| Aihe: Musikaalisuuden kehittäminen/opettelu | |
|---|
 Ianuarius
10.04.2015 20:05:25 (muokattu 10.04.2015 20:09:41) | |
|
Krice: Itse asiassa luovuus voi kärsiä jos vain kopioi sitä mitä on kuunnellut. Sehän on tuottanut erilaiset genret, joista ainakin osa on aika rajoittuneita.
Ymmärrän mitä sanot ja olen kyllä samaa mieltä siinä mielessä, että jos kopioi suoraan jonku biisin ja koettaa vähän muutella sitä ja tehä siitä siten oman, niin sitten mennään kyllä metsään aika urakalla.
Ei ihminen kuitenkaan pysty mitään luomaan omasta päästä. Ei yhtään mitään. Aivan kaikki on opittu jostain. On jotenkin kieroa edes ajatella, että kopioimisessa olisi jotain huonoa, koska kaikki kopioivat jotain. Kaikkein parhaatkin muusikot saavat ideat jostain, mitä ovat aikaisemmin kokeneet. Luovuus ei siitä kärsi millään tavalla, koska se ei ole luovuutta.
Luovuutta on omien kokemusten yhdisteleminen uudelleen mielenkiintoisella tavalla.
Tietysti kokemuksia voi saada silläkin, että ottaa kitaran syliin ja alkaa lätkiä sormia seku minne sattuu ja katsoo mitä tapahtuu. Ei ollenkaan huono idea. Se ei vain itselläni ole ikinä tuottanut mitään edes etäisesti miellyttävän kuuloisia juttuja.
Edittiä: Sanottakoon vielä, että itseäni innostaa tekemään biisejä se kun omista biiseistä tulee oikeasti myös itsestä miellyttävän kuuloisia. Monesti kyllä huomaan, että minkä tyylinen riffi missäkin kohtaa biisiä on ja että mikä bändi on soittanut just samantyylisiä juttuja. Ei se nyt kuitenkaan minua haittaa, koska ehkä kukaan ei ole laittanut vielä niitä erityylisiä riffejä peräkkäin tai päällekäin. Kyllä niihin tulee se oma saundi.
Vastaavasti sitten taas itseäni ei innosta biisien tekoon jonkinlainen ufosaundien aiheuttaminen kitaralla, mutta tietysti kaikki ovat erilaisia ja niin täytyykin olla. Nämä näkemykset ovat siis vain omasta näkövinkkelistäni, kuten olen varmaan jokaisessa viestissä erikseen maininnutkin. :D
The secret to creativity is knowing how to hide your sources. -Albert Einstein | |
Ianuarius: Ei ihminen kuitenkaan pysty mitään luomaan omasta päästä. Ei yhtään mitään. Aivan kaikki on opittu jostain.
Eli jos maailmassa olisi vain yksi ihminen, niin se ei koskaan keksisi mitään uutta? | |
Ianuarius: Ei ihminen kuitenkaan pysty mitään luomaan omasta päästä. Ei yhtään mitään. Aivan kaikki on opittu jostain.
Jos meinaat siis, että mitään ei voi luoda spontaanisti ilman pientä ''tietoista'' kopioimista oot kyllä väärässä. Henkilökohtaisesti melko usein, etenkin yöllä tulee jostain alitajunnasta ihan spontaanisti melodianpätkiä/lyriikoita/biisiaiheita mieleen. Jälkeenpäin tarkastellessa todella harva noista on ikinä kopio mistään jo olemassa olevasta biisistä. | |
Krice: Eli jos maailmassa olisi vain yksi ihminen, niin se ei koskaan keksisi mitään uutta?
Keksisi varmaan, mutta hitaammin kuin miljoonat ihmiset vuosituhansien saatossa. Lukaise musiikin historiaa, niin ei se kaikki lähtenyt lennosta käyntiin. Sinä olet altistunut länsimaisen musiikin harmonialle lapsesta saakka. Mikä olisi tilanne, jos et olisi kuullut mitään musiikkia?
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" | |
Kampela77: Mikä olisi tilanne, jos et olisi kuullut mitään musiikkia?
Pelaisin varmaankin jotakin WoWia panda-hahmolla. |  PJS
17.04.2015 13:09:03 | |
|
Winterstar: Jos meinaat siis, että mitään ei voi luoda spontaanisti ilman pientä ''tietoista'' kopioimista oot kyllä väärässä. Henkilökohtaisesti melko usein, etenkin yöllä tulee jostain alitajunnasta ihan spontaanisti melodianpätkiä/lyriikoita/biisiaiheita mieleen. Jälkeenpäin tarkastellessa todella harva noista on ikinä kopio mistään jo olemassa olevasta biisistä.
Ei, mutta todennäköisesti sen musan sisäiset rakenteet ja lainalaisuudet ja vaikka sanasto on sinällään kokonaan tai ainakin osittain omaksuttu aiemmin näetystä ja koetusta musiikista, kulttuurista, kokemuksista jne.
"Constantly choosing the lesser of two evils is still choosing evil." |  mpekkanen
17.04.2015 15:18:10 (muokattu 17.04.2015 15:33:38) | |
|
PJS: Ei, mutta todennäköisesti sen musan sisäiset rakenteet ja lainalaisuudet ja vaikka sanasto on sinällään kokonaan tai ainakin osittain omaksuttu aiemmin näetystä ja koetusta musiikista, kulttuurista, kokemuksista jne.
Itse ainakin soitan erilaisilla kielisoittimilla ja virittelen niitä täysin omintakeisesti. Niillä kun soittaa jotakin asteikkoja ja kuuntelee mihin se soitto menee niin itse ainakin pystyn soittamaan täysin sellaista musiikkia etten ole sitä mistään ennen kuullut. En myöskään ole skaaloja mistään kirjoista lukenut vaan etsinyt ne ihan itse.
Erilaisia skaalojahan on muitakin kuin vain 5 ja 7-sävelen skaalat. Joista noistakin monet soittaa vain muutamia ja niiden eri moodeja. 7-sävelen asteikkoja löytyy 66 erilaista ja siihen sitten vielä 7 eri moodia niistä jokaisesta. Pelkästään niistä saa todella erilaista kamaa aikaiseksi jos kitaran virittää avoimeen G-vireeseen, DADGAD-vireeseen, normaaliin vireeseen tai tiputtaa vaikka d tai g säveltä puolisävelaskeleen. Voi tiputtaa toki molempiakin.
Viritustapoja on siis muitakin kuin virittää kaikkia kieliä vaikka kaksi kokosäveltä alaspäin. Mahdollisesti paksun kieli ehkä dropattu.
Ei uuden musiikin luomiseen tarvitse kuunnella yhtään mitään. Tosin tämä on vain minun mielipiteeni ja oma soittoni toimii siten.
Muiden soittamiset on sitten heidän juttunsa.
Maailmassa on kyllä tehty todella monenlaista musiikkia. Jos kuitenkin soitan vaikka Kuubalaisella Tres kitaralla, niin ei minun tarvitse välttämättä kuunnella ollenkaan mitään Kuubalaista musiikkia. Sillä tres kitaralla pystyn siis soittamaan musiikkia joka kuulostaa Kuubalaiselta, mutta on silti omaa sävellystä.
Lap steel kitara viritetään hawaji musiikkiin C6-vireeseen. Paksuimmasta ohkaiseen se menee C,E,G,A,C,E.
Sillä kuulostaa blues asteikko ja ihan normaali duuri miksolyydinenkin skaala hawajilta, vaikka vain jammailisi sillä.
Monesti se eksoottinen soundi on siis siinä soittimen virityksessä. Aasian Pipa ja Shamisen, esimerkiksi, kuulostavat myös omanlaisiltaan kun niiden viritys on hieman toinen kuin normaali kitarassa. Tosin Pipassa on 4-kieltä ja Shamisenissä 3, mutta ne eivät ole vaikka normaalin kitaran vireen alimmaiset tai ylimmäiset kielet.
Aasian musiikkikulttuuri on myös tuhansia vuosia vanhempaa kuin meillä täällä länsimaissa meidän omamme. Kuitenkin sekin koostuu hyvin pitkälle ihan samoista sävelistä. Luonnollista duuria ja mollia ehkä käytetään enemmän kun taas länsimaissa se on sellainen kompromissi. Siellä ei monet soittajat tiedä nuoteista mitään, mutta silti ne osaavat soittaa todella hyvin.
Monet kitaristit(ja muutkin länsimaalaiset soittajat) ovat tehneet myös näiden eksoottisten soittajien kanssa levyjä. Eli kyllä hekin silloin jotain skaaloja tuntevat, mutta heille merkintätavat voivat olla aivan toisia. Parhaimmillaan näistä erilaisten soittimien yhdistämisistä voi tulla erittäinkin hyvän kuuloista jälkeä.
Tämä on tosin makuasia ja jokaisella on varmasti omanlaisensa maku musiikin suhteen.
Yleensä hyvää soittajaa on kuitenkin mukava kuunnella olipa hänen instrumenttinsa mikä tahansa.
Erilaisten soittimien hankkimista ja niillä vaikka ihan bluesin soittaminen on sellainen juttu, että silloin viimeistään huomaa miten paljon on oikeasti täysin muutakin musiikkia kuin mitä meillä radiosta soitetaan.
Eikä sellaista musiikkia tarvitse olla entuudestaan kuullut jos vain osaa asteikot mistä blues tulee. Tosin bluesiakin voi tehdä monista asteikoista, mutta jos aloitetaan ihan siitä perinteisestä mollipentatonisesta jossa on se kuudes sävel siellä kvartin ja kvintin välissä. | |
mpekkanen: Itse ainakin soitan erilaisilla kielisoittimilla ja virittelen niitä täysin omintakeisesti. Niillä kun soittaa jotakin asteikkoja ja kuuntelee mihin se soitto menee niin itse ainakin pystyn soittamaan täysin sellaista musiikkia etten ole sitä mistään ennen kuullut.
Toki näin, mutta siis se mitä äänestä tulee mieleen on usein aiemmin opittu. Ei ehkä kaikki, koska geenit ja äänen fyysiset ominaisuudet, mutta esim. joku tietty intervalli siinä uudessa musassa saattaa esiintyä jonkun assosiaation takia.
Keskustelusta tuli mieleen tämä (musa alkaa 2 minsan kohalla):
Microtonal Guitar (Fixed Fret) - Tolgahan Çoulu
https://www.youtube.com/watch?v=iRsSjh5TTqI
Toisille kuulostaa epävireiseltä, toisille vireiseltä (väitetysti, heh). | |
Arkka: Toki näin, mutta siis se mitä äänestä tulee mieleen on usein aiemmin opittu. Ei ehkä kaikki, koska geenit ja äänen fyysiset ominaisuudet, mutta esim. joku tietty intervalli siinä uudessa musassa saattaa esiintyä jonkun assosiaation takia.
Keskustelusta tuli mieleen tämä (musa alkaa 2 minsan kohalla):
Microtonal Guitar (Fixed Fret) - Tolgahan Çoulu
https://www.youtube.com/watch?v=iRsSjh5TTqI
Toisille kuulostaa epävireiseltä, toisille vireiseltä (väitetysti, heh).
Ihan hauskan näköisiä nuo kitarat tuolla klipillä :)
Tottahan se on ettei sellaista musiikkia pysty luomaan joka ei toistaisi jossain määrin jo jotain olemassa olevaa melodiaa tai rytmiä. Ei tietenkään koko kappaletta tai improvisaatiota, mutta jos sitä soittoa pilkotaan pienempiin osiin.
Mistä sitten se kaikki tutun kuuloinen tulee tai miksi jotain juttuja soittaa improtessa on aina varmasti useista asioista kiinni.
Jonkinlaista toistoa tulee varmasti, vaikka se ei tietoista olisikaan. Tosin jos asteikko jolla soittaa on vaikka 6 täysin peräkkäistä säveltä ja puhutaan ihan länsimaisista sävelistä niin eipä sellaista musiikkia kauheasti missään kyllä kuule. Silti siinäkin on osia niin melodiassa kuin rytmissäkin joista tulee varmasti jotain jo entuudestaan soitetun musiikin kohtia mieleen.
Tuollainenkin asteikko on itsekseen soitettuna aivan toisenlainen kuin, että siinä olisi muita soittajia. Myös soitin vaikuttaa todella paljon ja sen viritys. Pianolla ei tällaisen soittaminen ole kovinkaan vaikeaa, mutta normaalivireisellä kitaralla jo huomattavasti haastavampaa.
Se on kyllä ihan mielenkiintoinen asia, mistä tuonne päähän kaikki rytmit ja jutut oikein tulee.
Itse tykkään soittaa aika paljonkin lattarirytmejä, vaikka en niitä kovinkaan paljoa muuten kuuntele. Jokaisella tuntuu olevan jo valmiiksi "ohjelmoitu" sinne päähän omat mieltymykset. Silloinkin kun soitetaan täysin "uutta" musiikkia ja se on selkeästi erilaista kuin soittajan kuuntelema musiikki. |  Pande
18.05.2015 16:56:05 (muokattu 18.05.2015 18:27:54) | |
|
Joskus 90 luvulla katsoin keskinkertaisen TV-elokuvan Confessions of a Sorority Girl (mikä lieneekään suomeksi). Elokuvan lopussa soiva kitarasoolo jäi lähtemättömästi mieleen, ja vaikutti suuresti siihen, että innostuin kitaraa soittamaan. Leffa ei mennyt tuolloin mihinkään talteen, enkä kuullut sitä ennenkuin nyt pari päivää sitten kun satuin löytämään sen Youtuben ihmemaailmasta.
https://www.youtube.com/watch?v=n_3Qct5R5dM&feature=youtu.be&t=1h13m0s
Nyt tuota samaa pätkää ei kuuntele ollenkaan samanlaisilla korvilla kuin silloin joskus. Soolon soittaa ilmeisesti Paul Viapiano. Musikaalisuuden kehittymistä tässä parinkymmenen vuoden aikana on varmasti tapahtunut, mutta toisaalta sitä samaa maagista inspiraation lähdettä tuosta on nyt turha hakea.
Tärkeintä musikaalisuuden kehittämisessä lienee motivaatio/inspiraatio soittaa ja opiskella musiikkia. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
