| Aihe: Soittaminen on huono harrastus | |
|---|
|
Tuosta bändin perustamisesta ja sen toiminnasta. Toki nämäkin vain omia mielipiteitä, ei siis totuuksia tai kaikille käyviä faktoja.
Aika usea bändi, missä itse olen soittanut, on lähtenyt aikoinaan ihan kaveripohjalta. Sitten kun kaikki ei jaksa treenata sitä soittamista, niin yksi kriisi on jo valmis. Toinen alkaa tulemaan kun ikää tulee lisää. Kaverit lähtee töihin ja tulee perhettä. Ei jää enää niin aikaa bändille. Myöskin ikääntyminen tekee sen, ettei enää jaksa tehdä bensarahoilla ja jollainen aivan nimellisellä rahalla keikkoja. Roudata kamat ajaa satoja kilometrejä molempiin suuntiin, nukkua milloin missäkin jne.
Kavereina pitäisi jaksaa kaikenlaista ja yleensä hyvätkin ystävät tahtovat muuttua kun ikää ja elämän kokemusta tulee tarpeeksi.
Kaikki nämä kun yrittää vielä sovittaa perhe, kaikkien työ ja muiden menojen kanssa-->Monesti on aika älytön yhtälö.
Se mikä toimi vielä parikymmisenä, ei tahdo enää myöhemmin niin toimia tai sitä ei enää vain jaksa, eikä vähää vapaa-aikaansa jaksa laittaa sellaiseen.
Joskus kävin kansanopiston eräällä musiikkikurssilla ja soitimme siellä. En tuntenut ketään heistä ja teimme yhden keikankin. Sekin homma jäi kun muutin pois ihan toiselle puolelle Suomea. Sellainen voisi olla yksi toimiva juttu, mutta luultavasti siitä soitettavasta musiikista joutuu tekemään jonkinlaisen kompromissin tai ehkä isommankin.
M.netin wanted palstan kautta olen yrittänyt muutamia soittajia joskus etsiä. Ei sieltä mitään toimivaa porukkaa/soittajia ole kyllä löytynyt. Enemmän sellaisia, jotka listaa soittotyylikseen sellaista musaa jota kuuntelee ja sitten se todellisuus ei kohtaa sen ilmoituksen kanssa mitenkään. Näitä kun muutamia on käynyt katsastamassa, niin en ainakaan itse jaksa enää.
Tosin oma terveys on jo näiden kokeilujen jälkeen sellainen, ettei tällaisiakaan tarvitse enää suunnitella. Vaikka ei se terveys tosiaan näiden kansanopistosoittojen ja M.netin wanted kokeilujen takia mennytkään...
Minusta kun musiikin soittamisessa pitäisi olla jotain tavoitteitta. Tehdä levyä ja päästä edes jonkinlaisille keikoille. Joskus olen kyllä käynyt soittamassa ihan yksinkin muutamissa ravintoloissa, mutta ei sekään niin kauheasti innosta. Enemmän sellaista taustamusa jammailua...
Parhaimmillaan tai pahimmillaan hyvän bändin löytyminen tai siihen pääseminen on vaikeampaa kuin seurustelukumppanin löytyminen. Mitä enemmän tulee ikää, niin sitä vaikeammaksi tuntuu käyvän, vaikka soiton suhteen olisi paljonkin avarakatseisempi ja muutenkin kuin nuorempana.
Toisaalta nettiin voi tehdä kyllä ihan yksinkin videoklippejä ja ei siihen kummoisia välineitä tarvita. En tiedä johtaako sellaiset mihinkään ja jos johonkin muutamia tykkäyksiä saakin, niin ei se toiminta kovinkaan suurta ole.
