Aihe: Soiton lopettaminen | |
---|
|
Tauko "puhdistaa" ja on jopa suotavaa toisinaan, vaan moni unohtaa sen tärkeyden. Noin muuten, jos genret ja ne jutut joita aiemmin olet soittanut "tökkivät", niin oletko kokeillut tehdä esim. omia biisejä ja vaikkapa nauhoittaa niitä. Itse olen löytänyt suolan siitä (toki bänditoiminta se ydin myös). "If you want heavy metal, listen to John Lee Hooker, listen to that motherfucker play. Thats heavy metal. Thats armour"! - Keith Richards | Skeletor_ 26.02.2018 03:28:45 (muokattu 26.02.2018 03:46:22) | |
|
Soittaminen on ajottain hauskaa välipäivien jälkeen mut jokin tökkii nyt pahasti. Alkuvuosien palo on kadonnut.. Kitaroita.. räkkikamoja on helvetin paljon mut ei raskis myydä. Lisäksi vituttaa bänditoiminnassa laulajan kummallinen valtapolitiikka. En taida olla ensimmäinen joka on tunnistanut narsistin piirteet bändissä. Se on vaan niin vitun perseestä. En ole itsekkän ihan helpoin ihminen mut jotain rajaa sentään. Olen vastuussa äänityksistä ja miksausista mutta hänen mielestään kaikki on paskaa. Kitarointi tuntuu sentään kelpaavan ajottain. Yllättäen rummut ja kitarat ovat liian kovalla miksauksissa mut tykkään itse tosi paljon luomusoundista ja että rummut kuuluvat ja vievät biisiä eteenpäin. Kaiken soitannan pitäisi olla kuin haamuna takana laulajan mukaan. En myöskään tykkää vääntää samplea joka väliin kun hyvin soivat rummut riittävät. Nämähän saisi helposti taka-alalle himmailemaan mut olen fanaatikko soundien suhteen. En haluaisi laittaa timeä täysin kohdalleen kun rumpalin tekemä panostus kuolee. lmeisesti luomusoundit vs. nykyajan pahvilaatikkosoundit ei kalistele samoilla areenoilla. Olen tehnyt helvetin monta miksausta.. Kelpaisi muille bändiläisille mut ei ikinä laulajalla saatana. Laulajan kommentti: Näillä soundeilla ei tehdä bisnestä. Otan asian rauhallisesti mut makuasioita on vaikea lähteä muuttamaan. Ilmeisesti pitäisi olla munatonta radiohuttua josssa ei tarvitse kuin kuunnella. Lisäksi biisit pitäisi pahoinpidellä armottomalla lyttäämisellä.. Olenko vanhan aikainen? Vituttaa kun vuodesta toiseen tätä paskaa. Tämmöistä se on elo nyt pohjolassa. Kohtalotovereita? Perheen kanssa menee hyvin ja lapset pieniä. Taidan jäädä koti-isiksi. Olenpahan kotona lasten luona. Ehkä pitäisi suunnitella uran vaihtoa. Olen myös toisessa bändissä jossa näkemykset kohtaavat. Toiminta on hyvin hidasta oikeiden töiden takia. Ehkä tämä pitää kiinni kitarassa.. Mut.. Skeletor_. Matalien vireiden fanittaja. Joskin välillä pitää ottaa maisteluja muustakin musasta. | |
Skeletor_: Vituttaa kun vuodesta toiseen tätä paskaa. Tämmöistä se on elo nyt pohjolassa. Kohtalotovereita? Joo, toki osin eri syistä ja erilaisissa kuvioissa, olen 60v vanha pieru, 40 vuotta keikkailua enemmän ja vähemmän ammattimaisesti, nyt keikkaa on niukasti ja niitäkään vähiä ei jaksaisi aina tehdä jos ja kun on ollut sellasia kuvioita missä homma ei vaan toimi. Soittaminen sinänsä on kivaa, elämäntavaksi sitä voisi kai kutsua, narsistien kanssa toimiminen ei vaan ole mun juttu. Yks bandikaveri lanseerasi aikoinaan termin lauluhölmö, toimii aika monen ns pystysolistin kohdalla, näillähän ei ole useinkaan minkäänmoista soittajataustaa eli pelimannihenkeä, ovat ihan oma lajinsa kyllä. Ei tietty kaikki, mutta kyllä se narsimi monen kohdalla on tullut havaittua. Perheen kanssa menee hyvin ja lapset pieniä. Taidan jäädä koti-isiksi. Olenpahan kotona lasten luona. Ehkä pitäisi suunnitella uran vaihtoa. Mä olin aikoinaan 2 vuotta poissa keikoilta ja koti-isänä, totaalinen väsyminen kapakkakeikoista, keikkamäärä n. 17/kk keskiarvo, soitto loppui siinä kohtaa kuin seinään kuin myös musan kuuntelu himassa, kahteen vuoteen tein pari tuurauskeikkaa. Lapset ovat pieniä vaan sen lyhyen aikaa, nauti siitä kun vielä voit, soittaa voi siinä sivussa vaikka vaan himassa, mukuloitten kaa musisoiminen on todella nastaa, ite tein biiseja nuorimman likan kaa, se tais olla 3-4 vuotias, soiteltiin ja laulettiin niitä näitä ja väänsin niistä sitten jonkinmoisia biiseja tietsikalla. Hienoja muistoja. Olen myös toisessa bändissä jossa näkemykset kohtaavat. Toiminta on hyvin hidasta oikeiden töiden takia. Ehkä tämä pitää kiinni kitarassa.. Mut.. Vaikeita valintoja mutta pakko tehdä, miksi kiusata itseään kuviossa joka vaan vituttaa? Mulla on tosiaankin vähän sama tilanne, pitäs soittaa duokaverille että en jaksa enää tuota touhua, mestat on pääosin paskoja (pubeja akustisella duolla, suomipoppia yms), nyt on tullut sitten kaljottelu kuvioihin ja mä hoidan kuljetukset + kamat, vaikka keikka menisikin joten kuten (ei mennyt viime lauantaina) ei vttu jaksa näillä kilometreillä kuunnella sitä kännisen jankutusta kotimatkalla, kusitaukoineen. Narsisti alkoholisti on tietty pahin mahdollinen yhdistelmä työkaverina, on sitten kyse mistä vaan duunista. Mun ongelma on tietty se että ei ole muuta duunia, ei koulutusta mihinkään, joitakin satunnaisia tuurauksia tanssigenressa ja sitten tuo varsin epämiellyttävä pubikuvio. Piristävää on ollut se että saanut tehä joitain tuurauksia nuoremman polven kovien soittajien kanssa, on joutunut tai paremminkin saanut treenata uusia biiseja ja soittamisessa on ollut haastetta, dokailevien kollegoiden lisäksi se pahin juttu mikä soittohommissa alkaa tökkimään on vääränlainen rutiini joka tulee siitä että pyörii liian kauan samoissa kuvioissa. Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | |
Kokoajan mietin että pitäiskö mun heittää soitto pois. Ainaki bändissä. Se päästäis itteni vapaaksi siitä paineesta joka tulee kun "pitää" tehä biisejä ja lähtä reenikselle soittaan niitä ja sitte taas kotona yötämyöten koittaa tehä uusia ralleja kun päivällä en ehdi. Myisin treenisvahvarin ja ylimääräiset kitarat ja kamppeet, säästäisin vain kitaravanhuksen joka on kulkenut mukana lähes alusta asti. Oisinko sitte vapaa? En tiiä, sillon ku homma toimii niin kaikki nuo ajatukset häipyy hetkeksi mutta se tulee aina takasi. Uskon että edes puoli vuotta vois tehä itelle hyvää, tai sitte se venähtää vuosiksi. Ehkä se pitää koittaa.. Luulen että aloittajalle kans tauko tekis hyvää, se saattais puhdistaa ilmaa ja ehkä löydät uuden innostuksen tarttua kitaraan joskus, kun se tuntuu oikealle. Vanhat maneerit, jos niitä on sulle pinttynyt mieleen, vois kadota. Sää kyllä oot aika monenlaista soittanut että ehkä sulla ei semmosta perusjargonia jäänyt.. | |
Onneksi palkka tulee muusta kuin soittamisesta. Vaikuttaa aika paskalta uravalinnalta tuo soittaminen. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
LaMotta: Onneksi palkka tulee muusta kuin soittamisesta. Vaikuttaa aika paskalta uravalinnalta tuo soittaminen. Sun kommentti soiton lopettamisesta ja eppu normaalista oli parhautta, se kosketti syvästi! | |
Kylyma: Sun kommentti soiton lopettamisesta ja eppu normaalista oli parhautta, se kosketti syvästi! Thängjyy Thängjyy. On ilo palvella. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
Ei kannata lopettaa. Kannattaa pitää taukoa. Ja Sitten kun on oikea tilanne. Ja joku soittaa väärin Voi huutaa: Pojat Perkele! Antakaas kun setä näyttää!:!:!:! Santerilla ei ole edes pankkitiliä. Hän ei halua olla rahan kanssa tekemisissä enää lainkaan. | |
Vähän samanlaisia fiiliksiä itelläkin ajoittain. Tuntuu ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä operoimaan näissä hommissa sillä tasolla että voisi toteuttaa itseään just sillain kuin haluaisi. Enkä puhu nyt mistään äärettömän teknisestä tiluspedeilystä tai että sen musiikin pitäisi olla jotain akateemista leuhkimisprogea ja snobien rinkirunkkausmateriaalia, vaan että kama olisi soitto- ja musiikkiteknisesti ihan ok-tason salonkikelpoista settiä. Tänä vuonna tulee 15v täyteen kitaran nypläämistä, ja tuntuu että painin yhä samojen ongelmien kanssa kuin 10v sitten, olen ihan paska, ja että muut ovat kiihdyttäneet kehityksessä ohi valovuosien päähän. Yhden puoliammattilaisen kaverin kanssa duunattiin kerran jokin parin minuutin pikkuprojekti, ja kokemus oli erittäin silmiä avaava - joskaan ei hyvässä mielessä. Mun tatsi on vissiin ihan paska, taimi on vähän niin ja näin, ja piljoona muuta tollasta pikkuasiaa. Lähinnä osuin oikeisiin nuotteihin, melkein kaikessa muussa oli jotain viilaamista. Ongelma on se, että kaikki on mulle itselleni kuulostanut ihan hanskassa olevalta, ja mulla ei näemmä ole minkäänlaista kykyä tai näköalaa hahmottaa että mitä teen väärin tai että missä olisi parantamisen varaa. Ei hirveästi motivoi kun havaitsee tällaisia perustavanlaatuisia puutteita reilun vuosikymmenen soittamisen jälkeen. Itseluottamus omaan soittamiseen mureni tuossa tapauksessa täysin, ja olen sen jälkeen lähinnä nypläillyt synaa, kun sen kanssa kaiken voi ohjelmoida eikä tartte itse osata soittaa. Mulla on kitarakamoissa monta tuhatta euroa rahaa kiinni koska rakastin harrastusta yli kaiken ja gasittelu vei mennessään, mutta investointi edes uusiin kieliin on tuntunut jo pitkän aikaa rahan tuhlaukselta koska mullehan on ihan sama missä kunnossa ne on - soitan kuitenkin päin persettä ja huonosti siitä huolimatta. Kamojen realisointi rahaksi on pyörinyt mielessä pitkään. Valtaosan elämästä vaivannut vakava-asteinen masennus ei sekään varsinaisesti ole auttanut ajattelemaan positiivisesti. Mulle olisi jonkun pitänyt opettaa soiton alkuaikoina rajojen puskemisen ja venyttelyn tärkeys. Olen aina pääasiassa soitellut kaikkea helppoa ja hauskaa, ja skipannut vaikeat osuudet sen sijaan että olisin keskittynyt sahaamaan niitä hankalia riffejä. Pari kertaa kylläkin tein juuri näin, mutta en tunnistanut tavoittelevani kuuta taivaalta ja yritin opetella tasooni verraten aivan liian vaikeaa matskua, ja eihän siitä mitään tullut. Kävin kerran soitonopettajalla tarkoituksena nimenomaan saada näköalaa tekniikan treenaamiseen, mutta opettajaksi sattui jokin wanhan liiton mies joka tiesi sen Ainoan Oikean tavan opetella soittamaan kitaraa, pyyhki perseensä mun tekniikkareenitoiveillani, ja aloitti selittämään teorian alkeita. Olen helvetin ujo ja epävarma muutenkin, ja minkäänlaisen yleisön - edes opettajan - läsnäollessa tärisen ja hikoilen kohtuuttomasti ja siten mieluummin en soita mitään, mikä ei sinänsä innostanut jatkamaan opetusta. Plus mun kuulomuistini on aivan olematon ja kaikki mikä meni korvasta sisään valui toisesta ulos, joten tarvitsisin muutenkin vähän eri tyylin opetusta jos haluan sisäistää jotain. En haluaisi myydä kamoja ja luovuttaa, ja pieni positiivinen kipinä treenaamiseen ja tulosten saamiseen kytee yhä jossain, mutta homma on pitkän aikaa aiheuttanut lähinnä masennusta ja vitutusta. Mutta niin aiheuttaisi luovuttaminenkin, joten en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. | |
Crimsomnia: Vähän samanlaisia fiiliksiä itelläkin ajoittain. Tuntuu ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä operoimaan näissä hommissa sillä tasolla että voisi toteuttaa itseään just sillain kuin haluaisi. Enkä puhu nyt mistään äärettömän teknisestä tiluspedeilystä tai että sen musiikin pitäisi olla jotain akateemista leuhkimisprogea ja snobien rinkirunkkausmateriaalia, vaan että kama olisi soitto- ja musiikkiteknisesti ihan ok-tason salonkikelpoista settiä. Tänä vuonna tulee 15v täyteen kitaran nypläämistä, ja tuntuu että painin yhä samojen ongelmien kanssa kuin 10v sitten, olen ihan paska, ja että muut ovat kiihdyttäneet kehityksessä ohi valovuosien päähän. Yhden puoliammattilaisen kaverin kanssa duunattiin kerran jokin parin minuutin pikkuprojekti, ja kokemus oli erittäin silmiä avaava - joskaan ei hyvässä mielessä. Mun tatsi on vissiin ihan paska, taimi on vähän niin ja näin, ja piljoona muuta tollasta pikkuasiaa. Lähinnä osuin oikeisiin nuotteihin, melkein kaikessa muussa oli jotain viilaamista. Ongelma on se, että kaikki on mulle itselleni kuulostanut ihan hanskassa olevalta, ja mulla ei näemmä ole minkäänlaista kykyä tai näköalaa hahmottaa että mitä teen väärin tai että missä olisi parantamisen varaa. Ei hirveästi motivoi kun havaitsee tällaisia perustavanlaatuisia puutteita reilun vuosikymmenen soittamisen jälkeen. Itseluottamus omaan soittamiseen mureni tuossa tapauksessa täysin, ja olen sen jälkeen lähinnä nypläillyt synaa, kun sen kanssa kaiken voi ohjelmoida eikä tartte itse osata soittaa. Mulla on kitarakamoissa monta tuhatta euroa rahaa kiinni koska rakastin harrastusta yli kaiken ja gasittelu vei mennessään, mutta investointi edes uusiin kieliin on tuntunut jo pitkän aikaa rahan tuhlaukselta koska mullehan on ihan sama missä kunnossa ne on - soitan kuitenkin päin persettä ja huonosti siitä huolimatta. Kamojen realisointi rahaksi on pyörinyt mielessä pitkään. Valtaosan elämästä vaivannut vakava-asteinen masennus ei sekään varsinaisesti ole auttanut ajattelemaan positiivisesti. Mulle olisi jonkun pitänyt opettaa soiton alkuaikoina rajojen puskemisen ja venyttelyn tärkeys. Olen aina pääasiassa soitellut kaikkea helppoa ja hauskaa, ja skipannut vaikeat osuudet sen sijaan että olisin keskittynyt sahaamaan niitä hankalia riffejä. Pari kertaa kylläkin tein juuri näin, mutta en tunnistanut tavoittelevani kuuta taivaalta ja yritin opetella tasooni verraten aivan liian vaikeaa matskua, ja eihän siitä mitään tullut. Kävin kerran soitonopettajalla tarkoituksena nimenomaan saada näköalaa tekniikan treenaamiseen, mutta opettajaksi sattui jokin wanhan liiton mies joka tiesi sen Ainoan Oikean tavan opetella soittamaan kitaraa, pyyhki perseensä mun tekniikkareenitoiveillani, ja aloitti selittämään teorian alkeita. Olen helvetin ujo ja epävarma muutenkin, ja minkäänlaisen yleisön - edes opettajan - läsnäollessa tärisen ja hikoilen kohtuuttomasti ja siten mieluummin en soita mitään, mikä ei sinänsä innostanut jatkamaan opetusta. Plus mun kuulomuistini on aivan olematon ja kaikki mikä meni korvasta sisään valui toisesta ulos, joten tarvitsisin muutenkin vähän eri tyylin opetusta jos haluan sisäistää jotain. En haluaisi myydä kamoja ja luovuttaa, ja pieni positiivinen kipinä treenaamiseen ja tulosten saamiseen kytee yhä jossain, mutta homma on pitkän aikaa aiheuttanut lähinnä masennusta ja vitutusta. Mutta niin aiheuttaisi luovuttaminenkin, joten en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Ikävä kuulla huonoista kokemuksista. Itse kutakuinkin 9 vuotta soittaneena samaistun niin kitaran soiton ongelmiin kuin myös masennuksen ja ujouden kanssa taisteluun. Nyt viime vuodet mennyt kuitenki aikas hyvin. Mitä soittamiseen tulee niin vanha sanonta tulee mieleen matkan päämäärän sijaan nauttimaan itse matkasta kaikkine kommelluksineen. Hyväksi koen, että nyt tiedostat soittosi kehittämiskohdat, vaikka uskonkin, että vähättelet turhaksikin taitojasi. Kyllä meillä paskoillakin se soitto joskus kulkee itseään tyydyttävällä tavalla. Ja onnistumisen hetkiä toivottavasti saat edelleen. Taimi oli ja on vieläkin itselläni ongelmana, mitä koitan nyt ahkerasti kehittää. Tempo kun tykkää aina kiihtymään. Suosittelen metronomin ja loopperin kanssa treenaamaan eri tahtilajeja monella eri temmolla. Myös joku raikas tuulahdus uutta musiikkia voi auttaa löytämään tekemisen riemun. Etnisfuusiota tai keskiaikaista luuttumusaa kenties. Itselläni suurimman angstailun lopetti oman identiteetin löytyminen musiikin suhteen ja rohkeus soittaa mitä haluaa epäonnistumisista huolimatta. Myöskin olen lopettanut ajat sitten hampaat irvessä treenaamisen. Jos ei maistu niin ei maistu. Elämä on liian lyhyt tehdä asioita mitkä ei nappaa ja vielä vapaaehtoisesti. Soittoni muistuttaa seksielämääni.
Useimmiten lyhyitä sooloja ilman tunnetta. | |
Tauko on ihan hyvä, varsinkin jos soittelee jollain muulla sen aikaa, lukee teoriaa, kuuntelee uutta. Jos ei nappaa nekään niin sitten ihan jotain muuta. Väkisin soittelussa ei ole järkeä silloin kun soittaminen on harrastus. | |
Crimsomnia: En haluaisi myydä kamoja ja luovuttaa, ja pieni positiivinen kipinä treenaamiseen ja tulosten saamiseen kytee yhä jossain, mutta homma on pitkän aikaa aiheuttanut lähinnä masennusta ja vitutusta. Minusta tuollainen ajattelutapa, että pitäisi osata soittaa jollakin tietyllä tavalla tai tasolla ei välttämättä aina toimi. Joskus se voi toimia, jos henkilöllä on jokin toisenlainen motivaatio soittaa kuin musiikki, jonka tavallaan pitäisi olla se pääasia. Esimerkiksi kilpailuhenkisyys ei ole kovin hyvä juttu silloin jos ei ole lahjakkuutta tarpeeksi sinne tietylle tasolle pääsemiseen. Lisäksi soittamistakin voi harjoitella väärin jos sitä ei tarkastele musiikin vaan pelkän teknisen taidon kautta. | |
