| Aihe: Delta/country blues tabulatuuri-kirja? | 1 |
|---|
 sub zero
13.05.2017 20:29:17 (muokattu 13.05.2017 21:16:03) | |
|
Vähän huonosti tullut vastaan kunnon delta/country blues tabulatuuri-nuottikirjoja kirjastoissa ja musiikkikaupoissa. Netissäkään ei pääse kovin hyvin selaamaan, että millaisia ne on.
Robert Johnsonin nuotit toki olen huomannut, mutta vois olla parempi joku semmonen, missä olisi vähän tavanomaisempi se soittotyyli.
Eli etsin siis tabulatuurein varustettua kirjaa, mistä voisi hyvin opetella delta- tai laajemmin country bluesin kliseitä. En tarvitse slide-materiaalia, mutta jos osa materiaalista on slidelle, se ei haitanne.
Suosituksia?
Maan päältä on Lesbos valinnut minut laulamaan kukitettujen neitsyidensä salaisuudesta |  Riiski
14.05.2017 08:12:02 (muokattu 14.05.2017 08:12:30) | |
|
Tässä olis yks vaihtoehto. 1920-30 luvun bluestyylejä tabulatuureina, mukana kaks cd- levyä.
https://www.scribd.com/doc/20570969 … /Complete-Country-Blues-Guitar-Book
Löytyy näköjään myös Adlibris kirjakaupasta.
http://www.adlibris.com/fi/kirja/co … try-blues-guitar-book-9780786688678 |  RJU
14.05.2017 10:29:13 | |
|
Stefan Grossmanin guitar workshop -sivustolta löytyy kosolti etsimiäsi oppaita myös dvd muodossa. Arvosteluja niistä löyty mm. amazonista, kun ostopäätöstä pitää pohtia. http://www.guitarvideos.com/Product … /guitar-workshop-instructional-dvds | |
Jotenkin mulla pikkasen aina särähtää korvaan tilanteet, joissa nimenomaan blues- ja roots-musaan halutaan lähdemateriaaliksi tabulatuureja, koska toi musa jos mikä, on semmoista, jonka hienovaraisia nyansseja on mahdotonta merkata täydellisesti ylös millään notaatiolla: sen enempää nuoteilla kuin tabeillakaan - ja juuri noissa pienissä asioissa kyseisen musan juju on. Oon taipuvainen ajattelemaan, että tän tyyppinen musa, jos mikä, tulisi omaksua kuulonvaraisesti: niin fraseeraus, dynamiikka kuin itse sävelkielikin. | |
Jucciz: Oon taipuvainen ajattelemaan, että tän tyyppinen musa, jos mikä, tulisi omaksua kuulonvaraisesti: niin fraseeraus, dynamiikka kuin itse sävelkielikin.
Eivät ne vanhat deltajehutkaan opetelleet pelkästään kuulonvaraisesti vaan roikkuivat etevämpien seurassa ja kyselivät niksejä ;)
Ei kai blueksen soittaja siitä pilalle mene jos vähän tabeja vilkaisee, ellei se ei ole _ainoa_ menetelmä jolla aiheeseen tutustutaan.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Eivät ne vanhat deltajehutkaan opetelleet pelkästään kuulonvaraisesti vaan roikkuivat etevämpien seurassa ja kyselivät niksejä ;)
Ei kai blueksen soittaja siitä pilalle mene jos vähän tabeja vilkaisee, ellei se ei ole _ainoa_ menetelmä jolla aiheeseen tutustutaan.
Tämä kyllä. Kohtuus kaikessa, mutta blueshommissa kyllä ehdottomasti korvat edellä, sanoisin. | |
Jucciz: Jotenkin mulla pikkasen aina särähtää korvaan tilanteet, joissa nimenomaan blues- ja roots-musaan halutaan lähdemateriaaliksi tabulatuureja, koska toi musa jos mikä, on semmoista, jonka hienovaraisia nyansseja on mahdotonta merkata täydellisesti ylös millään notaatiolla: sen enempää nuoteilla kuin tabeillakaan - ja juuri noissa pienissä asioissa kyseisen musan juju on. Oon taipuvainen ajattelemaan, että tän tyyppinen musa, jos mikä, tulisi omaksua kuulonvaraisesti: niin fraseeraus, dynamiikka kuin itse sävelkielikin.
No, hoh, hoh! Tabeista ja nuoteista voi oppia bluesin soittoa todella monipuolisesti ja huomattavasti nopeammin, kuin tahkoamalla niitä pelkän kuuntelun kautta. Toki silloin samalla kuunnellaan kappaletta. Näin ainakin minun kohdalla.
Puhun nyt erityisesti akustisesta bluesista, folkista tai mistä tahansa mikä roots-musiikiksi kutsutaan, mutta tosiaan akustisesta. Tabien/kauta nuottien avulla pystyt opetteleen eri tyylit Robert Johnsonista John Lee Hookeriin.
Kaikille ei ole suotu niin hyvää korvaa, että esim. usein erikoisvireillä näppäillen soitetut kipaleet aukeaisivat, vaikka kuuntelisin päivät pääskytysten kuukausitolkulla kyseisiä piisejä. Tabien/nuottiern avulla homma helpottuu ja pystyy opettelemaan useita eri tyylejä sekä sen jälkeen ehkä luomaan omaa soittotyyliä, omianlaistaan bluesia. | |
Jucciz: Jotenkin mulla pikkasen aina särähtää korvaan tilanteet, joissa nimenomaan blues- ja roots-musaan halutaan lähdemateriaaliksi tabulatuureja, koska toi musa jos mikä, on semmoista, jonka hienovaraisia nyansseja on mahdotonta merkata täydellisesti ylös millään notaatiolla: sen enempää nuoteilla kuin tabeillakaan - ja juuri noissa pienissä asioissa kyseisen musan juju on. Oon taipuvainen ajattelemaan, että tän tyyppinen musa, jos mikä, tulisi omaksua kuulonvaraisesti: niin fraseeraus, dynamiikka kuin itse sävelkielikin.
No en ota tätä koko hommaa lainkaan vakavasti, mutta siis jos tabulatuureja käyttää siihen, että ottaa oppia, miten ne sormet esmes vois asettaa, että löytyy genrelle ominaista riffiä, sointua, niin ehkä se ei ole vielä niin hasardihomma. Ongelmia tullee vasta, jos unohtaa musiikin kuuntelun ja soveltaa tabulatuureja mekaanisesti.
Ja voihan tabulatuuri auttaa myös huomaamaan niitä nyansseja. Ei välttämättä aina tajua, että joku soittaa esim samaa nuottia kahdella eri kielellä tms.
Maan päältä on Lesbos valinnut minut laulamaan kukitettujen neitsyidensä salaisuudesta | |
Jucciz: Tämä kyllä. Kohtuus kaikessa, mutta blueshommissa kyllä ehdottomasti korvat edellä, sanoisin.
Blues-musassahan on perinteisesti menty mestari/kisälli -hengessä, jossa "mestari" on neuvonut nuorempaa ja opettanut niitä kikkoja, jotka tekevät bluesista bluesin.
"Ei funko ole basisti, se on tavallinen perverssi - Traditional | Rambling Man
19.05.2017 16:55:50 (muokattu 19.05.2017 17:25:06) | |
|
Nuotit on maailmanhistorian yksi parhaista keksinnöistä, miksi emme käyttäisi sitä myös bluesin parissa?
Miksi alkaisin opetteleen levyjä kuuntelemalla, kun paljon nopeammin opin nuotetista soittamalla? Nuoteista näet heti kuinka kappale soitetaan. Tätähän voit sitten verrata soiko se oikein alkuperäiseen nähden.
Olen kuullut tai lukenut monen huippukitaristin opetelleen soittonsa vain levyjä kuunnellen ja onhan se hyödyllinen taito, mutta onhan se mukavaa, että tällaiset heikommankin korvan omaavat voivat soittaa bluusia nuottien/tabien avulla.
Ai niin, palataksemme alkuperäiseen aiheeseen, niin pari hyvää blueskirjaa:
Steve James: Roots and Blues
Ken Perlman: Fingerstyle Guitar
Viimeksimainittu ei ole ihan pelkkä blues-opus, mutta hyvä kirja sisältäen paljon myös bluesia ja ihan käyttäkelpoinen kaikille pikkaajille. | |
Jucciz: Jotenkin mulla pikkasen aina särähtää korvaan tilanteet, joissa nimenomaan blues- ja roots-musaan halutaan lähdemateriaaliksi tabulatuureja, koska toi musa jos mikä, on semmoista, jonka hienovaraisia nyansseja on mahdotonta merkata täydellisesti ylös millään notaatiolla: sen enempää nuoteilla kuin tabeillakaan - ja juuri noissa pienissä asioissa kyseisen musan juju on. Oon taipuvainen ajattelemaan, että tän tyyppinen musa, jos mikä, tulisi omaksua kuulonvaraisesti: niin fraseeraus, dynamiikka kuin itse sävelkielikin.
Kai niistä tabulatuureista voi tyypillisiä lickejä opetella ja sitten käyttää korviaan soittamaan niin että kuulostaa hyvältä. Eihän se, että opettelee biisin sanat kirjasta tarkoita, että sitten kun lähtee laulamaan pitää heittää korvat menemään ja sanella biisi läpi.
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" | |
Nykyäänhän on youtube.
Ajatuksenjuoksun leimaa-antavin luonteenpiirre on pimeys. | |
Zarmo: Nykyäänhän on youtube.
Sieltä voi katsoa vaikka miten Wesmont Gomery soittaa.
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" | |
Rambling Man: Nuotit on maailmanhistorian yksi parhaista keksinnöistä, miksi emme käyttäisi sitä myös bluesin parissa?
Lähinnä siksi, että se, mikä tekee bluesista bluesia, ei ole tyhjentävästi selitettävissä nuotinkirjoituksen avulla. Ne on ne tyylilliset seikat, rivien väliin jäävät asiat, joille ei ole olemassa vakiintuneita merkintätapoja. Toki melodioiden ja sointujen perusideat pystytään yleensä nuoteilla/tabeilla selittämään, mutta se on silti parhaimmillaankin aika kalpea varjo siitä, mitä kaikkea muuta tuohon tyyliin kuuluu.
Miksi alkaisin opetteleen levyjä kuuntelemalla, kun paljon nopeammin opin nuotetista soittamalla?
Opit ehkä oikeat sävelet, mutta se ei ole koko totuus. Itse asiassa se ei ole edes puoli totuutta kun puhutaan musiikkityylistä, joka perustuu huomattavan suurilta osin siihen, MITEN nuotit soitetaan: fraseerauksellisiin ja dynamiikkaan liittyviin seikkoihin. Ja sitten on tosiaan ne monet (usein soolosoittoon liittyvät) tilanteet, joissa nuottien sävelkorkeus ei edes ole täsmällisesti määriteltävissä: tällöin ei ole muuta keinoa kuin käyttää omia korvia ja omaksua kyseinen tyyli sitä kautta. Tämä pätee luonnollisesti kaikkiin muihinkin musiikkityyleihin, mutta ihan erityisesti bluesiin, joka on kuitenkin nykypäivän "elossa olevista musatyyleistä" eniten semmoinen, jota ei voi pelkkien kirjojen avulla opettaa kenellekään.
Nuoteista näet heti kuinka kappale soitetaan.
Nuoteista näet tässä tapauksessa karkean likiarvon siitä, mistä sävelistä kappale (tai sen teema) koostuu. Vaan mitenkäs sitten kaikki "blue notet", joita blues-sooloissa on enemmän kuin laki sallii? Nämä ovat ihan olennainen osa bluesmusiikin sävelkieltä, ja niiden edessä perinteinen länsimainen nuotinkirjoitus on voimaton. Ja tämä tulee siis semmoisen kaverin suusta, joka arvostaa sinänsä nuotinkirjoitusta valtavasti ja on elättänyt itsensä nuotteja kirjoittamalla jossain vaiheessa pitkäänkin, tehnyt jopa oman opinnäytetyönsä nuotinkirjotuksesta. Ymmärrän vaan kyseisen merkintätavan rajoitukset: nuoteilla voidaan kertoa kappaleesta paljon, mutta joihinkin juttuihin se on silti tosi rajoittunut työkalu.
Olen kuullut tai lukenut monen huippukitaristin opetelleen soittonsa vain levyjä kuunnellen ja onhan se hyödyllinen taito, mutta onhan se mukavaa, että tällaiset heikommankin korvan omaavat voivat soittaa bluusia nuottien/tabien avulla.
Kuten sanottu, bluesmusiikin teemat ja vaikkapa soinnut on kyllä suhteellisen helppo kirjoittaa ylös nuoteiksi, mutta siltikään todellinen kuva kyseisen tyylin nyansseista, vivahteista ja siitä, mikä "tekee bluesista bluesia" ei selviä kuin kuuntelelemalla, miten sitä on tähän asti tehty ja tekemällä perässä - mieluiten myös jotain omaa soppaan lisäten.
Summa summarum: nuotinkirjoitus on upea juttu ja niin on bluemusiikkikin. Nämä kaksi eivät vaan mielestäni ole paras mahdollinen pari: jälkimmäinen ei yksinkertaisesti pysty yksinään kuvailemaan ensiksi mainittua koko sen laajuudessaan ja rikkaudessaan. | |
Jucciz: Summa summarum: nuotinkirjoitus on upea juttu ja niin on bluemusiikkikin. Nämä kaksi eivät vaan mielestäni ole paras mahdollinen pari: jälkimmäinen ei yksinkertaisesti pysty yksinään kuvailemaan ensiksi mainittua koko sen laajuudessaan ja rikkaudessaan.
Tässähän oltiin enemmänkin vailla bluesin kliseitä eli että oppii vähän niitä aakkosia musiikkityyliin. Eihän se mitenkään tuki oman korvan käyttöä.
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
