| Aihe: Opettaminen | |
|---|
|
blastoff: No peiliinhän siinä tulikin moneen kertaan katsottua ja sen takia tilanne oli niin turhauttava, kun omalta osalta mikään ei tuntunut auttavan.
Sellaista se vain on.
Ei ala-asteenkaan opettajan hommia lähdetä sijaistamaan vain siltä pohjalta, että on itse ala-asteella ollut ja oppiaineet olivat omasta mielestä kivoja. Tämä ei sitten ole tarkoitettu kellekään henk. koht. | |
Kefiiri: Opettaja ilmeisesti haluaisi laajentaa oppilaidensa musiikillista näkemystä. Kricen mielestä tällainen asenne ei sovi opettajalle ollenkaan, vaan
Soittamisen tekniikka ja musiikki (+teoria) ovat kaksi vähän eri asiaa. Molempia voi opettaa. Jos joku haluaa soittaa jotakin yhtä musiikkilajia niin mitäpä siihen on sanomista. Se voi olla alussa jopa suotavaa, koska silloin on vähemmän opeteltavaa. | |
tender.insanity: Ei ala-asteenkaan opettajan hommia lähdetä sijaistamaan vain siltä pohjalta, että on itse ala-asteella ollut ja oppiaineet olivat omasta mielestä kivoja. Tämä ei sitten ole tarkoitettu kellekään henk. koht.
Opettamaan (niin ala-astetta kuin kitaratuntejakin) nyt ylipäätään voi lähteä aika monenlaiselta pohjalta, eikä se välttämättä määritä opettajan todellista pätevyyttä kyseiseen hommaan. Tässä nyt pari opettajaa on tuskaillut ns. "vaikeiden" tapausten kanssa ja onhan tietty myös ihan mahdollista, että vika on ollut vaan meissä itsessämme. Sitähän ulkopuolisten on tässä täysin mahdotonta arvioida. Väittäisin kuitenkin, että ketjun aloittajan kuvaama ilmiö on jossain muodossa tuttu kaikille opetusduunia vähääkään tehneille. "You can lead a horse to water but you can't make him drink" jne. |  JoKo
11.10.2012 13:59:08 | |
|
Artist: Ei kaikkien kitaraa soittavien ole pakkolla veivattava 12-tahdin bluesia tai vastaatavia, niihin se kiinnostus tulee luonnostaan jos on tullakseen.
Ei tietystikään ole pakko, mutta tuo 12-tahdin blueskierto on perustavan laatuinen juttu kaikelle "rock"-musiikille ja auttaa ymmärtämään sitä heviäkin niin olisi erikoista jos opettaja ei sitä opettaisi. Tyvestä puuhun kiivetään ja niin edelleen... |  Kefiiri
11.10.2012 14:31:08 (muokattu 11.10.2012 14:32:38) | |
|
JoKo: Ei tietystikään ole pakko, mutta tuo 12-tahdin blueskierto on perustavan laatuinen juttu kaikelle "rock"-musiikille ja auttaa ymmärtämään sitä heviäkin niin olisi erikoista jos opettaja ei sitä opettaisi. Tyvestä puuhun kiivetään ja niin edelleen...
Juuri näin, mutta jos oppilas on kiinnostunut vain "tekniikasta", (ja kaikki tietävät että hevihommassa tekniikka tarkoittaa mahdollisimman nopeaa lirutusta), niin häntä saattaa olla vaikea motivoida blueskaavan junttaamiseen. |  Aalimupina
11.10.2012 14:35:56 (muokattu 11.10.2012 14:37:48) | |
|
tender.insanity: Jos vanhemmat ne tunnit maksavat, niin voipi joskus ottaa esille, että tahtooko oppilas itse ylipäätänsä soittaa kitaraa ja ottaa tunteja. Vai onko kyseessä vain vanhempien tahto sille, että lapsella olisi edes jokin harrastus.
