Muusikoiden.net
03.12.2016
Into-Luthman | Yli 300 sivua parasta musakamaa 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Miten saan uusia juttuja mukaan improvisointiin?
1
thefamousmouse
29.10.2013 19:49:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kun opitte uusia juttuja, miten saatte niitä mukaan omaan soittoon, niin että niitä voi käyttä luonollisesti improvisoinnissa jne?
 
Esimerkiksi haluasin itse oppia käyttämään arpeggioita, ja osua improvisoinnissa niihin nuotteihin, joita ovat soinnussa mukana. Osaan kyllä soittaa ne arpeggiot ja tiedän teoria niiden takana, mutta tämä ei näkyy mun soittossa. Tämä ei ole ainoa esimerkki, minusta tuntuu usein vaikealta saada uusia ideoita mukaan soittoon. Onko teillä vihjeitä, vai onko kyseessä vain liian vähän harjoittelua?
 
ekikoo
29.10.2013 20:25:58 (muokattu 29.10.2013 20:32:22)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jossakin ketjussa oli ihan vasta tää
http://www.youtube.com/watch?featur … ayer_detailpage&v=Aj2PdGOMalM#t=185
 
:B
 
Joku joka oikeasti osaa vois ehkä selittää kuinka kandee kokeilla perussointujen päälle 7 ,9,11,13 -ääniä melodioissa. Fraseerauksesta puhumattakaan.
 
Do we need harmonics in the range above 8 kHz? Are a lot of dogs going to listen to your solos? - J. Johansson
Tonski
29.10.2013 23:15:44
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

thefamousmouse: Kun opitte uusia juttuja, miten saatte niitä mukaan omaan soittoon, niin että niitä voi käyttä luonollisesti improvisoinnissa jne?
 
Esimerkiksi haluasin itse oppia käyttämään arpeggioita, ja osua improvisoinnissa niihin nuotteihin, joita ovat soinnussa mukana. Osaan kyllä soittaa ne arpeggiot ja tiedän teoria niiden takana, mutta tämä ei näkyy mun soittossa. Tämä ei ole ainoa esimerkki, minusta tuntuu usein vaikealta saada uusia ideoita mukaan soittoon. Onko teillä vihjeitä, vai onko kyseessä vain liian vähän harjoittelua?

 
Luonnollisesti improvisoinnissa.. mmh, tuntuu että sellaisten sointukadenssien/-kulkujen kuuntelu, jotka esiintyvät sinulle mieleisessä musiikissa voisi alkuun toimia. Ja siis ylipäätään huomion kiinnittäminen sointupohjaan, jos haluat oppia käyttämään arpeggioita ja osua taustan sointujen nuotteihin. Koeta saada käsiisi (tai jos mahdollista, mikä olisi vielä parempi, nauhoita itse taustoja itsellesi!) paljon taustanauhoja ja ota alkuun tavoitteeksi juurinuotin kaiveltuasi kirjoittaa siitä taustasta korvakuulon varassa sointutranskriptio, tarkotan siis et ihan poimit vaan soinnut kynän kanssa paperille ylös. Jos ei alkuun onnistu ilman, koeta kitaran kanssa. Sit kun alkaa luonnistumaan, kirjoita teoriatietämykselläsi, mitä nuotteja nämä soinnut sisältävät, pyri myös kuuntelemaan soinnun käännöstä (pohjanuottia) ja asemaa(korkeinta soinnun soivaa nuottia) pyrkien myöhemmin soitossasi ilmentämään näitä nuotteja. Monesti voi soundata ihan hyvältä jos tietoisesti tähtää sointuja ajatellen vaikka sille nuotille, jonka syna antaa kohdesoinnun korkeimpana nuottina tulevassa tahdissa. Ajallaan sulle käy helpommaksi ja helpommaksi hahmottaa taustan sointupohjaa, kunnes simppelimmät taustat käyvät jo ihan selväksi pässinlihaksi, ts. alusta asti on selvää mitä siihen vois soittaa heti kun sä sen kuulet. Näiden kanssa voi alottaa vaikkapa siten, et soitat ihan vaan 1-4 nuottia tahtia kohden siten, et pyrit liikkumaan vähän sävelkorkeudessa; tähtäät siis seuraavan tahdin alkuun heti seuraavan tahdin soinnun lähimmälle nuotille suhteessa siihen, millä nuotilla ole menossa.
 
Tuo sana "luonnollisesti" jätti ittenikin vähän aprikoimaan, mitä sillä noin niinkun itseopetuksellisesti tai pedagogisesti tarkoitetaankaan. Alkuun opetteluvaiheessa tehdään jotain juttuja melko luonnottomasti ja pinnalista ymmärrystä auttavin keinoin, mutta mitä enemmän asiaan perehtyy siltä heikommalta pohjalta, sitä enemmän ymmärrys asiasta syvenee. Uskosin, et jonkin soiton aspektin luonnollisuudella tarkoitetaan jotakuinkin sitä, ettei välttämättä tarvitse käydä läpi kaikkia noita apuvälineitä käyttäviä välivaiheita matkalla kohti sen halutun lopputuloksen saavuttamista. Näin voisi ajatella, et jos ne arpeggiot ei sit lähde, niin aloittaa kylmän viileesti jollain ihan perusjutuilla ja hetken päästä sitä ymmärtääkin korvienkin kautta, mikä täs nyt oikein oli pointtina.
 
Ihan ensimmäiseen kysymykseen simppelisti vastaisin ite et "pyrkimällä käyttämään niitä uusia juttuja improvisoinnissani", sillä tavallahan sitä siihen kouluttautuu. Kunhan muistaa aloittaa sopivan helposta kamasta; jos ottaa vertailukohdakseen jonkun 16-osatykytyksen hirmutempoissa jats-sointuja improten, niin tulee tosi helposti sellanen olo, että eihän tässä osaa yhtään käyttää arpeggioita. Kokonuotein homma voi tuntuu helpommalta vähän iisimmillä soinnuilla ja tempolla, ja samalla pysyy sekä mielenkiinto että motivaatio treenata. Myöskin yksi tapa avartaa soittoaan on yksinkertaisesti pyrkiä soittamaan itselleen vierasta musaa/musatyyliä tai niitä uusia juttuja vieraan musan kontekstissa, tai koettaa ajatella soitostaan sellaisia asioita, joihin yleensä kiinnittää vähemmän huomiota. Taas kerran, kunhan ottaa kaiken pala kerrallaan.
 
Tyvestä puuhun jne.. Toivottavasti tässä oli mitään järkeä. :)
 
thefamousmouse
05.11.2013 10:58:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitos vastauksista!
 
Tonski: monia hyvejä pointteja! Sitä että pelkkä korvakuulolla saisi soinnut selville on varmasti tärkeä asia, sitä mun täytyy harjoitella...
 
Sammo
05.11.2013 14:07:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuohon arpeggio- ja sointuäänijutuissa on ainakin itseä vienyt huomattavasti eteenpäin sormitusten ja mekaanisten "lapussa lukee Ebmaj -> Ebmaj7 arpeggio joka alkaa viidenneltä kieleltä kuudennelta nauhalta ylöspäin" ratkaisuiden osalta esim:
 
1) bebob-skaalojen opettelu -- nimi on ehkä sikäli harhaanjohtava että noita voi soveltaa missä tahansa musiikissa. Diatonisiin skaaloihin lisätään kahdeksas ääni siten että vahvoille iskuille sattuu soinnun sävel. Treenata voi vaikkapa keksimällä kahdeksasosa linjoja samaan suuntaan ja vaihtaa sointuja lennosta. Tämä saattaa tuntua hölmöltä alkuun mutta ainakin mua on auttanut kuulemaan soinnun säveliä sekä ennakoimaan tulevan soinnun vahvat äänet. Kirjastosta löytyy Jerry Bergonzin "Jazz Line" kirja jossa on hyvä harjoituksia tähän (viitekehys on tuossa kirjassa aika jazz)
 
2) enclosures (mikähän tämä on suomeksi?) -- eli idea on lähestyä soinnun säveliä ylä-, ala- tai ylä/alakautta. Diatonisesti asteikon mukaisesti tai sitten kromaattisesti jolloin tulee mukkan samalla vähän jännitteitä ja purkauksia. Tai sitten noiden yhdistelmiä. Hyödyt on pitkälti saman suuntaisia kuin bebob skaaloista. Tästä varmaa löytyy googlaamalla paljon materiaalia.
 

esim. C
  diat.    kromat.  diat.    kromat         
---------------------------------------
---------------------------------------
---------------------------------------
-----------------------------11-9-10---
------------8-6-7---12-9-10------------
---10-7-8------------------------------

 
3) melodioiden jatko arpeggioilla tai päinvastoin. Tätä voi harjoitella esimerkiksi soittamalla normimelodiafraasin kolmelta ylimmäiseltä kieleltä, siten että pyrkii lopettamaan fraasin soinnun sävelelle. Siihen jatkoksi pakottaa soinnun muut sävelet alemmilta kieliltä sitten arpeggiona. Itse olen mieltynyt käyttämään tuossa avoimia hajotuksia Eric Johnsonin tai vaikkapa Julian Lagen tyyliin. Tai sitten päinvastoin: kuvittelee mielessä melodiafraasin joka alkaa soinnun säveleltä ja pakottaa siihen eteen soinnun muut äänet arpeggiona.
 

esim. Eb
    fraasi  arp   fraasi arp    arp fraasi arp fraasi
-------------------------------|----------------------
-----4-6-8--------8-9-11-------|-----4-6-8-----8-9-11--
-------------------------------|---3------------------
--------------8-------------13-|-6-----------8--------
------------6-------------8----|------------6---------
-------------------------------|----------------------

 
Nuo esimerkit on vähän sinne päin mutta toivottavasti ne selventää ainakin vähäsen. Ja vaikka varsinkin kaksi ekaa kohtaa on melko jazz, voi niitä käyttää mun mielestä missä tahansa muussakin musiikissa. Ja yllättävän nopeasti nuo alkoi kuulua omassa soitossa, alussa tietenkin vaatii ajatus työtä, mutta nyt alkaa olla luonnollinen osa soittoa.
 
If the White House calls ... tell them... 'I'm out in the field'...
Jucciz
06.11.2013 02:33:11 (muokattu 06.11.2013 02:38:15)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bebop ehkä kuitenkin kovalla peellä. Hyviä juttuja silti. :)
 
Uusia juttuja saa omaan soittoon kivasti, kun uskaltautuu oman mukavuusalueen ulkopuolelle ainakin mitä tulee ainakin musagenreen
ja instrumenttiin.
 
Jos koko ikänsä kuuntelee vaikkapa pelkkiä hevikitaristeja, jää sanavarasto ja ilmaisu poskettoman tylsäksi ja yksipuoliseksi. Sinne kun heittää vähän sekaan vaikkapa jazzfonisteilta ja vaikkapa soul-/funkbasisteilta matkittua melodista ja rytmistä lähestymistapaa, niin johan alkaa kuulostaa mielenkiintoisemmalta. Ja nää jutut pätee kyllä, olipa se oma genre sitten mikä hyvänsä - ja eihän sitä kannata yhdessä tai edes kahdessa pitäytyäkään.
 
Fraseeraus, time, nuottivalinnat, sointujen laajuus, taukojen määrä ja pituus, soundit - noihin kaikkiin kannattaa kiinnittää huomiota, koska ne on eri musatyyleissä ihan erilaisia.
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
Krice
06.11.2013 08:56:00
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minusta monilla soittajilla tuntuu olevan hirveä paniikki sen suhteen, että onko oma soitto tarpeeksi monipuolista. Ehkä pitäisi ihan aluksi kysyä, että pitääkö sen olla monipuolista? Jos esimerkiksi pelkkä hevi tuntuu kivalta musiikilta, jota on mukava soittaa, niin miksi siihen pitäisi yrittää väkisin sekoittaa jotakin jazzia? Ja kun aina mollataan heviä, niin pikemminkin muut musiikin genret on yksipuolisia ja noudattavat omia sääntöjään pilkulleen.
 
Sammo
06.11.2013 08:59:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Bebop ehkä kuitenkin kovalla peellä. Hyviä juttuja silti. :)
 
Pepop! Heh.
 
If the White House calls ... tell them... 'I'm out in the field'...
komero
06.11.2013 16:18:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: Minusta monilla soittajilla tuntuu olevan hirveä paniikki sen suhteen, että onko oma soitto tarpeeksi monipuolista. Ehkä pitäisi ihan aluksi kysyä, että pitääkö sen olla monipuolista? Jos esimerkiksi pelkkä hevi tuntuu kivalta musiikilta, jota on mukava soittaa, niin miksi siihen pitäisi yrittää väkisin sekoittaa jotakin jazzia? Ja kun aina mollataan heviä, niin pikemminkin muut musiikin genret on yksipuolisia ja noudattavat omia sääntöjään pilkulleen.
 
Mun mielestä jatsissa nimenomaan rikotaan niitä sääntöjä todella paljon, hevistä en osaa sanoa, koska katsanta siihen on sen verran suppea mulla. Jatsin alle mahtuu ihan järjetön määrä monenlaista musaa ja jokaisessa genressä lienee niitä prikulleen tiettyä alalajia edustavia ja toisaalta taas todella ennakkoluulottomia artisteja/bändejä. Itse tykkään niistä eniten jotka eivät välitä raja-aidoista paskaakaan ja tekevät musiikkia.
 
Jos improvisoinnissa on kyse jatsista (tai jatsibluussista tms) niin nuo jo mainitutkin Jerry Bergonzin kirjat taitaa olla todella hyviä. Yhden ko. äijän opetusvideon olen katsellut ja se on ainakin niin hyvä, että tekisi mieli hypätä koneeseen ja mennä ukon tunnille.
 
komero
06.11.2013 17:12:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

komero: Jos improvisoinnissa on kyse jatsista (tai jatsibluussista tms) niin nuo jo mainitutkin Jerry Bergonzin kirjat taitaa olla todella hyviä. Yhden ko. äijän opetusvideon olen katsellut ja se on ainakin niin hyvä, että tekisi mieli hypätä koneeseen ja mennä ukon tunnille.
 
Jos jotakuta kiinnostaa Bergonzin kirjat sähköisessä muodossa, niin saatan tietää mistä niitä saa.. https://www.dropbox.com/s/d1hcs73nv … eenshot%202013-11-06%2017.11.07.png
 
hallu
15.11.2013 00:10:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No "tonski" ja"sammo" tuossa toivatkin olennaisimmat asiat ansiokkaissa kirjoituksissaan. Olen itsekin henkisesti aloittelija ja mulla tulee mieleen vielä muutama käytännön juttu. Ensimmäinen on, että kuuntele muiden kitaristien (ja myös muiden instrumenttien) sooloja ihan ajatuksen kanssa. Niitä voi vaikka yrittää kopioidakin jos se auttaa ymmärtämään niitä paremmin, mutta olennaista on että koittaa tajuta mitä siinä soolossa tapahtuu. Minkälainen melodialinja on suhteessa harmoniaan ja minkälaisia selvästi erottuvia likkejä siinä käytetään.
 
Ennen kuin otat kitaran käteen, niin hyräile siihen taustan päälle mahdollinen soolo tai jos kopioit toisen soittamaa niin yritä hyväillä sen soolon päälinjat (ei kaikkia tiluja tartte hyräillä kunhan hahmotat missä siinä kuljetaan). Huomaa, että tavallisesti lyhyet tilut ja likit voidaan korvata yhdellä äänellä, mieti mikä se ääni on.
 
Älä keskity liiaksi niihin "oikeisiin" ääniin, vaan taimiin. Muista että soolokitara on oikeastaan rytmisoitin ja "väärätkin" äänet kuulostaa oikeilta, kun ne soitetaan hyvässä taimissa ja silloin soitto svengaa. Tähän liittyen; opettele soittamaan bassoa, koska basistit on taimin mestareita joilta meillä jokaisella kitaristilla olisi kosolti opittavaa.
 
Äänitä soittoasi ja kuuntele sitä ajatuksen kanssa. Anna kulua muutama viikko ja kuuntele uudelleen. Jos et heti halua osallistua, niin käy kuuntelemassa muusikoiden netin sooloskaboja, koska siellä kuulee helposti erilaisai lähestymistapoja samaan taustaan ja lisäksi osa niistä soittajista on tosi kovia luita:-).
 
Mieti mitä sillä soolollasi haluat kertoa ja mikä sen soolon rooli on siinä kappaleessa. Kitarasoolohan voi olla kuin pieni tarina jolla on draaman kaari tai sitten soolokitara voi olla kuin kommentaattori, joka osoittaa kiinnostavia yksityiskohtia harmoniasta ja ennenkaikkea rytmistä. Voi ilmaista tunteita, kitara voi itkeä, nautraa tai olla hiljaa tai kuiskailla tai melkein mitä vaan.
 
Opettele niitä hienoja likkejä toisten soitosta, jotka tekivät sinuun vaikutuksen. Kun olet opetellut likin, niin sitten vaan kokeilet erilaisai variaatioita, että minkälaisiin paikkoihin sen saisi luontevasti lykättyä.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka.
komero
15.11.2013 10:38:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hallulla hyviä pointteja.
 
Kun nyt eletään tätä nykyaikaa, niin netistä löytyy myös hyviä opetusvideoita ja muuta. Esimerkiksi Alleged Artist Blog (http://allegedartist.wordpress.com). Hyviä juttuja.
 
Jos käsite "kolmisointuparit" (triad pairs) ei ole tuttu, niin kannattaa ehdottomasti tutustua: http://allegedartist.wordpress.com/ … /20/lesson-17-intro-to-triad-pairs/
 
Kyse ei ole nelisoinnuista ylärakenteineen, vaan kahdesta peräkkäisestä kolmisoinnusta jotka muodostavat kuusisävelisen asteikon. Auttaa soittamaan "melodillisia" linjoja asteikkosahauksen sijasta.
 
Aiheesta löytyy kirjoja ja videoita (YouTube) - asiaa voi käsitellä monella eri tavalla ja mielenkiintoisia lähestymistapoja ja "tekniikoita" on paljon.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti