| Aihe: Rautalanka Kitarismin kuninkuuslaji? | |
|---|
|
Kefiiri: Tämä esimerkki ei ole tyypillisintä rautalankaa (eikä surfiakaan), mutta pakko kuunnella aina välillä: Venturesin rouhea luenta Kummisedän teemasta. Herkkää tatsia sekä soolokitarassa että bassossa.
https://www.youtube.com/watch?v=FK7PoBG5CBs
Instrumentaalikitaramusasta mieleen tulee tietysti myös Link Wray, eihän sekään tarkkaan ottaen taida kuulua ketjun aiheeseen, mutta sitähän kuuntelisi vaikka vuorokaudet ympäri.
Paskaahan tuo on, näin se pitää vetää https://www.youtube.com/watch?v=vEkzfEwRh-I |  Zed
25.08.2018 22:34:14 | |
|
hallu: Tai oikeastaan minut yllätti, että rautalanka herättää näin paljon tunteita. Se ei voi olla turhaa musiikkia kun se merkitsee ihmisille näin paljon.
Kuten todellisuudessa mitä varmimmin tiedät, ehkä itse rautalankaa enemmän tunteita herätti tietoisesti keskusteluun provosoiva avauksesi. Tämä "päätelmä" sinänsä joutaa suoraan "tee itse parempi", "olet vain kateellinen" ja "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa" -mappiin. Kyllähän minäkin voin ryhtyä tavoittelemaan aktiivisesti vaikka menestystä oopperalaulajana, ja kritiikin hieroutuessa naamaan kääntää homman voitoksi toteamalla, että melko persoonallinen ja merkittävä tulkitsija olen kuitenkin, kun näin paljon vastustusta herättää.
"Miksi kuulut kirkkoon? Oletko hölmöläinen?" -varpio |  Kefiiri
25.08.2018 23:00:33 (muokattu 25.08.2018 23:01:59) | |
|
antnis: Paskaahan tuo on, näin se pitää vetää https://www.youtube.com/watch?v=vEkzfEwRh-I
Sujuva tulkinta (eikä ollut kankeaa meininkiä se jälkimmäinenkään kappale). Uskon myös WW:n mieltyvän enemmän tuohon mustalaisjatsiversioon :D
Mutta kenen versio tavoittaa paremmin Kummisetä-elokuvan tunnelman? Kyllä sen kisan vie auttamatta Ventures. Siinä eivät auta sen paremmin sävelpuhtaus, kekseliäät harmoniat kuin yleinen ketteryyskään.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Ventures ei tavoita muuta kuin myötähäpeää. | |
Taidat olla jokin Jaakko Jahnukaisen reinkarnaatio :D
Tarkistin oikein Googlella pitääkö paikkansa juttu, jonka mukaan hän rikkoi Levyraati-ohjelmassa levyn, joka sisälsi rienaavan rautalankatulkinnan Tsaikovskin Joutsenlammesta. Totta se näemmä oli eikä urbaanilegendaa.
Kyseessä oli tämä englantilaisen The Gougars -yhtyeen levytys:
https://www.youtube.com/watch?v=oon4yY0sweA
En ole musiikin asiantuntija. | |
Zed: Kuten todellisuudessa mitä varmimmin tiedät, ehkä itse rautalankaa enemmän tunteita herätti tietoisesti keskusteluun provosoiva avauksesi. Tämä "päätelmä" sinänsä joutaa suoraan "tee itse parempi", "olet vain kateellinen" ja "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa" -mappiin. Kyllähän minäkin voin ryhtyä tavoittelemaan aktiivisesti vaikka menestystä oopperalaulajana, ja kritiikin hieroutuessa naamaan kääntää homman voitoksi toteamalla, että melko persoonallinen ja merkittävä tulkitsija olen kuitenkin, kun näin paljon vastustusta herättää.
