Muusikoiden.net
10.12.2016
OGRE | Klikkaa tästä lisätietoa ja jälleenmyyjät 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Vinkkejä kromaattiseen soittoon?
1
tomaattiorava
15.05.2014 13:44:55 (muokattu 15.05.2014 13:48:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Elikkä työn alla on tällä hetkellä päntätyistä asteikoista,asemista,sormituksista jne irtaantuminen jotta ne eivät enää jatkossa rajaisi soittoa niin kovasti. Brutaali riffittely ei ainakaan itellä suju pelkillä molli ja blues asteikoilla.
Keskeinen tavoite tässä olisi se, että oppisi hallitsemaan mahd. paljon erilaisia vinksahtaneen ja häijyn kuuloisia kromaattisia fraaseja jotka voisi sitten integroida omaan "likkiarkistoon" tai mihinkälie.
Toisin sanoen, tarkotuksena olisi ikäänkuin kromaattisten kulkujen yhteen puristaminen jo ennestään häijyn kuuloisten skaalojen kanssa, kuten vaikka dimi ja harmoninen molli, jotta sulla sitten olisi ikäänkuin valmis sapluuna mistä alkaa punomaan riffejä.
Ongelmia tulee vastaan kun treenaamisen myötä on niin tottunut ja tavallaan ehdollistunut asteikoille ja sointurakenteille, että kun ryhtyy takomaan jotain kromaattisia kulkuja niin onkin yhtäkkiä ihan hukassa otelaudalla.
Kovasti kaipaisin vinkkejä miten tätä asiaa ajatella.
 
E: Jos funtsii vaikka miten suffocationin jäbät näkee kuviot otelaudalla kun alkavat säveltämään, sellaiseen suuntaan tahtoisi oman ajattelun saada.
 
Juzpe
15.05.2014 15:01:09 (muokattu 15.05.2014 15:24:43)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Otapa haltuun moodit esim sillä tavalla, että vertaat niitä tavan molliasteikkoon (näin hahmotan itse asian) eli esimerkiksi vaikkapa doorinen on molli jossa 6. sävel on ylennetty. Lisäksi opettele ko. muutosten vaikutus sointuasteisiin niin johan taivas repeää.
 
E: Ja kuuntele miltä mikäkin moodi kuulostaa (paitsi lokrinen koska se on ihampaska... :)
 
Toinen reeni jota harrastan paljon on E7-jami, eli taustalla soi koko ajan E7-sointu ja siihen sitten improilen päälle moodia/ sävellajia tietoisesti vaihdellen kaikenmoista.
 
Ainakin seuraavata moodit/sävellajit toimii:
 
A-harmoninen molli (jolle E7 on dominanttisointu)
A-jazzmolli (sama homma)
A-duuri/ F#-molli (niin on juu)
E-duuri/C#-molli (I asteen sointu tosin piänellä seiskalla)
E-, A-, F#-, C#-, H- ja G# bluesasteikot
H-duuri/ G#-molli (sovelias subdominantti, tosin pienellä seiskalla)
 
Noilla pelimerkeillä pystyy ehkä (itse en) surffailemaan ympäri otelautaa hauskojen melodianpätkien toivossa ja oppii hiukan hahmottamaan miltä tuo E7 sointu kuulostaa missäkin käyttötarkoituksessa, ainakin nyt toonikan, subdominantin ja dominantin paikalla.
 
"Nuori vihainen tosi cool rockmies" - Big Papa
Chunga
15.05.2014 15:12:34
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

paras, mutta samalla hyödyttömin vinkki jonka voin antaa, on se, että koitat shiftata soitto- ja sävellyspuolta kitaran otelaudalta takaisin pään sisälle ja pyrit ilmentämään soittimella sitä, mitä päässä soi.
 
Mitäs sitten jos haluaa säveltää döddistä mutta päässä soi I-V-I calypsomelodioita ja lastenlauluja? Tämä on itsellä ollut aika usein ongelmana, että haluaisi tehdä vaikka mitä monimutkaista, mutta ei saa kitaralla menemään, kun ei "tule luonnostaan", vaan aina tuntuu jotenkin väkisin väännetyltä. Jos tiedätte miten päästä eroon niin kertokaa mullekin :-)
 
"Hipping up your own harmony is a long process", sanoi joku joskus. kai sitä on vielä odoteltava... ;-)
 
We've gone full circle.
Jucciz
15.05.2014 16:12:05 (muokattu 15.05.2014 16:14:20)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tomaattiorava: ... miten suffocationin jäbät näkee kuviot otelaudalla kun alkavat säveltämään ...
 
