Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Onko soittamisessa järkeä?
1 2
Gary Enfield
21.07.2017 15:20:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos elämä on projekti, jossa kaiken pitää olla tarkoituksenmukaista ja terveellistä niin ei kande soittaa. Avosointujen osaaminen on kuitenkin plussaa, jos sillä saa viihdytettyä tärkeitä ihmisiä.
 
sticky fingers
21.07.2017 15:24:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Robert FIN: Aloin pohtimaan, että oliko mun kirjoitus liian provo, mut sit eilen taas iski se sama tunne, että soittamisessa ei oo järkee. Toki pystyn vaikka soittelemaan lomien aikana, mutta entä sitten kun alkaa koulu ja työt? Aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen ja soittamisen sijaan voisi keskittyä terveyttä ja sosiaalista elämää kehittäviin toimintoihin vapaa-ajalla.
 
==> perusta bändi. Vaikka ns. tavoitteeton jamiporukka, mutta kumminkin. Tulee sosiaalinen aspekti ja soitto samassa.
 
Kokkaus, urheilu, kaverit, riittävä uni, perheen kanssa olo, ammattitaidon kehittäminen... sitten kun koulu/työ alkaa taas niin kaikkeen ei ole aikaa.
 
Totta. Näiden + soittamiseen käytetyn ajan priorisointi on sun oma päätöksesi. Ei muiden. Kaikkien, jopa ns. ammattilaisten mielessä pyörii tuo sama merkityksettömyyyden tunne , sekä tunne siitä, että pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Sitä sä eet pääse pakoon, vaikka tekisit mitä.
 
Soittamisesta ei ole hyötyä oikein missään, jos siihen ei voi panostaa tarpeeksi ja jos siihen kuitenkin käyttää enemmän kuin tunnin päivässä. Toisaalta jos soittamisesta saa iloa ja siinä haluaa kehittyä niin ehkä se on uhrausten arvoinen: urheilun ja kavereiden tapaamisen sijaan on arkipäivänä jäätävä soittamaan jos haluaa kehittyä. Elämä on täynnä valintoja, niin kai se sitten menee.
 
Näni se juuri menee.
 
Masentaa vaan kun haluaisi oppia soittamaan virtuoosimaisesti mutta se vaatii niin paljon uhrauksia muilta elämän alueilta, ja sen lisäksi ei vain tunnu olevan uskoa ja rohkeutta siihen että voisi mennä soittamisessa all in ja vetää 6h/pv. Voihan masennus.
 
Harjoittelun määrä on vain yksi osa-alue. Myös laadulla on merkitysstä. Ja ennen kaikkea tavoiteasetannalla. Voitko luopua virtuoosiunelmastasi? Se vaatii paljon, ollen silti tavoite jota et välttämättä koskaan saavuta ja vaikka saavuttaisit, niin sillä ei välttämättä ole merkitystä kenellekään muulle kuin sinulle itsellsi, ts. v"pelkkänä" kitravirtuoosina itsensä elättäminen on joka tapauksessa viaikeaa.
 
"'I've got, as they say, a well-develped talent for observation when it's already too late and some unpleasantness has happened"
peltsi451
21.07.2017 22:11:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse pikku poikana joskus 60-luvulla, oli meillä nurmikenttä lähellä. Kaikki kesäpäivät sielllä potkittiin jalkapalloa, oli mukavaa ja sosiaalista. Illalla pelailtiin isommalla porukalla. En silti haaveillut jalkapalloilijaksi. Nyt tuntuu harrastuskin olevan nuorelle rasite. Vanhemmat vaatii tuloksia.
 
Jos ei viulun vingutus pätkääkään kiinnosta niin parempi antaa olla.
 
Lunnu
21.07.2017 22:49:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

peltsi451: Itse pikku poikana joskus 60-luvulla, oli meillä nurmikenttä lähellä. Kaikki kesäpäivät sielllä potkittiin jalkapalloa, oli mukavaa ja sosiaalista. Illalla pelailtiin isommalla porukalla. En silti haaveillut jalkapalloilijaksi. Nyt tuntuu harrastuskin olevan nuorelle rasite. Vanhemmat vaatii tuloksia.
 
Jos ei viulun vingutus pätkääkään kiinnosta niin parempi antaa olla.

 
Itse olen pannut samantapaisen asian merkille. Joitain vuosia sitten kun poikani oli vielä juniorijalkapalloilijaiässä oli oikeastaan ainoa vaihtoehto viedä kundia joukkueeseen ja treeneihin, koska siellä oli kaikki muutkin asiasta kiinnostuneet.
 
Se on jonkinlainen kierre: ei ole enää leppoisaa kaverifutaamista koska kaikki menee joukkueisiin jossa leppoisuus on kaukana koska menestys on välttämättömyys -> innostus kuolee.
 
Soittamisen suhteen on josain määrin samantyyppisestä ilmiöstä (ehkä) kyse. Nykyään on tehty helpoksi päästä käsiksi ohjeisiin miten soittaa nopeasti ja oikein, mikä on tietysti hyvä asia. Silloin kun meikäläinen alkoi opettelemaan soittelemista niin se tapahtui lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta ja epäilemättä väärin metodein. Voinen kuitenkin sanoa ainakin että olen ehkä omaperäisempi ja monipuolisempi kitaristi kuin jotkut nettitiluttajat.
 
Asiaan huusi katsomo: aiemmin on jo tullut mainittua että soittaminen toimii usein mainiona terapiana ja vastapainona mahdollisesti raskaalle ja monotooniselle arkirutiinille - näin ainakin itselleni. Tämän lisäksi voisin todeta että mitä wanhemmaksi tulee ja jos sattuu pitämäänkin jonkin verran taukoa soittamisessa ja keskittyy vaikka siihen musiikin kuunteluun niin kun seuraavan kerran kitaran ottaa kouraansa niin sitä huomaa ehkä ajattelevansa musiikkia vähän eri tavalla ja keskittyvänsä niihin säveliin, harmonioihin ja siihen itse asiaan varsinaisen suorittamisen sijaan.
 
Nojaa....mussunmussun
 
Nostalgy is not what it used to be
peltsi451
22.07.2017 20:38:37 (muokattu 23.07.2017 20:19:28)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aloittaja kysyy jo muuallakin samaa asiaa, tuo toinen paikka onkin parmpi.
 
Robert FIN
23.07.2017 21:03:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tarkoitus oli että nämä kaksi mun aloittamaa lankaa olisi olleet eri aiheista, mutta tämä aihe suistui raiteiltaan ja alkoi muistuttamaan sitä toista...
 
Olette oikeassa että virtuoosiunelmasta luopuminen saattaisi hyvinkin tehdä soittamisesta järkevämpää, sillä virtuoosimainen taito vaatii jotain mitä en oikein voi toteuttaa ollen siten epäjärkevää. Tavoitteen vaihtaminen siihen että omaisin joskus hyvän soittotaidon on mahdollisempi ja kohtuullisempi.
 
Kitaran soittaminen on järkevää jos on palo tehdä sitä, koska silloin siitä saa tyydytystä. Silloin soittoa vaan yksinkertaisesti tahtoo tehdä ja tietoisesti tekee sitä ns. järkevämpien toimintojen sijaan. Tavoitteet voivat järkevöittää soittoa jos ne ovat kohtuulliset, muuten vaikutus on juuri vastakkainen.
 
Voidaan sulkea ketju tähän lopputulokseen paitsi jos jollakin on vielä lisättävää.
 
Omat kitarakamat: Squier Classic Vibe 60s Stratocaster (+DiMarzio Super Distortion), Yamaha THR10X
Krice
24.07.2017 00:00:24
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Robert FIN: sillä virtuoosimainen taito vaatii jotain mitä en oikein voi toteuttaa ollen siten epäjärkevää.
 
Ei virtuoosimaiseen taitoon välttämättä tarvita kovin paljon harjoittelua, tyyliin useita tunteja päivässä. Se on pikemminkin mitattava vuosissa kuin tunneissa. Toinen on sitten se asenneongelma, että ei muka ole aikaa. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla aikaa toteuttaa itseään ainakin se muutama tunti päivässä, jos ei ole niin kannattaa ehkä tarkastella omaa elämäänsä vähän kriittisemmin. Soittoharrastus voi vaatia sen, että luopuu jostakin muusta ja monet ovatkin luopuneet muista asioista ja keskittyneet soittamiseen.
 
Metalkallo
27.07.2017 16:13:29 (muokattu 27.07.2017 16:45:52)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuo on varmaankin merkki ettei soittaminen yksinkertaisesti kiinnosta, joten kannattaa silloin käyttää energiansa johonkin muuhun mikä oikeasti kiinnostaa.

Moni varmasti tarttuu kitaraan, kun se on coolia ja sellaista, rock än roll unelmaa, mutta sitten moni myös huomaa ettei se olekaan se oma juttu ja että se vaatii panostamista jos siitä yhtään enempää haluaa kuin harrastuksen.
 
Mullakin oli joitakin vuosia nuorempana ajatus koko ajan, että yritän muusikko juttuja ja vaikka siitä ammattia, mutta ei se helppoa ole ja vaatii aikaa tajuttomasti, rahaa enemmän kuin luulisi, vaivaa, uhrautumista, jaksamista, kiinnostusta, hermoja ja vaikka mitä muuta. Sitten ajattelin, että ihan turhaan yritän liikaa, katson mitä tulevaisuus tuo.
 
Pidät vaan harrastuksena ja rämpyttelet kun haluat enempää siitä stressaamatta. Go with the flow.
 
Vähemmän on nykyään enemmän
Tinnittus
29.07.2017 17:51:46
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Robert FIN: Mun mielestä kitaransoittoa olisi kivempi harrastaa jos siihen voisi panostaa täysillä tai soittaa ihan vaan silloin tällöin. Itse olen juuri siinä keskivaiheilla että panostan paljon mutta en tarpeeksi jotta olisin ammattilaistasolla. Sellaisen soiton järkevyys on pienintä sillä se syö paljon aikaa ja vaivaa mutta ei tuota mitään eikä kehitä tarpeeksi ollakseni mestari. Soittaminen on toki kivaa mutta tällä vauhdilla se syö kehittymismahdollisuudet itseltään ja muulta.
 
Luova ala on vähän sellaista, jossa pitää ottaa isoja riskejä, eikä välttämättä silloinkaan onnistu. 9/10 pettyy, lopettaa ja joutuu aloittamaan uuden elämän sitten vanhempana nollasta. Ongelmallisin juttu on se, ettei kukaan tiedä onko itse siinä onnistujan leirissä vaiko siinä pettyneitten.
Se vaan kuuluu tähän hommaan, taiteilija elämää, no big deal :D
 
Minusta on muutenkin suuri virhe ajatella(siis itseoppivien leirissä), koska on ammattilaisten tasolla tai koska se virtuoosimainen soitto on mestarillista. Sen päättää muut, kuulijat, kanssa soittajat....kitaristi ei voi kun harjotella ja kerta toisensa jälkeen yrittää saada hyväksyntää.
 
Sitten on se helpompi reitti, mutta omasta mielestäni vähemmän arvostettu, eli mennä musiikkikouluun ja opiskella "ammatti".
 
tomaattiorava
02.08.2017 20:55:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No jos se on kivaa ni joo mut jossei ni ettii hyvän open ja käy parilla tunnilla ni ainakin on yritetty. Jos se silti on ihan hanurista koko touhu ni turha siihen aikaansa tuhlata tai miettiä turhan metasti asiaa. Kyllähän ne soittopuuhat on aivoille aikamoista tehotreeniä kaikin puolin, mut ei pakottamalla.
Luova toiminta, siinä kehittyminen ja ehkä vaikka sen taltiointi tai esittäminen ovat tietysti helvetin kovia tekijöitä kyynisimmänkin ihmisen voinnissa.
Jossain kohtaa tuli tavaksi myös keskittyä pelkästään plekukäden harjoituksiin aamutokkurassa tai pahan vitutuksen yms aikana. Keskittyy vaan hengitykseen ja plektraan.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «