| Aihe: Kielten paksuus, kireys ja katkeaminen | |
|---|
 Laboriel
18.08.2017 15:30:26 (muokattu 18.08.2017 15:42:05) | |
|
Ammatti FEM:aajana sanoisin, että tuossa on tietysti tarkasteltu static extreme casea, vrt. vetokokeen standardit ym matskustandardit, onhan toki eri materiaaleilla omat 0.2 venymärajansa ja toisaalta myös luokituslaitosten vaatimukset todennäköisyyksille kestoissa. Todellisuudessahan kieli joutuu bendauksiin ym.. säännöllisen epäsäännölliseen edetakaiseen kuormitukseen ja kelluvassa tallassa vielä suuremmalla amplitudilla ja soittajakohtaisen suuruisilla erilaisilla variansseilla ja tajuuksilla. Toisaalta myös siinä on satulan ja tallan sekä lukitusten taholta olevia tukipintoja, joiden välisiin epälineaarisiin kontakteihin liittyy penetroitumisilmiöitä, joita voidaan sitten koettaa analysoiden mallintaa ja tarkastella, mutta loppu viimein saattaa johtaa myös jonkinlaiseen tarpeeseen analysoida soittajapopulaation kielenkäyttöä, esim. anturein (värähtely, venymäliuskat etc...) tai vaikkapa wavista conversiota siirtymiksi, josta taas generoidaan muita suureita (jännitys...), tavoitteena voisi olla muodostaa vaikkapa aikasarjoja weibull jakauman tai rainflow matriisin kera ja siitä sitten vaan väsymislaskentasoftalla laskemaan yksikköuormatapauksien kautta solmukohtaisia ryttyytyksiä kieliparoille - Wöhler ja Smithin piirrokset mukaan lukien. Ja jos homman sitten vie eteenpäin, voisihan siinä yhteydessä koettaa vaikka topologiaa optimoida soittopelille se, ettei tule haitallisia resonanssi herätteitä "moodeja" koppaan ja saadaan täydellisesti resonoimaton tai sitten haluttuihin taajuuksiin resonoiva peli - no mitenkäs tuo kielen analysointiajatus nty lipsahtikaan... ;-) No ehkä ois paree vaan keskittyä niihin bendien hanskaamiseen groovysti... ;-) Tai no voihan sitä skittaa käyttää jousipyssynäkin...
Tässä "provossa" on tietty se mahdollisuus, että joku vetää herneen nenäänsä ja alkaa vielä kiinnostumaan murtumismekaanisista ilmiöistä ja rupeaa Parisinyhtälöitä heittelemään kehiin ja alkusärömussua ja sitten mennään jo kohti van der vaals voimia ja coriolisis kiihtyvyykisä, jokuhan voi ottaa pasaatitulletkin sitten mukaan analyysiin, jottei unohdu mahdollinen merivirtojen vaikutus... | Jarmo_S
18.08.2017 15:59:18 (muokattu 18.08.2017 16:00:57) | |
|
Laboriel: Ammatti FEM:aajana sanoisin, että tuossa on tietysti tarkasteltu static extreme casea, vrt. vetokokeen standardit ym matskustandardit, onhan toki eri materiaaleilla omat 0.2 venymärajansa ja toisaalta myös luokituslaitosten vaatimukset todennäköisyyksille kestoissa. Todellisuudessahan kieli joutuu bendauksiin ym.. säännöllisen epäsäännölliseen edetakaiseen kuormitukseen ja kelluvassa tallassa vielä suuremmalla amplitudilla ja soittajakohtaisen suuruisilla erilaisilla variansseilla ja tajuuksilla. Toisaalta myös siinä on satulan ja tallan sekä lukitusten taholta olevia tukipintoja, joiden välisiin epälineaarisiin kontakteihin liittyy penetroitumisilmiöitä, joita voidaan sitten koettaa analysoiden mallintaa ja tarkastella, mutta loppu viimein saattaa johtaa myös jonkinlaiseen tarpeeseen analysoida soittajapopulaation kielenkäyttöä, esim. anturein (värähtely, venymäliuskat etc...) tai vaikkapa wavista conversiota siirtymiksi, josta taas generoidaan muita suureita (jännitys...), tavoitteena voisi olla muodostaa vaikkapa aikasarjoja weibull jakauman tai rainflow matriisin kera ja siitä sitten vaan väsymislaskentasoftalla laskemaan yksikköuormatapauksien kautta solmukohtaisia ryttyytyksiä kieliparoille - Wöhler ja Smithin piirrokset mukaan lukien. Ja jos homman sitten vie eteenpäin, voisihan siinä yhteydessä koettaa vaikka topologiaa optimoida soittopelille se, ettei tule haitallisia resonanssi herätteitä "moodeja" koppaan ja saadaan täydellisesti resonoimaton tai sitten haluttuihin taajuuksiin resonoiva peli - no mitenkäs tuo kielen analysointiajatus nty lipsahtikaan... ;-) No ehkä ois paree vaan keskittyä niihin bendien hanskaamiseen groovysti... ;-) Tai no voihan sitä skittaa käyttää jousipyssynäkin...
Tässä "provossa" on tietty se mahdollisuus, että joku vetää herneen nenäänsä ja alkaa vielä kiinnostumaan murtumismekaanisista ilmiöistä ja rupeaa Parisinyhtälöitä heittelemään kehiin ja alkusärömussua ja sitten mennään jo kohti van der vaals voimia ja coriolisis kiihtyvyykisä, jokuhan voi ottaa pasaatitulletkin sitten mukaan analyysiin, jottei unohdu mahdollinen merivirtojen vaikutus...
Heh heh ... tuossa on jo tosiaan yritystä sinulta.
Me muut ns. asiantuntijat jo kai tulimme siihen tulokseen, ettei kitaran kielten normaaliviritys koskaan aikaansaa myötämistä, vaan niiden kuormitus jää aina huomattavasti alle sen. Itse olin syyllinen, tunnustan, tähän virheelliseen käsitykseen.
Eli ne katkeaa lähinnä tukipisteiden, satula ja talla "virheellisyyksiin" tai kulumiseen. | |
Mielestäni kitaristille on ihan hyödyllistä ymmärtää kitaran kielen fysikaalisia ominaisuuksia. Teoreettinen katkeamispiste on hyvin yleinen kielisoittimen olemukseen kuuluva piirre, joka vaikuttaa niin kielen sointiin kuin soitto-ominaisuuksiinkin.
Näitä asioita voi opiskella joko teoreettisesti tai sitten kokemuksen kautta. Intuitiivisesti pähkäillen sen sijaa tekee useimmiten vääriä johtopäätöksiä.
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