No minä en ole kokenut kritiikin hieroutuvan millään tavalla omaan naamaani, koska en ole mitenkään rautalankaa puolustanut enkä siitä juuri mitään tiedä eikä minulla ole silleen mitään panoksia sen suhteen, niin ei se kamalasti häiritse vaikka joku ei siitä tykkäisikään. Enemmän pidän itseäni ulkopuolisena tarkkailijana ja ihmettelijänä. Avaukseni ei ollut viestiosassaan enää niin provosoiva mielestäni ainoastaan otsikko oli provosoiva ja sekin oli sitä tahattomasti. En ihan oikeasti osannut aavistaa, että ihmiset tarttuu siihen tällä tavalla. Siksi olen jo monessa viestissä asiaa koittanut selittää, mutta en taida saada asiaa anteeksi.
Se että ihmisten reaktio minut yllätti, on ihan fakta. En oikeasti osannut aavistaa, että musiikin pinnan alla elää tällainen "pommi". Laukaisin sen ihan vahingossa ja uteliaisuuttani menin sitä tökkimään. En sinällään osaa olla pahoillani, koska en katso loukanneeni ketään enkä ole hyökännyt ketään vastaan tässäkään ketjussa, vaan olen aidosti vähän ymmälläni, miksi ihmiset tuntuvat olevan näin fiiliksissä tämän asian ympärillä.
Kitaroista ja kaikenlaisesta soittamisesta pahasti riippuvainen AK:lainen (AK= anonyymit kitaranistit) | Zed
26.08.2018 10:32:53 | |
|
hallu: No minä en ole kokenut kritiikin hieroutuvan millään tavalla omaan naamaani
Enkä minä tarkoittanut että se olisikaan; kyseinen hieroutuminen oli vain yksityiskohta kuvitteellisessa esimerkissäni, jonka tarkoituksena oli yrittää osoittaa, miksi "Se ei voi olla turhaa musiikkia kun se merkitsee ihmisille näin paljon" ei mielestäni todista mitään mihinkään suuntaan. Kritiikki oli siis kohdistettu tähän hyvin yleisesti käytettyyn, hedelmättömään argumenttiin, ja täten poikkesi ketjun varsinaisesta aiheesta. Pahoittelut siitä.
"Miksi kuulut kirkkoon? Oletko hölmöläinen?" -varpio | |
Klezberg: Tästä tuli mieleeni, että kun opettelin soittamaan fonia, niin soundin aikaansaaminen oli likipitäen se tärkein juttu. Piti soittaa pitkiä, siis älyttömän pitkiä ääniä, huoneen nurkkaa kohti. Kitaran kanssa ei ole törmännyt ihan samaan. Soundia haetaan laitteista, pitkät äänetkin on enemmän sustain/feedback -teknikkaa kuin vain sitä paljasta äänen maistelua. Vaikka aina sanotaan että soitto lähtee sormista. Fonissa se soundi lähti lopulta omasta kropasta, jos sitä ei saanut soimaan mukana niin ääni jäi peltiseksi.
Tää asia jota itsekin ihmetellyt. Muissa soittimissa ihan alussa opetellaan miten saa äänen muodostettua. Ainoa mieleen tuleva on osio Steve Vain 10-hours workoutissa (olikohan se nyt siinä, Vai kuitenkin), jossa piti samaa ääntä soittaa ja saada se kuulostamaan erilaiselta.
No Vai ja rautalankahan ei oikein kohtaa, mutta ajatus olikin, että rautalangassa jos missä tarvitsisi kai saada sävyjä tatsilla eri nuotteihin. Noin rautalanka-maallikon mielestä. Vaan kun ei.
Nyky-rautalankailijat (aka. Pullias-kopiot) taas vetää sen punaisen DOD:in läpi niin lytättyä ja kaiutettua soundia, että ihan sama käyttääkö plektrana höyhentä, vai sirkkelin terää (0,9kg). Soundi on sama.
Pulliaista arvostan. Hieno soittaja ja oman tiensä kulkija. Noi kopiot taas ei. Ja juu rautalangassa on hienoja juttujakin... Shadows oli aikanaan mullekin eka kosketus kitaramusiikkiin, mikä kolahti. Paljon muutakin hienoa kamaa siellä.
WanhaWetäjä on mun mielestä tossa aiemmin oikeassa: "Sori vaan, oli kyseessä sitten Ventures tai kuka vaan niin falskia soittamista ei voi hyväksyä saati digata JOS on korvat päässä". Tää ihan joka musiikin lajissa fakta. Valitettavastii rautalangassa yleensä on just tää vika.
Ai että kuninkuuslaji?
All I wanna do is drink as much as I can. That's why I'm a member of a Heavy Metal band. | Kefiiri
26.08.2018 12:31:45 (muokattu 26.08.2018 12:36:11) | |
|
--- Kai se on jo lopetettava vänkääminen---
---kohta varmaan taas jatkan----
En ole musiikin asiantuntija. |  hallu
26.08.2018 13:33:35 (muokattu 26.08.2018 13:42:40) | |
|
Kefiiri: --- Kai se on jo lopetettava vänkääminen---
---kohta varmaan taas jatkan----
Ei kannata vänkätä makuasioista, koska ne on.... no makuasioita :-). Eihän ihminen arvioi musiikkia objektiivisesti vaan omaa suhdettaan siihen. Jos minä sanon, että jokin on hyvää tai jokin on huonoa, niin kerron lähinnä itsestäni ja siitä mikä minua liikuttaa tai mikä ei liikuta tai mikä suorastaan suututtaa. Itse uskon että musiikilla ei oikein ole laatukriteerejä, vaan se laatu syntyy tai on syntymättä kuulijan mielessä. Itse arvioin musiikkia ainoastaan kiinnostava - epäkiinnostava akselilla, mutta vaikka musiikki itsessään ei aina kiinnostaisikaan, niin kuuntelijoiden kommentit ja arviot siitä voivat olla hykerryttäviä tai kiinnostavia ja joskus jopa vähän paljastavia ;-).
E: Ai niin ja voisin sen verran paljastaa itsestäni lisää, että mun mielestä tässä ketjussa linkkien kautta pyörinyt Ventures on kiinnostava pumppu tai se niiden musa on kiinostava kuuntelin sitä vähän enemmänkin. Mutta mun mielestä musa nyt yleensäkin on aika kiinnostavaa. Tai no Cheekiä kuuntelin eilen telkkarista enkä oikein osannut kiinnostua siitä musasta, mutta yleisön reaktiot taas kiinnosti ja sitten kun näytettiin sitä sen keikkaan valmistautumista, niin olihan se aika huimaa touhua ja ei varmaan ole helppoa olla Cheek tämän päivän suomessa.
Kitaroista ja kaikenlaisesta soittamisesta pahasti riippuvainen AK:lainen (AK= anonyymit kitaranistit) | |
hallu: Ai niin ja voisin sen verran paljastaa itsestäni lisää, että mun mielestä tässä ketjussa linkkien kautta pyörinyt Ventures on kiinnostava pumppu tai se niiden musa on kiinostava kuuntelin sitä vähän enemmänkin.
Kiinnostava bändi tosiaan. Tekivät aikoinaan kymmenisenkin levyä vuodessa (covereita tietysti valtaosa sisällöstä). 70-luvulla bändi kiersi keikoilla, ja studiomuusikot puskivat markkinoille levyjä bändin nimissä. Vieläkin Ventures kiertää säännöllisesti 60 vuotta perustamisen jälkeen tosin ilman ainuttakaan alkuperäisjäsentä.
Tykkään kyllä soitella Surf Rideria ja Walk Dont Runia. Hienot melodiat ja sopivan rentoa näppäilyä. Nämä biisit on Venturesin omaa tuotantoa ja samoin The Shadowsin kohdalla pidän niistä "omista" bändille varta vasten sävelletyistä instrumentaaleista. On vaan turhaa mielestäni ottaa valmis hittibiisi, ja antaa sille rautalanka-käsittely. Lopputulos on monesti yhtä tylsä on kitarassa kuka hyvänsä.
antnis: Paskaahan tuo on, näin se pitää vetää https://www.youtube.com/watch?v=vEkzfEwRh-I
Ei vaan Les Paulin kanssa ja ilman paitaa.
https://www.youtube.com/watch?v=b3oi174RAiI | |
The Jack:
Tykkään kyllä soitella Surf Rideria ja Walk Dont Runia. Hienot melodiat ja sopivan rentoa näppäilyä. Nämä biisit on Venturesin omaa tuotantoa...
Walk dont run on kylläkin jazzkitaristi Johnny Smithin biisi vuodelta 1954. | |
MadMatt: Walk dont run on kylläkin jazzkitaristi Johnny Smithin biisi vuodelta 1954.
Oho, näin näkyy olevan. Kiitos tiedosta.
https://www.youtube.com/watch?v=MxX-h27d-fA
Mahtavaa soittoa. Johnnyn kitaroinnissa on sellaista kuninkuutta mitä en pysty matkimaan edes kaukaisesti, ja tuskin Venturesinkaan pelimannit. Eri asia ottaa pelkästään se yksinkertainen melodia, kuin vetää maukkaita jazz-sooloja sekaan. Johnny Smithin alkuperäisversiota kuunneltu 6 000 kertaa ja Venturesin playbackia melkein viisi miljoonaa kertaa. Kuuntelen mieluummin Smithin versiota, mutta jatkossakin täytyy tyytyä soittelemaan Venturesin näkemyksen mukaan.
https://www.youtube.com/watch?v=owq7hgzna3E |  Rämppy
29.08.2018 15:11:47 (muokattu 30.08.2018 08:37:21) | |
|
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta kirjoitan silti.
Mun mielestä rautalanka on hyvin tehtynä haastavaa ja armotonta hommaa.
Pitkät melodiakaaret, yleensä koko biisi, pitää soittaa just eikä melkein oikein. Siinä ei tarjoudu mahdollisuutta peitellä osaamisen hataruutta kelailemalla ja tiluttelemalla jotain skaaloja ja sormiharjoitus-juoksutuksia. Tai tekemällä jotain psykedeelistä avaruussienitaidetta.
Koska melodiat ovat selkeitä ja äänet monin paikoin pitkiä, virheet kuuluvat armotta. Esim. rock- ja blues-soitossa pikkuvirheet ei useinkaan särähdä korviin niin räikeästi, vaan hukkuvat helpommin juoksutusten sekaan. Ja särön käyttö helpottaa hommaa edelleen.
Lisäksi monet melodiat ovat sellaisia, että kun ote herpaantuu ja moka tulee, melodiasta on vaikea saada uudelleen kiinni. Eli virheen karmivuus korostuu potenssiin kymmenen.
Oma juttunsa on äänenmuodostus: ainakin Shadows-koulukunnan rautalangassa äänet pitää saada soimaan vahvasti ja kantavasti, mutta samalla kuulaasti ja kauniisti. Tämä ei ole ihan heppo rasti vaikka käytössä onkin nauhakaiku tai sitä matkiva delay.
Eikä vibrakammen tyylikäs käyttökään ihan tuosta vaan suju. Ja ei ne melodiatkaan usein soittajan näkökulmasta ihan simppeleitä olekaan, kun niitä alkaa työstää.
Ja jos haluaa hoitaa homman yhtä tyylikkäästi kuin Hank Marvin, hymy ei saa hävitä naamalta kiperimmissäkään kohdissa. Eikä jalkakoreografiat mennä sekaisin.
In Finland we have this thing called "diu diu". | |
Rämppy: En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta kirjoitan silti.
Mun mielestä rautalanka on hyvin tehtynä haastavaa ja armotonta hommaa.
Pitkät melodiakaaret, yleensä koko biisi, pitää soittaa just eikä melkein oikein. Siinä ei tarjoudu mahdollisuutta peitellä osaamisen hataruutta kelailemalla ja tiluttelemalla jotain skaaloja ja sormiharjoitus-juoksutuksia. Tai tekemällä jotain psykedeelistä avaruussienitaidetta.
Koska melodiat ovat selkeitä ja äänet monin paikoin pitkiä, virheet kuuluvat armotta. Esim. rock- ja blues-soitossa pikkuvirheet ei useinkaan särähdä korviin niin räikeästi, vaan hukkuvat helpommin juoksutusten sekaan. Ja särön käyttö helpottaa hommaa edelleen.
Lisäksi monet melodiat ovat sellaisia, että kun ote herpaantuu ja moka tulee, melodiasta on vaikea saada uudelleen kiinni. Eli virheen karmivuus korostuu potenssiin kymmenen.
Oma juttunsa on äänenmuodostus: ainakin Shadows-koulukunnan rautalangassa äänet pitää saada soimaan vahvasti ja kantavasti, mutta samalla kuulaasti ja kauniisti. Tämä ei ole ihan heppo rasti vaikka käytössä onkin nauhakaiku tai sitä matkiva delay.
Eikä vibrakammen tyylikäs käyttökään ihan tuosta vaan suju. Ja ei ne melodiatkaan usein soittajan näkökulmasta ihan simppeleitä olekaan, kun niitä alkaa työstää.
Ja jos haluaa hoitaa homman yhtä tyylikkäästi kuin Hank Marvin, hymy ei saa hävitä naamalta kiperimmisäkään kohdissa. Eikä jalkakoreografiat mennä sekaisin.
Tämä + nyt aletaan olla olennaisen ääressä. Jotain tämän tapaista ajoin itsekin takaa, mutta en osannut sitä vain noin analyyttisesti selittää.
Kitaroista ja kaikenlaisesta soittamisesta pahasti riippuvainen AK:lainen (AK= anonyymit kitaranistit) | |
Kuninkuudesta en toki tiedä mutta Laika& the cosmonauts oli kova bändi! Ohessa pakollinen YouTube linkki: https://www.youtube.com/watch?v=SrcJqQdb5r0
"Remember: wherever you go, there you are"!.-Yagga Yagga Yeek Yeek! - | |
Rämppy: En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta kirjoitan silti.
Mun mielestä rautalanka on hyvin tehtynä haastavaa ja armotonta hommaa.
Pitkät melodiakaaret, yleensä koko biisi, pitää soittaa just eikä melkein oikein. Siinä ei tarjoudu mahdollisuutta peitellä osaamisen hataruutta kelailemalla ja tiluttelemalla jotain skaaloja ja sormiharjoitus-juoksutuksia. Tai tekemällä jotain psykedeelistä avaruussienitaidetta.
Koska melodiat ovat selkeitä ja äänet monin paikoin pitkiä, virheet kuuluvat armotta. Esim. rock- ja blues-soitossa pikkuvirheet ei useinkaan särähdä korviin niin räikeästi, vaan hukkuvat helpommin juoksutusten sekaan. Ja särön käyttö helpottaa hommaa edelleen.
Lisäksi monet melodiat ovat sellaisia, että kun ote herpaantuu ja moka tulee, melodiasta on vaikea saada uudelleen kiinni. Eli virheen karmivuus korostuu potenssiin kymmenen.
Oma juttunsa on äänenmuodostus: ainakin Shadows-koulukunnan rautalangassa äänet pitää saada soimaan vahvasti ja kantavasti, mutta samalla kuulaasti ja kauniisti. Tämä ei ole ihan heppo rasti vaikka käytössä onkin nauhakaiku tai sitä matkiva delay.
Eikä vibrakammen tyylikäs käyttökään ihan tuosta vaan suju. Ja ei ne melodiatkaan usein soittajan näkökulmasta ihan simppeleitä olekaan, kun niitä alkaa työstää.
Ja jos haluaa hoitaa homman yhtä tyylikkäästi kuin Hank Marvin, hymy ei saa hävitä naamalta kiperimmissäkään kohdissa. Eikä jalkakoreografiat mennä sekaisin.
Aika hyvin sanottu.
Vaikeus ei ole siinä soiton levelsissä, vaan näennäisen yksinkertaisuuden onnistumisessa. | |
Rämppy: En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta kirjoitan silti.
Mun mielestä rautalanka on hyvin tehtynä haastavaa ja armotonta hommaa.
...varsinkin jos sitä joutuu soittamaan bandissa jossa on joku ko lajiin hurahtanut. Henkisesti erittäin raastavaa kyllä, ei pysty.
Pitkät melodiakaaret, yleensä koko biisi, pitää soittaa just eikä melkein oikein.
