| Aihe: Musikaalisuuden kehittäminen/opettelu | |
|---|
|
Krice: En tiedä mitä sanoa tuohon, koska itse olen aina kuullut intervallit ilman opettelemistakin. Mutta jos se vaatii erikseen opettelua ja siinä vielä onnistuu niin se on varmasti ihan hyvä juttu.
Eli, sä pystyt opettelemaan korvakuulolla ihan minkä tahansa kappaleen minkä kuulet?
Aina voi yrittää. | |
silhouette: Eli, sä pystyt opettelemaan korvakuulolla ihan minkä tahansa kappaleen minkä kuulet?
Tähän mennessä en ole muulla tavalla kappaleita opetellut esim. omaa keikkailuani varten. Yritän silti pitää yllä edes jonkinlaista nuotinlukutaitoa, koska on siitäkin aika ajoin hyötyä. Jos tarvitset putkien mittauspalveluita, tsekkaa täältä. Jos komppilaput kiinnostavat, tsekkaa sivut täältä. |  silhouette
15.03.2015 16:49:47 (muokattu 15.03.2015 16:50:35) | |
|
Jucciz: Tähän mennessä en ole muulla tavalla kappaleita opetellut esim. omaa keikkailuani varten. Yritän silti pitää yllä edes jonkinlaista nuotinlukutaitoa, koska on siitäkin aika ajoin hyötyä.
Jos sulla on absoluuttinen sävelkorva, niin hyvä sulle, mutta kaikilla ei ole joten sitten sitä joutuu opettelemaan ja kehittämään ja hyvä tapa mun mielestä siihen on juuri tuo kappaleiden blokkaaminen korvakuulolla. Ja varsinkin mahdollisimman vaikeiden kappaleiden.
Aina voi yrittää. | |
Voin kuvitella Kricen reeniksellä selittävän toiselle kitaristille, että "vedä metsuri semmone diudiudiu tohon kohtaan."
Mutta joo, ei tule mieleen yhtään vähääkään mainetta saavuttanutta säveltäjää, joka ei ole osannut/ymmärtänyt teoriasta mitään tai osannut soittaa mitään instrumenttia. Vaihelu virkistää, sano Musti. Tai sitten päätti vitsailla kustannuksellani.
Elämän tarkoitus | |
Plokkaamalla oppii plokkaamaan, tekniikkaa harjoittelemalla oppii hallitsemaan instrumenttiaan, säveltämällä oppii säveltämään. |  Arms
15.03.2015 20:51:19 | |
|
Morjens,
Toivottavasti ei mene ihan aiheen vierestä. Itsekin plokkailen korvakuulolta hyvin pitkälti soittamani. Se on erittäin palkitsevaa, kun saa kappaleen haltuun sillä tavoin. Näin aloin tehdä jo hyvin varhaisessa vaiheessa soitto harrastustani. Ihan vain siitäkin syystä, että nettiä ei ollut ja tabulatuureihin ei varaa ollut. Aina kappaleet ei itselläni mene täysin oikein mutta niillä korteilla mennään, mitä on annettu.
Itselleni intervallien tunnistaminen on haastavaa. Esim. Duuri - asteikon neljäs ja viides ääni menee helposti sekaisin. Kappaleen sävellajia tunnistaessa välillä käy itselläni niin, että luulen/kuulen rinnakkaissävellajin olevan kappaleen sävellajina. Mutta korva kehittyy ja perus poppi ja rocki - kappaleiden plokkailu on kohtalaisen helppoa, kun plokkailua on vuosia tehnyt.
Kävin reilu vuosi sitten Tomi Paldaniuksen järjestämän Play What You Hear -kurssin. Tuo kurssi oli itselleni todella hyödyllinen ja korvia avaava. Opin paljon teoriaa ja nimenomaan käytännön kautta, joka sopii minulle hyvin. Opin myös keinoja, joilla rajata halutun kappaleen sointuja sävellajin tunnistamisen kautta. Kaikki tämä itselleni uutta, koska teoriasta en paljoakaan tiedä. Kurssi auttoi itseäni saamaan kappaleen haltuun nopeammin ja helpommin. Vaikeat ja monimutkaiset kappaleet on edelleen yhtä vaikeita itselleni.
