| Aihe: "Ulos laatikosta" - vinkkejä? | |
|---|
|
Tässä on tullut soiteltua kohta 30 vuotta ja nyt on menossa vaihe, että sitä tuntuu jauhavansa vaan samoja kuvioita ja licksejä.
Minkälaisia metodeja ja vinkkejä porukalla olisi antaa kuinka pääsisi ulos tuosta saman jauhamisen laatikosta? Onko muilla vastaavia ongelmia? Veikkaisin tämän olevan kuitenkin varsin yleinen ilmiö aina tietyin aikajaksoin.
Oma ongelma lie tuo ainaisten pentatonisten blueskaavojen suoltaminen ja tietynlaisten venytysten ja niitä seuraavien juoksutusten kanssa. Timing on toinen. Vibraton kehittäminen myös kiinnostaisi, varsinkin venytyksen päälle. Se kyllä lähtee, mutta jotenkin vaikean väkinäisesti. Vuosia sitten se sujui luonnostaan, mutta soittotauon jälkeen jotenkin kadotin sen.
Vois tietysti kylmästi vaan lähteä opettelemaan muitten sooloja yms., mutta olen aina jotenkin vierastanut ajatusta.
SATANIC JAZZ BAND |
 Juzpe
25.01.2016 17:34:32 (muokattu 25.01.2016 17:39:03) | |
|
Terry Pantheras: Tässä on tullut soiteltua kohta 30 vuotta ja nyt on menossa vaihe, että sitä tuntuu jauhavansa vaan...
TOsta vähä erimoisia taustaraitoja:
https://www.youtube.com/user/SixStringShow
Siä on myös selitetty harmoniset pelikentät joita voipi soveltaa tai sit ottaa ite selvää.
https://muusikoiden.net/artikkelit/1975
Tosta sitte. Iha itte kirjotin, perkele. Töissä "Tuu ihmeessä munanmittauskilpailuihin illalla. Kaks sarjaa, pisin ja lyhin." - Pulkkinen |
|
https://m.youtube.com/watch?v=qREDBuSr0DM Tuossa vetelen itse vähän niinkuin ulos laatikosta. Ja se laatikko ajoittain siirtyy puoli sävelaskelta alemmas tai ylemmäs. Paikoin vetelen melkein random, mutta siihen boxiin palaaminen pelastaa sut jos kuulostaa liian pimeeltä. Myös vibrakammen käyttö tekee nuoteista kiinnostavan kuuloisia; soundi värittyy mukavasti. |
|
Nuo teoriahomat kyllä jeesaa jonkin verran, kun tietää miksi mitäkin juttua kutsutaan, helpompi jäsentää mielessä että no nyt soitetaan sitten lokrista moodia, se kuulosti tuolta ja oli tuon niminen. Itse en kyllä muista moodejenkaan nimiä, mutta jonkin verran on tullut reenailtua niitä ja ainakin saa aikaiseksi erilaisen kuuloista mökää niillä.
Mutta itselle ehkä tärkein juttu on ollut aina kuunnella musaa ja sieltä sitten bongailla juttuja jotka kuulostavat erilaiselta kuin oma soitto. Sitten opettelee niitä juttuja. Eikä tämä aina tarkoita sen pentatonisen heittämistä romukoppaan, päinvastoin, kun löytää sieltä uusia inspiroivia juttuja, niin sekin puoli kehittyy. Ja kun ei opettele vaan niitä juttuja ulkoa, vaan yrittää vähän ymmärtää että missä mennään, suhteuttaa juttuja pohjaääneen ja taustalla kulloinkin soivaan sointuun.
En tiedä saako tuosta selvää, mutta pointtina on olemassaolevan musan analysointi ja soittelu. Tuolla minä olen sen vähäisen kehitykseni saanut aikaiseksi. Täälläkin tuosta sooloskabahommasta on saanut hirveästi lisää pontta reeniin, kun joku taikoo saman taustan päälle oikeasti järkevää musikaalista mattoa, siinä missä itse vaan toistaa itseään. Pakottaa nöyräksi ja vähän funtsimaan hommaa uudelta kannalta. |
|
Kantsii alkaa soittaa kolmisointuja arpeggioina, eli äänet yksitellen. Vaikka C:ssä 1 3 5, eli c e g. Tätä ympäri otelautaa kaikkialla. Sitten dm, em, F, G, am, b b5. Samat vaikka g duurissa ja a duurissa. Sitten nelisointuja ;)
Näillä aukeaa otelauta väkisin ja soitto muuttuu melodiseksi.
www.facebook.com/thebadcaseband |
|
jyri1982: https://m.youtube.com/watch?v=qREDBuSr0DM Tuossa vetelen itse vähän niinkuin ulos laatikosta. Ja se laatikko ajoittain siirtyy puoli sävelaskelta alemmas tai ylemmäs. Paikoin vetelen melkein random, mutta siihen boxiin palaaminen pelastaa sut jos kuulostaa liian pimeeltä. Myös vibrakammen käyttö tekee nuoteista kiinnostavan kuuloisia; soundi värittyy mukavasti.
kuulostaa ihan jassilta. Mukavan kuulonen soundikin.
Nostalgy is not what it used to be |
|
Itselle otelauta aukesi kahdella harjoituksella - sointujen arpeggiot (joka tulikin tuolla jo mainittua - erityisesti siten että pyrkii aina hahmottamaan soitetun äänen ja juurisävelen suhteen eri soinnuissa (myös nelisoinnut)
Toinen tärkeä harjoitus oli soittamisen rajoittaminen yhdelle kielelle. Vaikka usein tuolla metodilla ei mitään esityskelpoista välttämättä synny, on harjoituksena todella päätä avaava.
Vaikka musiikki kuulostaisi hyvältä, se ei välttämättä ole sitä. |
 xlat
26.01.2016 19:11:43 | |
|
Terry Pantheras: Tässä on tullut soiteltua kohta 30 vuotta ja nyt on menossa vaihe, että sitä tuntuu jauhavansa vaan samoja kuvioita ja licksejä.
Minkälaisia metodeja ja vinkkejä porukalla olisi antaa kuinka pääsisi ulos tuosta saman jauhamisen laatikosta? Onko muilla vastaavia ongelmia? Veikkaisin tämän olevan kuitenkin varsin yleinen ilmiö aina tietyin aikajaksoin.
Oma ongelma lie tuo ainaisten pentatonisten blueskaavojen suoltaminen ja tietynlaisten venytysten ja niitä seuraavien juoksutusten kanssa. Timing on toinen. Vibraton kehittäminen myös kiinnostaisi, varsinkin venytyksen päälle. Se kyllä lähtee, mutta jotenkin vaikean väkinäisesti. Vuosia sitten se sujui luonnostaan, mutta soittotauon jälkeen jotenkin kadotin sen.
Vois tietysti kylmästi vaan lähteä opettelemaan muitten sooloja yms., mutta olen aina jotenkin vierastanut ajatusta.
Mulla täsmälleen sama ongelma, näkyy (ja kuuluu) hyvin sooloskaboissa, joilla oon yrittänyt päästä eteenpäin. Itse olen nyt lähtenyt kehittämään soittoani kuuntelemalla kaikenlaista (myös ei-kitara) musaa ja sit soittelemalla erilaisten pohjien päälle. Jopa klassisesta saa ideoita. Toi sointujen soittaminen arpeggioina kuulostaa hyvältä idealta, alan nyt tekemään sitäkin. Mut vaikea se on päästä eteenpäin, niin kaavoihin kangistunut sitä on.. |
|
Itse huomasin että teorian lukeminen, mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen tekee jo paljon. Kokeilin phaseria soundissa, välillä päätän etukäteen sävellajin kun usein tulee soitettua E tai D sävelestä. Moodien opiskelu toi ulottuvuuksia. Eilen treenasin sointukierron päälle melodiaa ja kokeilin vähän erikoisempia sointuja.
SOTKEMINEN ON KIVAA SIIHEN ASTI KUNNES PITÄÄ ALOITTAA SIIVOAMINEN!ll Wake up dead, in a plywood bed six feet from rest of your life. |
 silhouette
26.01.2016 20:36:11 (muokattu 26.01.2016 20:39:55) | |
|
jyri1982: https://m.youtube.com/watch?v=qREDBuSr0DM Tuossa vetelen itse vähän niinkuin ulos laatikosta. Ja se laatikko ajoittain siirtyy puoli sävelaskelta alemmas tai ylemmäs. Paikoin vetelen melkein random, mutta siihen boxiin palaaminen pelastaa sut jos kuulostaa liian pimeeltä. Myös vibrakammen käyttö tekee nuoteista kiinnostavan kuuloisia; soundi värittyy mukavasti.
Tämä neuvo on kyllä sellainen jota minäkin kannatan ja suosittelen ja itsekin nykyään teen. Ja samaa tekee - ainakin mun mielestä - monet muutkin hyvinkin pätevät jazz-kitaristit, mm. Mike Stern, Pat Metheny ja John Scofield, eli rohkeasti vaan kokeilemaan, tuollaisilla pikku jutuilla saa hyvinkin mukavankuuloista "Out there"-jutskaa aikaiseksi, pentatoonista laatikkoa puolsäveltä ylemmäksi ja alemmaksi vaan. =)
Aina voi yrittää. |
|
Kiitos vinkeistä! Ainakin teoriapuolta voisi ruveta opiskelemaan, niin tietäisi tosiaan käyttää oikeita termejä ja saisi tietynlaista itseluottamusta korvakuulon tueksi.
Mikähän olisi hyvä opus moiseen?
SATANIC JAZZ BAND |
|
Terry Pantheras: Kiitos vinkeistä! Ainakin teoriapuolta voisi ruveta opiskelemaan, niin tietäisi tosiaan käyttää oikeita termejä ja saisi tietynlaista itseluottamusta korvakuulon tueksi.
Mikähän olisi hyvä opus moiseen?
Itse tykkään tohtori toonikasta. Siihen tosin kannattaa hankkia opettajan opas/vastauskirja. Itse lainasin kirjastosta. Vastauskirjaa en ole hommannut. Myös Terry Burrowsin kitara-soittajan käsikirja on mielestänk kivaa luettavaa. Hyvin pintaa raapaiseva se vain on. Netti siihen avuksi.
SOTKEMINEN ON KIVAA SIIHEN ASTI KUNNES PITÄÄ ALOITTAA SIIVOAMINEN!ll Wake up dead, in a plywood bed six feet from rest of your life. |
|
Terry Pantheras: Kiitos vinkeistä! Ainakin teoriapuolta voisi ruveta opiskelemaan, niin tietäisi tosiaan käyttää oikeita termejä ja saisi tietynlaista itseluottamusta korvakuulon tueksi.
Mikähän olisi hyvä opus moiseen?
Tohtori toonikaa mäkin lähtisin suositteleen. Sitten tietysti internet-artikkelit aiheesta. Monien musakoulujen sivustoilta löytyy oppimateriaalia melko kattavasti ihan julkisesta jakelusta. Töissä "Tuu ihmeessä munanmittauskilpailuihin illalla. Kaks sarjaa, pisin ja lyhin." - Pulkkinen |
xlat
28.01.2016 19:16:29 | |
|
Tuli mieleeni vielä, että kannattaa nauhoittaa omaa soittoaan paljon ja kuunnella, miltä se kuulostaa. Soittaessa ei huomaa monia pikkujuttuja, jotka myöhemmin kuunneltuna kuulostavat ärsyttäviltä. Nauhoilta löytää paljon juttuja, missä on parantamisen varaa. Sitä kautta voi sit alkaa treenaamaan niitä pikkujuttuja pois. |
 Epämuusikko
10.03.2016 00:55:46 (muokattu 10.03.2016 01:01:33) | |
|
von spets: Kantsii alkaa soittaa kolmisointuja arpeggioina, eli äänet yksitellen. Vaikka C:ssä 1 3 5, eli c e g. Tätä ympäri otelautaa kaikkialla. Sitten dm, em, F, G, am, b b5. Samat vaikka g duurissa ja a duurissa. Sitten nelisointuja ;)
Näillä aukeaa otelauta väkisin ja soitto muuttuu melodiseksi.
Niin pölkyltä kuin tämä vaikuttaakin luettuna, niin on ainakin omiin korviini ja näppeihini tehokasta touhua. Kitaraa en siis itse soita, mutta joskus räpellän pianoa, ja poikkeuksetta ne vierustoverit jotka hanskaavat arpeggiot monipuolisena välineenä osaavat muutenkin improvisoida sujuvammin. Enkä nyt tarkoita ynkkä-aiheista lurittelua, vaikkei siinäkään ole vikaa.
Moodien hanskaaminen, sikälimikäli niistä kokee hyötyvänsä, ja äänten relaation vallitsevaan harmoniaan kuuleminen mikrosekunnissa liittyvät asiaan. Yks varma porkkana on se, että alkaa löytyä pakostakin niitä "oikeita ääniä" silloin kun biisien soinnut menee kimurantimmaksi.
pentatoonista laatikkoa puolsäveltä ylemmäksi ja alemmaksi vaan. =) ei ole kitaristien yksinoikeus tämä, mutta aina vaan kummasti toimii.
*ps. Tuomas Wäinölä määritteli jazzin yks päivä hyvin, notta "nelisoinnun sävel vahvalle tahdinosalle, ja sitten välillä tulee kakkosvitosia". Eli soinnut kannattaa silleen ihan oikeasti osata niin tietyt hommat aukeaa, soitti jazzia tai ei. Omalla kohdallanikin aukeaisi, osaan muodostaa niitä paperilla ja päässä, mutta käytännön toteutus tökkii soittimen ääressä. Treenattavaa ois, prkl.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Mick Goodrickilta löytyy hyviä vinkkejä aiheeseen! Thinking Guitarist -artikkelista ilmenee mm. mitä kaikkea voi soittaa dominanttiseiskan päälle. Vastaus on, että käytännössä mitä vaan.
https://www.google.fi/url?sa=t&rct= … =AFQjCNHlYXViLhTJOq20kN72-xdrwabrDQ
sääh |
|
Itsellä toimii jotenkin näin. Jos joku piisi soi, niin soittelen korvakuulolta melodiaa siihen ensin päälle. Käsi ei toimi niinkään minkään boksien mukaisesti ainoastaan vaan liikkuu myös ylös alas, joskus vaikka vain yhdellä kielellä/sormella. Liukuja ja hammer onneja, ei niinkään pulloffeja, koska rasittavat sormia.
Sitten kun se melodia on hallinnasa, niin improvisoituja sooloja sen perusteella. Ideana on vain että pystyy/pyrkii jotenkin soittamaan mitä korva haluaa/kuulee. Ja välttää turhia lickkejä joihin en helppo sortua.
Mihinkään jazzkitaristien käyttämään sointujen päälle analyyttisesti soittamiseen en kuitenkaan pysty. Korvakuulolla vaan.
Moodit? Varmaan niitä käytän sooolosoitossa, mutta en mitenkään tietoisesti. Duuriskaala on hyvä hallita joustavasti koko kaulan alueella joustavasti kaikenlaisilla sormituksilla positiota vaihtamalla. Siitä se lähtee :) |
|
Eikös pentatonisen soittaminen puolisävelaskelta "ohi" saa kaikki sävelet kuulostamaan "väärältä?" Pitääpä huomenna kokeilla. En ole ennen kokeillut.
SOTKEMINEN ON KIVAA SIIHEN ASTI KUNNES PITÄÄ ALOITTAA SIIVOAMINEN!ll Wake up dead, in a plywood bed six feet from rest of your life. |
|
heviäijä: Eikös pentatonisen soittaminen puolisävelaskelta "ohi" saa kaikki sävelet kuulostamaan "väärältä?" Pitääpä huomenna kokeilla. En ole ennen kokeillut.
hyvä tatsi saa kaikki väärät äänet kuulostamaan oikealta, huono oikeat väärältä.
Näin siis kärjistäen ja tilannekohtaisesti, mutta kuitenkin.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
heviäijä: Eikös pentatonisen soittaminen puolisävelaskelta "ohi" saa kaikki sävelet kuulostamaan "väärältä?" Pitääpä huomenna kokeilla. En ole ennen kokeillut.
Jos biisi on geneerinen "heviä E:stä", ei se F-mollipentatoninen välttämättä timantilta siihen päälle kuulosta. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