Krice: Minusta tuollainen ajattelutapa, että pitäisi osata soittaa jollakin tietyllä tavalla tai tasolla ei välttämättä aina toimi. Joskus se voi toimia, jos henkilöllä on jokin toisenlainen motivaatio soittaa kuin musiikki, jonka tavallaan pitäisi olla se pääasia. Mulla ei sinänsä ole ollut mitään tiettyä, tarkasti määriteltyä tasoa mielessä, että pitäisi tilutella 32-osia miljoonan tempolla tai että jokin kikkavitonen pitäisi osata soittaa täysin moitteettoman puhtaasti tms. Halusin toteuttaa sekä ilmaista itseäni ja julkaista matskua, ja olin aivan hyvillä mielin asian suhteen kunnes valkeni että mun soitossani on vielä paljon viilattava. Jos kuka tahansa kitaransoitosta mitään tietävä pystyy heti osoittamaan materiaalista asioita mitkä eivät ole kunnossa, en halua laittaa sitä mihinkään näytille omana hengentuotteenani, ja olla niin kuin kama olisi valmista ja paketissa. | |
Tämän ketjun aloittajana minun täytyy sanoa, että olen haudannut kauan sitten soittamisen lopettamisen ajatukset, nykyään on taas intoa ja halua soitella ja treenailla kitaraa, koskettimia ja bassoa hyvinkin ahkerasti ja uusilla tuulilla, olekoon se vaikkapa pieni esimerkki muille jotka ajattelevat soiton lopettamista, uutta intoa voi tosiaan aina löytyä uudelleen, varsinkin pienen paussin avulla. =) Aina voi yrittää. | Krice 24.03.2018 20:33:15 (muokattu 24.03.2018 20:37:35) | |
|
Crimsomnia: Halusin toteuttaa sekä ilmaista itseäni ja julkaista matskua, ja olin aivan hyvillä mielin asian suhteen kunnes valkeni että mun soitossani on vielä paljon viilattava. Se että kuulostaa nauhoitettuna huonolta ei vielä tarkoita sitä, että pitäisi laittaa pillit pussiin. Studiomuusikoita ei ole turhaan käytetty silloin kun on huomattu, että yhtyeen soittajat ei ole välttämättä kovin tarkkoja tai muuten hyviä soittamaan. Yleinen "ongelma" kitaristeilla on tarkkuus, toisaalta voisi melkein sanoa, että joskus se on ominaisuus ja liian tarkkaan soittaminen alkaa kuulostaa jo monotoniselta. Ajoitusta voi harjoitella mm. tutustumalla rumpujen soittamiseen. Ei tarvita kuin halpa harjoitusalusta ja kapulat, tai oikeastaan mikä tahansa rytmisoittimen tapainen. Sitten on vielä erikseen soundit silloin kun nauhoittelee. Itse huomasin varsin hilpeän seikan, että tulee soitettua omalla studio-setupilla liian kovaa (plektralla) jos keskialuetta ei ole korostettu reilusti. Jos soittaa liian kovaa niin soitosta tulee aika helposti kauheaa pärinää. | |
Krice: Se että kuulostaa nauhoitettuna huonolta ei vielä tarkoita sitä, että pitäisi laittaa pillit pussiin. Studiomuusikoita ei ole turhaan käytetty silloin kun on huomattu, että yhtyeen soittajat ei ole välttämättä kovin tarkkoja tai muuten hyviä soittamaan. Mistähän saisin vuokrattua yhden (1) kappaleen studiomuusikkoja tulemaan kotiini soittamaan mun kitaraosuuteni purkkiin? Mielellään ilmaiseksi, koska olen työtön jne. Puhumattakaan siitä ylpeys soittajana sotii vahvasti sitä vastaan että turvautuisi ulkoiseen apuun, en näe tuota realistisena vaihtoehtona. | LaMotta 24.03.2018 21:56:06 (muokattu 25.03.2018 13:34:11) | |
|
Saattaa se soitto jossain vaiheessa elämää väliaikaisesti loppuakin. Sitten taas jatkuu toisaalla. Itsellä oli yli 10 vuotta siten lähes 10 vuoden jakso niin, että saattoi mennä useampi viikko, etten koskenut kitaraan. Noin 8 vuotta sitten minua pyydettiin yhteen bändiin mukaan ja soittoharrastus taas jatkui. Kaikista ei tule ammattilaisia eikä kaikista tule kovia, mutta voi sitä silti soitella. Bändihommissa sitä alkaa kuunnella oman soiton vaikutusta koko bändin soundiin niin, että jopa mikkikytkimen asentojakin tulee vaihdeltua ja kuunneltua mikä sen vaikutus on bändin äänivalliin jotain juttua soittaessa. Tällaisista asioista ei olohuonesoittelija tiedä tuon taivaallista. Ja luulen, että monella olohuonesoittelijalla onkin jollain tavalla ne livesoitannan realiteetit jotain ihan ufoa. Että kuvitellaan kaiken soiton olevan jotain teknistä diipadaijaa tai jotain. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
Höh. Aika moni keskinkertainenkin golfin, tenniksen tai poolin harrastaja pelaa vaikka maailmassa on miljoonia itseä parempia mailan heiluttajia. "Esiintyvätkö" he yleisölle vai pelaavatko omaksi ilokseen? Toki juoksumatto olisi tehokkaampi jos pelkästään kuntoa halutaan kohottaa. Miksi kitaran soittamisen pitäis olla jotenkin erilainen harrastus, pitääkö sitä hävetä jos soittaa vain niin hyvin kuin osaa? Pitääkö kaiken ja kaikkien soittoharrasteen tähdätä siihen että pitää päästä esiintymään ison stadionin ulkoilmalavalle? Minulle on toistaiseksi riittänyt se että on kivaa kun keskimäärin osuu soinnut ja soolot kohdalleen, soittaminen on kuitenkin tärkein harrasteeni lopputuloksista riippumatta. Toki jos on tarkoitus harjoittaa ammatikseen jotakin edellä mainituista aktiviteeteista, niin silloin täytyisi olla osaamista ja suoritusvarmuutta jonkin verran. Toisaalta, ampuuhan se Mäkäräinenkin aika usein ohi.. Jos vuosienkaan harrastamisen, tai ammatin harjoittamisen, jälkeen huomaa ettei ihan oikeasti pidä siitä mitä tekee, niin silloin on aika pistää välineet myyntiin torille tai Torille ja miettiä mikä olisi itselle mieluisampi harraste/ammatti. Jokaisella on oikeus kieltäytyä aikuisten kitaroista. | |
Kyl mua ainakin enimmäkseen harmittaa soittokaverien puutteet enemmän kuin omat, vaikka soittotekniikka on aika surkeata. Periaatteessa bändisoitossa on olennaista se, että soitetaan niitä biisejä eikä jotakin omia mielentuotoksia, jotka on irrallisia kokonaisuudesta. Itse olen turhautunut siihen, että kun komppikitarassa tai laulussa on synkooppeja, niin joku soittajista ottaa niihin kiinni vaikka bassolla tai rumpali aksenttipellillä. Sitten sitä yrittää vaan selittää, että tämä nyt vaan ei mene näin. Lopulta basisti hakkaa ykkösellä perussäveltä vittuuntuneena kasvot päin soittokämpän takaseinää. Sitten kun johonkin kohtaan ehdottomasti sopisi synkooppi, niin ko. soittaja ei sitten tahdo löytää sitä millään. Ei se silti aina tosin ole näin. Joskus nimenomaan jotenkin peilikuvamaisesti soittava soittaja voi saada musiikin kuulostamaan mielenkiintoiselta. Mutta se vaatii toisilta valtavasti kekseliäisyyttä ja näkemystä, että se saadaan sitten tasapainotettua. Näillä soittajilla on vielä taipumus muuttaa omaa sovitustaan muiden soiton mukaan, koska sovitus ei perustu analyysiin ja tietoiseen rytmiikan hallintaan, vaan vaistomaiseen musiikin mukana elämiseen. Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee. | |
Tällä hetkellä ei kitara ole päivätyön jälkeen tarttunut käteen kohta pariin kuukauteen, mielessä on käynyt mutta kun pitäisi pussukka avata niin heti tulee toisiin ajatuksiin. Luulen että se on vaan tämä kevät ja paskojen säiden vaihtelut. Ihmisen mieli on ihmeellinen jos ei hommasta ole leipä kiinni, mutta eiköhän se tästä kun mieli avautuu ja ilmat kohentuu. Joka tapauksessa ei kannata väkisin vääntää, kyllä se hetki taas koittaa :=) | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|
|
|