Monesti peiliin katsominen auttaa tässäkin asiassa, jos ei oppilaasta saa mitään irti. Tietysti rahanhimoinen opettaja harvemmin ehdottaa että "mitäs jos lopetetaan tämä ja etsit jonkun toisen opettajan joka osaa opettaa sinua paremmin kuin minä".
Rahanhimoinen opettaja :D. Hah hah. Paskaa duunia ja paskalla liksalla... Jos on orastavaakin rahanhimoa, niin kyllä kannattaa pysyä opettajahommista kaukana. Tai no kyllähän palkka voi näyttää paperilta mairittelevalta n. 27-29€/h riippuen paikasta, mutta lukuvuosi on aika lyhkäinen aika ja sillä sitä lyhkäsen lukuvuoden palkalla pitäisi sitten pystyä elämään koko vuosi.
Valitettava totuus tuntuu olevan se, että valtaosa oppilaista ei harjoittele kunnolla. Ja tämä asia ei tunnu olevan edes riippuvainen siitä, että käykö oppilas musaopiston puolella vai sitten yksityisesti. Ja valitettavasti siihen ei tunnu auttavan edes sekään, että tuo sellaisten bändien biisejä joista oppilaat ovat ainakin omien sanojensa mukaan kiinnostuneita. Nuoteista soittaminen tuntuu myös olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, sen takia olenkin tehnyt todella paljon tabulatuureja ihan sen takia, että saan oppilaat soittamaan edes jotain kotona.
Onneksi poikkeuksiakin löytyy oppilaiden joukosta. Olisi tietysti nastaa, jos heihin voisi keskittyä enemmän, mutta valitettavasti aika on rajallista.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että etenkin siinä vaiheessa, jos oppilas käy tunneilla yksityisesti, niin hänelle pitäisi tarjota sellaista opetusta, mitä hän itse haluaa. Jos se on heavyä, niin sitten käydään sitä heavy-musiikkia läpi. Pikkuhiljaa sinne vois sitten yrittää ympätä mukaan myös muuta musaa, mieluusti jonkun aasinsillan kautta. | |
Tarkennan hieman. Kyseessä on musiikkilukio, joka on palkannut minut antamaan kitaratunteja oppilaille (kitaristeille ja muille instrumentalisteille). Negatiivinen asenne tulee vain juurikin kitaristeilta, muut kyllä tykkäävät. Myös toiset opettajat ovat antaneet minun ymmärtää että nämä kitaristi-pojat ovat useimmiten aina myöhässä, ei ilmoita jos ei tule bänditunneille, ei juurikaan puhu muille jne. Mutta en olisi ikinä arvannut että oman pääinstrumentin tunneille tuleminen olisi näin hankalaa.
Olen käynyt läpi asioita jotka ovat minulle itselle (ja todennäköisesti myös kaikille muusikoille jotka haluavat olla hyviä ja kehittyä) tärkeitä juttuja, ja mitä olisin itse halunnut tietää ja ymmärtää nuorempana. En pelkästään kitaransoitosta, vaan musiikiista ja musiikin tekemisestä ynnä muuta. Itse olen sanonut oppilaille että jos te haluatte vaan puhua tunneille, niin kyllä sekin mulle sopii. Tunneilla ei aina välttämättä tarvitse soittaa, mutta se ei tarkoita sitä etteikö oppisi mitään. He kyllä kysyvät koko ajan kysymyksiä ja tahtovat vinkkejä. Esim. mikä olisi "helpoin" sormitus tai miten olisi "järkevin" tapa pikata joku tietty riffi. Mutta kun ehdotuksia antaa, niin ei ne halua käyttää neuvoja hyväksi ja sanovat vaan että "kyllä tähän pitäisi olla joku helpompi tapa".
Hyvinkin voi olla että pojat ovat vielä niin nuoria ja kokemattomia soittamisen suhteen, että he saattavat tajuta ja ymmärtää monet asiat mitä olen selittänyt tunneilla vasta vuosia myöhemmin. Näin ainakin minulle on monesti käynyt, että "aah, se oli tämän takia Harri sanoi tämän ja tämän jutun mulle kaksi vuotta sitten" jne.
Sen takia miksi otin tämän blues-12 esimerkiksi oli se, että pojat sanoivat soittavan myös bluesia. Olisin myös voinut antaa toisen esimerkin, kun oppilas sano että "se on helppo biisi, paitsi soolo" (en muista mikä biisi). Soitettiin biisi yhdessä, ja kuulin pojan soitosta välittömästi että tämä oppilas taitaa luulla että kaikki nopea on vaikeaa ja kaikki hidas helppoa. Eikä kuule että vaikka se soittaa kaikki nuotit, niin se soitto ei kuulosta hyvältä. |  Numb
11.10.2012 14:59:15 | |
|
hemoroidi: Tarkennan hieman. Kyseessä on musiikkilukio, joka on palkannut minut antamaan kitaratunteja oppilaille (kitaristeille ja muille instrumentalisteille).
Täähän muuttaa konseptin aika totaalisesti. Lukiolla lienee joku tavoite, joka on artikuloitu sulle. Jos ei ole, niin semmoinen pitäisi olla.
Negatiivinen asenne tulee vain juurikin kitaristeilta, muut kyllä tykkäävät. Myös toiset opettajat ovat antaneet minun ymmärtää että nämä kitaristi-pojat ovat useimmiten aina myöhässä, ei ilmoita jos ei tule bänditunneille, ei juurikaan puhu muille jne. Mutta en olisi ikinä arvannut että oman pääinstrumentin tunneille tuleminen olisi näin hankalaa.
Tää kuulostaa siltä, että kitaristeilla on vähän niin kuin oma alakulttuuri siellä. Kyse ei silloin ole susta ja sun opetuksesta, vaan kitaristien suhtautumisesta koko kouluun.
Mutta kun ehdotuksia antaa, niin ei ne halua käyttää neuvoja hyväksi ja sanovat vaan että "kyllä tähän pitäisi olla joku helpompi tapa".
"Ehkä onkin, mutta jos on, en tunne sitä." Tai sit voi sanoo, että tää tapa on heti helppo kun osaat sen.
Hyvinkin voi olla että pojat ovat vielä niin nuoria ja kokemattomia soittamisen suhteen...
...oppilas sano että "se on helppo biisi, paitsi soolo" (en muista mikä biisi). Soitettiin biisi yhdessä, ja kuulin pojan soitosta välittömästi että tämä oppilas taitaa luulla että kaikki nopea on vaikeaa ja kaikki hidas helppoa. Eikä kuule että vaikka se soittaa kaikki nuotit, niin se soitto ei kuulosta hyvältä.
Muistuttaa minua iässä ehkä 13-14. Olin muun muassa vakaasti sitä mieltä, että Billy Gibbons on huono, kun se soittaa niin hitaasti...
Tuo on hankala homma kyllä saada oppilaalle. Että soitetaan musiikkia eikä kitaraa. | |
Aalimupina: Rahanhimoinen opettaja :D. Hah hah. Paskaa duunia ja paskalla liksalla... Jos on orastavaakin rahanhimoa, niin kyllä kannattaa pysyä opettajahommista kaukana.
Nimenomaan. Jos oma leipä on kiinni parissa Lissu-Petterissä, niin toki niistä pitää kiinni kynsin hampain, että on jotain muutakin leivän päälle laitettavaa kuin ylhähuuli. Vaikkei itsellä olisi heille mitään annettavaa. | Jucciz
11.10.2012 15:30:58 (muokattu 11.10.2012 15:39:16) | |
|
Soitonopettajana toimimisessa eräs olennainen taito on löytää tasapaino oppilaiden toiveiden ja ns. yleissivistävien asioiden välille. Tokihan se taas on tosi hankalaa, jos oppilaasta itsestään ei saa mitään irti, muuta kuin että "heviä" tai "tekniikkaa" pitäisi saada haltuun. Tietty toisinaan voi ihan suosiolla tuoda esiin sen, että "se nyt vaan ei ole järkevää ruveta automaattisesti opettelemaan asiaa Z, koska se edellyttää, että asiat X ja Y ovat ensin edes jollain tasolla hanskassa".
Fiksu oppilas yleensä ymmärtää suht varhain, ettei juoksemaankaan ei voi opetella, jos edes konttaaminen ei vielä suju - ja tajuaa myös ehkä hiljalleen oman osaamisensa tason suhteessa harjoiteltavien kappaleiden/asioiden vaikeustasoon. Tämän varjolla saa yleensä ainakin osalle oppilaista varmasti tarjottua ensin hieman perustietämystä ja -tekniikoita ennenkö aletaan kahlata Dimebagin tai Petruccin sooloja yks yhteen.
Mulla on ollut muutamia oppilaita vuosien varrella säännöllisen epäsäännöllisesti ja koska tätä en kuitenkaan henkeni pitimiksi tee, olen lähtenyt siitä, että tunneilla on oltava hauskaa ja ehdottomasti kuunnellaan oppilaan omia toiveita, jos sellaisia on. Kuitenkin oppilaan suosikkibiisien ohella olen yrittänyt iskostaa oppilaan päähän jotain "yleishyödyllistä perusmateriaalia", mikäli sitä ei suoraan toivebiiseistä löydy - ja itse asiassa aika usein löytyykin.
Yllättävän monesta biisistä löytyy mainioita treenejä monille osa-alueille: motoriikka, sointujen vaihtaminen, melodiasoitto, sormitukset, venytys- ja muut tekniikat. Tästä syystä läheskään aina ei ole ollut pakollista kaivaa esiin ns. harjoitusbiisejä, koska "ihan oikeistakin biiseistä" löytyy monesti hyviä treenejä. Tämä vaan vaatii hieman pelisilmää ja -korvaa opettajalta, että osaa tunnistaa kappaleesta asioita, jotka toimivat (lähes) sellaisenaan itsenäisinä harjoitteina. Myöskään teoriatietämys ei ole näiden asioiden tunnistamisessa pahitteeksi.
Itse asiassa, tästäpä tulikin mieleen, että aikanaanhan treenipätkiksi soveltuvaa "oikeaa musiikkia" kerättiin täällä ihan omaan viestiketjuunsa:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=9756261
(älkää välittäkö jäsen tender.insanityn huomattavista ponnisteluista pilata tuokin ketju)
Toki opettajalla on hyvä olla itsellä laaja materiaali- ja taktiikkavarasto (lähinnä paljon erityylisiä biisejä tai mielekkäitä harjoitteita), jos tosiaan tilanne on se, että oppilas ei itse oikein osaa sanoa, mitä on vailla. Kannustava, rento ja huumoripitoinen ilmapiiri toimivat kokemuksieni mukaan parhaiten. Tällöin vähän ujompi ja hiljaisempikin oppilas alkaa hiljalleen yleensä "olla jotain mieltä" - sekä musiikista että omasta soitostaan. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz: Soitonopettajana toimimisessa eräs olennainen taito on löytää tasapaino oppilaiden toiveiden ja ns. yleissivistävien asioiden välille. Tokihan se taas on tosi hankalaa, jos oppilaasta itsestään ei saa mitään irti, muuta kuin että "heviä" tai "tekniikkaa" pitäisi saada haltuun. Tietty toisinaan voi ihan suosiolla tuoda esiin sen, että "se nyt vaan ei ole järkevää ruveta automaattisesti opettelemaan asiaa Z, koska se edellyttää, että asiat X ja Y ovat ensin edes jollain tasolla hanskassa".
Fiksu oppilas yleensä ymmärtää suht varhain, ettei juoksemaankaan ei voi opetella, jos edes konttaaminen ei vielä suju - ja tajuaa myös ehkä hiljalleen oman osaamisensa tason suhteessa harjoiteltavien kappaleiden/asioiden vaikeustasoon. Tämän varjolla saa yleensä ainakin osalle oppilaista varmasti tarjottua ensin hieman perustietämystä ja -tekniikoita ennenkö aletaan kahlata Dimebagin tai Petruccin sooloja yks yhteen.
Mulla on ollut muutamia oppilaita vuosien varrella säännöllisen epäsäännöllisesti ja koska tätä en kuitenkaan henkeni pitimiksi tee, olen lähtenyt siitä, että tunneilla on oltava hauskaa ja ehdottomasti kuunnellaan oppilaan omia toiveita, jos sellaisia on. Kuitenkin oppilaan suosikkibiisien ohella olen yrittänyt iskostaa oppilaan päähän jotain "yleishyödyllistä perusmateriaalia", mikäli sitä ei suoraan toivebiiseistä löydy - ja itse asiassa aika usein löytyykin.
Yllättävän monesta biisistä löytyy mainioita treenejä monille osa-alueille: motoriikka, sointujen vaihtaminen, melodiasoitto, sormitukset, venytys- ja muut tekniikat. Tästä syystä läheskään aina ei ole ollut pakollista kaivaa esiin ns. harjoitusbiisejä, koska "ihan oikeistakin biiseistä" löytyy monesti hyviä treenejä. Tämä vaan vaatii hieman pelisilmää ja -korvaa opettajalta, että osaa tunnistaa kappaleesta asioita, jotka toimivat (lähes) sellaisenaan itsenäisinä harjoitteina. Myöskään teoriatietämys ei ole näiden asioiden tunnistamisessa pahitteeksi.
Itse asiassa, tästäpä tulikin mieleen, että aikanaanhan treenipätkiksi soveltuvaa "oikeaa musiikkia" kerättiin täällä ihan omaan viestiketjuunsa:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=9756261
Toki opettajalla on hyvä olla itsellä laaja materiaali- ja taktiikkavarasto (lähinnä paljon erityylisiä biisejä tai mielekkäitä harjoitteita), jos tosiaan tilanne on se, että oppilas ei itse oikein osaa sanoa, mitä on vailla. Kannustava, rento ja huumoripitoinen ilmapiiri toimivat kokemuksieni mukaan parhaiten. Tällöin vähän ujompi ja hiljaisempikin oppilas alkaa hiljalleen yleensä "olla jotain mieltä" - sekä musiikista että omasta soitostaan.
Tässä kirjoituksessa on kaikki mitä olen "tehnyt tunneillani". Olisin voinut luulla että luen omia merkintöjä/muistiinpanoja tätä lukiessani. Huumorilla, hyvällä tuulella ja positiivisella energialla mennään. Oppilaatkin alkavat puhua ja todellakin vaikuttaa siltä että he pitävät hauskaa.. mutta seuraavalla kitaratunnilla ei näy yhtään kitaristia. Saattaa mennä neljäkin viikkoa ennen kuin kitaristit tulevat seuraavalle tunnille (bänditunnin opettajan "pakottamisen" ansiosta) ja näin aletaan "ihan alusta" taas. Kuukaudessa unohtaa yllättävän paljon oppilaiden osaamisesta. | Kontiak
11.10.2012 21:23:41 (muokattu 11.10.2012 21:56:25) | |
|
Aalimupina: Tai no kyllähän palkka voi näyttää paperilta mairittelevalta n. 27-29€/h riippuen paikasta, mutta lukuvuosi on aika lyhkäinen aika ja sillä sitä lyhkäsen lukuvuoden palkalla pitäisi sitten pystyä elämään koko vuosi.
Valitettava totuus tuntuu olevan se, että valtaosa oppilaista ei harjoittele kunnolla. Ja tämä asia ei tunnu olevan edes riippuvainen siitä, että käykö oppilas musaopiston puolella vai sitten yksityisesti. Ja valitettavasti siihen ei tunnu auttavan edes sekään, että tuo sellaisten bändien biisejä joista oppilaat ovat ainakin omien sanojensa mukaan kiinnostuneita. Nuoteista soittaminen tuntuu myös olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, sen takia olenkin tehnyt todella paljon tabulatuureja ihan sen takia, että saan oppilaat soittamaan edes jotain kotona.
Siis mikä estää opettamasta vain niitä harjoittelevia ja nostamasta hintoja sille tasolle, että se myös kannattaa?
Rusty Cooleylta saa tunteja 100 dollarilla ja Chris Broderick auttaa 40 taalaa/30 min. Webbikameran kautta ja englannin äidinkielellä.
http://www.truthinshredding.com | Aalimupina
11.10.2012 23:17:08 (muokattu 11.10.2012 23:19:20) | |
|
Kontiak: Siis mikä estää opettamasta vain niitä harjoittelevia ja nostamasta hintoja sille tasolle, että se myös kannattaa?
Onko tuo sarkasmia? Vai erittäin tyhmiä kysymyksiä?
Musaopistot ja kansalaisopistot maksavat palkan minulle (ja myös monille muille soitonopettajille). Näissä paikoissa palkka määräytyy ihan pätevyyden mukaan.
Musaopistoissa tai kansalaisopistoissa opettaja ei voi valita itselleen oppilaitaan...
Rusty Cooleylta saa tunteja 100 dollarilla ja Chris Broderick auttaa 40 taalaa/30 min. Webbikameran kautta ja englannin äidinkielellä.
Yksityistunneista voi toki nyhtää sen verran, mitä kehtaa ja mitä oppilaat ovat valmiita maksamaan. Kaikkihan myös riippuu siitä, että tehdäänkö opetus pimeänä vai laillista kautta. Jos maksaa alvit, yelit ja verot, niin ei tuo 40taalaa/30 minuuttia ole kovinkaan kummoinen liksa.
Yksityistunneissa on vain sellainen huono puoli, että oppilaat tavallisesti maksavat vain niistä kerroista kun he käyvät. Eli siinä ei hirveästi sairaslomia vietetä, työterveyshuoltoa ei ole ja pankista on todennäköisesti turha mennä hakemaan asuntolainaa, etenkään jos tekee hommaa pimeänä. Yksityistunnit ovat oman kokemukseni mukaan aika epävarma tulonlähde, etenkin silloin jos oppilaina on teinejä. Sitten on koeviikkoa, flunssaa, treffejä, mopoilua tms., eikä päästä tunneille. Musapistoissa ja vastaavissa on se hyvä puoli, että raha tulee tilille säännöllisin ajoin, eivätkä teinien menot haittaa sitä.
Ei mulla ole mitään tarvetta valittaa nykyisestä työoloistani tai siis tottakai aina on tarvetta valittaa, mutta voisivathan asiat olla paljon huonomminkin. Tuskinpa maailmassa on hirveän montaa täydellistä työpaikkaa. Ainut asia miksi oikeastaan alun perin avauduin oli se, että joku täällä piti opettajia rahanahneina. Ei tälle alalle todellakaan kannata tähdätä, jos on rahanhimoa... | Jucciz
11.10.2012 23:42:40 (muokattu 11.10.2012 23:44:42) | |
|
Aalimupina: Ei tälle alalle todellakaan kannata tähdätä, jos on rahanhimoa...
Mulla on opettajan paperit, mutta en edes haaveile päätoimisen opettajan työstä, mihin on syynsä.
Korvaus suhteessa työmäärään on yleensä ihan naurettava. Sen on saanut huomata jo nyt, vaimo nimittäin on luokanopettaja. Juu juu, puhukaa vaan pitkästä kesälomasta ja lyhyistä työpäivistä kun "eihän ne ala-asteen koulupäivät oo kuin keskimäärin 4-5 tuntia päivässä"...
... ja ottakaa sit selvää, mitä kaikkea muuta tänä päivänä kuuluu opettajan työhön ja mitä kaikkia (voima)keinoja onkaan käytettävä pelkästään siihen, että saadaan sinne 28-32 oppilaan luokkaan jonkinlainen kuri edes hetkeksi, jotta itse opettaminen ylipäätään onnistuu.
Eri asia toki yksityisopetuksessa, mutta siinä taas on leipä niin työn ja tuskan takana, että suosiolla teen ennemmin monenlaista muuta työtä: keikkaa, nuotinkirjoitusta ja herratiesmitä. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | Kontiak
12.10.2012 00:14:32 (muokattu 12.10.2012 00:23:39) | |
|
Aalimupina: Musaopistot ja kansalaisopistot maksavat palkan minulle (ja myös monille muille soitonopettajille). Näissä paikoissa palkka määräytyy ihan pätevyyden mukaan.
Musaopistoissa tai kansalaisopistoissa opettaja ei voi valita itselleen oppilaitaan...
Ihan yleisesti vaan tarkoitin, että musaopistojenkin ja kansalaisopistojenkin pitää jotenkin laittaa sille opetukselle arvo. Yksityisellä puolella homma on selkeämpää kun ei ole ylimääräisiä sponsoreita verorahojen muodossa. Sen verran tietysti julkisellakin puolella on mahdollisuus valita, että tokihan sinnekin voi olla lähtemättä opettajaksi. :)
Yksityistunneista voi toki nyhtää sen verran, mitä kehtaa ja mitä oppilaat ovat valmiita maksamaan. Kaikkihan myös riippuu siitä, että tehdäänkö opetus pimeänä vai laillista kautta. Jos maksaa alvit, yelit ja verot, niin ei tuo 40taalaa/30 minuuttia ole kovinkaan kummoinen liksa.
Jos opetusta meinaa työkseen tehdä ja työllään elättää itsensä, niin siitä nyt on vaan saatava riittävä korvaus. Eikä tietenkään mitään pimeitä hommia, vaan verot, alvit ja eläkkeet ja sairausvakuutukset Suomen mallin mukaisesti siihen mukaan luonnollisesti.
Cooleylla ja Broderickilla tarkoitin vertailua suomalaisiin paikallisiin opettajiin ja heidän hintatasoonsa. Tuntien hinnallakin kun voi olla merkityksensä siihen, miten tosissaan niille tunneilla osallistutaan. Paikallinen, suomalainen opettaja 30 euroa vs. jenkkistara maailmanluokan aikataululla web-kameran kautta englanniksi n. 80 euroa. Miksi suomalaisen opettajan hinta ei ole esim. 130 euroa? Tai kuka hyötyy näistä 30 euron random-opettajista?
http://www.truthinshredding.com | |
Kontiak: Paikallinen, suomalainen opettaja 30 euroa vs. jenkkistara maailmanluokan aikataululla web-kameran kautta englanniksi n. 80 euroa. Miksi suomalaisen opettajan hinta ei ole esim. 130 euroa? Tai kuka hyötyy näistä 30 euron random-opettajista?
Ihan vakavastiko sä tätä pohdit? Markkinataloudessa tuntien hinta määrittyy tietysti kysynnän ja tarjonnan perusteella. | Kontiak
12.10.2012 00:47:27 (muokattu 12.10.2012 01:07:20) | |
|
blastoff: Markkinataloudessa tuntien hinta määrittyy tietysti kysynnän ja tarjonnan perusteella.
Totta kai määräytyy, vaan onko määräytynyt jo? ;) Jos pätevän soitonopettajan ja kielitaidottoman, kouluttamattoman siivoojan liksat ovat samat, niin sittenpä on.
Ja tietysti kun kunnallisista musaopistoista puhutaan, niin ollaan vähän helvetin kaukana markkinataloudesta.
http://www.truthinshredding.com | |
Aalimupina:Ainut asia miksi oikeastaan alun perin avauduin oli se, että joku täällä piti opettajia rahanahneina. Ei tälle alalle todellakaan kannata tähdätä, jos on rahanhimoa...
Ei kai kukaan pitänyt opettajia rahanahneina tai edes hyvin palkattuina. Ainoastaan epäpätevinä ja väärin motivoituneina. | |
Kontiak: Ihan yleisesti vaan tarkoitin, että musaopistojenkin ja kansalaisopistojenkin pitää jotenkin laittaa sille opetukselle arvo. Yksityisellä puolella homma on selkeämpää kun ei ole ylimääräisiä sponsoreita verorahojen muodossa. Sen verran tietysti julkisellakin puolella on mahdollisuus valita, että tokihan sinnekin voi olla lähtemättä opettajaksi. :)
Eihän tuo opettajan liksa tunnilta ole mitenkään huono. Mutta lukukausi on musaopistolla 35 viikkoa ja kansalaisopistossa 26 viikkoa (tämähän vaihtelee kansalaisopistoissa, mutta näin se on täällä). Sitten tuolla 35 viikon ja 26 viikon palkalla pitäisi elää koko vuosi.
Opettaminen on yllättävän kuluttavaa hommaa. Olen opettanut pahimmillaan hieman yli 30 tuntia viikossa + siihen valmistelut päälle. Ei tuollainen määrä ole pidemmän päälle kenellekään hyväksi, etenkään jos haluaa panostaa yhtään oppilaisiinsa. Ehkä se siinä tilanteessa menisi, jos opetus olisi pelkkää autopilottia valmiin opetusmateriaalin kanssa tunnista toiseen.
Jos opetusta meinaa työkseen tehdä ja työllään elättää itsensä, niin siitä nyt on vaan saatava riittävä korvaus. Eikä tietenkään mitään pimeitä hommia, vaan verot, alvit ja eläkkeet ja sairausvakuutukset Suomen mallin mukaisesti siihen mukaan luonnollisesti.
Cooleylla ja Broderickilla tarkoitin vertailua suomalaisiin paikallisiin opettajiin ja heidän hintatasoonsa. Tuntien hinnallakin kun voi olla merkityksensä siihen, miten tosissaan niille tunneilla osallistutaan. Paikallinen, suomalainen opettaja 30 euroa vs. jenkkistara maailmanluokan aikataululla web-kameran kautta englanniksi n. 80 euroa. Miksi suomalaisen opettajan hinta ei ole esim. 130 euroa? Tai kuka hyötyy näistä 30 euron random-opettajista?
Musaopistoilla on kilpailuetu verrattuna ns. yksityiseen puoleen, osa musaopistoista on myös täysin yksityisiä. Musaopistot toimivat tavallisesti jonkun yhdistyksen kautta, eivätkä näin ollen ole alv-velvollisia, ymmärtääkseni kaikki tukien piirissä olevat musaopistot ovat yhdistyksen alaisia. Se alvin tuoma 23% lisä on aika iso.
Jotta saisin yksityistunneista virallista kautta käteen sen saman kuin saan opistoilta, niin mun pitäisi laskuttaa oppilaalta n. 45€/45min. Se taas tekisi kuukaudessa 180€. Harvalla perheellä on varaa pistää noin paljon rahaa lapsensa harrastukseen, etenkään jos lapsia on enemmän tai harrastuksia on paljon. Kansalaisopisto tarjoaa koko vuoden kitarakurssin 44€:n hintaan ja musaopistolla pääsee vissiin n. 600€:lla lukuvuosi ja se sisältää soittotuntien lisäksi myös teoriaopetuksen. | Aalimupina
12.10.2012 12:57:43 (muokattu 12.10.2012 12:58:44) | |
|
Sergei Fallinen: Ei kai kukaan pitänyt opettajia rahanahneina tai edes hyvin palkattuina. Ainoastaan epäpätevinä ja väärin motivoituneina.
lainaus tenderilä:
Tietysti RAHANHIMOINEN opettaja harvemmin ehdottaa että "mitäs jos lopetetaan tämä ja etsit jonkun toisen opettajan joka osaa opettaa sinua paremmin kuin minä".
Väärin motivoituneina? Mikä on oikea motivaatio? Miksei opettajan motivaatio työhönsä saisi olla raha? Eikö se ole sallittua? Ihan vain esitän kysymyksiä. Elämmehän kuitenkin maailmassa, jossa tarvitaan rahaa. Olen myös käynyt "epäpätevien ja epämotivoituneiden" lääkäreiden luona, jotka vaikuttaisivat ainakin näin ulkopuolisen silmillä tekevän hommaa vain rahan takia, mutta siellähän sitä rahaa kyllä liikkuu enemmän kuin opetuspuolella... ;) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