En nyt tiedä mihin tällä olin menossa mutta kerroinpahan omista kokemuksista :)
ja nimenselvennys | |
silhouette: Eli, sä pystyt opettelemaan korvakuulolla ihan minkä tahansa kappaleen minkä kuulet?
En ihan vaikeimpia, mutta niissähän tulee jo soittotaitokin vastaan. Kappaleiden opettelua muuten edistää teorian osaaminen ja kokemus esim. tietynlaisesta musiikkityylistä. Ja vaikka nykyisin koen kappaleiden opettelun aika turhana niin on siitä aina hyötyä. | |
Ehkä tää tuliki jo täällä, mutta siis opettele monipuolisesti soittaan sellasia juttuja joista ite tykkäät. Sitten voi yhistellä niitä elementtejä sellaisiksi jutuiksi, jotka sun mielestä kuulostaa hyviltä.
Eiköhän se musikaalisuus oo ihan puhtaasti vaan sitä, että oot innostunu musiikista ja valmis tekeen kovasti töitä musiikin eteen. Toki niillä synnyinlahjoillaki voi olla jotain tekemistä, mutta mielestäni suurin syy siihen, miksi jotkut eivät ole musikaalisia on vain se, että ne on laiskoja, eikä jaksa tehdä töitä.
Toinen syy on se, että niitä ihmisiä ei oikeasti kiinnosta musiikki vittuakaan ku ne vaan alko soittaan kitaraa siksi ku ne näki jollain videolla ku funtwo veti siistin soolon ja sit aattelivat, että hei mustaki tulee siisti jätkä ku alan soittaan kitaraa. They're not wrong. :D
The secret to creativity is knowing how to hide your sources. -Albert Einstein | |
Ehkä inasen offtopic kitaransoittoalueelle, mutta musikaalisuudestahan tässä keskustellaankin:
Painin itse säveltämisen kanssa jatkuvasti. Mulla on paljon ideoita mitä kasailen kuultavaan muotoon Guitar Prolla, mutta ne ovat vain irtonaisia 4 - 20 tahdin pätkiä - introa, kertsiä, jne jne. Tietotaito riittää musiikin luomiseen, mutta kokonaisuuksien kasaaminen eli varsinaisten biisien tekeminen on hankalaa. Tämä on vissiin vain treenikysymys, mutta kun ensin pitäisi päästä jotenkin alkuun.
Välillä vähän harmittaa, kun kuitenkin 12 vuotta jo harrastamista takana eikä oikein mitään konkreettista ole syntynyt. Ja vaikka lähtökohdat harrastukseen on ns. terveet, eli halu toteuttaa itseään ja tarkoitus on että matskua tehdään itselle eikä muiden miellyttämistä varten, on silti hieman kiusallista kun ihmiset haluaisivat nähdä millaista musaa teet eikä sulla ole näyttää yhtään mitään.
Olen miettinyt että olenko sittenkään musikaalinen ollenkaan ja olenko tässä ihan väärällä alalla, mutta aikaansaannokset puhuvat sen puolesta että potentiaalia pitäisi kyllä löytyä. Motivaationkin olen kyseenalaistanut, mutta en usko että olisin jaksanut pysyä harrastuksen syrjässä kiinni näin pitkää aikaa ja hakata monta tonnia kitarakamoihin ellen olisi koko ajan ollut ihan varma että tästä tulee vielä jotain. Enkä oikein usko sitäkään että yrittäisin saada ihan liian vaikeaa materiaalia aikaan, koska kolmen soinnun punkkibiisin ja puolituntisen progerunkkauksen loihtiminen on yhtä hankalaa. Jälkimmäistä en ole oikeasti kokeillut.
Pännii kun ei oikein tiedä mistä kenkä puristaa. |  Jzci
07.04.2015 21:44:29 | |
|
Painin itse säveltämisen kanssa jatkuvasti. Mulla on paljon ideoita mitä kasailen kuultavaan muotoon Guitar Prolla, mutta ne ovat vain irtonaisia 4 - 20 tahdin pätkiä - introa, kertsiä, jne jne. Tietotaito riittää musiikin luomiseen, mutta kokonaisuuksien kasaaminen eli varsinaisten biisien tekeminen on hankalaa. Tämä on vissiin vain treenikysymys, mutta kun ensin pitäisi päästä jotenkin alkuun.
Kokeile huviksesi säveltää joku valmis kokonaisuus välittämättä yhtään siitä onko lopputuloksessa mitään järkeä. Sen sijaan että pyrkisi tekemään jotain suurta taideteosta, niin kyhää vain jotain ilman sen suurempaa itsekritiikkiä. Suurin ongelmahan yleensä on nimenomaan se, että alkaa niin kriittiseksi itseään kohtaan että homma ei etene mihinkään, ja lopputuloksena on lähinnä turhautunut olo. Sitten jos biisistä saa rakennettua edes jonkinlaisen kokonaisuuden, on lopputuloksen tarkasteleminen, ja sitä kautta muokkaaminen, huomattavasti helpompaa kun käytössä on edes jonkinlainen suuntaa antava kokonaiskuva sellaisen levällään olevan paketin sijaan. Ja jos lopputulos ei miellytä, niin mitä sitten? Ei muuta kuin uusiksi. Kun tuota harrastaa niin kyllähän siinä ihan huomaamattaankin kehittyy. Ja vielä se tärkein ja ilmiselvin, kuuntele musiikkia ja varasta kaikki ideat mitkä irti lähtee! | |
Crimsomnia: Ehkä inasen offtopic kitaransoittoalueelle, mutta musikaalisuudestahan tässä keskustellaankin:
Painin itse säveltämisen kanssa jatkuvasti. Mulla on paljon ideoita mitä kasailen kuultavaan muotoon Guitar Prolla, mutta ne ovat vain irtonaisia 4 - 20 tahdin pätkiä - introa, kertsiä, jne jne. Tietotaito riittää musiikin luomiseen, mutta kokonaisuuksien kasaaminen eli varsinaisten biisien tekeminen on hankalaa. Tämä on vissiin vain treenikysymys, mutta kun ensin pitäisi päästä jotenkin alkuun.
Mä teen kanssa biisit guitar prohon "valmiiseen" muotoon ennen kuin bändin kanssa treenataan kappale. Ohjelmana hyvä apuväline tehdä biisejä. Mulla biisin teko alkaa siten, että riffittelen kitaralla menemään, mitä päähän juolahtaa. Kun riffi alkaa tulla usein soitettua päivästä toiseen, alan rakentelemaan siitä kappaletta ja yhdistelen riffejä toisiinsa. Joskus niistä tulee kokonaisia kappaleita, mutta suurimmaks osaksi ne jää kesken, kun ei niistä sittenkään saa itseään tyydyttävää kappaletta rakennetuksi.
Mulla oli aluksi vähän sama ongelma kuin teikäläisellä, kun riffin perään soittaa toisen riffin, se kuulostaa irralliselta eikä siten mukamas sovi. Oma riffikynä kehittynyt siihen suuntaan, että riffit elää. Joten riffillä saattaa olla montakin variaatiota ja variaation jälkeen siirrytään seuraavaan osioon tai riffi onkin esimerkiksi kahdeksan tahdin pituinen yms. kuitenkin sillä tavalla ettei mene progekikkailuksi. Tällä tyylillä riffit elää ja musiikki elää eikä ole niin kahlittuna max kahden tahdin kestävään riffin muotoon. Tästä mulla on vaan tullut uusi ongelma, kun biiseistä tulee herkästi pitkiä, kun välillä olisi tarkoitus tehdä nopeahko kappale.
Jos raskaammasta musiikista tykkää, tässä olis vähän tuosta mun riffiajattelusta esimerkkiä
Bändi Melechesh ja kappale Enki Divine Nature Awoke
https://www.youtube.com/watch?v=1gdfQbnxGQw
in särö we trust | |
Ambitus: Plokkaamalla oppii plokkaamaan, tekniikkaa harjoittelemalla oppii hallitsemaan instrumenttiaan, säveltämällä oppii säveltämään.
Tämä vahvasti.
Jos haluaa oppia tekemään parempia biisejä niin paras konsti on yksinkertaisesti tehdä paljon biisejä. | |
Mutta jos se oma soitto pyörii kolmen riffin ympärillä, niin ei ne sävellyksetkään tule olemaan paljon sen kummempia.
The secret to creativity is knowing how to hide your sources. -Albert Einstein | |
Ianuarius: Mutta jos se oma soitto pyörii kolmen riffin ympärillä, niin ei ne sävellyksetkään tule olemaan paljon sen kummempia.
No ehkä ei mitään fuusiojazzia, mutta on kai biisinteosta aina hyötyä. Siinä vaiheessa soittoharrastusta, kun turhauttaa se, ettei se oma Nothing Else Matters -versio kuulosta yhtä hienolta kuin Metallican soittama, voi nauttia omien biisien soittamisesta ja väsäilystä. Paskojahan ne luultavasti silloin ovat, mutta soiton ilo säilyy - ja kun nauttii soittamisesta, kehitys on aina mahdollista.
"Just like anything, to sing, to sing/
To sing is a state of mind"
- Jackson C. Frank | |
Arkka: Tämä vahvasti.
Jos haluaa oppia tekemään parempia biisejä niin paras konsti on yksinkertaisesti tehdä paljon biisejä.
Juu... ei niiden tekeleiden tarvitse olla hyviä... tarpeeksi kun tekee, niin sekaan väkisin eksyy jotain toimivaa. Ja kun ei pidä rimaa tarpeettoman korkealla, läjän biisejä saa äkkiä kasaan.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Mä oon kyllä edelleen sitä mieltä, että jos haluaa oppia tekeen biisejä, niin opettelee soittaan ihan vitusti erilaisia biisejä.
Toi mitä te sanotte on vähän niinku että jos haluaa oppia kirjottaan kirjoja niin kirjottaa paljon kirjoja. Ei sillä opi paskaakaan. Pitää lukea ihan helvetisti, että oppii sanastoa ja ilmaisemaan omat ideansa mahdollisimman selkeästi.
Ei hyviä biisejä tehdä erehdyksessä. Hyviä biisejä tehdään niin, että alkaa tekeen hyviä biisejä. Jos et osaa tehdä hyviä biisejä, niin opettele soittaan lisää semmosia juttuja, joista tykkäät.
En mä nyt välttämättä sano, etteikö biisejä tekemällä oppis yhtään mitään. Kyllä sekin vaatii omanlaisensa tietotaidon kehittämisen, mutta kyllä se on se sanavarasto, mikä ratkasee, että mitä pystyy sanomaan.
The secret to creativity is knowing how to hide your sources. -Albert Einstein |  mpekkanen
10.04.2015 10:21:11 (muokattu 10.04.2015 12:58:19) | |
|
Yksi asia joka voi auttaa on sellainen, että menee hieman sen itselle tutun musiikin ulkopuolelle ja yrittää opetella myös sellaisia asioita.
Kaikenlaisien skaalojen treenaminen on myös hyväksi. Tällä en kuitenkaan tarkoita mitään monotonista edestakaisin hinkausta vaan soitetaan "musikaallisesti" niillä skaaloilla ja tehdään vaikka erilaisia biisejä 3-4 samanlaisella skaalalla, mutta eri sävelistä.
Myös erilaisten coverbiisien opettelusta on hyötyä. Niitäkin voi opetella monen tyylisestä musiikista.
Kitaran virittäminen erilaisiin avoimiin vireisiin ja soittaa niillä jo niitä tuttuja biisejä. Vireen muuttuessa myös kappaletta joutuu väkisin tarkastelemaan hieman uudesta kulmasta ja siitäkin voi olla apua uusien ideoiden kanssa.
Yrittää tehdä vaikka jokaisesta tyylilajista yhden biisin. Vaikka ei niin siitä musiikista pitäisikään niin tämä ei välttämättä ole ihan niin helppo kuin luulisi. Siis säveltää ihan oma Blues kappale tai country, tango, perus rokki tai vaikka reggae biisi jne.
Korvakuulolta voi myös opetella soittamaan vaikka ihan helppoja melodian pätkiä. Ei kenenkään tarvitse mitään nopeita sooloja soitella vaikka olisi soittanut kitaraa jo hieman kauemminkin.
Kokeilla soittaa kitaralla vaikka samoja melodioita joita soitetaan muilla soittimella kuin kitaralla.
Muidenlaisten kielisoittimien kuin kitaran soitto voi myös avata hieman niiden tuttujen biisien toisenlaisia soittotapoja.
Kappaleista voi niiden sountujen avulla tehdä erilaisia sovituksia tekemällä ne soinnut joksikin skaaloiksi ja näin soittamalla omia "jazz-sovituksia".
Monenlaisien kappalerakenteiden tekemistä. Homman voi aloittaa vaikka tekemällä 3 soinnun jazz/blues kappaleen ja siihen välikohdan. Vaihtoehtoja on jo siihen aika paljon ja kappaleen rakenteita voi itse kokeilla erilaisia ja mennä hyvinkin vaikeaan jos haluaa.
Yrittää tehdä jonkun jutun mahdollisimman yksinkertaisesti. Ottaa jonkun suosikkibiisinsä ja miettii mitä kaikkia sointuja siinä on. Mikä melodiassa ja rytmissä on ihan olennaisen tärkeää ja yrittää tehdä siitä mahdollisimman pelkistetty versio. Tämä voi olla paljonkin vaikeampaa kuin mitä voisi luulla.
Soittaa aina rytmissä. Musiikki alkaa rytmistä ja hienoinkaan tiluttelu ei kuulosta miltään jos se tökkii ja soitto ei pysy rytmissä. Rytmi on siis soiton ja sen kuuntelemisen kannalta ihan tärkeimpiä asioita.
Uskoa itseensä. Antaa muiden kitaristien soittaa mitä ne soittaa ja muistaa ettei soittaminen ole mitään kilpailua. Kenenkään ei tarvitse olla maailman paras tai muutenkaan teknisesti tajuttoman taitava. Toki soittamalla kehittyy, mutta tekniikka ja nopeus ei ole soittamisessa tärkeintä.
Muistaa pitää hauskaa ja soittaa sellaista musiikkia jota on jotenkin luonnollista soittaa. Se voi olla täysin erilaista kuin se musiikki mitä itse tykkää kuunnella. Etsiä samoista jutuista kiinnostuneita soittajia ja tehdä musiikkia heidän kanssa.
Bändin kannattaa myös tehdä pieniä tavoitteita. Keikalla pääseminen, demon tekeminen, oman levyn tekeminen jne.
Voihan sitä unelmoida vaikka millaisesta maailman tähteydestä, mutta pääasia on kuitenkin se, että tekee sitä mistä itse tykkää ja jos siitä joku muukin innostuu niin se on vain plussaa. Jalat maassa kuitenkin.
Kannattaa myös kuunnella monipuolisesti musiikkia. Muitakin soittimia kuin pelkästään kitaralla tehtyjä. Musiikkia tehdään joka puolella maapalloa ja sieltä löytyy todella paljon sellaista jota ei radiosta kuule.
Suurin osa varmaan kaikenlaisesta ja tyylisesta musiikista on huonoa, mutta sieltä voi löytyä todella hyvääkin kamaa kun viitsii nähdä hieman vaivaa.
Monesti musiikin soittaminen ja siinä kehittyminen on oikeastaan aikamatka menneeseen ja jossain vaiheessa saattaa huomata, että jo kauan aikaa sitten on soitettu todella hyvin. Ei kannata jämähtää tiettyihin asioihin.
Nämä oli vain minun mielipiteitä. Ei siis mitään oikeita totuuksia ja jokainen voi ja saa treenata miten itse haluaa. Myöskin saa kuunnella sellaista musiikkia kuin mistä itse tykkää.
Tabulatuureistakin voi opetella tai katsoa&opetella youtube pätkiä jos niin haluaa. Pääasia on kuitenkin, että soittaminen on hauskaa. Soittotuntejakin voi ottaa jos niin haluaa.
Jokainen hyvä soittaja on myös treenannut satoja tai monesti tuhansia tunteja. Kuitenkin kun soittamista tykkää, niin ei sillä ole mitään väliä ja kiire tuskin on muutenkaan mihinkään :)
E: Jos säveltäminen on jo tuttua, niin sellaistakin voi kokeilla että yrittää säveltää mahdollisimman huonon kappaleen.
Se ei ole myöskään ihan niin helppoa kuin luulisi. Jos tosiaankin on selvää mitä säveltäminen tarkoittaa ja säveltää uutta omaa materiaalia. Kaikkien kappaleidenhan tulisi olla myös sellaisia, että niitä voi soittaa muillakin soittimilla kuin pelkästään kitaralla.
On sitten ihan erikseen teokset jotka on sävelletty tietylle soittimelle tai tietyille. Esimerkiksi pianolle tai sellolle ja kahdelle viululle jne. | |
Ianuarius: Mä oon kyllä edelleen sitä mieltä, että jos haluaa oppia tekeen biisejä, niin opettelee soittaan ihan vitusti erilaisia biisejä.
Toi mitä te sanotte on vähän niinku että jos haluaa oppia kirjottaan kirjoja niin kirjottaa paljon kirjoja. Ei sillä opi paskaakaan. Pitää lukea ihan helvetisti, että oppii sanastoa ja ilmaisemaan omat ideansa mahdollisimman selkeästi.
Paino toivottavasti sanalla "vähän" :)
Oon samaa mieltä siitä, että kannattaa opetella vitusti erilaisia biisejä, tai ainakin sellasia jollaisia haluaa tehdä. En kieltänyt tai kiellä ton merkitystä. Meikä analysoi koko ajan uutta musaa ihan paperilla. Pointtina oli se, että tekemistä ei korvaa mikään, koska biisinteko on niin henkilökohtainen prosessi, että siihen liittyy paljon asioita, joita ei muilta opi. Kaikki se, että miten musaansa kuuntelee, miten kuunnella kokonaisuuksia, miten yksityiskohtia, mistä lähtee liikkeelle, mitkä on ne omat sudenkuopat, mikä tyypillisesti sopii omaan korvaan, miten kuunnella objektiivisemmin, miten oma suhtautuminen biiseihin muuttuu ajan myötä, millanen työympäristö, rutiini ja workflow toimii jne.
Se on sellasta itsetutkiskelua, että millanen prosessi toimii itselle, ja tuossa kohtaa on matskun määrä asia, josta on ainakin mulle ollut hyötyä. Asiat oppii puolivahingossa ahaa-elämyksien kautta ja silloin myös pysyvät mielessä. Samalla mielentila pysyy sellasena, että uutta musaa kuunnellessa on vastaanottavainen niille uusille ideoille. Tähän liittyy myös se tekemisen ilo.
Sillä tekemisellä myöskin usein löytyy se konkreettinen tarve sit opiskella joku asia, vaikkakaan en todellakaan väitä, että opiskelu pitäisi aina lähteä tarpeesta. Musassa homma menee varmaan useimmin toisinpäin; kuulee uuden biisin tms. ja siitä tulee sit osa omaa tekemistä.
Me ollaan yhtä mieltä siitä, että sanasto on tärkeää, mutta pitää myös muistaa kuuluisa sananparsi "writers write". Kirjailijoilta varmaan yleisin neuvo on se, että kirjoita enemmän.
Se on sit eri asia, onko hyötyä kirjoittamisasiaa näin perin pohjin puida kun kyseessä on henkilökohtainen ja aika abstrakti asia. Mitä tulee sanastoon ja muihin työkaluihin, niin niistä on käytännöllisempi keskustella Internetissä ja täten ehkä enemmän hyötyä. Sen takia töksäytin asian lyhyesti selittelemättä. Jos siitä sai kuvan, että kiellän opiskelun merkityksen, niin se ei ollut tarkoitus. Mun argumentti on puhtaasti se, että tekemistä ei korvaa mikään, ei se, että tekemisen pitäisi olla ainoa askel eteenpäin. | |
Jep. Biisejä oppii tekemään ainoastaan niitä tekemällä. Erilaisten musiikkikappaleiden kuunteleminen ja analysoiminen on paljon oleellisempaa kuin että pitäisi opetella (teidän sanoin) vitusti niitä. Miksi tuhlata aikaa opettelemaan muiden biisejä kun sen ajan voi käyttää hyödyllisemmin omaan tekemiseen.
En ihan allekirjoita tuota, että "päätetään kirjoittaa hyvä biisi". Tuskin nyt kauhean monella on sitä taitoa, että päättää tehdä hitin ja ekalla yrityksellä tulee nappiosuma. Ja toisaalta oma, omaan korvaan paras biisi ikinä, voi olla kuulijoiden mielestä huonoin aikaansaannoksesi.
Itse kirjoittelen riffejä lähes päivittäin. Edelleenkään en koske soittimiin vaan koneella suoraan Guitar Prolla. Suuri osa on täyttä skeidaa tai muuten vainrankan muokkauksen tarpeessa. Osa päätyy kokonaisiksi biisiksi, joista sitten valkkaan omaan korvaan parhaat mitkä tehdään. Loput sitten jää mappiin ö. Ehkä niitä käyttää joskus, ehkä ei, mutta tuli tehtyä ja niistä sitä sitten oppii tekemään ja välttelemään vanhoja virheitä.
Tuossa pari kk takaperin mua pyydettiin tekemään tausta biisiin yhdelle julkkishepulle. Semmoista eurodance jumputusta. Paskahan siitä tuli mun mielestä, mutta se oli mitä esittäjä tahtoi. Olikin kysellyt että "onko tää joku alan ammattilainen kun on niin hyvä?", johon heppu joka nauhoitti laulut kommentoi että "joo, soitellaan samassa sankarihevibändissä eikä se oo koskaan tehnyt tämmöistä" :D
Enpä tosiaan ollut opetellut _vitusti_ eurodance biisejä. Riitti ne 90-luvun muistot ihan hyvin. Pirun hauskaa oli kyllä tehdä. Ja ei se nyt oikeasti niin paska ollut =)
Ianuarius: Mutta jos se oma soitto pyörii kolmen riffin ympärillä, niin ei ne sävellyksetkään tule olemaan paljon sen kummempia.
Kyllä aika monessa hyvässä biisissä kolmella riffillä pärjätään. |  Krice
10.04.2015 16:15:10 (muokattu 10.04.2015 16:16:05) | |
|
Ianuarius: mutta kyllä se on se sanavarasto, mikä ratkasee, että mitä pystyy sanomaan.
Tuo kuulostaa ihan siltä kuin musiikkia tehtäisiin kuuntelemalla kappaleita ja ottamalla niistä pätkiä, ja mitään ei voisi luoda omasta päästään eli "sanavarasto" on vain niin laaja kuin mitä on kuunnellut musiikkia. Väittäisin, että ei se ole ihan noinkaan vaan musiikki koostuu yksinkertaisemmista osista. Itse asiassa luovuus voi kärsiä jos vain kopioi sitä mitä on kuunnellut. Sehän on tuottanut erilaiset genret, joista ainakin osa on aika rajoittuneita. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