Jospa sellaisia kannattaisi yrittää tehdä, vaikka ihan omaksi iloksi. Voihan siinäkin ottaa jonkinlaisia tavoitteita :)
Tosin en ole itsekkään saanut nauhoitettua muutamaan vuoteen yhtään mitään, mutta kun tästä nyt on tullut jo kirjoitettuakin...niin jospa se tekemisen kynnys hieman pienenisi ja jotain ihan konkreettisistä saisi aikaiseksi. Ainakin itsellä on kyllä materiaalia mitä voisi nauhoittaa, mutta osaksi sitä on vain liian laiska. On myös ihan oikeisiin keikkoihin verrattuna aika toisenlaista soittaa yksin kuin keikalla yleisölle jonka näkee... | |
Osteri: Otsikkoon kommentoin siten, että tokihan soittaminen on huonompi harrastus verrattuna niihin joita tehdään ulkoilmassa. Sisällä nyhjöttäminen ei ole ihmiselle hyväksi.
Soittamista voi kesällä tehdä ulkoilmassa, sekä treenausta että keikkaa :) Hyvällä säällä aivan parasta, ja sateella oppii, miten perusteellisesti haitsun yläpellille joutuneet vesipisarat onnistuvat demppaamaan sen soinnin.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Soittamista voi kesällä tehdä ulkoilmassa, sekä treenausta että keikkaa :)
No pärhhana... just on sattumoisiin jääny "open air" tilaisuudet kokematta, niin ehkä siksi tuli tuollainen mörökölli-kommentti sisällä nyhjäämisestä.
- Rock ... erityisesti kasarirock ! - | |
Tuo itsekritiikki:-)
Onneksi mulla ei sitä aikoinaan ollut ja oon päässyt/ängennyt ihan uskomattomiin soittotilanteisiin ja joteskin "kunnialla" niistä selvinnyt!
Nyt kun alkaa olla enemmän taitoa ja enemmän itsekritiikkiä niin en enää uskaltaisi mutta en niitä kokemuksia vaihtaisi pois!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
yanera: Se aiheuttaa masennusta.
Olen 24-vuoden ajan soittanut kitaraa ja pianon soiton aloitin 7-vuotiaana. Soittoharrastus on tuonut mukanaan paineita sitä myötä masennusta ym.
Olisi parempi ollut aloittamatta koko musiikkiharrastusta.
On tullut tuhlattua valtava määrä aikaa ja rahaa musiikkiin.
Voin myöhemmin avautua lisää.
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Ettei olisi niin, että ihminen tyypillisesti ajattelee kokeneensa asiat niin kuin se nyt ne kokee. Eli kärjistäen, jos soittaminen tuntuu nyt paskalta, niin fiilis on helposti se, että se on aina tuntunut paskalta ja tuntuu, että on tuhlannut aikaa. Merkkaa fiilikset kalenteriin, niin saat objektiivisemman kuvan. Meikää ei esim. talvisin touhu juurikaan nappaa, liittyen varmasti suoraan kaamosoireisiin. "Pakolliset" biisintekojutut jne. soitellut.
Masennuksessa (ja maniassa ja muissa) kannattaa pitää mielessä, että syy ja seuraus menee helposti sekasin. Masentaako sen takia, että kaikki on huonosti, vai tuntuuko kaikki olevan huonosti kun masentaa. Vrt. asioihin suhtautuminen nousu- ja laskuhumalassa. |  Kefiiri
03.01.2017 10:47:29 (muokattu 03.01.2017 10:47:52) | |
|
Arkka: Ettei olisi niin, että ihminen tyypillisesti ajattelee kokeneensa asiat niin kuin se nyt ne kokee. Eli kärjistäen, jos soittaminen tuntuu nyt paskalta, niin fiilis on helposti se, että se on aina tuntunut paskalta ja tuntuu, että on tuhlannut aikaa. Merkkaa fiilikset kalenteriin, niin saat objektiivisemman kuvan. Meikää ei esim. talvisin touhu juurikaan nappaa, liittyen varmasti suoraan kaamosoireisiin. "Pakolliset" biisintekojutut jne. soitellut.
Masennuksessa (ja maniassa ja muissa) kannattaa pitää mielessä, että syy ja seuraus menee helposti sekasin. Masentaako sen takia, että kaikki on huonosti, vai tuntuuko kaikki olevan huonosti kun masentaa. Vrt. asioihin suhtautuminen nousu- ja laskuhumalassa.
Erittäin hyviä pointteja. Voiko soittamista harrastaa pitkään ilman että edes välillä nauttii siitä? Vetreyttäähän se kuulemma aivotoimintaakin... ehkäpä aloittajakin on saanut lykättyä dementian alkamista muutamalla vuodella :)
En ole musiikin asiantuntija. | |
Ihmiset on näköjään erilaisia. Minusta soittaminen on aina tuntunut mukavalta ja nuorena se oli varmasti jonkinlainen terapeuttinen hetki muuten surkeassa elämässä. Tai mitäpä sitä kieltämään, samalta se tuntuu nytkin. | |
Lainataanpa vielä tämä yksi lause omasta tekstistä.
"Parhaimmillaan tai pahimmillaan hyvän bändin löytyminen tai siihen pääseminen on vaikeampaa kuin seurustelukumppanin löytyminen."
Tällä en sitten tarkoittanut, että sen hyvän tai sopivan seurustelukumppanin etsiminen tai löytyminen olisi sekään mitenkään helppoa.
Jos kuitenkin tehdään harrastemielessä musaa, niin bändissä on useita soittajia ja iän mukana tulee kaikille muitakin menoja. Musiikilliset mieltymykset saattavat kasvaa eri suuntiin ja joku saattaa muuttaa vaikka töiden takia jne.
Ei nuo avo/avio-liitotkaan toki aina ikuisuuksia kestä. Kuitenkin bändin kanssa ollaan useamman henkilön kanssa tekemisessä ja jos tosiaan on kyse useiden vuosikymmenien pituisesta samasta kokoonpanosta, niin ei niitä yleensä kovinkaan paljoa tahdo olla. Eihän noita ihan ammatikseenkin soittavia bändejä ole kovinkaan kauheasti joissa olisi ollut täysin samat soittajat monta kymmentä vuotta. Harvassa nekin tahtovat olla ja heillä se soittaminen on kuitenkin paljon enemmän ammatti kuin harrastus...
Porukka vaihtuu ihan harrastebändeissäkin syistä tai toisesta ja elämässä mielenkiinnon kohteet ja tärkeysjärjestys myös. Siltikään sitä soittamista ei kannata kokonaan kuopata, vaikka se ei niin rahallisesti kannattaisi. Taikka sitten olisi muutoin hieman hiljaisempaa kiinnostus sen tekemiseen. Jonkinlainen tauko voi olla joskus ihan hyväkin asia.
Joku puhui tuosta luonnosta ja siellä musisoinnista. Se on kyllä totta, että varsinkin veden ja ehkä nuotion kanssa joku akustinen tai banjo voivat tuoda todella hyvän mielen ja se kuulostaa muutenkin luonnosta jotenkin toisenlaiselta.
Joskus avovaimoni mökillä olen soittanut laiturilla, pienen lammen rannalla ja siinä on kyllä illalla ihan omanlaisensa taika. Siellä ei ole muita, joten se soittokaan ei häiritse naapureita tms.
Slidellä kun soittaa bluesia, järven pinta on peilityyni ja järveltä kuulu soittamisen kaiku...sellaista soundia ei ihan joka levyltä löydy, eikä tunnelmaa.
Ehkäpä jos sitä nyhjää liian kauan samoissa jutuissa, niin se alkaa aina jotenkin väsyttämään. Ihminen kai kaipaa jonkinlaista vaihtelua jo ihan luonnostaan ja sellaista pitäisi ehkä siihen soittamiseenkin saada. Se voi ihan konkreettisesti löytyä sieltä luonnosta :) | |
Avautumiseni johtuu pääosin kitaristimme kuolemasta. Bändiämme ei enää ole. Kiitos vastauksistanne.
Sarvipäinen piru on hyvä ystävä. Sitä kunnioittaa kaikki. |  hollstro
04.01.2017 09:31:36 (muokattu 04.01.2017 09:32:31) | |
|
yanera: Olen käyttänyt paljon siitä ajasta instrumentin opetteluun, minkä jotkut toiset ovat käyttäneet esim opiskeluun. Joskus nuorempana oli visio siitä, että päätyy ammattimuusikoksi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Leipätyö on muualla.
Rahaa on mennyt uuden Mersun verran vuosien varrella soittimiin ym.
Useammat bänditouhut ovat kusseet johonkin. Lähinnä henkilökemioihin.
Viimeinen bändi loppui toisen kitaristimme kuolemaan.
Bändikamoihin voi toki laittaa paljon rahaa, mutta että niissä touhuissa hukkaisi uuden mersun verran ei kuulosta järkevältä. Oletetaan että ostetaan halvahko mersu, n. 30 000, sillä saa just jonkun uuden A-mersun tai sen johdannaisen. Jos meinaa tumpeloida soitin- ja vahvistinhankinnoissa 30 tonnia, pitää ostaa uutta kamaa lähes sadalla tonnilla ja myydä kaikki 30 % uutta halvempina pois. Myymättömässä kamassa raha on parkissa, se ei ole tuhlattua/menetettyä.
Henkilökemiasta pitää vaan todeta että it takes 2 to tango. Useampihenkisessä bändissä henkilökemiat on vielä hankalampia. Yks mulkku pilaa fiiliksen kaikilta-> vaihtoon.
Mitä tulee soittamiseen bändissä, se on minulle ollut hemmetin terapeuttista ja auttanut huonojen aikojen yli. Kavereiden kanssa keskustelu auttaa. Soittaessa ei pysty ajatteleman muuta kuin sitä hommaa (tai siis pystyy, muttei pidä) ja se selkeyttää päätä.
Hyvän ystävän kuolema tottakai masentaa ja surulle on hyvä antaa tilaa. Kannattaa kuitenkin värvätä uusi tilalle tai mennä itse uuteen bändiin. Ei pidä antaa periksi, paitsi jos soittaminen tosiaan tökkii. Siihen auttaa tauko ja uusi harrastus. Paluu musiikin pariin on sitten oma päätös, jos alkaa taas kiinnostamaan.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
hollstro:
Henkilökemiasta pitää vaan todeta että it takes 2 to tango. Useampihenkisessä bändissä henkilökemiat on vielä hankalampia. Yks mulkku pilaa fiiliksen kaikilta-> vaihtoon.
Mitä tulee soittamiseen bändissä, se on minulle ollut hemmetin terapeuttista ja auttanut huonojen aikojen yli. Kavereiden kanssa keskustelu auttaa. Soittaessa ei pysty ajatteleman muuta kuin sitä hommaa (tai siis pystyy, muttei pidä) ja se selkeyttää päätä.
Hyvän ystävän kuolema tottakai masentaa ja surulle on hyvä antaa tilaa. Kannattaa kuitenkin värvätä uusi tilalle tai mennä itse uuteen bändiin. Ei pidä antaa periksi, paitsi jos soittaminen tosiaan tökkii. Siihen auttaa tauko ja uusi harrastus. Paluu musiikin pariin on sitten oma päätös, jos alkaa taas kiinnostamaan.
Näista kyllä täysin samaa mieltä. Ainoa asia ehkä tuo, että joskus voi asustaa sellaisessa paikassa, ettei niitä soittajia ja mahdollisuuksia ole sen takia ihan niin hirveästi.
Itsellä on muuttaminen pariinkin otteeseen vieneet soittokaverit turhan kauaksi ja niin on osa soittokavereistakin muuttanut joskus työn perässä niin kauaksi, ettei enää soittohommat kannata.
Tässä on kuitenkin keskustelun aloittajan asuinpaikka merkitty Turuksi, että luulisi sieltä löytyvän soittajia jos ja kun on saanut surutyön tehtyä ja kiinnostusta soittamiseen taas on. Ehkä tuo uuden soittajan etsiminen ja soittamisen jatkaminen voisi olla ihan muutenkin paras tarkaisu... | |
Soittokavereita löytää mistä vaan, kun ei pidä rimaa liian korkealla :)
En ole musiikin asiantuntija. | |
yanera: Olen käyttänyt paljon siitä ajasta instrumentin opetteluun, minkä jotkut toiset ovat käyttäneet esim opiskeluun. Joskus nuorempana oli visio siitä, että päätyy ammattimuusikoksi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Leipätyö on muualla.
Rahaa on mennyt uuden Mersun verran vuosien varrella soittimiin ym.
Koska olet jaksanut soittaa jo noin kauan, niin varmasti se on sun mielestä ollut kivaa ja olet tavannut uusia ihmisiä jne. Joten eihän se turhaa ole ollut, kun olet saanut siitä iloa jo monen vuoden ajan. :)
Sama pätee rahaan. Tietenkin se uusi Mersu on kiva, mutta veikkaan että soittamiseen sijoittamalla oot saanut paljon enemmän iloa kuin Mersuun sijoittamalla. :)
Särö korvaa puuttuvat virheet | |
audioAXS:
Sama pätee rahaan. Tietenkin se uusi Mersu on kiva, mutta veikkaan että soittamiseen sijoittamalla oot saanut paljon enemmän iloa kuin Mersuun sijoittamalla. :)
Onneksi koskettimet on halpoja kitaroihin verrattuna: Mulla on ollut pari akustista pianoa, nykyään akustinen flyygeli, varmaan kymmenkunta erilaista digikiipparia, PA-laitteita ja kaikenlaista muuta bändisoittoon liittyvää kamaa eikä varmaan ole edes uuden Mazdan verran mennyt!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Satuillaanpa tässä itsekin jotain.
Aloitetaan tarinalla samoin kuin muutamat muutkin tässä aiheessa; olin 22-vuotias pojankloppi ja muutin Sevillaan vuodeksi tarkoituksenani opiskella flamencoa sen alkujuurilla ja unelmoin Espanjassa asuvaksi ja keikkailevaksi flamencokitaristiksi. Olin opiskellut tätä ennen flamencokitaran soittoa kolme, neljä vuotta Suomessa sellaisten kitaristien kanssa kuin El Chiqui, Toni Jokiniitty ja Raul Mannola sekä tehnyt useampia, muutaman viikon opintomatkoja Madridiin. Ennen flamencokitaraan siirtymistä olin soittanut sähkökitaraa viitisen vuotta sekä klassista kitaraa siinä sivussa kolmisen vuotta. Etsin itselleni sopivaa opettajaa paikallisten klubien keikoilta sillä mentaliteetillä, että kun vastaani tulisi kitaristi, joka vakuuttaisi minut, menisin keikan jälkeen pyytämään häneltä kitaratunteja. Vakaa toiveeni oli oppia kunnolla säestämään laulua ja tanssia, koska sen oppiminen Suomessa oli ollut haastavampaa. No, lopulta löysin sellaisen päälle viisikymppisen nallekarhun näköisen kitaristin kuin Miguel Perez. Hän oli teknisesti ilmiömäinen, mutta minut lumosi se energia, jota hän syötti lavalla laulajalle ja erityisesti tanssijalle. Kahden keikan ja suurien anelujen jälkeen Miguel suostui antamaan minulle tunteja. Ensimmäisellä tunnilla hän tietysti halusi kuulla soittoani, jotta hän saisi tietää tasoni. Soitin hänelle jotain, minkä jälkeen hän totesi, että soitan kyllä teknisesti suhteellisen hyvin, mutta kuulemma jännitin kehoani hurjasti enkä vaikuttanut nauttivan soitosta. Aika, jonka vietin Miguelin opissa, oli äärimmäisen arvokasta. Opin hänen kanssaan, että todella usein monet tekniikkaan ja esiintymiseen liittyvät ongelmat ja jännitykset ovat päänsisäisiä. Olen oppinut tarkkailemaan omaa kehoani paremmin soittaessani mutta ennen kaikkea omaksumaan terveemmän ajattelun sekä tietyn armollisuuden omaa soittoani kohtaan.
Musiikki on mielestäni luovana toimintana mitä erinomaisin harrastus, mutta siinä pilee se vaara - niin kuin monessa vastaavassa toimessa - että harrastaja on liian ankara itselleen ja vertaa itseään ja omia saavutuksiaan kohtuuttomasti muihin. Jonkun yksinkertaisenkin musiikkillisen homman soittaminen voi olla äärimmäisen nautinnollista, jossa sen kanssa osaa nauttia, rentoutua ja vaan syventyä itse siihen musiikkiin.
Voin yhtyä Juccizen kommentiin siihen, että muusikon ammatti on nykypäivän Suomessa saatanan epäkiitollista puuhaa. Itse revin tuloni tanssituntien säestyksellä, jotka ovat onneksi säännöllisiä, mutta siihen päälle pitää tehdä keikkojakin. Keikkojen saaminen on jo itsessään haastavaa, mutta nykyään monet ovat hyvin vastentahtoisia maksamaan edes lähellekään liitonmukaisia liksoja. Keskivertoihmisellä ei olekaan kovin hyvää käsitystä siihen, että kuinka paljon työtunteja esimerkiksi tunnin settilistan kasaan saamiseen menee. Itse elätän itseni tällä hetkellä musiikilla, mutta mietin jatkuvasti, että missä kohtaa etsisin oikeita töitä. On nimittäin suht stressaavaa hommaa ja siihen päälle vielä lisää harmitusta tuo se, ettei aika ja into jaksa oikein töiden jälkeen omien projektien ja biisien väsäämiseen.
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Casals | |
Krice: Ihmiset on näköjään erilaisia. Minusta soittaminen on aina tuntunut mukavalta ja nuorena se oli varmasti jonkinlainen terapeuttinen hetki muuten surkeassa elämässä. Tai mitäpä sitä kieltämään, samalta se tuntuu nytkin.
Tämä. Minulla on ollut viimeaikoina aika paljon stressiä ja ahdistusta elämässä. Soitan kahdessa hyvin eri tyyppisessä kokoonpanossa ja aina soittotreenien aikana unohdan ketutukset ja hyvä fiilis pysyy usein vielä treenejä seuraavana päivänäkin. | |
Silloin kun ei ollut bändiä eikä mitään suunnitelmaa ikinä soittaa julkisesti ja tein aika tiukkaa duunia niin kun duunin jälkeen sai tunnin "pahoinpidellä" pianoa niin oli pahimmat duunistressit ohi!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Hmm, siinä mielessä soittaminen on ehkä huono harrastus, että omat rahat ja ihmissuhteet on tullut pistettyä likoon. Toisaalta onhan niitä ystäviä tai sen tapaisia löytynytkin soittohommien parista, mutta rahaa en ole nähnyt. Että ekonomisesti tarkasteltuna kaiketi aika älytöntä ajankäyttöä. Mutta, "Erkki twistaa läpi elämänsä", Juankosken poikaa lainatakseni.
Krooninen sävelkorvan tulehdus ja ajoittainen rytmitajuttomuustila | |
Demo Harrison: Hmm, siinä mielessä soittaminen on ehkä huono harrastus, että omat rahat ja ihmissuhteet on tullut pistettyä likoon. Toisaalta onhan niitä ystäviä tai sen tapaisia löytynytkin soittohommien parista, mutta rahaa en ole nähnyt. Että ekonomisesti tarkasteltuna kaiketi aika älytöntä ajankäyttöä. Mutta, "Erkki twistaa läpi elämänsä", Juankosken poikaa lainatakseni.
Verrattuna esim purjehtimiseen, golffaamiseen tai lasketteluun on soittaminen aika halpa harrastus. Hyvässä lykyssä saa osan rahoista takaisinkin!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Hyvässä lykyssä saa enemmän kuin omansa pois, jos ajoitus ja suhdanteet ovat sopivat. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
