Muusikoiden.net
09.12.2016
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Aloittelijoiden Suuri Moodikeskustelu.
1 2 3
-Stratlover-
05.02.2013 12:50:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eli tarkoitus olisi nyt näin parinvuoden kitaransoiton jälkeen ottaa se seuraava askel: Moodit haltuun! Olen nyt siis opetellut lukuisat eri Molli ja Duuriasteikot otelaudalta ulkoa, pentatoniset, bluesasteikot, arpeggiot jne..
Jonkin verran olen seuraillut aiheeseen liittyviä kirjoituksia näillä palstoilla, hyviä kirjoituksia kaikki. Olisi mahtavaa jos tästä threadista tehtäisiin asiallinen, yleinen keskustelu moodien kanssa aloitteleville. (Ja jos vain suinkin mahdollista, mahdollisimman yksinkertaisesti:)
 

Arvostan suuresti apuanne!
 
Ainiin. Jos ketään erityisemmmin kiinnostaa, niin olisi tarkoitus viedä omaa soittotyyliä seuraavanlaiseksi:
 
-David Gilmour
-John Frusciante
-Robert Fripp
-Steve Hackett
-John Scofield
 
Siinä muutama.
 
Mun puolesta kaikki aiheesta kiinnostuneet ja tietoiset saavat kirjoitella, keskustella ja esittää omia kysymyksiä aiheeseen liittyen:)
Kaikille on varmaan jo selvää, mutta sanon vielä: Jos sinulla ei ole aiheeseen liittyvää rakentavaa/asiallista sanottavaa, älä sano mitään!
 
Suurkiitokset kaikille, jotka näette tämän eteen vaivaa!:)
 
Tervetuloa!:)
 
Tonski
05.02.2013 13:32:45 (muokattu 05.02.2013 13:33:55)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos ite pitäis kuvailla omaa lähestymistapaani moodien opetteluun, se olis keskittymistä mahdollisimman paljon niiden sointiväriin harmonian keskellä, niiden keskinäiseen intervallirakenteeseen ja niiden muodostamiin sointuihin. Teknisesti ei ole kummainen juttu kehitellä treeniksiä moodien avulla kitaralle, mutta em. seikkojen kautta aivoihin tallentuu yleisempiä lainalaisuuksia siitä, mitä itse musiikissa tapahtuu ja joita voi soveltaa soitinvapaasti, kun teorian ymmärtää ja ennen kaikkea osaa soveltaa sitä käytännössä. Toisin sanottuna improtessasi vaikkapa C doorista ylä-e-kielellä monenlaiset palikat sen suhteen mitä haluaa kuulla soitoltaan ja tarvittaessa sen teoreettinen selitys (tähtäät vaikkapa A-nuotille vitosväliin, ymmärrät sen sävelen suhteen moodin juurinuottiin ja millaista sointiväriä se moodille tuo, mieluiten jo ennen nuottiin osumista) osuvat kivasti yhteen ja nivoutuvat eheäksi kokonaisuudeksi musiikillisena ymmärryksenä. Lisäksi nimenomaan tuo intervallipohjainen ajattelu on se, mitä ainakin ite tulee eniten mietittyä.. Soinnut koostuvat intervalleista, keskinäiset sävelsuhteet koostuvat intervalleista, moodit koostuvat keskinäisistä sävelsuhteista, jne.. Yksittäisen nuotin jälkeen tykkään ajatella intervallia ikään kuin musiikillisesti atomistisena legopalikkana, jonka sisäistämisen kautta voi lähteä rakentelemaan omassa mielessään laajempia kokonaisuuksia. Jos joku heittää sulle että "emmätiä mikä sointu tää on.. täs on molliterssi, suuri seksti ja ainaki kvintti on puhdas..", niin vaikkei kaikkia säveliä tietäisikään, niin tässä vaiheessa saattaa olla että soinnusta on jokin intuitiivinen käsitys/mututuntuma.
 
Kitaran kaulan nuottien tunteminen läpikotaisin auttaa koko paketin yhteen sulauttamisessa aika paljon, mutta kuitenkin jostain yhdestä asemastahan näitä on lähtettävä purkamaan. Sitten toisesta. Sitten kolmannesta, kohta ne alkaa näkymään yhdessä kaulalla, yks muoto saattaa sulautua toiseen ja pystyykin improvisoimaan enemmän käyttäen kitaran kaulaa siirtyen nauhoilla korkeammalle yhden boksin sijasta, näin se alkaa edetä. Kuitenkin mikään ei ole itelläni ainakaan auttanu niin paljon, kuin moodien ymmärtäminen keskenään ja niiden intervallien ettiminen. Doorista improtessa muistuu aina mieleen miten suuri seksti onkin sitä vastaavan joonisen johtosävel tai miksolyydisen terssi, tai miksolyydisen mahdollinen teho dominanttisena moodina joonispohjaisessa taustassa muistuttaa sitä, miten sen kvintti onkin kohdejoonisen sekunti ja kävisi yläpuolisena lähestymissävelenä, mutta tämä sivuaa jo äänenkuljetustakin vähäsen.. Pyrin itse välttämään improvisoinnin ajattelemista itse hetkessä noin analyyttisesti ja enemmän korvien kautta, mutta nuo ovat kuitenkin suht. iskostuneet jonnekin takaraivon perukoille siten, että tarvittaessa (opetustilanne, joku kysyy tms.) pystyy selittämään jonkinlaista nuottivalinnallista pohjaa sille, mitä soittaa. Tää ei imo oo ainakaan pois iteltä päin.
 
Sivuhuomautuksena mainittakoon että oon kova kirjotteleen tätä paskaa, mutta harvemmin sen itse mun soitostani kuulee.. mut oppimista ja kehittymistähän tässä tehdään:) Tällä tavalla siis vain ite tykkään ajatella moodeja, jos se joskus tuottais hedelmääkin, aika näyttää.
 
-Stratlover-:
Kaikille on varmaan jo selvää, mutta sanon vielä: Jos sinulla ei ole aiheeseen liittyvää rakentavaa/asiallista sanottavaa, älä sano mitään!

 
Tämäkin olennainen lisä keskustelunaloitukseen: yllättävän monelle tämä tuntuu olevan kaikkea muuta, kuin selvää.
 
-Stratlover-
05.02.2013 14:02:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitos Tonski vastauksesta! Aika paljon hyvää pohdiskeltavaa jäi:)
 
Tosiaan juuri tuon vaihtelun ja uusien ulottuvuuksien tuominen omaan musiikintekoon ja improvisointiin oli päällimmäinen syy tämän keskustelun aloittamiselle.(kun en haluisi sen vain olevan semmosta "tämä soolo/likki on tässä duuri/molliasteikossa parin perus blues/pentatonis boksin varassa" ajattelua. If you know what i mean?:)
 
Mainitsit nuo soinnut ja sanoit kyllä aika osuvasti. En itsekkään(ainakaan vielä) hallitse kaikkia sointujen nimiä.(Jos ei nyt jotain ihan basic sointuja E, A, Djne... Oteta huomioon. Olen hiljalleen jazziin lisääntyneen kiinnostuksen myötä ottanut selvää perus/intermediate jazzsointuja tyyliin C7 duurisävelen chordsit, mitkä tuovat kivaa vaihtelua improvisointiin. Improvisoinnin kun ei tarvitse olla vain ja ainoastaan päätöntä tilutusta. Siihen voi tuoda mukaan eri sointuja/rytmikuviota, tekniikoita jne...
 
Paljon jäi ajateltavaa, kiitos siitä!:)
 
Sammo
05.02.2013 15:07:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ite en ole kokenut diatonisten moodien tutkimista asteikkoina hirvittävän tärkeänä. Ainakin jatsin soittamisessa chord/scale -ajattelusta luopuminen (mikä on tavallaan diatonisten moodien laajennus melodisen mollin ym. moodeihin) on auttanut mua vapaamaan soittoon. Tiedän että monet ammattilaiset ja harrastajat on eri mieltä. Mutta jos biisi on selkeästi modaalinen tai yhden soinnun vamppi, niin lähdestyn niitä mieluummin kolmi- tai nelisointuparien kanssa kuin asteikkona.
 
