Muusikoiden.net
08.12.2016
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Tekniikan (uudelleen)opetteleminen vanhemmalla iällä.
1
dehemic
20.12.2013 09:36:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen 31v. miehen alku ja minulla on ongelma. Olen soitellut kitaraa puolet elämästäni mutta tuo tekniikkapuoli on jäänyt pahasti paitsioon. Soittelen paljon fiiliksellä enkä niinkään _treenaa_. Nyt sitten tietysti tässäkin, kuten monessa muussakin asiassa, iski kauhea 30 kriisi.
 
Metallia olen soittanut aina, ja ihan jo tuolla fiilissoitolla tekniikka nyt on ehkä jollain tapaa enemmän hioutunut tuommosta nopeampaa soitantoa ja sahausta päin mutta varsinainen soolotiluttelu tuntuu tökkivän ja pahasti.
 
Onko fyysisesti mahdollista enää saavuttaa (tällä kertaa oikeasti treenaamalla) tarkkaa, nopeaa teknistä soittoataitoa (tilutus jne.) ? Vai onko tapahtunut jotain elimistössä/hermostossa/lihaksistossa jonka takia ollaan jo auttamatta myöhässä?
 
GiovanniDiRondo
20.12.2013 09:56:30
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

dehemic: Olen 31v. miehen alku ja minulla on ongelma. Olen soitellut kitaraa puolet elämästäni mutta tuo tekniikkapuoli on jäänyt pahasti paitsioon. Soittelen paljon fiiliksellä enkä niinkään _treenaa_. Nyt sitten tietysti tässäkin, kuten monessa muussakin asiassa, iski kauhea 30 kriisi.
 
Metallia olen soittanut aina, ja ihan jo tuolla fiilissoitolla tekniikka nyt on ehkä jollain tapaa enemmän hioutunut tuommosta nopeampaa soitantoa ja sahausta päin mutta varsinainen soolotiluttelu tuntuu tökkivän ja pahasti.
 
Onko fyysisesti mahdollista enää saavuttaa (tällä kertaa oikeasti treenaamalla) tarkkaa, nopeaa teknistä soittoataitoa (tilutus jne.) ? Vai onko tapahtunut jotain elimistössä/hermostossa/lihaksistossa jonka takia ollaan jo auttamatta myöhässä?

 
On mahdollista. Olen 50 vuotta ja opiskelen jatkuvasti uusia tekniikoita. Tilutusta en kauheasti harrasta, koska kitaroissa on niin erilaiset säädöt, ja kun soitan niin erilaisella tyylillä muutenkin, mutta oppisin varmasti soittamaan nopeita sooloja, jos haluaisin. Aikaa siihen kyllä menee enemmän kuin nuorilla.
 
dehemic
20.12.2013 10:23:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Allright, kiva kuulla!
 
Olen lueskellut jotain mutujuttuja interwebin syövereistä noista hermoratojen adaptoitumisista ynnä muusta joka kertois että yli 25v alkaa jo olemaan myöhästä. Tosin väitös taisi koskea niitä jotka ei ennen 25v ikävuotta ole juuri kitaraan koskeneet. Tiedä sitten noista, ei kun raakaa reeniä vaan niin jospa se siitä :)
 
hevikukko
20.12.2013 10:23:23 (muokattu 20.12.2013 10:25:21)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pidin taukoa 7 vuotta kun myin kaikki kitarakamat pois. Ostin takaisin soittimet ja vermeet. Halusin oppia "sittenkin" soittamaan kitaraa pitkien GASituksien ja 7:n vuoden painajais-menetys-kaipuu-unien jälkeen. Halusin muistaa vanhasta tekniikastani vain komppauksen ja loput kykenin uudelleen harjoittelemaan.
Suosittelen kuitenkin pientä taukoa "muutama viikko" välillä jotta aivot hiukan lepää unohtaen asioita ja sitten tämän jälkeen aloitat tekniikan ihan uudella tyylillä. Luulisin että aivot tottuvat uuteen oppiin nopeammin. Unohda vanha ja soita vain uudella tavalla, löydät helppoutta uudesta tyylistäsi siis varmasti hyvinkin nopeasti.
 
Allekirjoitus:
dehemic
20.12.2013 10:28:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hevikukko: Pidin taukoa 7 vuotta kun myin kaikki kitarakamat pois. Ostin takaisin soittimet ja vermeet. Halusin oppia "sittenkin" soittamaan kitaraa pitkien GASituksien ja 7:n vuoden painajais-menetys-kaipuu-unien jälkeen. Halusin muistaa vanhasta tekniikastani vain komppauksen ja loput kykenin uudelleen harjoittelemaan.
Suosittelen kuitenkin pientä taukoa "muutama viikko" välillä jotta aivot hiukan lepää unohtaen asioita ja sitten tämän jälkeen aloitat tekniikan ihan uudella tyylillä. Luulisin että aivot tottuvat uuteen oppiin nopeammin. Unohda vanha ja soita vain uudella tavalla, löydät helppoutta uudesta tyylistäsi siis varmasti hyvinkin nopeasti.

 
Mjoo, noinpa se pitää tehdä, kiitos vinkistä. Tämä nyt ei enää liity varsinaisesti aiheeseen mutta oma tekniikkaongelma on tuo rentouden puuttuminen joka pitäisi opetella. Mitä nopeampaa yritän soittaa, sen enemmän koko kroppa jännittyy.
 
hallu
20.12.2013 11:07:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

dehemic: Allright, kiva kuulla!
 
Olen lueskellut jotain mutujuttuja interwebin syövereistä noista hermoratojen adaptoitumisista ynnä muusta joka kertois että yli 25v alkaa jo olemaan myöhästä. Tosin väitös taisi koskea niitä jotka ei ennen 25v ikävuotta ole juuri kitaraan koskeneet. Tiedä sitten noista, ei kun raakaa reeniä vaan niin jospa se siitä :)

 
Tuohon "internettietoon" kannattaa suhtautua asianmukaisella kritiikillä. Itse en paljoa hermoradoista sun muusta tiedä, mutta olen ollut kuitenkin sen verran medisiinareiden kanssa tekemisissä, että tiedän ettei aivoista tidetä vielä ihan kaikkea ja koko ajan opitaan uutta. Yleensä se menee niin, että mitä vähemmän jostakin asiasta tietää, niin sitä varmempia totuuksia meillä on tapana esittää. Tietämättöyys antaa itsevarmuutta sanotaan, mutta kyse on tietenkin siitä että mitä hatarampi ajatusrakennelma on kyseessä niin sitä agressiivisemmin sitä on puolustettava. Siksi kaikkein tulisimmat juupaseipäsväännöt foorumeilla käyvät aina ne joilla ei juurikaan ole käsitystä käsiteltävästä asiasta.
 
Kannattaa aina muistaa, että ne jotka tässä maailmassa mitään saavat aikaan, ovat niitä jotka eivät kuunnelleet kun heille hoettiin että "et sä voi, on jo myöhäistä, ei millään pysty...". Sitä paitsi sähän osaat jo soittaa, sun pitää vain hioa sun soittotatsia;-).
 
Ei onni tule ostamalla. Onni tulee soittaen ja lauluja tehden
hevikukko
20.12.2013 11:17:06 (muokattu 20.12.2013 11:24:42)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

dehemic: Mjoo, noinpa se pitää tehdä, kiitos vinkistä. Tämä nyt ei enää liity varsinaisesti aiheeseen mutta oma tekniikkaongelma on tuo rentouden puuttuminen joka pitäisi opetella. Mitä nopeampaa yritän soittaa, sen enemmän koko kroppa jännittyy.
 
Siinä tapauksessa koitas seuraavaa.
Soita keskinopeudella rennosti jotain melko vaikeaa nuotitusta, pääasia että osaat unissasikin tämän kyseisen nuotituksen. Aina kun soitto on mahdollisimman puhdasta ja ennen kaikkea rentoa, lisää askel kerrallaan nopeutta. Voit vetää välillä överiksi liian nopeella soittonopeudella huomataksesi missä kohtaa lähtee lapasesta. Näin on helpompaa palata takaisin pisteeseen jossa soitto menee oikein ja iisisti. Pidä taukoa ja aloita taukoa edeltäneestä tilasta hiukan hitaampaa ja vähitellen nopeutta nostamalla. Tauotusta vaan väliin ja rento soittaminen tulee vastaan jossain vaiheessa. Älä soita yli kykyjesi liikaa treenin välissä, koska se sekoittaa oikein oppimaa rennompaa uutta soittotyyliäsi.
Näin olen itse rakentanut nopeutta. Toisin sanoen aivot ja sormien fysiikka ei pysy balanssissa ja jännitystä syntyy kroppaan väkisin yrittämällä. Tätä voisi kutsua oman henkilökohtaisen fyysisen/henkisen soitto-osaamisen rajapyykiksi. Raja kasvaa vain "porras kerrallaan" treenillä. Kolmenkympin kriisiä ei ole olemassa, on vaan aika jolloin ymmärtää olevansa vielä vähän vaiheessa :D Heh!
 
Allekirjoitus:
dehemic
20.12.2013 11:54:05 (muokattu 20.12.2013 12:29:42)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hevikukko: Siinä tapauksessa koitas seuraavaa.
Soita keskinopeudella rennosti jotain melko vaikeaa nuotitusta, pääasia että osaat unissasikin tämän kyseisen nuotituksen. Aina kun soitto on mahdollisimman puhdasta ja ennen kaikkea rentoa, lisää askel kerrallaan nopeutta. Voit vetää välillä överiksi liian nopeella soittonopeudella huomataksesi missä kohtaa lähtee lapasesta. Näin on helpompaa palata takaisin pisteeseen jossa soitto menee oikein ja iisisti. Pidä taukoa ja aloita taukoa edeltäneestä tilasta hiukan hitaampaa ja vähitellen nopeutta nostamalla. Tauotusta vaan väliin ja rento soittaminen tulee vastaan jossain vaiheessa. Älä soita yli kykyjesi liikaa treenin välissä, koska se sekoittaa oikein oppimaa rennompaa uutta soittotyyliäsi.
Näin olen itse rakentanut nopeutta. Toisin sanoen aivot ja sormien fysiikka ei pysy balanssissa ja jännitystä syntyy kroppaan väkisin yrittämällä. Tätä voisi kutsua oman henkilökohtaisen fyysisen/henkisen soitto-osaamisen rajapyykiksi. Raja kasvaa vain "porras kerrallaan" treenillä. Kolmenkympin kriisiä ei ole olemassa, on vaan aika jolloin ymmärtää olevansa vielä vähän vaiheessa :D Heh!

 
Tjoo, tuohon tapaan treenata oon oikeastaan perehtyny jo ja naiivia tai ei, hommasinpa tuommosen Guitar Speed Trainer ohjelmanki mikä tuota treenaustyyliä implementoi (en nyt muista enää saako sitä linkittää tähän niin jätän linkittämättä mutta KVG:llä löytyy). Nyt kun vielä tulis sitä oikeasti käytettyä. Sitä vaan lähes aina nuo tekniikkatreenit kääntyy johonki oman riffin/biisin kehitykseen joka on luovuuden kannalta tietysti hyvä juttu mutta tekniikan treenauksen kannalta ei niinkää :)
 
Mutta kiitos kaikille vastauksista, eiköhän tää tästä. Nyt vähän vanhempana ei kuitenkaan ole enää ihan sama "kaikkimullenytheti" mentaliteetti ku sillon alta parikymppisenä niin jospa sen tuon treenirutiininkin saisi pidettyä. Riffejähän voi kyllä kehitellä tekniikkatreenien jälkeenki :)
 
Helka
20.12.2013 22:27:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hevikukko: Suosittelen kuitenkin pientä taukoa "muutama viikko" välillä jotta aivot hiukan lepää unohtaen asioita ja sitten tämän jälkeen aloitat tekniikan ihan uudella tyylillä. Luulisin että aivot tottuvat uuteen oppiin nopeammin.
 
hevikukko: Aina kun soitto on mahdollisimman puhdasta ja ennen kaikkea rentoa, lisää askel kerrallaan nopeutta. Voit vetää välillä överiksi liian nopeella soittonopeudella huomataksesi missä kohtaa lähtee lapasesta.

 
Nyt kyllä hevikukkoa kannattaa kuunnella. Itsellä tauko oli pidempi kuin 7 vuotta, mutta päätin aloitella uudelleen. Työkomennusten takia tuli pakon sanelemia taukoja soitossa, mutta sopivan tauon jälkeen soitto kulki aina paremmin.
 
Ja tuo temmon nosto aina siihen asti, että soitto lähtee lapasesta toimii myös. Kannatta kokeilla välillä omaa maksimia ja sitten tempoa vähän alas, työreissu väliin ja hokkuspokkus, taas lähtee paremmin.
 
Jorgen
21.12.2013 13:21:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hieno aihe!
 
Itse olen kanssa vasta 30. ikävuoden jälkeen aktivoitunut uudelleen soittohommissa, oma tausta on ketjun aloittajan kanssa melko yhtenevän kuuloinen. 14-v. 1. kitara, muutama tunti soinnuista ja komppaamisesta alle ja sen jälkeen itseopiskellen (pääasiassa metallia) fiilispohjalta korvakuulolta/tabeista ja pääasiassa kotioloissa ja tietysti muiden kanssa soittoa vältellen. Soittohommat muutamien vuosien sykleissä, enkä koskaan ole "treenannut" erityisesti skaaloja/tekniikkaa/metronomin kanssa tai tehnyt omaa musiikkia.
 
Nyt reilu vuoden on aktiivisemmin kuin koskaan tullut soiteltua ja jopa päästyä muiden ihmisten harmiksi musiikkiopistoon kehittämään soittoa. Omalle soitolle tuntuu kehittävältä alla listatut asiat:
 
- säännöllinen lyhytkestoinen treenaus, ehkä 45 min - 1 h/vrk. Aikaisemmin vedin ehkä 1-2 krt viikossa 3-4 h session. Tuo lyhyt treeni on helpompi käytännössäkin toteuttaa perheen&muiden häiritsevien tekijöiden vuoksi. ;)
 
- soiton säännöllinen nauhoitus ja omien taustanauhojen tekeminen sooloilun taustalle. Aikaisemmin rämpyttelin pääasiassa levyjen mukana ja se oikea liidiraita piilotteli paljon omia virheitä soitosta - tän huomas todella masentavasti kun nauhoitti sen oman soittoraidan. :P Omien biisien tekeminen ja nauhoittelu.
 
- uusien biisien opettelu ja jo opittujen soittamisen välttäminen. Ennen soittelin 95 % ajasta vanhoja tuttuja sujuvasti meneviä ralleja ja täysin vastoin ennakko-odotuksia en oppinut soittamaan mitään uusia juttuja...
 
- eri tekniikoiden opettelu - esim. maaninen tapping-treeni tuntuu tukevan hyvin paljon legatoja ja sweeppausta
 
- kitaratunnit (tavoitteet ja esimerkki)
 
- kitaroiden haaliminen on loistava inspiraation lähde!
 
- basson soitto (rytminen lähestyminen, voimaa otelautakäteen), akustisen rämppääminen (voimaa otelautakäteen, soiton puhtaus)
 
Varmaankin itsestäänselvyyksiä ja tuttuja pointteja täältä foorumilta noi kaikki. Tulipahan listattua! :)
 
Soittoa aloittaessa teini-iässä luulin ettei koskaan voi tosiaan nopeaksi tiluspedeksi kehittyä, sittemin medisiinarina on tullut aiheeseen hieman tutustuttua: motorinen hermosto adaptoituu aikuisiällä hieman hitaammin (mutta kehittyy/oppii kuitenkin! :) ). Toisaalta tätä voi kompensoida ainakin treenamalla rakenteellisesti, säännöllisesti ja tn. fiksummin kuin junnuna. Esim. jos treenaan jotain uutta nopeaa sooloa/biisiä tai uutta soittotekniikkaa, huomaan sen olevan säännöllisellä työllä tyydyttävässä soittokunnossa aikaisintaan 2-3 viikon viiveellä.
 
Yallup
21.12.2013 15:24:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse aloittelin kitaran kanssa jotakin 13 vee ja luulin olevani kovinkin hyvä, kun "osasin" soitella rokkia ja heviä. Perustaidot tuli kuitenkin juurrutettua aivoihin ja sormiin. Sittemmin harrastus hiipui ja tuli perheet jne. Kitarat värjöttelivat milloin missäkin nurkassa tai kaapissa, joita hiplailin silloin tällöin. Lastenlauluja yms. Yhtäkkiä 5-kymppisenä sain uuden inspiksen ja tulipa tarve hankkia parempia vehkeitäkin. Väittäisin, että se teini Yallup oli aika rasittavaa kuunneltavaa ja nyt soittelu on hienostuneempaa ja monipuolisempaa. Uusia kikkoja pitää saada kokeilla ja ottaa käyttöön. Saattaa olla, että se teini-Yallup pitäisi tylsänä, mutta tekniikka on nyt huimasti parempi kuin nuorempana, vaikka tilut eivät ehkä samalla tavalla lähde. Eikä kiinnostakaan, mutta lähes biisi kuin biisi lähtee pienellä harjoituksella. Eli unohda kaikki kuvitelmat iän myötä menneestä kädentaidosta.
 
"Tosta se taitaa lähteä.."
dehemic
22.12.2013 13:46:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Taukoa onkin nyt useampi viikko tullut joten lienee aiheellista kaivaa keppi naftaliinista ja täräyttää vehkeet tulille taas. Tää nyt on tätä nyky-aikaa. 10v sitte 30v mies ois ottanu kitaran ja opetellu tiluttaa. Nykyään se pitää ensin varmistaa interwebistä että voinko tehä niin :D
 
freakingenius
07.01.2014 08:30:06 (muokattu 07.01.2014 08:34:24)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ite tässä viime lukukauden alussa aloin käymään taas uudestaan parin jätkän tunneilla ja tuli pieni muutos soittometodeihin. Ekoilla tunneilla kysyttiin soittometodeista, ja häpeissäni vastasin ettei sellaisia minulla ole oikeastaan. Opettaja kertoi omista treenimetodeista ja ne kuulosti juurikin ylläolevien viestien tapaisilta. Hän kehoitti jakamaan soittoajat inhimillisempiin jaksoihin eli joka pvä noin tunti puolen tunnin jaksoissa sen 10 tuntia päivässä ja 3 päivää sen jälkeen soittamatta sijaan, koska sormet paskana. Huomasin myös tämän tavan huomattavasti hyödyllisemmäksi.
Kuten yllä on mainittu joitain. Lähdin miettimään miksi instrumenttini on kitara, mitkä on tavoitteeni, miten paljon olen valmis treenaamaan yms.
Tietenkään kukaan ei jaksa joka päivä noudattaa ennalta määrättyä treenauskalenteria, mutta esim. joka päiväisen treenaamisen on hyvä jakaa vaikka eri osa-alueisiin. EI tarkoita ettei välillä saisi revitellä ja fiilistellä koko päivää ja yötä kalsareissa sängyn päällä soittaen lordia :D Välillä tulee liiankin kanssa. Ja pointti on se että usein kuulen kitaristeja jotka soittavat aina kitaralle päästyään samaa riffiä eikä koskaan mitään uuttaa/muuta. Nykyään tulee kylläkin paljon ääniteltyä ja sävelleltyä treenaamisen sijaan mutta yritän mahd. usein kehittää tekniikkaa, rytmiä ja teoria tietämystä. Jos aikaa on vähän niin tunnin treenin voisi esimerkiksi koota 15 min tekniikka treenistä, vaikkapa ihan perus skaalojen hinkkausta -->klikin tauko ja niin edespäin. Pidemmän päälle tehokkaampaa kuin 2h metallica fiilistelyä ainakin itselleni. Tietenkin jos haluaa komppinsa tiukaksi niin miksei metallican tiukka treenauskin toimisi. Musiikin kuunteleminen ja analysointi on myös tärkeää, varsinkin oman soittonsa.
 
Ainiin, vielä pakko lisätä että muiden kitaristien ja itselle uuden musiikin kuuntelu on loistava inspiraation lähde (yllätys). Löysin joskus nimeltämainitsemattoman kitaristin ja soitin 2 vrk "putkeen" ja huomasin myöskin tällätavalla huomattavan kehityksen, mutta tällaisen rykäisyn jälkeen inspiraatio ja jaksaminen voi olla lopussa parin päivän ajan. Ja itselläni jo viikon tauon jälkeen soitto tuntuu olevan pahasti hukassa.
 
Joku voi toki ylläolevan olevan täyttä shaiberia mutta itse olen tämän kokenut kehittävämmäksi pidemmän päälle. Kuukauden jälkeen jo huomasin että kehitystä on tapahtunut.
 
Osta Korg, se on parempi.
jra
11.01.2014 12:02:14 (muokattu 11.01.2014 12:03:19)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: Tuohon "internettietoon" kannattaa suhtautua asianmukaisella kritiikillä. Itse en paljoa hermoradoista sun muusta tiedä, mutta olen ollut kuitenkin sen verran medisiinareiden kanssa tekemisissä, että tiedän ettei aivoista tidetä vielä ihan kaikkea ja koko ajan opitaan uutta.
 
Jep. Nykytiedon mukaan aikuisenkin aivot ovat huomattavasti plastisemmat (muokkautuvammat, mukautuvammat) kuin aikaisemmin on ajateltu. Jos haluaa konserttipianistiksi tai kansainväliseksi viuluvirtuoosiksi pitää nykytiedon valossakin aloittaa alle kouluikäisenä, jolloin aivojen kehitys on voimakkaimmillaan, mutta lähes kaikkeen muuhun taipuvat vanhemmatkin aivot.
 
Itse olen päävamman takia ollut asian kanssa tekemisisissä ja melkoisia, aivan kuvantamisessa näkyviä, positiivisia muutoksia tulee vielä vanhemmallakin iällä. Soittaminen taitaa olla yksi parhaista kuntoutusmenetelmistä, koska se vaatii aivoilta monenlaista erityyppistä toimintaa. Koskee niin vanhan uudelleen opettelua, kuin kokonaan uusia asioista ja taitoja. Jos vammautuneet aivot pystyvät luomaan uusia yhteyksiä, niin miksipä ei terveet samalla tavalla.
 
- Kaukolähettimen Klassista Värähtelyä jo vuodesta 2008 -
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti