| Aihe: Carlos Santana | |
|---|
|
antnis: Kattelin muuten tossa joku päivä jotain uudehkoa McLaughlinin ja Santanan keikkaa, vähä tuntu siltä että Mahavishnukin himmaili ettei olis ollu nii iso kontrasti Carloksen soittoon. On silläkin tosin jo kovin terä kadonnut mikä ei o tietenkään mikään ihme tuossa iässä, mutta lähtee siltä siltikin tarvittaessa vielä ihan hyvin.
Eipä tästä ole montaa vuotta kun kävin sitä kattelemassa - taisi olla jopa Finlandia talolla - ja vaikka kävely oli vähän könkkäämistä niin kyllä sormet juoksi sujuvasti. Vähän jäi samanmoinen fiilis noista Carloksen kanssa soitteluista ettei viittinyt ihan suohon soittaa toista..
Nostalgy is not what it used to be |
|
Kyllähän Kaarlo S. oli parhaimmilaan uransa alussa ja omissa lattarijutuissaan, soitti varsin mienkiintoisia(kin) juttuja mutta "hittikitaristi" kun oli niin se alkoi olla taakka ja kuului aika nopeasti tulkintapuolella.
Ihan sama ilmiö kuin missä tahansa kuviossa eli kyllästyminen puhkisoitettuihin/laulettuihin omiin biiseihin tulee eteen kaikilla esiintyvillä taiteilijoilla jossain kohtaa, toisilla pysyvästi, toisilla ajoittain.
Juu tuupista löytyy varmaan satoja pätkiä joissa vieraileva muusikko on vaan ihan väärällä stagella, tässä yksi https://www.youtube.com/watch?v=wyn6hQZkQAE
Neljän minuutin kohdalla alkaa olla sellasta huttua että huh huh...no ei tuo Rodin laulukaan korvia hivele ;-)
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! |
|
Täytyy kyllä sivuhuomiona todeta, että youtube ja yleensäkin koko internetti loputtominen videopalveluineen ja sosiaalisinen medioineen ovat tosi armoton kanava esiintyvälle taiteilijalle. Huonoihin keikkoihin ei vaan ole varaa kun kaikki taltioidaan ja ne pahimmat mokat ja maanantait jää jälkipolvien pällisteltäviksi. Sama juttu varmaan jollain standup koomikolla, että joka keikalle pitäisi keksi uudet vitsit kun se edellisillan setti on levinnyt jo ympäri maailmaa niitä vitsejä kerrotaan jo täyttäpäätä ominaan lukuisien työpaikkojen kahvipöydissä. Melkein alkaa jo ymmärtää joidenkin tähtien vaatimuksia rajoittaa kuvaamista keikoilla (Bob Dylan muistaakseni ei moista sallinut suomen keikallaan).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
hallu: Täytyy kyllä sivuhuomiona todeta, että youtube ja yleensäkin koko internetti loputtominen videopalveluineen ja sosiaalisinen medioineen ovat tosi armoton kanava esiintyvälle taiteilijalle.
Totta, MUTTA esim laittamani linkki on pro tason konserttitaltiointi, ei mikään kännykkäkamerahirvitys. Santanan soitto oli vaan yksinkertaisesti kammottavan huonoa tuossa pätkässä. Mutta joo, huono päivä voi osua kelle vaan, tässä tapauksessa ainakin mun mielestä oli kyse jo alunalkaen epäonnistuneesta ideasta istuttaa ikääntynyt ja taantunut Carlos ikääntyneen ja taantuneen brtittipopparin kanssa samoille lauteille.
Huonoihin keikkoihin ei vaan ole varaa kun kaikki taltioidaan ja ne pahimmat mokat ja maanantait jää jälkipolvien pällisteltäviksi.
Joo, mm Pat Metheny otti tähän kantaa ja puhuu kyllä täyttä asiaa https://www.youtube.com/watch?v=7jE_AMMv_PQ
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! |
|
Kamoon, ei kai kukaan odota että soittaja olisi elämänsä kunnossa tuossa iässä?
Ja vielä Vegasissa - vrt. Elvis ;)
Tuohon DiMeola/Santana vertailuun. ADM oli kyllä vahvasti levysoittimella jo Kesäyön auringosta alkaen, ja Elefant Gypsystä tais mennä yks kappale puhkikin soitossa. Mut pitemmässä tarkastelussa vaan on tuntunut että ADM on enemmän teknikko, ja CS kuitenkin se soittaja - sydän pelissä jne. |
|
73nd3r: Kamoon, ei kai kukaan odota että soittaja olisi elämänsä kunnossa tuossa iässä?
Ja vielä Vegasissa - vrt. Elvis ;)
Ainakin John McLaughlin oli aika kovassa vedossa jokunen vuosi sitten Finlandiatalolla. Taisi olla 70 lasissa.
Tuohon DiMeola/Santana vertailuun. ADM oli kyllä vahvasti levysoittimella jo Kesäyön auringosta alkaen, ja Elefant Gypsystä tais mennä yks kappale puhkikin soitossa. Mut pitemmässä tarkastelussa vaan on tuntunut että ADM on enemmän teknikko, ja CS kuitenkin se soittaja - sydän pelissä jne.
Joo - fiilis kantaa aika pitkälle ja makuasioitahan nämä, mutta kun jossain vaiheessa alkaa kiinnittää huomiota johonkin niin paluuta ei aina ole...
Nostalgy is not what it used to be |
|
73nd3r: Kamoon, ei kai kukaan odota että soittaja olisi elämänsä kunnossa tuossa iässä?
Ja vielä Vegasissa - vrt. Elvis ;)
Tuohon DiMeola/Santana vertailuun. ADM oli kyllä vahvasti levysoittimella jo Kesäyön auringosta alkaen, ja Elefant Gypsystä tais mennä yks kappale puhkikin soitossa. Mut pitemmässä tarkastelussa vaan on tuntunut että ADM on enemmän teknikko, ja CS kuitenkin se soittaja - sydän pelissä jne.
No ehkä ei. Toisaalta B.B. King oli aika kohtuullisessa tikissä loppuun saakka, vaikka tuossa viimeisimpiin jääneessä televisioidussa konsertissa näyttikin keskittyvän enemmän nautiskelemaan saamastaan (ihan ansaitusta) huomiosta enemmän kuin vetämään hyvän keikan.
Sellaista olen kyllä myös miettinyt, että soittajat ikääntyessään muuttuu monella tavalla ja joskus se ilmaisu ja tyyli vain selkeytyy ajan saatossa, vaikkapa John Scofield on muuttunut juurikin siihen suuntaan. Nuorena soittaja haluaa olla hyvä ja menestyä ja se haluaa tunnustusta kollegoilta ja ihailua faneiltaan ja pää on täynnä kaikkea joutavaa ja epäolennaista. Sitten kun se ikääntyy ja sellaiset jonninjoutavuudet kuten vaikkapa hyvyys lakkaa merkitsemästä ja siellä huipullakin on oltu jo niin kauan ettei enää jaksa intoilla siinä narsistisessa primääriprosessissa, niin ne ikäänkuin vapautuvat olemaan ihan vaan oma itsensä, että ei sillä enää ole niin väliä mitä muut ajattelee ja voi vaan keskittyä siihen omaan taiteeseen ja olla aidommin sitä mitä olisi ollut alun alkankin jos vaan olisi kehdannut, kun ei olisi tarvinnut keskittyä kerjäämään kehuja. Sellaista usein näkee ettei ne enää yritä tehdä vaikutusta vaan tulevat vaan paikalle ja ovat sellaisia kuin ovat ja luottavat siihen, että se riittää (ja monille se riittääkin kun taas osa pettyy kun ei kuulekaan niitä maneereita joita on tottunut kuulemaan).
No ihan totta tietenkin sekin että falskius ei ole kenellekään mairittelevaa ja ei yleisön eteen pitäisi tulla onanoimaan, vaan antamaan parastaan, mutta onhan tässä kysymyksessä monta puolta. Se varmaan riippuu vähän siitäkin, että mitä asioita me siinä taiteilijassa alunalaen ihailemme. Jotkut vaikuttuvat teknisestä taituruudesta ja pettyvät kun se ajan saatossa vähenee. Jotkut taas ihailevat taiteilijan persoonaa ja ovat iloisia kun se ajan saatossa tulee aidommin ja palaammin esille kun se tekninen hallinta lakkaa suodattamasta sitä. Ja jotkut taas jotain siltä väliltä.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
Juu ja joskus falskius on ihan vaan falskiutta ja sitä, ettei enää sormet taivu kuten ennen wanhaan. Persoonalla ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa. |
|
antnis: Juu ja joskus falskius on ihan vaan falskiutta ja sitä, ettei enää sormet taivu kuten ennen wanhaan. Persoonalla ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa.
Niinpä ja juuri siksi onkin tärkeää siivota ne turhat tilut sieltä pois ja keskittyä olennaiseen, joka on sitä itseilmaisun fokusoitumista. Helppohan se tietenkin munun on sanoa, eri asia on sitten tehdä se.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
 sub zero
10.09.2015 18:12:33 (muokattu 10.09.2015 18:29:25) | |
|
Santanaa arvioidessa pitäis kai ottaa huomioon, et se sen soundi ja tatsi tais olla uutta silloin joskus 1969, vaikkei kuulosta ehkä tuoreelta nykyään. Vai miten? Jos kelaa nimenomaan muita vuoden 1969 kitaristeja, niin se kuulas soolosärösoundi tuntuu erottuvan joukosta, vaikka nykyään ois miten klisee. |
|
sub zero: sen soundi ja tatsi tais olla uutta silloin joskus 1969
Kyllä, ja myös tapa yhdistää soitossa lattaritausta bluesiin. Joku Black Magic Woman, vieläkään en tiedä kenen versio on paras...
Ja muistakaas lapset yleensäkin että me dinosaurukset on kuultu melkoinen määrä rytmimusiikkia ensimmäisen kerran maailmanhistoriassa, sillon kun ne jutut oli uutta. |
|
antnis: Juu ja joskus falskius on ihan vaan falskiutta ja sitä, ettei enää sormet taivu kuten ennen wanhaan. Persoonalla ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa.
Onhan tuossa sekin että on sitten minkä alan artisti hyvänsä niin kun veivaa ja JOUTUU veivaan tiettyjä hittejään vuodesta toiseen niin raja tulee vastaan, ei vaan jaksa. Ite oon kokenut saman tanssimusan parissa, vois kai puhua vääränlaisesta rutiinista, homma toimii ok mutta sydän ja ajatukset on jossain ihan muualla.
Billy Joel totesi jossain haastattelussa että vetäessään ehkä suurinta hittiään "Just the way you are" havahtui siihen että ajatteli laulaessaan mitä safkaa tilaisi hotellihuoneeseen keikan jälkeen.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! |
|
hallu: No ehkä ei. Toisaalta B.B. King oli aika kohtuullisessa tikissä loppuun saakka, vaikka tuossa viimeisimpiin jääneessä televisioidussa konsertissa näyttikin keskittyvän enemmän nautiskelemaan saamastaan (ihan ansaitusta) huomiosta enemmän kuin vetämään hyvän keikan.
Todennäköisesti yksi iso tekijä oli myös siinä, että sormet alkoivat olemaan todennäköisesti jo melko kangistuneita. Huomaa melkosen muutoksen parin viime vuoden ajan keikkojen livepätkien perusteella kitaransoitossa.
Lauluhommat tosin toimi loppuun asti.
Kakkosta suosittelisin tutustuvalle koska se varmasti aukeaa helposti ja on minullekin ehkäpä se suosikki. - aksiom |
|
Funkånaut: Todennäköisesti yksi iso tekijä oli myös siinä, että sormet alkoivat olemaan todennäköisesti jo melko kangistuneita. Huomaa melkosen muutoksen parin viime vuoden ajan keikkojen livepätkien perusteella kitaransoitossa.
Lauluhommat tosin toimi loppuun asti.
Huikea lauluääni ja taito kyllä ukolla oli ja sillä saralla kiistattomasti yksi suurista. 86v joo kyllähän siinä voi jo arthroosi nimeliä vaivata en tiedä minkälaisista vaivoista kärsi B.B.hän ei kaiketi ryypännyt ollenkaan.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
 atct
12.09.2015 18:36:13 | |
|
Santanalla pitkä ura ja munkin mielestä nää uudemmat jutut huonoja.
Mutta kieltämättä teki hyvää musiikkia 70-luvulla persoonisella tavalla.
Toisaalta omintakeinen tyyli voi pitkällä aikavälillä kääntyä rasitteeksi - syytetään saman toistamisesta. Jos miettii vaikka SRV.n tuotantoa onhan sekin lähes saman toistamista puhumattakaan BB Kingistä. Sanon näin siitäkin huolimatta että SRV on mun mielestä paras kitaristi ikinä. |
|
atct: Santanalla pitkä ura ja munkin mielestä nää uudemmat jutut huonoja.
Mutta kieltämättä teki hyvää musiikkia 70-luvulla persoonisella tavalla.
Toisaalta omintakeinen tyyli voi pitkällä aikavälillä kääntyä rasitteeksi - syytetään saman toistamisesta. Jos miettii vaikka SRV.n tuotantoa onhan sekin lähes saman toistamista puhumattakaan BB Kingistä. Sanon näin siitäkin huolimatta että SRV on mun mielestä paras kitaristi ikinä.
No SRV:tä sanovat itseään toistavaksi ainoataan he jotka eivät todellakaan ole kuunnelleet kaverin tuotantoa, vaan kyllästyneet siihen yhteen biisiin joka soi aina radiossa:-). Kundin jokainen levy oli vähän erilainen ja jäbä oli menossa aivan uusiin sfääreihin siinä vaiheessa kun se traaginen onnettomuus katkaisi tuon suuren taiteilijan uran ja elämän aivan liian aikaisin.
Mitä taas tulee näihin pitkän linjan soittajiin kuten B.B., Santana, Clapton, etc. niin he ehkä toistavatkin itseään, mutta enemmän varmaan siihen vaikuttaa se, että muut soittajat toistavat heitä ja saavat sen kaman kuulostamaan kuluneelta koska ovat oppineet oman soittonsa heiltä. Kyllähän B.B.n likit ovat satojen tuhansien blues ja rock kitaristien vakioilmaisua eräänlainen defacto blues ei kuulosta bluesilta jos siinä ei ole ripaus Kingiä mukana (siis juurikin B.B.tä).
SRV on niin paljon nuoremman polven tekijä ja toisaalta hänen soittotapansa on niin vaikea, että siinä on tämänpäivän kitaristeillakin tekemistä joten häntä ei ole voitu yhtä paljon kopioida eikä se musa siksi kuulosta ihan yhtä kuluneelta. Mä itseasiassa näin yheksänkytluvun loppupuolella Kokemäellä yhden satakuntalaisen jätkän joka veteli SRV:n tyylillä tosi komeasti eikä muuten kuulostanut yhtään kuluneelta :-).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
atct
13.09.2015 17:22:00 (muokattu 13.09.2015 17:23:59) | |
|
Ostin Texas flood levyn 1984 ja muut studio albumit niiden ilmestyttyä. Kerran olen nähnyt SRV.n livenä. Netissä kuuntelen SRV.n konsertteja ym todella paljon (työajalla). Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen treenaillut 10 - 20 tuntia viikossa sen biisejä.
Yhteenkään kappaleeseen en ole kyllästynyt - en edes niihin "hitteihin". Mutta tuotannon kapea-alaisuus häiritsee. Viimeiseksi jäänyt In Step levy mielestäni paras ja antoi viitteitä uudistumisesta.
Lienee turha mainita arvostanko kyseistä kitaristia. |
 mattim
13.09.2015 17:28:19 (muokattu 13.09.2015 17:29:55) | |
|
Carlos on aika tavalla melodisin kitaranviguttaja kautta aikojen. Kun muistaa pysyä alallaan, ei kovempaa löydy. Europe ja Moonflower ;-)
Right now I need a telecaster through a Kemper turned up to twelve.. |
atct
18.09.2015 00:29:30 | |
|
qal: Onpa näköjään jopa uskaltautunut stagellekin....No huh huh... tää on just sitä mitä mä meinasin
https://youtu.be/83ddjtnT7KU?t=127
Samanlaisen kuvion ekan kerran ilmeisesti Santana soitti kappaleessa Promise of a fisherman. Kyseisen kappaleen soolo on mielettömän upea. Aikoinaan Jukka Tolonenkin ylisti kyseistä sooloa eräässä lehtiartikkelissä. |
atct
18.09.2015 00:37:42 (muokattu 18.09.2015 00:48:08) | |
|
(hallu: Katsoin juuri teemalta B.B.Kingistä kertovan elokuvan "King Of Riley" (suosittelen jos joltain mennyt ohi). Siinä Carlos santana kertoi oman kitaristiuransa alkaneen juurikin siitä, että oli nähnyt B.B:n livenä. Itse en ollut huomannut Santanan soitossa B.B:n vaikutteita ja siksi hiukan yllätyin tästä juonipaljastuksesta ja päätin alkaa kuunella Santanaa hiukan eri kosrvalla josko sen vaikuttimen sieltä huomasi.)
Molemmat "tajunnanvirta soittajia" eikvätkä pahemmin hakkaa sointuja. Se yhtäläisyys mielestäni yhdistää Santanaa ja BB Kingiä.
Suosittelen niille joille Santanan tuotanto ei ole tuttu albumeihin Welcome, Borboletta ja Caravanserai tutustumista. Kyseinen musiikki sopii parhaiten pimeinå syysiltoina nautittavaksi. Voi tuntua liian pateettiselta päivänvalossa. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
