipuksi millään alueella mutta elämä tasapainossa.
 
Little Savage
02.05.2019 17:41:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kitaran soiton yleisellä alennustilallakin varmaan on oma vaikutuksensa soittajan motivaatioon. Nykyään tulee vähän mielenkiintoisia uusia bändejä joiden musiikista kitaristi jaksaa innostua. Kitarapalstojen rivien välistä voi lukea että kitaran soittajan mahdollisuudet ja elintila on pienenemässä. Nimi artistitkin sanoo että levyillä ei tee enää rahaa. Sitten on keskustelu palstojen kohtalo toverit joilla motivaatio hukassa. Ei nekään lisää intoa.
 
ÄÄ TÄKÄ TÄKÄ TÄKÄ TÄÄ. Anna sakkoa saatana.
tomaattiorava
02.05.2019 18:45:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Little Savage: Kitaran soiton yleisellä alennustilallakin varmaan on oma vaikutuksensa soittajan motivaatioon. Nykyään tulee vähän mielenkiintoisia uusia bändejä joiden musiikista kitaristi jaksaa innostua. Kitarapalstojen rivien välistä voi lukea että kitaran soittajan mahdollisuudet ja elintila on pienenemässä. Nimi artistitkin sanoo että levyillä ei tee enää rahaa. Sitten on keskustelu palstojen kohtalo toverit joilla motivaatio hukassa. Ei nekään lisää intoa.
 
Ei ainakaan itellä vaikuta mitkään ylläolevista.
Justii nyt on oma innostus aika kova, viime aikoina on alkanu vihdoin nivoutumaan yhteen kaikki treeni ja pänttääminen niin että tulee sitä eeppistä vapauden tunnetta soittohommiin. Ei sillä etteikö niistä suvannoistakin kokemusta olisi, voi kyllä vain on. Joskus pitää vaan tietää milloin kannattaa hampaat irvessä puskea turhautuneisuuden läpi ja milloin on hyvä vähän aikaa vaan antaa kokonaan olla.
Suurin motivaation tappaja itelle on siinä jos tuntuu että pitkään aikaan ei kehity missään. Se jatkuva oppiminen on itelle niitä tärkeimpiä juttuja.
 
jimbeans
03.05.2019 18:40:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itsellä kitaran soittelu on harrastus jota tehdään sillon kun on aikaa jahalua. Bändi toiminta tuo oman ns. pakon ottaa kitara käteen ja opetella uusia biisejä. Enkä ole kokenut, että koskaan on tarvinnut kitaraan koskea silloin kun on vituttanut koko soittaminen. Välillä viikon tauko ilman isompia soitteluita, välillä taas ei aika meinaa riittää muuhun kun kitara on kädessä koko ajan.
 
Bändin kanssa keikkailua pidän syynä harjoitella, jos ei olisi keikkoja (tai sitä yhtä keikkaa vuodessa) joilla näyttää ns. taitonsa niin voisi olla soittamatta kokonaan.
 
Soitan itseäni varten (keikoilla tietty yleisöä ja itseäni) ja jos joku sattuu siitä pitämään niin hyvä.
 
Kitaran pitää olla esillä jotta sen saa käteen heti kun tekee vähääkään mieli soitella.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2020, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti