| Aihe: Nopeudella pärjää? | |
|---|
 jimbeans
13.11.2017 17:08:28 (muokattu 13.11.2017 17:36:43) | |
|
Rupesin miettimään,että mikä on pikkausnopeus jolla pärjää musiikissa. En tarkoita nyt siis mitään üverheavytilutusta vaan nopeus millä soitto (soolot ja komppi) kulkee sujuvasti tyyliin rock musiikissa..
Kaikki tämähän tuli mieleen koska hemmetin hidas tajusin olevani.
Kaheksasosia naputtelin 170 bpm ja soittoa takana 13 vuotta joista varmaan 5 vuotta meni melkein horroksessa.
Tiedän, että laaja aihe tämä on.
Mikä nopeus on itsellenne riittävä?
Edit. Nopeudethan voisi ilmoitraa kromaattisen 1234 treenin nopeutena niin olisi vertailukelpoisia |
|
Voisit kyllä olla nopeampi ;) 16 osia menee 180-200 tempoon jotenkin vielä järkevästi, eikä olla vielä lähelläkään ns. urheilukitaristien nopeuksia, ketkä vetävät kimalaisen lentoa 400bpm. Mutta tuo perus 1-2-3-4 kromaattinen sahaus on jotenkin rasittavaa ja epämusikaalista muutenkin, eikä pitemmän päälle kovin kehittävää kun pääsee tiettyyn nopeuteen. Yksi hyvä harjoitus on dempata ensimmäiset neljä alaspäin pikattuna, ja seuraavalle kielelle siirryttäessä normaalisti alternatella viimeiset neljä nuottia. Tuolla tavalla tehtynä siinä on enemmän plektrakäden tekniikkaa kehittävä vaikutus. Se tuo vähän vaihtelua koko hommaan, jos on kiinnostusta runkata tuon tyylisiä harjoituksia.
TO THE STARS!!! Ibanez-pervo. Fanipoika-kortti taitaa olla tämän foorumin Hitler-/olkinukke-/natsikortti -Rumple |
|
En edes rupea puolustelemaan hitauttani, mutta en ole koskaan oikeastasn harjoitellut tekniikoita. Olen vain soittanut tai yrittänyt soittaa kappaleita niin että kuulostaa oikealta. Nyt vuoden verran opetellut teoriaa ja huomannut ettei tekniikka riitä joten nyt pakosta alkanut kiinnostamaan :D |
|
Siis jotain nopeita pyrähdyksiä kykenee soittamaan toki nopeammin mutta tasaista tahtia ei |
|
jimbeans: Rupesin miettimään,että mikä on pikkausnopeus jolla pärjää musiikissa. En tarkoita nyt siis mitään üverheavytilutusta vaan nopeus millä soitto (soolot ja komppi) kulkee sujuvasti tyyliin rock musiikissa..
Kaikki tämähän tuli mieleen koska hemmetin hidas tajusin olevani.
Kaheksasosia naputtelin 170 bpm ja soittoa takana 13 vuotta joista varmaan 5 vuotta meni melkein horroksessa.
Tiedän, että laaja aihe tämä on.
Mikä nopeus on itsellenne riittävä?
Edit. Nopeudethan voisi ilmoitraa kromaattisen 1234 treenin nopeutena niin olisi vertailukelpoisia
Sanoisin että kysymyksen asettelu on vähän nyt...ehkä pielessä....
Itellä kesti jokunen vuosi ennenkuin oikeasti ja syvällisesti ymmärsin sen, että vauhti tulee kun treenaa tarkkuutta ja rentoutta. En oikein usko että nopeeksi pääsee treenaamalla nopeutta. Siis sitäkin tietty tarvitaan mutta sillä pelkästään ei pitkälle pötkitä. Myöskin lopetin beepeeämmien laskemisen jokunen vuosi sitten koska jotenkin koko homman paradigma vaihtui niihin aikoihin. Kun sulla on se "tatsi" niin temmolla ei kauheesti oo merkitystä. Ellei sitten just katota kuka saa guinnesin kirjaan sen kimalaisen lennon tai minkälie nopeiten veettyä. Ja ihan omasta puolestani tässä puhun.
Ja nää 1234-hommat on itelle korkeintaan lämmittelyitä mutta ei niistä mitään käytännön hyötyä mielestäni ole musiikkia soitettaessa. Vaikka kimalaisen lento, siinä on aika vittumaisia kieleltä toiselle siirtymisiä sekä sormituksia mitä ei kyllä opi perus 1234, vaihto, 1234, vaihto jne...
Vaihtoehtoina pitkälti lienee alternate, economy ja legato sekä näiden yhdistelmät. Ja tietty vanhan kunnon downstroke ainakin komppihommissa siihen asti vauhtia kun käpälä kestää.
Alternate käsittääkseni on se "kuningaslaji". Oisko Al di Meola joskus tokassut että se on ainoo tekniikka millä voi soittaa mitä tahansa. Tästä voi kaiketi olla useampaa mieltä mutta ei se mielestäni ihan paskapuhettakaan ole.
Economyn itse oon ainakin toistaiseksi unohtanut kokonaan. Arpeggioista saa muilla tekniikoilla paljon mielenkiintoisempia ja pelkästään kieleltä toiselle siirtyminen economylla on ehkä alkuun helpompaa ja intuitiivisempaa mutta jos huippunopeuksiin tähtää niin ei välttämättä optimaalista. Mitäs sitten kun pitäis siirtyä yksi kieli alemmas kun viimeinen isku on yläisku?
Legato tulee kuvioon siinä kohtaa jos kertakaikkiaan oma alternate ei riitä. Ja silloinkin pidän huolen että kun se pleku liikkuu, niin se liikkuu aina alternaten mukaan. Toisinsanoen oon yrittänyt alternatesta tehdä niin rautaisen kuin mahollista. Muutenkin alternate pitää silleen koneen käynnissä kovillakin nopeuksilla ilman että putoaa kärryiltä. Se jatkuva ylös-alas pitää junan raiteilla kun taas economyt siellä täällä saattaa helposti rikkoa "flown". Muutenkin alternate on paljon agressiivisemman kuuloista kuin economy-legato-yhdistelmät. Sitäkin kannattaa miettiä miltä haluaa kuulostaa.
Jos alternatea treenaa niin kannattaa pilkkoa koko homma ihan atomeiksi ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja ottaa se haltuun ja oikeesti tehä siitä sun narttus. Yhellä kielellä kolmas tai neljäsosia, sitten kieleltä toiselle siirtymistä ja tapahtuuko se ylä vai alaiskulla? Mikä on plekukäden asento, pystytkö demppaamalla hallitsemaan täysin jokaisen kielen dynamiikkaa?
Hyvä perusjuttu on, että jos vaikka kolmasosilla tuottaa vaikeuksia siirtyä kieleltä toiselle alternatella, niin tee harjoitus entistä vaikeammaksi ja jätä yksi kieli väliin ja siirry sitä seuraavalle. Sitä kun teet muutaman viikon sellaisella temmolla että virheitä ei tule, niin se alkuperäinen homma tuntuu aika iisiltä. |
|
Kuten tuossa ylhäällä oli muotoiltu se, että pitää ymmärtää mitä on tekemässä, ja miksi liikutetaan käsiä juuri tietyllä tavalla mahdollisimman taloudellisen liikkeen aikaan saamiseksi. Tärkeämpää on oikeanlainen harjoittelu ja tekniikoiden ymmärtäminen, eikä se että sahaa yykaakooneeta aina väärällä, epätaloudellisella tai jollakin tapaa sopimattomalla tekniikalla röytäen ja ihmetellen, että miksi tämä ei toimi.
Ymmärryksen lisäämiseksi Troy Gradyn youtube-kanava tarjoaa mielenkiintoisia lähestymistapoja erilaisiin soittoteknisiin ongelmiin.
https://www.youtube.com/user/troygrady
TO THE STARS!!! Ibanez-pervo. Fanipoika-kortti taitaa olla tämän foorumin Hitler-/olkinukke-/natsikortti -Rumple |
|
En ole ikinä mitannut nopeuttani enkä oikein ymmärrä miten sitä voi mitatakaan, koska nopeus riippuu niin paljon siitä mitä soittaa. Esimerkiksi sellaiset kuviot joissa joutuu hyppimään vaikka kielen yli tai vaikka sointujen soittaminen onnistuvat erilaisellanopeudella kuin vaikka joku yhdellä kielellä tapahtuva kromaattinen siirtymä. Sen vuoksi ajattelen, että se nopeus on enemmän musiikin ominaisuus kuin soittajan.
Itse pidän nopeutta tärkempänä seikkana taimia, jonka tarkkuutta ei voi liikaa korostaa. Hitaampikin soitto kuulostaa hyvältä kun sen soittaa hyvällä taimilla.
Mutta jos nyt jotain sanoo nopeudesta niin SRV:n Suttle Putting menee kai jotain 200bpm vauhdilla ja toinen mieleen tuleva nopea pyräys on Tiko tiko, joka kai menee myös yleensä jotain kahtasataa. No niitä pystynä juuri ja juuri soittamaan (tiko tikoa vain melodia linjaa, en sitä Paco DeLucian flampenkotyyliä todellakaan), mutta en kyllä mitään sitä nopeampaa enkä totta puhuen viihdy kovin hyvin tuossakaan vauhdissa. Komppaamisesta voisi sanoa, että noissa ramopunkjutuissa joissa pitäisi pikata tiukasti alaspäin välillä aika vauhdikkaissa tempissa meinaa mennä helposti hapoille, vaikka biisit on lyhyitä (en osaa tehdä sitä vielä riittävän rennosti), mutta niissäkin hyvä ja tarkka taimi tekee sen tiukkuuden. Eli taimi on se laadukkaan soiton salaisuus ja nopeus tulee sitten siellä perässä jos on tullakseen.
Elämä on reiässä rattoisaa...... |
|
Yläasteella luokkakaveri kertoi, että kitaristi on joko nopea tai paska.
Ja näinhän se on: nopeus on helposti mitattavissa. Mitään tunnetta ei ole olemassa, koska sitä ei voi mitata. |
 WanhaWetäjä
14.11.2017 14:29:26 (muokattu 14.11.2017 14:30:42) | |
|
hallu: Eli mm. taimi, musikaalisuus, tyylitaju, soittotatsi, soundi ja fraseeraus ovat laadukkaan soiton salaisuus ja nopeus tulee sitten siellä perässä jos on tullakseen.
Pari tarkentavaa lisäystä siihen mistä asioista laadukas ja kiinnostava soittaminen saattaisi muodostua.
EDIT Juccizen mainitsema tunne jäi pois, usein se tulee automaattisesti musikaalisuuden ja tyylitajun kylkiäisenä.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! |
 Kefiiri
14.11.2017 15:06:38 (muokattu 14.11.2017 15:08:24) | |
|
Steve Morse neuvoo, että kun soittaa laulumelodian kaltaisia sooloja, on soitossa yleisön mielestä heti enemmän tunnetta. Fraasien väliin jätetyt hengähdystauot luovat vaikutelman syvällisestä emootiosta. Ainakin mulla se menee täydestä soittajalle itselleenkin!
En ole musiikin asiantuntija. |
atct
14.11.2017 15:47:50 | |
|
Nopeus kitaristin tärkein ominaisuus. Tulee kuunneltua sooloja nopeutettuna ja aina vain kuullosttaa paremmalta. Vaughania tuplanopeudella - jess. |
|
täällä nyt höpötellään melodioista ja fraseerauksesta kun aloittajan jutut liittyivät vauhtiin, ettei pysty tiettyjä biisejä soittamaan kun tekniikka ei riitä... |
|
Vähän lähti näköjää juu aihe kiertelemään sivuraiteita. Mutta onhan tuolla asiaakin puhuttu. Omaa nopeutta jarruttaa luultavasti otelautakäsi enimmäkseen.
Toki tarkkuus ja rentous on tärkeää, mutta kyllä käsittääkseni pitää nopeuttakin yrittää harjoittaa. Vai väittääkö joku, että hakattuani tyyliin 5 vuotta 60bpm pentatonista skaalaa osaan soittaa sen rennosti ja taimi on kohdillaan niin onnistun soittamaan sen 200bpm nopeudella. |
|
jimbeans: Toki tarkkuus ja rentous on tärkeää, mutta kyllä käsittääkseni pitää nopeuttakin yrittää harjoittaa. Vai väittääkö joku, että hakattuani tyyliin 5 vuotta 60bpm pentatonista skaalaa osaan soittaa sen rennosti ja taimi on kohdillaan niin onnistun soittamaan sen 200bpm nopeudella.
Ootko sen 5 vuotta treenannu sitä pentatonista suoraan ylös-alas vai erilaisilla sekvensseillä? 2, 3 vai peräti 4 nuottia/kieli? Mikä tahtilaji, millä iskulla on aksentti? Millä plektratekniikalla? Tämmöisiin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Kuten tässä jo useempaan kertaan mainittu, sä voit hyvin sen 5 vuotta hakata päätäs seinään tuon jutun kanssa ja olla kehittymättä nopeudessa yhtään jos sä kuvittelet että tuhat miljoonaa toistoa juosten kusten tehtynä tuottaa tuloksia.
Asia kerrallaan. Unohda se mitä oot tehny 13 vuotta (tiedän kokemuksesta että tää voi olla aika vittumaista) ja keskity nyt pari viikkoa tai kuukaus tai niin kauan kuin tarvii siihen että pystyt yhdellä kielellä naputteleen kolmasosia ja keskityt siihen aksenttiin.Kolmasosilla joudut vuorotellen tekemään aksentn ylä ja alaiskulla. Pieni asia mutta sen täydellinen hallitseminen käy ihan duunista. Sen jälkeen neljäsosia ja aseman vaihtoja ja vaikka mitä. Sitte ku yks kieli on hallussa ni ruvetaan murehtimaan kieleltä toiselle menoa. Sitten rupeetkin huomaamaan että tekniikka ei pelkästään kehity mutta se kehittyy exponentiaalisesti. |
Jarmo_S
14.11.2017 18:47:08 (muokattu 14.11.2017 18:48:17) | |
|
Miettikää jos joku laulaja vetäisi eri nuotteja kaikenaikaa nopeasti vaihdellen, niin miltä se tuntuisi? Eiko hermot menisi, että mitä perkelettä?
Ettette joutuisi johonkin nopeusansaan omassa mielessänne. Ei tiluttelua paljon muut kuin kitaristit arvosta.
Itse esim. kuuntelen viulunsoittoa aivan eri tavalla kun en itse sitä soita. Toki joku Sibeliuksen viulukonsertto ja sen vaativat tekniikatkin herättää ihailua, koska soittaja kuitenkin olen. Mutta yleisesti on rentouttavampaa kuunnella jotakin, jossa on hitaampi tempo, niinkuin tuossa konsertossakin paikoittain on. |
|
Anteeksi, tuli väärällä tavalla ilmaistua edellinen asia. Tuon piti olla esimerkki. En siis ole hakannut viittä vuotta pentatonista. Komppikitaraan enemmän keskittynyt bändihommissa ja nyttemmin kun alkaa teoria ja leadi kiinnostamaan niin tajuaa olevansa.. hmm.. miten sen sanoisi.. vähemmän taitava teknisesti.
Jos olisin nuori aloitteleva soittajankloppi niin haluaisin, että joku tulisi sanomaan, että opettele hitaalla temmolla tarkkuutta. Vähitellen nopeuttaen. Silloin kun kitaran käteeni sain piti hakata vaan nopeesti biisejä gp:n tahdissa läpi ja nyt se kostautuu. |
|
Ymmärsin kyllä että hypoteettinen oli tuo kysymys, siksi ainakin yritin myös hypoteettisesti vastata :) |
|
jimbeans: Anteeksi, tuli väärällä tavalla ilmaistua edellinen asia. Tuon piti olla esimerkki. En siis ole hakannut viittä vuotta pentatonista. Komppikitaraan enemmän keskittynyt bändihommissa ja nyttemmin kun alkaa teoria ja leadi kiinnostamaan niin tajuaa olevansa.. hmm.. miten sen sanoisi.. vähemmän taitava teknisesti.
Jos olisin nuori aloitteleva soittajankloppi niin haluaisin, että joku tulisi sanomaan, että opettele hitaalla temmolla tarkkuutta. Vähitellen nopeuttaen. Silloin kun kitaran käteeni sain piti hakata vaan nopeesti biisejä gp:n tahdissa läpi ja nyt se kostautuu.
Komppikitarismi on koko kitarismin aliarvostettu kuninkuuslaji. Mä itse en kiinnittäisi erikseen huomiota nopeuteen, vaan siihen soitettavaan musaan. Eli jos sun käissä on biisi jota et pysty soittamaan niin opettele se ensin hitaasti ja sitten nopeutat pikkuhiljaa kunnes saat soitettua sen oikeassa tempossa. Siinä samalla soittotaito ja tekniikka kehittyy niin että treenissä on jotain järkeäkin.
Mä en ole ihan tarkkaanottaen ikinä ymmärtänyt miksi nopeutta tms. pitää harjoitella erillisenä asiana, kun se tarvittava nopeus ja tekniikka tulee kuitenkin kylkiäisenä kun opettelee soittamaan niitä biisejä joita haluaa osasta soittaa. No minä en tietenkään mikään erityisen nopea kitaristi olekaan, mutta kyllä mä tällä omalla takapajuisella metodillani olen kaiken saanut soitettua mitä on tarvinnut.
Sun alkuperäinen kysymys oli, että minkälaisella nopeudella pärjää. Mun mielestä pitää olla sen verran mielikuvitusta, että pärjää vaikka millä nopeudella. Yksi hyvä konsti on että soittaa vähemmän, jos biisi on "liian" nopea. Vähemmän pikkauksia niin hitaampikin kerkiää nopeaan tempoon mukaan. Ja kun ajoittaa ne pikkaukset juuri oikein, niin aina vaan paremmalta kuulostaa. Mä väitän, että kukaan bändissä ei valita jos kitaristi soittaa vähän väehmmän nuotteja :-D .
En mä tiä, ehkä mä en vaan tajunnut mitä ajat takaa. Tai sitten operoit semmoisessa musagenressä, että minä en vain ymmärrä sitä enkä sen vaatimuksia.
Elämä on reiässä rattoisaa...... |
|
Kirjallinen ulosanti heikohkoa minulla :)
Lähinnä ajatuksena oli siis, että millä "nopeudella" pärjää coveri kappaleita soitellessa jos tarvitsee sooloja yksi yhteen soittaa. Onhan se noloa sanoa muille soittajille, että "soolon alussa sitten tempo tippuu" ;)
Ja uteliaisuudesta vain soittajien omia mielipiteitä nopeudesta |
|
tomaattiorava: ...keskity nyt pari viikkoa tai kuukaus tai niin kauan kuin tarvii siihen että pystyt yhdellä kielellä naputteleen kolmasosia ja keskityt siihen aksenttiin.Kolmasosilla joudut vuorotellen tekemään aksentn ylä ja alaiskulla. Pieni asia mutta sen täydellinen hallitseminen käy ihan duunista. Sen jälkeen neljäsosia ja aseman vaihtoja ja vaikka mitä. Sitte ku yks kieli on hallussa ni ruvetaan murehtimaan kieleltä toiselle menoa. Sitten rupeetkin huomaamaan että tekniikka ei pelkästään kehity mutta se kehittyy exponentiaalisesti.
Luulen ymmärtäväni, mutta pakko tarkistaa että tarkoitatko kolmasosilla trioleja ja neljäsosilla kuudestoistaosa nuotteja?
"Ne levyt usein radiossa soivat - tai ne voivat olla muitakin". |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