Eli esimerkiksi selkeäsi dooriseen hommaan ("Dm7 vamp 'till cue", "So What", "Impressions") lähtisin F/G, Dm/Em tai Dm/G kolmisointuparista tai nelisoinnuin vaikkapa Fmaj7/G7 tai Cmaj7/Dm7 parein.
 
Miksolyydisessä varmaan menisin samalla tavalla (G7:an päälle voi alussa valkata Dm/Em/F/G/C kolmisoinnuista tai Dm7/Em7/Fmaj7/G7/Cmaj7 ).
 
Eli kantavana ideana on periaatteessa että toisesta sointuparin soinnusta tulee moodin vahvat äänet (1-3-5) ja toisesta moodille ominaiset väriäänet (nelisoinnuissa tulee tietenkin päällekkäisyyksiä). Eli jänniteitä ja purkuja !!
 
Luultavasti etsisin jänniteitä molempiin vamppeihin myös A7:n kautta, eli Dm7:lle se on dominantti. G7:n päälle A7:sta tulee #11 soundi (aka lydian dominant).
 
"Just swimming in the sea of rubato"
komero
05.02.2013 15:38:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sammo: -- Mutta jos biisi on selkeästi modaalinen tai yhden soinnun vamppi, niin lähdestyn niitä mieluummin kolmi- tai nelisointuparien kanssa kuin asteikkona. --
 
Tuo kolmisointupari -ajattelu tosiaan auttaa soittamaan paljon "melodisempia" linjoja. Tulee juuri niitä mainitsemiasi jännite-purkaus -elementtejä soitettua vähän väkisinkin. Toki pitää olla oikeat parit tilanteeseen, mutta jos esim C-duuriasteikkoa esimerkkinä käyttää, niin kaipa F-G käy melkein jokaisen moodin päälle.
 
Hankin vasta kirjan Triad Pairs for Jazz (Gary Campbell). Hyvä opus noiden juttujen treenaamiseen.
 
Krice
05.02.2013 16:41:01
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En vieläkään tiedä mitä eroa on skaalalla ja moodilla.
 
Kontiak
05.02.2013 21:14:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Toistuva kuvio diatonissa sormituksissa kolme nuottia per kieli on:
 
kolme kpl 1-3-5
sitten yksi nauha korkeammalle ja
kaksi kpl 2-3-5 ja sitten
kaksi kpl 2-4-5
 
Seiskakielisellä havainnollistuu vielä paremmin kuin kuusikielisellä kitaralla.
 
http://www.truthinshredding.com
sickboy
05.02.2013 21:52:49
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: En vieläkään tiedä mitä eroa on skaalalla ja moodilla.
 
Eikös moodeilla tarkoiteta duurin, tai jazzmollin moodeja? Esim. C-duurista muodostuu sen eri sointuasteille moodit 1. jooninen, 2. doorinen jne.... Nämä ovat toki itsenäisiä asteikkoja samalla.
 
Skaalalla tarkoitat nyt ilmeisesti asteikkoja? Asteikkoja on toki muitakin kuin mitä nuo moodit ovat. Monesti puhutaankin vaikkapa vain doorisesta asteikosta ilman moodiyhteyden mainitsemista. Sieltä se kuitenkin tulee, tai ainakin niin sen voi teoreettisesti selittää. Moodit ovat sointuasteille muodostuvat ns. lähimmät asteikot.
 
Pentatoniselle asteikollekin on omat moodinsa. Eli pentatonisesta asteikosta saa muodostettua uusia asteikkoja.
 
Jucciz
05.02.2013 22:01:51 (muokattu 05.02.2013 22:08:21)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: En vieläkään tiedä mitä eroa on skaalalla ja moodilla.
 
Moodit ovat yhden skaalan eri käännöksiä, ts. sama säveljoukko, mutta eri lähtösävel. Kullakin moodilla on oma sointiväri johtuen kunkin moodin yksilöllisestä intervallirakenteesta, eli siitä, minkä sävelten välissä on puoli-, koko- tai puolitoistasävelaskel. Yhdestä 7-sävelisestä skaalasta saadaan siis 7 eri moodia, jotka toki ovat myös skaaloja.
 
Kannattaa maistella noiden sointivärien eroja siten, että pohjasävel pysyy samana, ts. ensin C-joonista, sitten C-doorista, C-fryygistä jne. D-doorinen ei nimittäin kuulosta yhtään dooriselta, jos oot juuri hetki sitten soittanut C-duuriasteikkoa (eli C-joonista) eikä sulla oo matala D-ääni tai Dm13-sointu pöhisemässä pohjalla.
 
On yleensä hyödyllistä ainakin alkuvaiheessa laittaa joku sointu(kierto) soimaan pohjalle, jolloin korvillekin aukeaa, miksi mikäkin moodi sopii juuri tietyllä tavalla tietynlaiseen harmoniseen kontekstiin.
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
Krice
06.02.2013 01:10:07
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: saadaan siis 7 eri moodia, jotka toki ovat myös skaaloja.
 
Onko tuollaiselle järjestelmälle, siis skaalan kiertämiselle, olemassa mitään sen isompaa merkitystä kuin että voidaan tehdä niin huvin vuoksi ja nimetä kaikki moodit, kun siinä saa tungettua enemmän teoriaa musiikkiin.
 
Jucciz
06.02.2013 02:04:41 (muokattu 06.02.2013 02:48:41)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: Onko tuollaiselle järjestelmälle, siis skaalan kiertämiselle, olemassa mitään sen isompaa merkitystä kuin että voidaan tehdä niin huvin vuoksi ja nimetä kaikki moodit, kun siinä saa tungettua enemmän teoriaa musiikkiin.
 
Senkin uhalla, että vain trollaat, ehdotan: mitäs jos testaisit, miltä eri moodit kuulostavat. Sillä laillahan se selviää, miten niitä voit hyödyntää omassa soitossasi.
 
Moodeissa ei oo todellakaan mitään ihmeellistä ja monet varmasti käyttävät tietämättään niitä paljonkin. Ne on vaan asteikkoja, ts. säveljoukkoja ihan siinä missä vaikkapa kaikille tuttu duuri- tai molliasteikko. Eri säveljoukot kuulostavat erilaisilta. Tää on niin hiton simppeli asia ja silti monet tuntuvat tekevän siitä jotenkin rakettitiedettä tai mystiikkaa.
 
Esimerkki: jos haluan vaikkapa duurisoinnun päälle soittaa tavallisesta duuriasteikosta hieman poikkeavaa meininkiä, voin vaikkapa korottaa neljännen sävelen. C-duurin tapauksessa tämä tarkoittaisi F#-säveltä F:n sijaan. Tadaa: meillä on lyydinen moodi, C-lyydinen. Se kuulostaa erilaiselta kuin C-duuriasteikko (eli C-jooninen), koska siinä on osittain ERI sävelet.
 
Kun tarkastelet, miten C-lyydinen voitaisiin johtaa sen lisäksi, että se on rakenteellisesti duuriasteikko korotetulla neljännellä sävelellä, huomaat, että sehän sisältää täysin samat sävelet kuin G-duuriasteikko. Ja kun tarkastelet G-duuriasteikkoa, huomaat, että C-sävel on siellä neljäntenä. C-lyydinen on G-duuriasteikon neljäs moodi. Tämä on se toinen tapa hahmottaa sama asia: käyttämällä jotain muuta duuriasteikkoa, jossa on samat sävelet. Vastaavasti D-lyydinen sisältää samat sävelet kuin A-duuriasteikko jne, joten voit ajatella D-lyydisen A-duuriasteikon neljäntenä moodina, tai sitten ihan vaan D-duuriasteikkona, jossa on korotettun neljäs sävel.
 