Mun kaksisenttinen tähän kommenttiin on se, että toivottavasti suurin osa muusikoista tekee biisinsä (ja myös riffinsä) nimenomaan sen perusteella, miltä ne kuulostavat - eivätkä sillä perusteella, mistä kohtaa äänet sattuvat löytymään omassa soittimessa ja minne sormet hakeutuvat luontevimmin. Yleensä jos biisejä/riffejä lähtee rakentamaan hyräilemällä tai laulamalla, lopputulos voi olla jotain muuta kuin iänikuisen tylsää, valmiisiin sormituksiin pohjautuvaa kitaramusiikkia. Tämän Chunga oikeastaan sanoikin jo yllä, luultavasti selkeäsanaisemmin.
 
Eihän ylläoleva mitenkään kromatiikkaan sinänsä liittynyt. Siihen tarjoaisin ensimmäiseksi työkaluksi ns. lähestymisääniä, eli jos tähtäät vaikkapa G-säveleen, otatkin siihen eteen vaikkapa Gb- tai G#-sävelen, joka toimii "johdantona" varsinaiselle kohdesävelelle. Tarvittaessa kokeile molempia: sekä ala- että yläpuolista lähestymissäveltä. Hyvää kromatiikkaa ja "ulossoiton makua" saa myös esimerkiksi symmetrisistä asteikoista: 8-säveliset dimi- ja dominanttidimiasteikot lienevät käytetyimpiä. Lisää aiheesta vaikka täällä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Diminished_scale
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
Kampela77
15.05.2014 20:50:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Mun kaksisenttinen tähän kommenttiin on se, että toivottavasti suurin osa muusikoista tekee biisinsä (ja myös riffinsä) nimenomaan sen perusteella, miltä ne kuulostavat - eivätkä sillä perusteella, mistä kohtaa äänet sattuvat löytymään omassa soittimessa ja minne sormet hakeutuvat luontevimmin. Yleensä jos biisejä/riffejä lähtee rakentamaan hyräilemällä tai laulamalla, lopputulos voi olla jotain muuta kuin iänikuisen tylsää, valmiisiin sormituksiin pohjautuvaa kitaramusiikkia. Tämän Chunga oikeastaan sanoikin jo yllä, luultavasti selkeäsanaisemmin.
 
Eihän ylläoleva mitenkään kromatiikkaan sinänsä liittynyt. Siihen tarjoaisin ensimmäiseksi työkaluksi ns. lähestymisääniä, eli jos tähtäät vaikkapa G-säveleen, otatkin siihen eteen vaikkapa Gb- tai G#-sävelen, joka toimii "johdantona" varsinaiselle kohdesävelelle. Tarvittaessa kokeile molempia: sekä ala- että yläpuolista lähestymissäveltä. Hyvää kromatiikkaa ja "ulossoiton makua" saa myös esimerkiksi symmetrisistä asteikoista: 8-säveliset dimi- ja dominanttidimiasteikot lienevät käytetyimpiä. Lisää aiheesta vaikka täällä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Diminished_scale

 
Mun oma 31 senttinen on, että ehkä pää voi myös olla jumiutunut niihin tuttuihin kuvioihin, jolloin saattaa auttaa puskea väkisin sieltä tutusta laatikosta ulos. Kokeilee erilaisia virityksiä, kuuntelee paljon erilaista musiikkia, joissa soitetaan näitä vinksahtaneita juttuja, jolloin oma pääkin alkaa tottua näihin. Soittelee tuttuja kuvioita ja kokeilee tunkea sinne väleihin "vääriä"-ääniä ja kuulostella miltä ne kuulostaa.
 
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?" Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?"
calf
17.05.2014 11:56:33 (muokattu 17.05.2014 11:58:01)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yksi tapa voisi olla myös kokeilla skaalapohjaisen ajattelun (mikä on varmaan kitaristeille usein se ensisijainen lähestymistapa) sijasta lähestyä soittoa enemmän sointu/harmoniamaailman kautta. Duurit, mollit, seiskat ja sitten kaikenmoiset lisäsävelet(=kromatiikka) testiin.
 
Sitten nuo voi kohdata vaikkapa sen modaalisen ajattelun kanssa. Eli jos on vaikka molliseiska niin nelisoinnun perusäänet pysyy, mutta lisäsävelistä riippuen saa esim. fryygisiä tai doorisia sävyjä.
 
Sitten vielä sointupohjaista ajattelua voi rikastuttaa kromaattisesti tutkailemalla millaisia sointuja syntyy kun ladotaan sointujen päälle sointuja - vaikka kvintiltä tai seiskalta. Esim. C-duurin päälle jos soittaa G-duurin saa Cmaj9:n. Tai jos A7:n päälle soittaa E-dimin, saa A7b9:n. Tuo voisi olla yksi tapa löytää uudenlaisia kromaattisia maailmoja soittimeen. :)
 
"If you don't live it, it won't come out of your horn." Charlie Parker
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti