| Aihe: Ajatteletko, mitä soitat, vai soitatko, mitä ajattelet? | |
|---|
|
Ihan pakko laittaa mut yleensä tulee just sellasta ajattelen mitä soitan-tyylistä, vaikka oon pitkää yrittäny ihan vapaasti antaa vaan mennä. Tämä ongelma poistuu erittäin maukkaassa krapulassa nk. Soittodarra. Kun aamulla herää silmät verillä, pimeestä kämpästä, laittaa jonkun bluespohjan pyörimään ja alkaa jammailemaan, on tilanne aivan eri kuin normioloissa. Keikoilla tästä on etenkin hyötyä, kun tuppaan melko usein jännittämään.
"To be a successful you have to be a great musician, to be a popular, you just have to be fashionable" |
|
Koitan soittaa mitä ajattelen, mutta (improvisoidessa) en osaa joten pitää näpytellä talteen ne jutut ja opetella myöhemmin soittaan. |
|
En varmaan mitään noista, en ehi koskaa selvinpäin soittamaan, tai "soittamaan" olen aina töissä ja ku vapaal ole kaljoissa ja jälki on myös sen kuulosta. http://youtu.be/FRWNUc6ITgI |
|
Ajattelen mitä ajattelen ja soitan mitä soitan. Harvemmin nämä kohtaavat millään tasolla. :)
I am therefore leaving immediately for Nepal, where I intend to live as a goat. |
 baron
22.09.2014 11:50:03 (muokattu 22.09.2014 11:59:59) | |
|
Mulle on ainakin opetettu että lauletaan (joko konkreettisesti tai mielessä) ja yritetään soittaa sama.
Sillä saa aikaan
1. Melodisia linjoja
2. Taukoja. Ne on oleellinen osa musiikkia ja puhaltajat tekee ne automaattisesti mutta kitaristit ja kiipparistit pystyy "tiluttamaan" ilman taukoja
3. Pääasiassa "oikeita" nuotteja
Ei laulamista sen kummemmin tarvitse ajatella, se tulee itsestään.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
baron: Mulle on ainakin opetettu että lauletaan (joko konkreettisesti tai mielessä) ja yritetään soittaa sama.
Sillä saa aikaan
1. Melodisia linjoja
2. Taukoja. Ne on oleellinen osa musiikkia ja puhaltajat tekee ne automaattisesti mutta kitaristit ja kiipparistit pystyy "tiluttamaan" ilman taukoja
3. Pääasiassa "oikeita" nuotteja
Ei laulamista sen kummemmin tarvitse ajatella, se tulee itsestään.
Mulle ei ole opetettu, mutta olen huomannut että tuo on mainio tapa melodioiden luomiseen piiseihin. Siinä on jotenkin jännä ero, jos mielessä miettii jollain soittimella melodiaa niin se menee helposti liian kaavamaisesti, mutta kun miettii/hyräilee lauluäänellä niin ne jutut on jotenkin "aidompia" ja enemmän fiilistä. |
 sebu
27.09.2014 21:30:35 | |
|
Jos ny improvisoinnista puhutaan niin,
Ajattelet, mitä soitat = Ihan hauskaa, mutta pidemmän päälle vaarallista oman musiikillisen ilmaisun kehittymisen kannalta. Voi olla hauskaa porukassa ja pikku nousussa.
Soitat, mitä ajattelet = Silloin, kun on yrittänyt tätä tarpeeksi voi vasta päästä siihen tilaan, jolloin kuulee juttuja mielessään ja tietää miten ne saadaan myös soitettua, mut sitä ei tartte enää miettiä vaan sormet vaan luo sen soundin ja jutut mitä haluaa kuulla. Tästä saa mun mielestä parhaat kiksit. Vaatii mun mielestä paljon treeniä, jossa keskittyy siihen mitä tekee.
Oman jutun löytymiseen auttaa, että äänittää vaikka 2-3 min omaa improvisoitua soittoa, kuuntelee mitä tuli tehtyä, miettii mikä itestä kuulosti hyvältä ja mikä huonolta. Seuraavaksi kokeilee uudestaan. Yrittää välttää karikot ja yrittää toistaa ja kehittää eteenpäin sitä mikä kuulostaa hyvältä. Lopulta käy niin, että se hyvältä kuulostava persoonallinen sanavarasto laajenee, eikä tartte turvautua siihen, että kelailee vaan samoja vanhoja juttuja ehkä jo hieman päämäärättömästi.
Oma tarpeeksi laaja sanavarasto ei myöskään oo vain valmiiksi opittuja lauseita (ts. likkejä) vaan niillä sanoilla voi jossain vaiheessa alkaa muodostaa uusia ja uusia lauseita, joissa on järkeä, joku alku ja loppu. Sit kun osaa muodostaa monenlasia lauseita ja sopivasti erilaisia, siitä syntyy tarina. Parhaassa tarinassa on erilaisia lauseita (eli fraaseja) ja sopivasti taukoja ja tarina etenee johonkin suuntaan, jota kuulijakin pystyy seuraamaan.
Joskus kun äänittelee niitä omia juttuja, niin voi miettiä, että onko kaikessa mitä nyt tulee soitettua selvää alkua ja loppua ja kuinka paljon sitä tyhjää siinä välissä oikeesti on. Voi miettiä, etenikö tarina johonkin suuntaan vai pysyikö pakoillaan?
Eihän kukaan jaksa kuunnella puhettakaan, jota tulee taukoamatta tai lukea tekstiä, jota ei oo jaettu kappaleisiin. |
baron
27.09.2014 22:02:04 (muokattu 27.09.2014 22:05:49) | |
|
Hyvä improvisoitu soolo on kertomus: Ensin johdanto, sitten kehittely, sitten huipennus ja lopuksi lopetus!
Musiikin idishän on
1. Luoda jännitteitä
2. Ja sitten purkaa ne
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
sebu
27.09.2014 22:40:12 | |
|
baron: Hyvä improvisoitu soolo on kertomus: Ensin johdanto, sitten kehittely, sitten huipennus ja lopuksi lopetus!
Musiikin idishän on
1. Luoda jännitteitä
2. Ja sitten purkaa ne
Zero Nine -bändin kitaristi "Runkku" opetti mulle joskus 20 vuotta sitten kitarajuttuja. Hänen mukaansa sooloissa on melkein ihan sama mitä kitaristi soittaa aluksi, mutta ihan loppuun pitää jättää kovimmat tilut. Siitä sun soolo kuitenkin muistetaan. :)
Jos miettii sooloa osana kappaletta, eikä vaan funtsi pelkkää sooloa, tonkin lähestymistavan vois pureskella ja päätyä lopuksi siihen, että kyse on noista jännitteistä ja niiden purkamisesta. |
|
Tuosta oman soiton nauhoittamisesta tuli mieleen sellainen juttu, että joskus kannattaa olla kuuntelematta heti perää sitä nauhoitetta. Antaa kulua vaikka pari viikkoa ja kuuntelee ja analysoi sitten. Sieltä nimittäin löytyy niitä omia, hyviä juttuja joita ei huomaa hyväksi soittaessa ja heti perään kuunnellessa. Ne on monesti jotain rytmisiä asioita mitä "ei osaa soittaa" ja jotka tekevät jostain vanhasta kuluneesta jutusta jotain ihan uutta - kannattaa opetella sellaiset. |
|
komero: Tuosta oman soiton nauhoittamisesta tuli mieleen sellainen juttu, että joskus kannattaa olla kuuntelematta heti perää sitä nauhoitetta. Antaa kulua vaikka pari viikkoa ja kuuntelee ja analysoi sitten. Sieltä nimittäin löytyy niitä omia, hyviä juttuja joita ei huomaa hyväksi soittaessa ja heti perään kuunnellessa. Ne on monesti jotain rytmisiä asioita mitä "ei osaa soittaa" ja jotka tekevät jostain vanhasta kuluneesta jutusta jotain ihan uutta - kannattaa opetella sellaiset.
Tuo on hyvä kikka myös biisejä värkkäillessä; Kun tulee hyvä juttu ja sen päälle esim melodia tai harmoniakulku niin kannattaa nauhoittaa vaikka loopperiin tai kirjata ylös ja jättää homma sivuun vähäksi aikaa. Ainakin niin pitkäksi, ettet pysty enää ulkoa muistamaan sitä.
Sitten kuuntelee seuraavan kerran kun on sellainen fiilis, että kiinnostaa tehdä biisihommia. Tulee paljon helpommin luontevaa jatkoa piisille. |
|
Oli pakko nostaa tämä vanha ketju, koska löytyi niin älyttömän hyvä kirjoitus asiaan, jonka kanssa varmasti jokainen painii tai on paininut. Jotain tällaista mää oon vuosikaudet yrittänyt täällä omissakin puheenvuoroissani sanoa, mutta alla olevassa kirjoituksessa se on puettu sanoiksi todella hienosti:
http://www.davidmorrisguitar.com/2013/01/02/playing-what-you-hear/
En voisi olla enempää samaa mieltä. |
|
Jucciz: Oli pakko nostaa tämä vanha ketju, koska löytyi niin älyttömän hyvä kirjoitus asiaan, jonka kanssa varmasti jokainen painii tai on paininut. Jotain tällaista mää oon vuosikaudet yrittänyt täällä omissakin puheenvuoroissani sanoa, mutta alla olevassa kirjoituksessa se on puettu sanoiksi todella hienosti:
http://www.davidmorrisguitar.com/2013/01/02/playing-what-you-hear/
En voisi olla enempää samaa mieltä.
Asiaa olet puhunut kokoajan ja kirjoitus oli hyvä. Valitettavan usein omassakin soitossa tulee sorruttua tuttuihin lickeihin eikä luomaan melodioita joilla olisi oikeasti enemmän sanottavaa, varsinkin improvisoidessa. Omiin biiseihin olen tottunut säveltämään soolot ja niissä pyrin tuomaan päässä soivia melodioita mukaan. Sooloja säveltäessä tietysti on aikaa kuunnella pohja useampaan kertaan. Hyvä laatuinen ja kuulijan mielenkiinnon ylläpitävä improvisaatio kuitenkin kiinnostaa kovasti, joten tuota täytyy ruveta harjoittamaan ja kirjoituksessa mainittua laulu hommaa täytyy ruveta jatkossa käyttämään. |
|
Jucciz: Oli pakko nostaa tämä vanha ketju, koska löytyi niin älyttömän hyvä kirjoitus asiaan, jonka kanssa varmasti jokainen painii tai on paininut. Jotain tällaista mää oon vuosikaudet yrittänyt täällä omissakin puheenvuoroissani sanoa, mutta alla olevassa kirjoituksessa se on puettu sanoiksi todella hienosti:
http://www.davidmorrisguitar.com/2013/01/02/playing-what-you-hear/
En voisi olla enempää samaa mieltä.
Tuota kohti pitäisi päästä, tosin olen niin surkea laulamaan ääneen että joudun tyytymään pään sisällä kulkevaan melodiaan. Tosin kai se kannattaisi haastaa itsensä oikeassa laulamisessakin, jotkuthan sanovat että kyllä huono laulaja voi treenillä saavuttaa keskinkertaisen tason. Eli tässähän olisi kyllä kaksinkertaisen hyödyn mahdollisuus! |
|
Jucciz: Oli pakko nostaa tämä vanha ketju, koska löytyi niin älyttömän hyvä kirjoitus asiaan, jonka kanssa varmasti jokainen painii tai on paininut. Jotain tällaista mää oon vuosikaudet yrittänyt täällä omissakin puheenvuoroissani sanoa, mutta alla olevassa kirjoituksessa se on puettu sanoiksi todella hienosti:
http://www.davidmorrisguitar.com/2013/01/02/playing-what-you-hear/
En voisi olla enempää samaa mieltä.
Tässä on sekin pointti että rytmimusiikin improvisointi on alkanut laululla ja puhaltimilla ja niitten improvisoidut soolot on tulleet genren standardiksi. Näillä instrumenteilla tulee automaattisesti "hengitystaukoja" jotka on ihan oleellisia osia sooloja. Kitaralla ja pianolla näitä ei teknisistä syistä tarvita vaan pystyy jatkuvasti "päämäärättömästi" tiluttamaan. Kun laulaa, joka ääneen tai mielessään soolon aikana, nämä tauot tulevat automaattisesti mukaan.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Kiitos Jucciz:lle linkatusta kirjoituksesta. Kyllähän tuo laittaa jälleen ajattelemaan omaa soittamista ja ennen kaikkea harjoittelua. Liikaa tulee keskityttyä tuttuihin lickeihin, joita sitten soitellaan myös improvisoidessa. |
|
Jucciz: Oli pakko nostaa tämä vanha ketju, koska löytyi niin älyttömän hyvä kirjoitus asiaan, jonka kanssa varmasti jokainen painii tai on paininut. Jotain tällaista mää oon vuosikaudet yrittänyt täällä omissakin puheenvuoroissani sanoa, mutta alla olevassa kirjoituksessa se on puettu sanoiksi todella hienosti:
http://www.davidmorrisguitar.com/2013/01/02/playing-what-you-hear/
En voisi olla enempää samaa mieltä.
Jep, tämähän se on koko ketjun pointti. Liikaa tulee soiteltua, niitä tuttuja lickejä. Olen yrittänyt keskittyä improvisoidessa siihen, että siinä soolossa olisi enemmän ajatusta ja vähemmän kiirettä ja 'automatiikkaa'.
Tuosta 'laulutreenauksesta' olen lukenut ennenkin, mutta eipä ole tullut koskaan harjoiteltua. Ne melodiat ym. soivat ainoastaan pään sisällä, mutta pitäisi varmaan jossain kohtaa yrittää ihan hyräillä niitä ääneen...
Believe what you want, it doesn't mean you're right... |
|
Tuo (saman laulaminen mitä soittaa) tekee soittamisesta kertaluokkaa nautittavamman kokemuksen.
Pari erinomaista youtube videota aiheesta.
Andy Timmons:
https://www.youtube.com/watch?v=Mjo-zFl09G4
Ja toinen vastaava:
https://www.youtube.com/watch?v=BJjzCszV8Ck
ja lisää löytynee hakemalla hakusanoilla "sing" "phrasing" "guitar". |
|
Asiaa sivuten, löysin ite vedetyn hassunhauskan pätkän vuodelta 2007.
Ite en ole ko lajia silleen tosissaan treenannut, vuosien saatossa keikoilla on tullut joskus luikautettua tyyliin "tsoos penson" ja himassa hissimusataustojen kaa tuo on oikeen hauskaa puuhaa ja varmasti monessa suhteessa kehittävää.
https://dl.dropboxusercontent.com/u/62628467/pula-ajan%20pensoni.mov
Saa nauraa ja kritisoida ihan vapaasti.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! |
|
WanhaWetäjä: Asiaa sivuten, löysin ite vedetyn hassunhauskan pätkän vuodelta 2007.
Ite en ole ko lajia silleen tosissaan treenannut, vuosien saatossa keikoilla on tullut joskus luikautettua tyyliin "tsoos penson" ja himassa hissimusataustojen kaa tuo on oikeen hauskaa puuhaa ja varmasti monessa suhteessa kehittävää.
https://dl.dropboxusercontent.com/u/62628467/pula-ajan%20pensoni.mov
Saa nauraa ja kritisoida ihan vapaasti.
Hyvänhän kuuloista ja tyylikästä hoilaiusta ja kitaransoittoahan siinä oli, jäi nauramiset ainakin itseltäni väliin. Tiedä vaikka sitä itsekkin alkaisi harjoittelemaan tuollaista muun harjoittelun ohessa... :D. Vihaleipä There is no dark side in the moon, really. Matter of fact, it's all dark. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