Frank Zappalla ja monella muulla muusikolla on todella pitkiä melodiakaaria jotka pitää soittaa just eikä melkein, se on "hieman" vaativampaa kuin joku kusenpolttama "illanvarjoonhimmeäänemma" tms...TÄH??? Pitää opetella soittamaan, se on niin yksinkertaista kuten rautalankakin.
Siinä ei tarjoudu mahdollisuutta peitellä osaamisen hataruutta kelailemalla ja tiluttelemalla jotain skaaloja ja sormiharjoitus-juoksutuksia. Tai tekemällä jotain psykedeelistä avaruussienitaidetta.
Näin varmaan kun kyseessä on m.netin ns makkariosasto (onko täällä muitakin?), pro/semiprosoittajilla tuskin on ongelmia soittaa oikeen noin yksinkertaisia juttuja.
Koska melodiat ovat selkeitä ja äänet monin paikoin pitkiä, virheet kuuluvat armotta.
Totta, jos ei vaan osaa.
Esim. rock- ja blues-soitossa pikkuvirheet ei useinkaan särähdä korviin niin räikeästi, vaan hukkuvat helpommin juoksutusten sekaan. Ja särön käyttö helpottaa hommaa edelleen.
No, rock ja blues on sellasta osastoa että se kuuluu asiaan, pienessä pierussa ollaan kuitenkin, soittajat ja kuulijat.
Lisäksi monet melodiat ovat sellaisia, että kun ote herpaantuu ja moka tulee, melodiasta on vaikea saada uudelleen kiinni. Eli virheen karmivuus korostuu potenssiin kymmenen.
No jos on ihan tumpelo amatööri niin putoaminen voi olla totaalista, ammattilaiset selviävät moisesta rutiinilla.
Oma juttunsa on äänenmuodostus: ainakin Shadows-koulukunnan rautalangassa äänet pitää saada soimaan vahvasti ja kantavasti, mutta samalla kuulaasti ja kauniisti.
Kuulaus ja kauneus on aika kaukana vanhoista Shadows- tulkinnoista, aika takakireää on.
Tämä ei ole ihan heppo rasti vaikka käytössä onkin nauhakaiku tai sitä matkiva delay.
Varmasti kerrot ja selität meille epäilijöille miksi näin olisi?
Eikä vibrakammen tyylikäs käyttökään ihan tuosta vaan suju. Ja ei ne melodiatkaan usein soittajan näkökulmasta ihan simppeleitä olekaan, kun niitä alkaa työstää.
Kampimaneerit ne on vasta vttumaisen kuulosia ns umpirautalankakitaristeilla, joka väliin se stnan nopee tiristäminen, huh.
Ja jos haluaa hoitaa homman yhtä tyylikkäästi kuin Hank Marvin, hymy ei saa hävitä naamalta kiperimmissäkään kohdissa. Eikä jalkakoreografiat mennä sekaisin.
Pellet ovat erikseen, toki hauskan näköstä hommaa tuo koikkelehtimen on kyllä. https://www.youtube.com/watch?v=vzYwNixP6C0 melko paska ja takakireä kitarasoundi tässä kuten suuressa osaa vanhempaa piikkilankaa.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | |
WanhaWetäjä: Pellet ovat erikseen, toki hauskan näköstä hommaa tuo koikkelehtimen on kyllä.
No sehän se vitsi just on, että se treenattu lavaliikehdintä on kornia. Mun käsittääkseni rautalankaporukka tekee ne muuvssit ihan ironisessa mielessä ja kaikkia hymyilyttää, minua ainakin :)
Aikoinaan kun Pulliainen soitti mikittämättömällä AC30 -combolla, oli hämmästyttävää miten selkeänä ja lämpimän kuulaana se ääni kantoi isonkin salin joka nurkkaan. Se teki lähtemättömän vaikutuksen.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Tiedä häntä, mikä on kuninkuuslaji, kun monenkin tyylinen kitaransoitto menee täysin yli oman ymmärryksen - eikä vähiten mikrotonaalisella kitaralla soitettu mikrotonaalinen kitaramusiikki monine vivahteineen...
https://youtu.be/vvSHpxwxVkM
https://youtu.be/kyQaSFgnVI8
https://youtu.be/KQY-t3W_3gE | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