Kuuntele Metallican Wherever I May Roam. E-mollibiisi, mutta melodiassa ei käytetäkään F#-säveltä, joka E-molliin kuuluu. Sen sijaan F# on palautettu F:ksi, joten rakenteellisesti kyseessä on molliasteikko, jossa on alennettu 2. sävel. Niin mikä? No E-fryyginenpä hyvinkin. Ja taas toisella tapaa ajateltuna: siinä on samat äänet kuin C-duuriasteikossa, eli kyseessä on C-duurin kolmas moodi.
 
Kuuntele Kauniiden ja rohkeiden tunnari. Kuulostaa duurilta, mutta siellä ei tule duuriasteikon 7:ttä säveltä missään vaiheessa sellaisena kuin se duuriasteikossa esiintyy, ts. suurta septimiä. Sen sijaan septimi on pieni. Niin mikä? No miksolyydinen asteikko, eli duuriasteikko alennetulla 7. sävelellä. Miksolyydinen on yleensä aika hyvä valinta seiskasointujen päälle. Jos siis näet sointulapussa A7:n, voit melko huoletta roiskia A-miksolyydistä - ellei sitten pianisti ei päätä käyttää sointuhajotuksissaan kaikkia mahdollisia alt-säveliä sun kiusaksi.
 
Kuuntele Steve Vain Riddle. E-duurivoittoinen meininki, mutta mitä ihmettä, miksi A-säveltä ei käytetä? Se on korotettu A#:ksi ja se vieläpä lyödään oikein rehvakkaasti pöytään heti kättelyssä. Steve vetelee tässä nimittäin E-lyydistä aivan muina miehinä. Sävelet ovat samat kuin B-duurissa (suomalaisittain H), joten E-lyydinen on B-duurin neljäs moodi. Lyydinen on senkin takia kiva moodi, että duuriasteikon 4:nnen sävelen korostaminen duuribiisissä kuulostaa helposti huonolta, koska se on pidätyssävel. Korotettua 4:ttä säveltä tämä ei sen sijaan vaivaa. Lyydinen on mun makuun tosi "raikas" ja "kirkas" moodi. YMMV.
 
Kuuntele Beatlesin Eleanor Rigby. Surulliselta kuulostaa, E-mollimeininkiähän se, vaan miten ihmeessä Paul uskaltaa roiskia C#-säveltä laulumelodiaan, vaikka se ei kuulu E-molliasteikkoon? Ehkäpä Paul oli doorisella tuulella kappaletta tehdessään. Doorinen asteikko nimittäin on molliasteikko, jossa on korotettu 6. sävel, tässä tapauksessa siis E-doorinen. Samat sävelet löytyvät D-duuriasteikosta, joten E-doorinen on D-duurin 2. moodi.
 
Kuuntele Gary Mooren Still Got The Blues. A-mollihan se. Kyllä joo, mutta toiselta nimeltään A-aiolinen. Jokainen luonnollinen molliasteikko sisältää sen rinnakkaisduuriasteikon sävelet. A-aiolinen on C-duuriasteikon 6. moodi, koska se sisältää C-duuriasteikon sävelet, ainoastaan alkaen 6:nnesta sävelestä. A-molli ja C-duuri ovat rinnakkaissävellajeja: molemmissa on täsmälleen samat sävelet. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että C-duuri on A-molliasteikon 3. moodi, mutta jostain syystä vertailukohdaksi on valittu duuriasteikko. Luonnollisen mollin moodeja (toisin kuin siis harmonisen ja melodisen mollin moodeja) ei ole järkeä listata erikseen, koska ne ovat täysin samoja kuin duuriasteikon moodit.
 
Varsinaisia lokrisia (eli duuriasteikon 7. moodiin perustuvia) kappaleita ei juurikaan kuule, jos niitä juuri onkaan. Lokrisia jaksoja on paljonkin kappaleiden keskellä, mutta itsenäisenä sävelkimppuna lokrinen pyrkii voimakkaasti purkautumaan jonnekin (yleensä kevyessä musassa V asteelle), se on aika levottoman kuuloinen yksinään. Jos näet sointulapussa m7b5-tyyppisen soinnun, siihen lokrinen käy kuin nyrkki silmään. Mollibiisien II sointuasteella lokrista näkee kevyessä musassa eniten. Jos otetaan vaikka aiemmin mainittu Still Got The Blues, siinä biisin viides sointu on Bm7b5, johon B-lokrinen sopii oivasti - se kun on juurikin II aste tässä A-mollibiisissä.
 
Alkaako hahmottua? Ihan pop- ja rockmusiikissakin käytetään paljon muutakin kuin duuria, mollia, pentatonista ja bluesasteikkoa.
 
Yllä mentiin vasta duuriasteikon moodeihin. Ihan samalla tavalla harmonisella ja melodisella mollilla on myös omat moodinsa. Jälkimmäisiä käytetään varsinkin jazzmusassa paljonkin, mutta kaikkien tuntemaksi esimerkiksi kelvannee Tonskinkin mainitsema Simpsoneiden tunnari. Se käyttää lyydistä dominanttia, ts. duuriasteikkoa, jossa on sekä lyydisen että miksolyydisen moodin "kieroudet", eli korotettu 4. sävel sekä alennettu 7. sävel. Lyydinen dominantti on melodisen mollin neljäs moodi ja se tunnetaan myös nimellä overtone-asteikko. Jos siis haluat johtaa C lyydisen dominanttiasteikon (eli C-overtonen) muuta kautta, otat G melodisen mollin ja rupeat rallattelemaan 4:nnestä sävelestä eteenpäin...
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
Tonski
06.02.2013 02:20:55 (muokattu 06.02.2013 02:22:29)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Moodit ovat yhden skaalan eri käännöksiä, ts. sama säveljoukko, mutta eri lähtösävel. Kullakin moodilla on oma sointiväri johtuen kunkin moodin yksilöllisestä intervallirakenteesta, eli siitä, minkä sävelten välissä on puoli-, koko- tai puolitoistasävelaskel. Yhdestä 7-sävelisestä skaalasta saadaan siis 7 eri moodia, jotka toki ovat myös skaaloja.
 
Random fakta tähän väliin: dodekafoniassa esiintyy 792 erilaista heptatonista skaalaa, kaikilla omat moodinsa lisäksi. Valtaosa näistä kuulostaa ainakin itelle aika mälliripulilta, mutta kovat jäbäthän opettelee ne kaikki, vai kuis..
 
..paitsi jos äsken mainittu ei olekaan fakta ja laskin väärin. Joku allekirjoittanutta pidemmälle lukenut matemaatikko korjatkoon jos katsoo aiheelliseksi!
 
E:
Plus edelliseen viestiin lisä: kuuntele Simpsoneiden tunnari, ajattele melomollia ja korkkaa kalja. Is best.
 
julkke
06.02.2013 09:05:44
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Loistava infopaketti Juccizilta, plussaa tuli!
 
"Practice cures most tone issues." -John Suhr
Ruutukunkku
06.02.2013 14:34:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos summataan vielä Kricen esittämä kysymys ja Juccixen loistava vastaus, niin sinänsä moodit eivät ole teorian tunkemista musiikkiin vain teorian vuoksi, vaan mielestäni enemmänkin asioiden nimeämistä.
 
Kun asioille annetaan nimet on niitä myös helpompi lähteä lähestymään ja opettelemaan. Yhteinen kieli antaa paremmat eväät esimerkiksi opettajan ja oppilaan kanssakäymiseen, kun molemmat edes suunnilleen tietävät mistä puhutaan.
 
Eri asteikkoja ja skaaloja voit vallan hyvin treenailla ilman niiden syvällistä tutkiskelua tai nimien ulkoa opettelua. Mielestäni kuitenkin kun moodeille annetaan nimet ja annetaan muutama sointu jonka yhteydessä tämä ja tämä moodi yleensä kuulostaa hyvältä, on näiden asteikkojen istuttaminen omaan, ihan käytännön bändisoittamiseen on helpompaa.
 
I'm sorry Dave
-Stratlover-
06.02.2013 18:28:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Loistava tietopaketti perusteluineen Juccizelta! Kiitos siitä! ^^Tuo viimesin kirjoitus kiteyttää aika hyvin mitä itsekkin ajattelen aiheesta. Kun asioihin on nimet/selitykset on ylipäätänsä musiikkia helpompi ymmärtää ja helpompi kommunikoida "oikeiden" muusikoiden kanssa. Enkä nyt halua väheksyä ketään kuka ei ajattele samalla tavalla. Ei kuuleman mukaan "myöskään" Jimi Hendrix pahemmin aiheesta perustanut, silti mies on modernin sähkökitaran innovaattori.
 
Korjatkaa, jos olen väärässä.
 
Funkånaut
06.02.2013 18:40:38
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

-Stratlover-: Loistava tietopaketti perusteluineen Juccizelta! Kiitos siitä! ^^Tuo viimesin kirjoitus kiteyttää aika hyvin mitä itsekkin ajattelen aiheesta. Kun asioihin on nimet/selitykset on ylipäätänsä musiikkia helpompi ymmärtää ja helpompi kommunikoida "oikeiden" muusikoiden kanssa. Enkä nyt halua väheksyä ketään kuka ei ajattele samalla tavalla. Ei kuuleman mukaan "myöskään" Jimi Hendrix pahemmin aiheesta perustanut, silti mies on modernin sähkökitaran innovaattori.
 
Korjatkaa, jos olen väärässä.

 
Kyllähän Henkka teorian tunsi, joskaan ei välttämättä osannut nimetä asioita sanallisesti.
 
"Itse vosin opettaa naisille rumpujen soittoa, jos saisin itse vastalahjaksi ala-majavaa." - heikkijarvinen Kuuntelen tämmöistä
-Stratlover-
06.02.2013 19:19:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Anteeksi eikös tuo asioiden nimeäminen ja ymmärtäminen juuri ollut se pääasia mitä ajoin takaa? Henkan tapauksessa otin suurpiirteisen esimerkin, en tarkottanu ettei sillä hajuakaa olis ollu musiikin teoriasta! Joidenkin on näköjään välttämättä pakko tarttua aloittelijan pieniinkin kommenttivirheisiin.... Ei siinä mitään arvostan, että asia saatiin yhteisymmärrykseen.
 
Nuages
06.02.2013 19:29:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Funkonaut: Kyllähän Henkka teorian tunsi, joskaan ei välttämättä osannut nimetä asioita sanallisesti.
 
Mitänää lässytät? Teorian tunteminen ON sitä, että osaa antaa asioille nimen.
 
"Sointua löytyy kahta sorttia: hilipiää ja haikiaa. Ruuri piristää niinku hömpsyt ja molli herkistää porajamahan. Kauvan lasetettuna alakaa ruurit naurattahon, mollit pakkaa rääyttämähän ihimisiä." -Eino Kyrköösjärvi
Jucciz
06.02.2013 20:23:11 (muokattu 06.02.2013 20:37:25)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nuages: Mitänää lässytät? Teorian tunteminen ON sitä, että osaa antaa asioille nimen.
 
No tavallaan on ja tavallaan ei. Kyllähän teoriaa voi osata ilman, että käyttää ilmiöistä samoja termejä kuin musiikkiopistot ja konservatoriot. Kitaristi voi sanoa basistille, että "soita tähän se tydytty-tydytty -riffi". Teoriamaikka puhuisi synkoopista, mutta biisin onnistumisen kannalta "tydytty" voi olla ihan yhtä hyvä termi asialle, ehkä jopa parempi. Ilmiö on joka tapauksessa sama kummallakin nimellä kutsuttuna.
 
Aikanaan kirjoitin asiasta näin:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=8129154#p8129154
 
Tässä toinenkin kirjoitus aiheesta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=10208020#p10208020
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
Räkkipeli
06.02.2013 20:24:17
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nuages: Mitänää lässytät? Teorian tunteminen ON sitä, että osaa antaa asioille nimen.
 
No ei kyllä ole. Lainalaisuuksian nimeäminen oikella termillä, ja niiden hyödyntäminen musiikissa on kaksi täysin eri asiaa.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti