Muusikoiden.net
28.03.2024
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Suhtautuminen epäonnistumiseen
1 2
Kefiiri
06.05.2017 21:07:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

peltsi451: Halusin lähinnä sitä pointtia korostaa että jos ei sittenkään lähde ja iskee masennus.
Kannattaa niitä kouluja käydä. Vanhuuden turva :-)

 
Plan B on toki realismia, mutta eihän realismilla rockbisneksessä päästä alkua pidemmälle. En itsekään ole Amerikan listaykkönen.
 
En ole musiikin asiantuntija.
LaMotta
06.05.2017 21:21:36 (muokattu 06.05.2017 21:27:42)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuossa kun 90-luvulla aloittelin suunnittelijan uraa niin eräs vanhempi suunnittelija sanoi, että virhe kun sattuu niin se vähän aikaa niska punoittaa ja siitä se sitten homma suttaantuu, mitä se ikinä tarkoittaakaan.
 
Lisäsi vielä, että nämä 'meidän' työstämät kohteet on vaan rautoja, ja että se olisi vähän eri homma jos olisi leikattu potilaalta väärä käsi ja pitäisi sitten virhettä selitellä tai jotain.
 
Niin että on epäonnistumisia ja 'epäonnistumisia'.
 
Voimia vai mitä ne nyt oli kaikille tai jotain.
 
E: Antakaa 2++ plussaa hey kamoon.
 
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet."
peltsi451
06.05.2017 21:31:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

LaMotta: Tuossa kun 90-luvulla aloittelin suunnittelijan uraa niin eräs vanhempi suunnittelija sanoi, että virhe kun sattuu niin se vähän aikaa niska punoittaa ja siitä se sitten homma suttaantuu, mitä se ikinä tarkoittaakaan.
 
Lisäsi vielä, että nämä 'meidän' työstämät kohteet on vaan rautoja, ja että se olisi vähän eri homma jos olisi leikattu potilaalta väärä käsi ja pitäisi sitten virhettä selitellä tai jotain.
 
Niin että on epäonnistumisia ja 'epäonnistumisia'.
 
Voimia vai mitä ne nyt oli kaikille tai jotain.
 
E: Antakaa 2++ plussaa hey kamoon.

 
Emmä mitään ymmärtänyt mutta joternkin sympaattinen toi sun kirjoitus, annan niin monta plussaa kurkulle kun systeemi hyväksyy.
 
LaMotta
06.05.2017 21:34:34 (muokattu 06.05.2017 21:42:18)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

peltsi451: Emmä mitään ymmärtänyt mutta joternkin sympaattinen toi sun kirjoitus, annan niin monta plussaa kurkulle kun systeemi hyväksyy.
 
Lähes melkkein orjananne tästä huomijonossoituksesta niin duodam.
 
E: Vissiin tarkoitin sitä, että on olemassa sellaisia epäonnistumisia joista kannattaa masentua ja sellaisia joista ei ja silti kaikki on kiinni tarkastelijasta vai mistä se nyt oli tai jotain.
 
EE: Mussun mussun.
 
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet."
Kampela77
07.05.2017 04:21:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Arkka: Jep. Eiköhän parempi ole, että hankitaan kaikki oikee ammatti ja jätetään harrastukset.
 
Ei jätetä harrastuksia. Musiikki harrastuksena on mulle ainakin hyvä rentoutumiskeino, eikä mitään pakkopullaa.
 
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?" Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?"
mpekkanen
07.05.2017 07:34:36 (muokattu 07.05.2017 08:40:40)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Harrastusta ei kannata jättää, mutta siinä voi pitää pienen tauon jos siltä tuntuu.
 
Muistan kun itse aloitin kitaran soiton ja sain ensimmäisen akustisen 35 vuotta sitten, niin silloin 80-luvulla aika useasti Soundi lehdessä oli mm. Iron Maiden ja monet muut hard rock ja metallibändit maininneet kitaransoiton aloittamisen syyksi, että saa naisia :)
Onhan tuo voinut monellakin niin mennä, vaikka monissa bändeissä jotka tuotakin juttua viljelivät silloin oli soittajia jotka olivat jo silloinkin aviossa. Varmasti suuri osa on eronnut jos tämän päivän tilannetta katsoo, mutta mitäpä siitä.
Kuitenkin kun tuota mahdollista motivaatiota miettii itse soittamiseen, niin en oikein usko että kyseinen väittämä olisi ihan kaikkien kohdalla kyllä pitänyt paikkansa.
 
Kitaraa on ihan oikeasti treenattava ja systemaattisesti, että siinä tapahtuu kehitystä.
Toinen asia on vielä itse bändi. Sen toimivan bändin löytyminen kun on välillä jopa vaikeampaa kuin elämänkumppanin löytyminen ja tahtoo aina vain iän mukana vaikeuta. Päämäärä tulisi olla soittajilla sama ja kaikkien kanssa pitäisi tulla myös hyvin toimeen ihan muutenkin. Iän mukana ihmisillä tulee myös muitakin menoja ja ajan sovittaminen harrastustoiminnan kanssa on aina vaan haastavampaa.
Itse olen soittanut monessa bändissä jossa on kyllä musiikilliset jutut mietitty ensin, mutta kavereista on kuitenkin soittajat valittu vaikka olisi saattanut olla joku ns. ulkopuolinen joskus parempikin.
 
Minusta, jotta bändihommissa voisi päästä eteenpäin-->On koko bändin tehtävä yhteisiä tavoitteita ja tehtävä töitä niiden eteen. Jos mennään treenikämpille notkumaan ja katsomaan mitä siitä hommasta tulee, niin tämän tyyliset kokoonpanot yleensä omien kokemusten mukaan ei pidemmän päälle toimi.
Pitää treenata uutta, tehdä jotain julkaisua ja yrittää keikkoja. Se on se homma, jolla bändi etenee ja kehittyy.
Kuitenkin jos tällä haluaa tienata, niin siinä voi mennä todella kauan. Keikkoja kyllä saa bensarahoilla jne. mutta jos itse soittamisesta ei tykkää, niin ei tällaista hommaa jaksa.
Eli ei sitä musiikkia kannata tehda niin, että ainakaan sillä rahallisella tulolla mittaa jonkinlaista menestystä. Se ei maksa itseään kyllä takaisin kuin ihan muutamassa promillen osassa soittajista. Hyviä soittajia on maailma täynnä ja se ei vielä pelkästään tahdo riittää. Pitäisi tehdä jotain omaa ja uutta/tuoretta juttua, niin silloin voisi pitkällä työllä jonkinlaista hedelmää se homma tuottaakkin. Vielä useammin on kyllä niin, että se tienaavaa soittaja joutuu tekemään hyvinkin paljon myönnytyksiä sen soitettavan musiikin suhteen. Soitetaan leipätyönä musiikkia, jota voi olla mukavan porukan kanssa ihan hauska soittaa. Ei kuitenkaan ole monellekkaan mikään intohimon hetki se lavalle meno... Onko tällainen sitten jotenkin kadehtittavaa taikka sellaista johon pitäisi itse ryhtyä taikka päästä???
 
Soittaminen ei kuitenkaan saa olla mitään pakkopullaa ja vain muutamat tosiaan sillä pääsevät tienaamaan. Suomessa ei nykyään pelkällä levyn myynnillä menesty enää yksikään artisti, eli niitä keikkoja on tehtävä. Toki joku yksittäinen hitti voi tuoda rahaa, mutta jos sillä meinaa oikeasti elää-->Ei sekään kovinkaan pitkäksi aikaa riitä.
 
Jos haluaa tienata, niin silloin koko musabisnes voi olla huono ala yrittää jonkinlaista rikastumista. Harrastuksena se on hyvä ja parhaimmillaan sillä voi soittaa sellaisia tunteita ja fiiliiksiä, joita ei osaisi muutoin edes sanallisesti kertoa. Musiikin soittaminen on kyllä palkitsevaa, mutta pitkäjänteistä työtä se vaatii.
Jos ikää on vasta hieman päälle 20, niin onhan sitä aika vaikka mihin!
Sitä voi vaikka aloittaa tekemällä ensin yhden kappaleen ja jos ei keksi mitään ideoita siihen, niin voi kokeilla seuraavaa. Ottaa jonkun ihan yleisen musagenren ja tekee omanlaisen esim. blues kappaleen, mutta säveltää siitä ja sanoittaa kuitenkin ihan omanlaisensa. Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on oikeasti paljon vaikeampaa kuin voisi arvata. Sitten voi tehdä vaikka jostain muusta tyylistä kappaleen samallalailla.
Voi myös treenata erilaisia asteikkoja ja tehdä biisejä niistä. Harrastaa jammailua ja erilaiset asteikot ovat todella hyviä siinä jutussa. Se kehittää korvaa ja avaa myös ovia uusiin rytmeihin ja musiikillisiin maailmoihin.
 
Kotimaassa on paljon baareja, joissa on kitaroita seinällä ja kysymällä pääsee soittamaan lavalle monessakin paikassa. Itse olen soittanut yksin livenä Jyväskylän Jazzbaarissa(joka on ollut kyllä jo Poppari nimellä tosi kauan) ja myöskin Ylä-Ruthilla on joskus ollut sellainen mahdollisuus. On voinut ajat muuttua, koska tästä on jo hieman aikaa.
 
Tuolla Ylä-Ruthilla joskus soittelin yksin kitaralla ihan siellä pöytien puolella. Siellä kun se itse soittotila on yleensä vain lattialla ja muita pöytiä hieman väistetätään sitten kun on isompia kokoonpanoja. Siihen aikaan kävin siellä juomassa yhden taikka kaksi olutta päivällä ja saatoin siinä samassa soittaa myös muutamia kappaleita omaa musaani. Kerran siinä viereisessä pöydässä eräs miespuoleinen kaveri kysyi, että haittaako jos hän kuuntelee kun soitan. Miksipä se olisi minua haitannut, koska hän oli niin lähellä, että kuuli sen soiton muutenkin. Itselleni minä sitä soitin, mutta tämä kaveri sitten siirtyi samaan pöytään.
Kun olin pari kappalaetta soittanut, niin tämä mies kuunteli tippalinssissä. Kehui ja tarjosi juoman, koska soitin jotenkin niin hänelle uppoavasti. Se on jäänyt jotenkin mieleen, vaikka en ketään yrittänyt itkettää ja soitin muutenkin vain itselleni.
Tämä oli kuitenkin sellainen homma, että vaikka siinä ei ollut kovinkaan paljoa muita kuulijoita, niin varmaan siinä tuli jotain tehtyä ehkä oikein.
 
Joskus muutamia vuosia sitten tein Youtubeen jotain soittopätkiä, mutta se on nyt laiskuuttani jäänyt. Osaksi ehkä juuri siksi, ettei siinä ole sellaista välitöntä palautetta jota saa kun soittaa livenä. Bänditouhuja kun olen harrastanut lähes koko elämäni, mutta nyt ei terveys enää kestä sellaista.
Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä noita äänityksiä, vaikka ensin yhden per/viikko. Materiaalia kyllä olisi vaikka kuinka ja paljon, mutta jotenkin tämä nykyajan meno ei ole tällaiselle vanhalle jäärälle ihan kaikista parhain juttu. Itse kun mieluiten soittaisin vaikka yhdelle ihmiselle kuin vetäisin esityksen kameraan ja sitten katsoisin kun se ehkä saa muutamia katselukertoja ja ehkä pari positiivista palautettakin. Tosin sekin voi olla jo huomattavasti enemmän kuin joskus bändiaikoihin ollaan soitettu jossain nuorisotalolla ja itse musiikin takia ei ole monikaan edes välttämättä sinne tullut.
Tuollaiselle keikalle on pitänyt ajaa pitkä matka, roudata kamat ja käteen ei ole oikeastaan jäänyt juurikaan mitään. Levyjä ollaan tehty omakustanteina ja niidenkin myynnissä on omat hommansa. Nykyään ei levyjäkään kukaan edes enää osta.
 
Menestystä voi olla monenlaista, mutta jos soittamalla pääsee ilmaisemaan itseään, niin se on jo iso homma ja positiivinen asia. Se voi parantaa omaa oloa, ehkä jopa muutaman läheisenkin :)
Itse soitan aika terapia mielessä nykyään, mutta ilman soittoharrastusta joutuisin varmasti ihan oikeasti jonkinlaiseen terapiaan taikka hoitoon.
Minulle se on edelleen suuri asia ja sellainen harrastus jota en tule koskaan lopettamaan, vaikka en sillä mitään ikinä enää tienaisikaan. Jos en joka päivä jaksa soittaa syystä tai toisesta, niin soitan sitten kun siltä tuntuu.

Harrastustustoiminta ja luova sellainen on aika harvalle nykyään se, joka leivän tuo pöytään. Kova ja kaupallinen ala, mutta musiikkia voi tehdä myös omillakin ehdoilla.
Muutamankin ihan julkisuudessakin menestyneen ihmisen kun tunnen, jotka musiikkia tekevät, niin eipä sekään aina ihan niin hauskaa ja yksinkertaista ole mitä voisi jostain lehtien jutuista äkkiseltään päätellä. Ei käy oikeasti kateeksi, on niin raskasta hommaa ja joutuu tekemään vaikka minkälaisia kompromissejä menestyäkseen. Toki tätä ei kukaan avoimesti myönnä, mutta ei ne kaikki vierailevat tähdet jossain visailu ja ruuanlaitto-ohjelmissa ole ihan vain sattumalta, jos heiltä on uutta levyä vaikka tulossa...Kotimaan levy-yhtiöt ovat nekin isompien ulkomaisten yritysten pienempiä sivukonttoreita ja artistit joutuvat tekemään myös monenlaisia kompomisseja sieltäkin suunnalta. Jos siis haluaa menestyä, mutta niinkuin tässä olen jo useasti kertonut niin musiikkia on monenlaista ja niin on menestymistäkin.
 
Sanotaanhan sitä niinkin, että virheistä oppii. Jos tätä miettii musiikin harrastuksen pohjaksi, niin eihän se silloin ole ollenkaan huono asia että niitä epäonnistumisiakin myös tulee eteen :)
Ei kukaan ole seppä tai ihan valmis muusikkokaan syntyessään. Siihen on tehtävä töitä, mutta ei sen homman tarvitse olla itselle mitenkään vastenmielistä.
Säännöllinen treenaaminen kyllä tuottaa tulosta enemmin tai myöhemmin, mutta radion tehosoittoihin silläkään ei välttämättä pääse. Pitäisikö edes?
Ei minusta :)
 
E: Korjailin muutamia kirjoitusvirheitä, mutta niitä jäi kyllä...Jospa tuosta kuitenkin jotain tajuaisi.
 
Man0Sand
12.05.2017 12:09:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Useimmat ovat kaatuneet jäsenten, tai yleisen motivaation puutteeseen.
 
Tätä vastaan on helppo (yrittää) taistella: kun pystytät uutta soittopoppoota, varmista heti aluksi että kaikilla on samat tavoitteet. Kivi puhuu tästä Rokkibändin ABC -kirjassaan (hyvä teos ylipäätään, suosittelen) bändisopimuksen tekemisenä. Juttele siis halki, poikki ja pinoon, mitä kukin jäsenkandidaatti haluaa, ja jos tavoitteet eivät kohtaa, ei sellaisen kanssa kannata alkaa soittaa. Ikää on jo sen verran että uskon keskustelemisen onnistuvan.
 
Minä olen soitellut lähinnä kavereiden ja kaverinkavereiden kanssa, ja bändit ovat loppupeleissä kuivuneet siihen ettei joku sitten olekaan ollut ihan niin kiinnostunut hommasta. Tämä on näkynyt vaikkapa treenien skippaamisena ja biisien osaamattomuutena. Uskon, että kunnon alkukeskusteluilla tällaiselta oltaisiin yleensä vältytty.
 
Eihän tossa oo knubii eikä slarvaa.
Kampela77
12.05.2017 22:57:07 (muokattu 12.05.2017 22:57:59)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla on ongelma, että olen niin monessa asiassa helvetin lahjakas, mutta en osaa valita mihin keskittyisin. Teen vain monia asioita todella hyvin, mutta en aio poimia yhtä asiaa jossa haluaisin olla vieläkin parempi. Kai se johtuu siitä, että kun saavuttaa sen tietyn tason niin ei tavallaan tarvitse enää yrittää olla parempi.
 
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?" Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?"
Gary Enfield
13.05.2017 00:29:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kampela77: Mulla on ongelma, että olen niin monessa asiassa helvetin lahjakas, mutta en osaa valita mihin keskittyisin. Teen vain monia asioita todella hyvin, mutta en aio poimia yhtä asiaa jossa haluaisin olla vieläkin parempi. Kai se johtuu siitä, että kun saavuttaa sen tietyn tason niin ei tavallaan tarvitse enää yrittää olla parempi.
 
Juu, sama juttu. Tosin yritän aina vaan parantaa, vaikka se onkin nykyään enimmäkseen vastatuuleen kusemista.
 
LamaAjanElvis
13.05.2017 01:24:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minä taas olen ihan roiskuen huono joka asiassa. Mikään osa-alue ei ole parantunut koskaan jälkeen taukojen.
 
Sormet lähtee saundista. "So I say live and let live. That's my motto: Live and let live. Anyone who can't go along with that, take 'em outside and shoot the motherfucker. It's a simple philosophy, but it's always worked in our family." -George Carlin
Kefiiri
13.05.2017 08:57:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minulla taas on se ongelma, että olen aika tyytyväinen vaikka en paljon mitään osaakaan :)
 
En ole musiikin asiantuntija.
hallu
13.05.2017 10:33:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kefiiri: Minulla taas on se ongelma, että olen aika tyytyväinen vaikka en paljon mitään osaakaan :)
 
Mulla on tämä sama juttu :-D . Mulle se musiikki on avainasemassa ja tarvitsen soittotaitoa osatakseni soittaa omaa musaani, jos en osaa niin sitten pitää tehdä vähän helpompia biisejä.... tai soittaa niitä vähän hitaammin :-). Viimeksi kun liityin uuteen bändiin, niin tein aika intensiivisesti duunia oppiakseni bändin biisit mahdollisimman hyvin ennen ekoja treenejä. Alku oli aika hankalaa kun joutui soittamaan itselle niin vierasta matskua, mutta nyt sekin on tullut tutuksi. Nyt teemme uutta materiaalia täyttä päätä niin on helpompaa kun on itse mukana biisintekoprosessissa ja on soitannollisesti samalla viivalla muun bändin kanssa.
 
Tämä on kyllä ollut todella kehittävä ja vaiherikas vuosi keikkoineen ja äänitysprojekteineen ja ennenkaikkea, että miten musaa tehdään yhdessä ja erilaiset ihmiset löytää toisensa. Olen oppinut ihan valtavasti ja tavannut uusia ihmisiä, että ihan kertakaikkiaan hienoa ollut tämä vuosi. Ehdin vuodesta 2009 istua yksin himassa nysväämässä juttuja pöytälaatikkoon ja treenasin ja äänitin ja treenasin lisää ja yritin värkätä biisejä ominnokkineni. Vuosi sitten kun lähdin noiden kavereiden kelkkaan, niin tuntuu kuin omassa soitossakin olisi tapahtunut kvanttiloikka. Mun soitto on muuttunut varmemmaksi ja se johtuu varmaan tosta livesoitosta jossa pitää vaan puskea eteenpäin ja ratkoa ongelmia lennossa eikä keikalla voi sanoa "eiku" ja ottaa uudestaan :-) eikä treenikämpälläkään kovin montaa kertaa. Toinen juttu mikä on kehittänyt soittoa, on toisten ihmisten visioiden toteuttaminen. Kun joku toinen antaa "työtilauksen" tai sanoo miten pitää soittaa tai sen miten sen biisin pitää mennä, niin joutuu mukautumaan ja se kehittää valmiuksia soittajana.
 
Bändissä tai ylipäätään toisten ihmisten kanssa soittamista suosittelen lämpimästi ihan vaikka ei keikoilla kävisikään.... eihän ne keikat mitään itseisarvoisia ole. Niitä tehdään jos niistä saa jotakin hyötyä, mutta muutenhan kannattaa keskittyä olennaiseen.... eli musiikin tekemiseen.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «