Muusikoiden.net
04.12.2016
OGRE | Klikkaa tästä lisätietoa ja jälleenmyyjät 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Ajatuksia soittamisen kehittämisestä systemaattisesti
1
hhak87
27.01.2016 10:44:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Terve,
 
Pitkästä aikaa alkaa taas kiinnostaa musahommat useamman vuoden tauon jälkeen ja oman soittamisen osalta huomasin ainakin että aika olen kyllä aika kohmeessa koko kitaroinnin suhteen.
 
Nyt on ehkä hieman analyyttisempi ote tuohon harjoitteluun kuin joskus junnuna ja tässä pohdiskelin että oma harjoittelu kannattaisi purkaa palasiin tehokkaamman treeenin takia. Aikaa on reenaamiseen kun on vaikeampi nipistää nyt töissäkäyvänä, kuin mitä se oli yläaste/lukioikäisenä..
 
Selailulla löysin ainoastaan seuraavan viisiportaisen jaon instrumentin harjoittelulle:
 
1) uusi materiaali, 2) kehiteltävä materiaali, 3) esitettävä materiaali, 4) tekniikka ja 5) muusikkouden kehittäminen. (The musicians way, Gerald Klickstein)
 
Sinänsä kyseinen jako on kuulostaa ihan toteuttamiskelpoiselta, mutta mitä jäin miettimään että miten harjoittelumäärät suhteuttaa omaan aikatauluun? Toki otetaan huomioon omat tavoitteet, mutta kokonaisuuden muodostaminen?
 
Esimerkkinä viikossa jyvitän omasta aikataulusta yhteensä 5 tuntia harjoitteluun, niin miten tuo 5h kannattaa jakaa jos mietitään panos/tuotos suhdetta osa-alueittain? Ainakin itse huomasin liikunnan puolelta että taidollisia ja motorisia kuvioita opetellessa liika tekniikkaharjoittelu ei enää tuottanut tulosta koska ei jaksanut keskittyä kunnolla harjoitteeseen.
 
Entä mielipiteitä/kokemuksia treenien yhdistelemisestä yhdelle päivälle? Treenien jakaminen viikon eri päiville? Tekniikka/korvakuuloharjoittelu/uudet biisit/vast.?
 
-Harri
 
KaRa
27.01.2016 10:56:56 (muokattu 27.01.2016 11:00:41)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Miten saitkin kuulostamaan muusikkouden noin urheilulta.
En viitsi kunnolla avautua ettei joku suotta pahota mieltään, mutta mihin niinkun pyrit? maksimoimaan puhtaasti tekniikassa kehittymisen mahdollisimman nopeasti? vai laajemmin muusikkoutta? jälkimmäisessä tapauksessa ala meditoimaan. Tekee hyvää urheilus vastapainoks.
Ei siis kummempia ajatuksia systemaattisesta kehityksestä. Systemaattisen tarkoittaessa säännöllistä ja järjestelmällistä... tasaista.. kiinnostus täytyy vaan pitää yllä?
 
Seuraava lause on totta - edellinen lause on valetta.
Krice
27.01.2016 11:28:30
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei kannata lähteä väärästä päästä liikkeelle uudestaan, vaan tosiaan miettiä sitä miksi ylipäätään soittaa. Musiikkihan on se pääasia, eikö. Sitä kautta sen pitäisi lähteä, että haluaa soittaa jotakin ja sitten harjoittelee sen kappaleen tai jutun. Kaikkien tekniikoiden läpikäymisessä ei ole hyötyä, jos sitä ei käytä musiikissa.
 
hhak87
27.01.2016 12:32:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse koen treenaaminen suunnittelun nimenomaan motivoivaksi tavaksi edistää omaa oppimista. Kuten tuossa tekstissä ihan mainitsin ajan löytäminen työn ja perheen sivussa ei välttämättä ole helpoin juttu nykyisessä elämäntilanteessa, joten koen suunnittelun lähinnä helpottavaksi työkaluksi.
 
Eli jos koen tämän treenaamisen systemaattisen tarkastelun itseäni motivoivaksi miksi en siis voisi tehdä niin vaikka se muille kuulostaa urheilusta?
 
qal
27.01.2016 12:37:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vähän aikaa sitten tuli telkkarista tieteisdokkari jossa kaveri pelkästään keskittymällä päivittäin n. 5 min asiaan omaksui uuden asian - siinä taisi kyseessä olla tikanheitto 'väärällä' kädellä.
Kaveri omaksui parissa viikossa kyvyn ja kun hommaa testattiin niin tyyppi takoi jäätävät tulokset vasurilla.
 
Minäkin olen tässä viime aikoina lähinnä funtsinut tota soittamista - odottakaahan kun seuraavan kerran tartun luuttuun niin soitan kaikki suohon!
 
No - jos asiallisesti ajatellaan niin mielikuvaharjoittelullakin voi päästä pitkälle.
 
Nostalgy is not what it used to be
KaRa
27.01.2016 13:28:40 (muokattu 27.01.2016 13:31:26)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hhak87:
Pitkästä aikaa alkaa taas kiinnostaa musahommat useamman vuoden tauon jälkeen...

 
hhak87: Itse koen treenaaminen suunnittelun nimenomaan motivoivaksi tavaksi edistää omaa oppimista...
 
Eli jos koen tämän treenaamisen systemaattisen tarkastelun itseäni motivoivaksi miksi en siis voisi tehdä niin vaikka se muille kuulostaa urheilusta?

 
Saatan kuulostaa vähän koppavalta vitamiininpuutoksesta kärsivältä psygologilta, mutta ei ole tarkotus.
Siis kuinka nyt on... kiinnostaa musahommat, ja ilmeisesti nyt jutun juoni on haluta kehittyä. Siinä tulee eka tööt mulle. Itselleni kun musahommat kiinnostaa, niin siinä on jo vastaus kaikkiin kysymyksiin. Se että kehittyy, se on toissijainen homma joka tapahtuu siinä sivussa.
Eli siksi kysyin alussa, että mihin pyrit? Etkö koe olevasi tarpeeksi hyvä toteuttamaan itseäsi? no se on jo lähtökohtaisesti paradoksi koska itteensä voi toteuttaa aina. Itsensä toteuttaminen on itselleen rehellisyyttä ja olemalla ja soittamalla just niinkun pystyy.. sen halun pitäis itsessään olla se motivaatio soittaa ja tekniikkaa tulee siinä sivussa niinkun sanoin.
Noh mut okei.. tekniikkareeni on hyvä ja kiinnostavaa jos siitä tekee itselleen sellaista. Mietin omalla kohdalla mikä on ollut se juttu. Ja luulen että se on ollu se, että pidän musiikista sen monissa, kenties kaikissa, muodoissa.. tarkoitan sitä että jos ei ole ollut sisäistä paloa itseilmaista mitään syvintä shaissee, niin silloin oon ottanu arkkitehti roolin päälle ja tutkinu skaaloja ynnä muuta teoriaa. Sitten on taas se dramatisoija/sateenkaari/huomennakuolen -vaihde ja silloin voi käyttää sitä hyväksi sitä opittua.
 
Kaikenkaikkiaan soittaminen on niin monitahoista, henkimaailman hommia survottuna ahdasmieliseen maanpääliseen logiikkaan ja luonnonlakeihin niin menee väkisinkin filosofoinniks jos ajatuksia pyydetään soittamisessa kehittymisestä systemaattisesti.
Jos heitän jonku kierrepallon tästä vielä, niin mitä on muusikkous? ja olla hyvä sellainen.
 
Seuraava lause on totta - edellinen lause on valetta.
WanhaWetäjä
27.01.2016 13:54:11
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hhak87: Terve,
 
Pitkästä aikaa alkaa taas kiinnostaa musahommat useamman vuoden tauon jälkeen ja oman soittamisen osalta huomasin ainakin että aika olen kyllä aika kohmeessa koko kitaroinnin suhteen.

 
Palauttele asioita soittamalla niitä näitä (=tuttuja ralleja, jammailua taustojen kanssa etc) sen paremmmin miettimättä päästäksesi takaisin sellaseen soittokuntoon että uusien asioiden opettelu on ylipäätään järkevää ja mahdollista.
Heti pitkän tauon jälkeen liian analyyttinen ja suunnitelmallinen treeni voi tappaa uuden innostuksen heti alkuunsa jos ja kun homma ei sujukkaan ihan tuosta vaan.
 
Voisit tietty hieman valottaa omaa soittohistoriaasi ja onko miten paljon opiskelua takana, luetko nuotteja, oletko soittanut bandeissa, mitä musaa olet soittanut yms.
 
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla!
Pande
27.01.2016 14:24:42
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Pyrkimys systeemiin on rehellisyyden puutetta" - Nietzsche
 
Itsekin ainakin teoriassa pidän loogisuudesta ja järjestelmällisyydestä myös kitaransoiton harjoittelussa. Kuitenkin käytänössä kaikki jalot suunnitelmat jäävät suurimmaksi osaksi noudattamatta. On liian kivaa vaan soittaa ja luoda.
 
Vinkkini on, että pidä hauskaa sen soittimen kanssa. Soita jotain mitä kukaan muu ei ole koskaan soittanut. Itseäni inspiroi musiikki, soitan suurimman osan ajasta levyjen mukana, mutta lähinnä improvisoiden. Tekniikkaa kehittääkseni puolestaan soitan levyjen mukana nuotilleen. Tämä yksi harjoite oikeastaan kattaa ainakin hyvin suuren osan kaikesta soittajana kehittymiseen tarvittavasta...
 
xlat
27.01.2016 18:39:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos on vuosien tauko aktiivisesta soittamisesta niin aluksi kannattaa muutama viikko ihan palauttaa sitä soittotaitoa soittamalla, vaikka jammailemalla bluesia, soittamalla erilaisia riffejä, improvisoimalla.. eli mikä vain tuntuu itsestä kivalle että saa sen "tuntuman" takaisin soittoon.
 
Sitten tulee se vaihe, jolloin pitää jakaa tuo 5 tuntia viikossa jotenkin järkevästi. Kun olet jammaillut muutaman viikon, niin huomaat siinä kyllä itse mitkä osa-alueet kaipaavat eniten harjoitusta. Toisekseen viimeistään tässä vaiheessa sun pitää määritellä tavoitteesi.
 
Viisi erillistä tuntia viikossa voi sit sisältää kukin tunti erilaisen teeman, yksi tekniikkatunti, yksi improvisointi/jammailutunti, yksi teoriaa, yksi uusien biisien opettelua / vanhojen kertaamista jne. Eikä tuntien tarvi joka viikko olla samoja. Monipuolisuus on valttia kun puhutaan pitkäkestoisesta ohjelmasta.
 
hallu
27.01.2016 19:42:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pande: "Pyrkimys systeemiin on rehellisyyden puutetta" - Nietzsche
 
Itsekin ainakin teoriassa pidän loogisuudesta ja järjestelmällisyydestä myös kitaransoiton harjoittelussa. Kuitenkin käytänössä kaikki jalot suunnitelmat jäävät suurimmaksi osaksi noudattamatta. On liian kivaa vaan soittaa ja luoda.
 
Vinkkini on, että pidä hauskaa sen soittimen kanssa. Soita jotain mitä kukaan muu ei ole koskaan soittanut. Itseäni inspiroi musiikki, soitan suurimman osan ajasta levyjen mukana, mutta lähinnä improvisoiden. Tekniikkaa kehittääkseni puolestaan soitan levyjen mukana nuotilleen. Tämä yksi harjoite oikeastaan kattaa ainakin hyvin suuren osan kaikesta soittajana kehittymiseen tarvittavasta...

 
Plussaa pätkähti :-) tämä kommenttisi sisältää mielestäni sen kaikkein olennaisimman sisältäen myös vanhan totuuden, että musiikkia oppii soittamaan soittamalla musiikkia ja treenaamaan oppii treenaamalla.
 
Itse teen tuota samaa tosi paljon ja mulla on läjäpäin taustanauhoja mutta juuri tuo oikeiden levyjen mukana soittaminen on tosi hyvää harjoitusta ja siinä voi myös vedellä kokonaisia konsertteja jolloin alkaa saamaan pienimuotoista rutiiniakin jo. Itse harjoittelen myös äänittämällä ja äänitän paljon sanelukoneella ihan vaan treenaamistani, mutta sitten pyrin äänittämään ihan oikeita demoja sekvenssiohjelmalla (tai moniraiturilla tai miksi niitä nyt sanotaan). Ensinnäkin opettelemalla muista soittimia voidakseen luoda itse koko sovituksen (lähinnä kai rummut ja basso ja perkussiot ovat olleet itselleni huuliharpun ohella niitä uusia soittimia) ja sitten kun tekee demoja niin oppii myös äänittämään ja tuottamaan ja miksaamaan ja sovittamaan ja oikeastaan kaiken tarvittavan. Siis aivan loistavaa treeniä mielestäni.
 
Äänittäminen toimii kahdella tasolla. Yksi on äänittää randomisti omaa harjoittelua/soittelua ja kuunnella jälkeenpäin (päivä tai pari muutama tunti vähintään väliä ennen kuin kuuntelee) mikä siinä on hyvää ja huonoa ja miten sitä pitäisi kehittää. Toinen vähintään yhtä opettava kokemus on tiedostaa, että nauha pyörii ja yrittää soittaa mahdollisimman eheästi ja virheettömästi tavoitteena saada aikaan jotakin julkaisukelpoista (ei tarvitse julkaista, mutta sen pitäisi olla silti julkaisukelpoista).
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti