| Aihe: Kadonneiden huiluäänien metsästys | 1 |
|---|
|
Hola!
Olen tässä nyt pidempään taistellut am std stratollani huiluäänien kanssa. Jostain syystä en saa seipäästä niitä irti sitten millään (natural tai artificial). Oikeastaan vain 12 välin luonnolliset harmoonit irtoaa, mutta esimerkiksi sieltä 5, 7 ja 15-väleistä ei sitten millään. Samoin pinch ja tap harmoonit ovat todella nihkeitä veti ne mistä positiosta hyvänsä.
Seiväs on meikäläisen lempikeppi noin muuten, mutta tämä hieman rajoittaa omaa tekemistä. Olen kokeillut SD:n hot rails-humppariakin epätoivoissani tallassa singlecoilin sijaan eikä sekään noitten suhteen jeesannut. Akustisesti tuon huomaa selvästi, että niitä overtoneja ei sieltä vaan irtoa vaikka miten yrittää.
Voikohan tässä nyt olla skebassa jotain vikaa ja onko kenelläkään mitään käryä millä säädöillä näihin voisi vaikuttaa? Olen miettinyt ja pohtinut, mutta en meinaa millään keksiä mikä on ongelmana, että muuten loistavasti soiva kitara ei tuota noita harmooneja millään ilveellä.
Omistan kyllä useamman keihään eikä muissa ole tullut tätä ongelmaa vastaan. LP, Ibanez, Yamaha ja Charvel vinkuu ja mankuu hienosti, joten tekniikasta tämän ei pitäisi olla kiinni.
Vinkkejä, anyone? | |
Minkä arvoiset potikat ko. Kitarassa on? Jos 250 k niin voisit vaikka kokeilla vaihtaa ne 500 k arvoisiin. Näin tulisi lisää kirkkautta... | |
Pedro de la Helvetto: Minkä arvoiset potikat ko. Kitarassa on? Jos 250 k niin voisit vaikka kokeilla vaihtaa ne 500 k arvoisiin. Näin tulisi lisää kirkkautta...
Ja nuohan vaikuttaa ihan helkutisti jos kerran ilman sähköjäkään ei niitä kuulu.. | |
ootko kokeillut myös vähän noiden muiden strategisten kohtien sivusta? Eli hiukan vaihdellut paikkaa ohi sen 'oikean' kohdan?
Onko intonaatio kohdallaan?
Nostalgy is not what it used to be | |
veturi: ........ Oikeastaan vain 12 välin luonnolliset harmoonit irtoaa, mutta esimerkiksi sieltä 5, 7 ja 15-väleistä ei sitten millään. Samoin pinch ja tap harmoonit ovat todella nihkeitä veti ne mistä positiosta hyvänsä.
........
No niitä huiluja ei oteta nauhojen välistä vaan suoraan nauhan päältä sen tulisi irrota. Eli kokeile vaihtaa paikkaa, jos huilu olisi vaikka vaan siirtynyt kielen ikääntyessä.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Helppoja konsteja kokeiltavaksi:
1. Laita uudet kielet
2. Laske mikkien korkeutta | |
hallu: No niitä huiluja ei oteta nauhojen välistä vaan suoraan nauhan päältä...
Muutamat helpoimmat käytännöllisesti katsoen kyllä, mutta yleisesti ottaen tuo ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Eli osa huiluäänistä on suhteellisen kaukana lähimmästä nauhasta. Kuten esim. NH 1/7 "nauhalta" 2.7 ja NH 1/8 "nauhalta" 2.3. Ei siis nauhojen 3 ja 2 kohdalta, eli väärästä kohtaa kieltä. Mutta jos muilla kitaroilla toimii, niin sitten tämä ei varmastikaan ole ketjun aloittajalla vikana...
Huiluäänet saadaan aina tietyn geometrian määräämistä kohdista. Kuten vaikkapa 1/2, 1/3, 2/3 jne. joko tallasta tai sitten satulasta mitaten. Siis kielen soivasta pituudesta: https://muusikoiden.net/dyn/users/132170.jpg
Toisinsanoen huiluäänet eivät pianon koskettimien tai kitaran nauhojen tapaan noudata tasaviritystä (= jokainen puolisävelaskel on 100 c). Vaan ilmeisestikin puhdasta virettä. Oktaavit ovat aina samansuuruiset (= taajuus tuplaantuu tai puolittuu), mutta puhtaan vireen puolisävelaskeleet oktaavin sisällä eroavat tasavirityksestä vaivaisesta parista sentistä (kvartti ja kvintti) lähes pariinkymmeneen senttiin saakka (tritonus). Myös pieni ja suuri terssi eroavat pitkälti toistakymmentä senttiä, vieläpä eri suuntiin.
Kitaran vireen suhteen on tietenkin kohtalaisen turhaa murehtia mitään sentin osia. Sillä hyvinkin helposti on vireessä heittoa sentti siellä ja pari tuolla. Joskus useampiakin senttejä, syystä tai toisesta.
Vapaana soivan kielen tapauksessa (NH, N.H., Natural Harmonic) 1/2, eli +1 oktaavia on melko tarkkaan 12. nauhan kohdalla. Tuplaoktaavi (NH 1/4) puolestaan 5. nauhan ja 24. nauhan kohdalla.
Ei-vapaana soivan kielen, kuten vaikkapa 5. nauhalta painetun sävelen tapauksessa (AH, A.H., Artificial Harmonic) 1/2, eli +1 oktaavia on käytännössä varsin tarkkaan 17. nauhan kohdalla (12 + 5 = 17). Jne. Eli tismalleen sama geometria, kielen soiva osuus vain on lyhyempi. Tapping Harmonicsit voivat olla kumpia tahansa, ne vain laitetaan soimaan "täppäämällä" tismalleen samoja kohtia sopivaksi katsotulla pikkauskäden sormella.
Ainakin itsestäni tuntuu, että mitä ohuempi päällystämätön kieli on kyseessä, sitä hankalammaksi pilkunviilaukseksi homma tuppaa menemään. Ainakin jos ihan puhtaasti ja vielä akustisestikin haluaa huiluääniä selkeästi ja vieläpä toistettavasti kuuluviin. Siis juuri joitain tiettyjä eksakteja säveliä.
Gain täysillä runnotut "tulee-mitä-sattuu-pints-harmoniksit" ovat sitten hieman eri juttu. Tarpeeksi vain Gainia ja tarpeeksi runnomista + julmetusti vibratoa päälle, niin kyllä likimain aina jotain kuuluu.
Jopa 8-38 kielisetilläkin (25.5", standardivire) kaikilla kielillä tuntuisi ainakin muutamia ensimmäisiä huiluääniä saavan ohuimmillakin kielillä ilman suurempia taisteluita (NH 1/2, NH 1/3, NH 1/4). Ihan akustisestikin. Siis jopa minun toimestani... Toki ne ovat selvästi helpompia paksummilla/päällystetyillä kielillä, ainakin omasta mielestäni.
Joku joskus rutisi siitä, että huiluäänet jollain kielellä tai joillain kielillä eivät soineet juuri lainkaan. Edes sähköisesti. Ainakin yhdellä kertaa asia korjautui sillä, että hän löystytti ja uudelleenkiristi kaikki tallapalat. Se oli Floyd Rosen kaltainen kelluva talla.
Mutta jos sama vika on aina joillain tietyillä taajuuksilla täysin kielestä, vireestä ja kielisetistä riippumatta, niin sitten on kenties joku kaulan tms. osan aiheuttama resonanssi kyseessä. Joka vaimentaa yhden tai useamman taajuuden. Eli niitä "kuolleita nuotteja" tms. Ne tosin eivät liity huiluääniin, vaan ihan yleisesti joihinkin tietyntaajuisiin säveliin. Eikä se ilmiö kait mitenkään voi vaikuttaa ainoastaan kaikkiin huiluääniin...
Jos voimakkaan magneettikentän omaava mikki on liian lähellä kieliä, niin silloin saattaa sustain kärsiä (magneettikenttä "jarruttaa" kielen luonnollista värähtelyä). Ja saattaapa myöskin tulla hassunkuuloisia intonaatio-ongelmia. Tämän suhteen on merkittäviä mikkikohtaisia eroja. Eli joku mikki voi olla kuinka lähella tahansa, kun taas toisen pitää olla monta milliä kauempana. Jos et ole varma, niin ruuvaa välikaisesti selvästi nykyistä alemmaksi. Yleisiä suosituksia lähtökohdaksi löytyy esim. täältä: http://intl.fender.com/en-FI/suppor … /articles/stratocaster-setup-guide/
Eräs yleisohje täysin hämärissä tapauksissa on vaihtaa koko kielisetti, ennen kuin antaa periksi ja heittää kitaran takkaan. Entä ovatko kielet edes jotakuinkin tavalliset? Ja vire ei ole tyyliin oktaavin alle standardivireen ja kielisettinä 7-38? Eikä ole kyse mistään -62 stratosta alkuperäisillä kielillä... :-p
D'oh! | |
Noniin, tässähän tulikin melko kattava paketti aiheesta. Taas tuli opittua uutta :) Kiitos vaan kaikille! Tänään on vuorossa pieni kitaranhuoltotuokio yo. ohjeiden mukaan joten katsotaan josko tuska tästä helpottaisi.
Hyvä muuten tuo Groken havainnollistava kuva harmonicseista. Ei ole aiemmin kävellyt vastaan. :) | |
Huiluääniä kuunnellessa myös mikin paikka vaikuttaa. Nyrkkisääntönä, laita tallamikki päälle. Stratossa kaulamikki on just kuvitteellisen 24. nauhan kohdalla, eli monen huiluäänen soidessa kieli ei sillä kohdalla liiku yhtään, joten ääntäkään ei vahvistimesta kuulu. Kitarasta toki ääni pitää kuulua akustisesti ensin jotta mikrofonilla on mitä ottaa.
On vaikeaa olla heviuskottava kun on niin hemmetin söpö. -Shemhamforash | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
